Olen nainen, en kestä naislaumoja tauoilla ym.
Minulla on hyviä naispuolisia kavereita ja tulen kyllä hyvin toimeen naisten kanssa. Mutta en ikinä vietä naisporukassa esim kahvitaukoa. Tulee niin huono fiilis siitä "ironisesta huumorista" (=haukutaan kaikkia ja valitetaan kaikesta) ja välillä kikatuskiljahtelu yltyy korvia särkeväksi. Vietän tauot yleensä miesten kanssa, saa nauraa iloisille asioille ja jutella rauhassa vakavistakin asioista. Silläkin uhalla että naiset katsovat kieroon. En kouluaikoinakaan viihtynyt tyttöporukoissa. Mikä ihme tässä on? Muilla vastaavia fiiliksiä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus, opehuoneessa ei jaksa aina. Ainakaan tosikkoja. Mieskollegoissa löytyy sentään joskus hurttia, jopa mustaa huumoria.
Vaihda yläkouluun. (vai oletko siellä?) Itse olen sekä aineneope että luokanope. Luokanopen työ olisi enemmän makuun, mutta en pidä alakouluista muuten työpaikkoina. Siellä on just se kaakattava kanalauma, jotka kiljuu typeriä juttujaan ja porukka on liian homogeenistä. Tähän yhdistetään tekopirteys, järkyttävää.
Yläkoulussa on vaihtelevampaa ja huumoria, mustaa semmoista, enemmän. En nyt ihan sukupuolen mukaan porukkaa jakaisi, mutta hurteimmat tyypit on yleensä vanhempia miehiä. Nuoret miehet tuntuu tosikoilta. Naiset on kaikki hauskoja, nuoret yleensä hirveän ystävällisiä ja avuliaita, vanhemmat naiset vähän kuin vanhemmat miehet eli paljon huumoria työssä.
Vierailija kirjoitti:
Menepä kertomaan tuo aloitus jollekin psykologille, saa takuuvarmasti diagnoosin, joka ei ehkä olekaan ihan niin mieleinen. Näitä toisia naisia sorsivia on aina ollut ja tulee olemaan ja he ovat niitä, jotka sortuu ensimmäiseen arskaan, joka tielle sattuu, hakeutuvat miesvaltaisiin työpaikkoihin (tietenkin mahdollisimman meikattuina ja tukka hulmuten) ja sitä rataa. Yäk!
Tuskinpa. Itse en sorsi naisia millään muotoa. Oma kokemukseni on juurikin päinvastainen. Joko minua on sorsittu (työyhteisöstä yksi) tai en muuten vain ole kertakaikkiaan viihtynyt heidän seurassaan. Pieninä annoksina on aina ihan ok.
Ja itse en käytä meikkiä, koruja, hajusteita lainkaan. Tukkakin harvemmin hulmuaa kun pidän sitä letillä ;).
Oman työyhteisöni muut naiset ovat olleet kaikki samanlaisia. Kukaan ei käytä meikkiä tai koruja tms. Ne kemikaaliosutturat on kyllä olleet niillä naisvaltaisilla aloilla ja ehkä ne kinat tulevatkin siitä jännitteestä, kun taistelevat niistä vähistä miehistä?
Harmi, itse viihdyn sekä naislaumoissa että mieslaumoissa tauoilla ilman ongelmia. Sulla on varmaan sosiaalisissa taidoissa puuteita tai asenneongelma, jos koet kaikki naislaumat ongelmalliseksi. Ehdotan ammattiauttajaa, että pääsisit henkisesti kasvamaan ihmisenä.
Ihan parasta viihdettä nämä pitkät julistukset, missä joku (taas) kertoo olevansa Täysin erilainen kuin muut naiset. Ihan oikeastaan jopa yksi äijjistä. Röyhtäillään ja piereskellään.
Ja naiset tietty vaan on niiiin rasittavia, puhui vaan meikeistä ja lapsista! Dorkat, minä haluan puhua urheilusta! Ja verrata viimeisimpien missifinalistien takamuksia! Koska oon enemmänki yksi äijistä!
Viiden vuoden päästä av:n otsikoissa:
"Miksen saa aviomiestä :("
Minä en tunnista työpaikkojani näistä YHTÄÄN. Ihan käsi sydämellä: en ole KOSKAAN ollut töissä paikassa, jossa muista puhuttaisiin pahaa jatkuvalla syötöllä!
Yhdessä työpaikassa puhuttiin yhdessä eräästä pomosta, joka sai isot miehetkin itkemään työpyötiensä ääressä joskus. Ihmiset ottavat loparit tämän yksilön vuoksi ja sitä toki kauhisteltiin ja mietittiin, että mitä tälle pitäisi tehdä, sillä kyseessä oli ihan selvä työpaikkakiusaaminen. Itsekin lähdin muualle, kun asialle ei tehty mitään, vaikka johto oli tietoinen asiasta.
Muuten ei mitään juoruilua kyllä ole ollut missään, vaikka olen nykyään töissä alakoulussa. Meillä paras ja häiriintyneen huumoriveikko on keski-ikäinen nainen. Ihan mahtava tyyppi. Vietämme mielellämme kahvitunnit yhdessä sekaporukalla, miehet ja naiset kaikki yhdessä. Työpaikan henki on hyvä.
Ainakaan looginen ajattelu ja asiakokonaisuuksien hahmotus ei ole sinulla kovin vahva, tai ainakin argumentointisi on huono jos oikeasti perusteluna on että yhden naislauman käytös = kaikkien naisjoukkojen käytöstä. Vähän sama kuin näkisit yhden riiviölapsen lähipiirissäsi ja vetäisit siitä johtopäätöksen että kaikki lapset ovat riiviöitä riippumatta iästä, luonteesta ja kasvatuksesta. Tai jos näet yhden agressiivisen koiran, niin päättelisit että kaikki koirat ovat agressivisia riippumatta rodusta, omistajasta ja sairauksista.
Sorry, mutta vaikutat aika yksinkertaiselta.
Heh, tää aihe on aina yhtä viihdyttävää luettavaa. Tiesin jo alotuksen lukiessani, että ketjuun tulee kehotuksia mennä psykologille ja muutenkin käydään henkilöön. Se ei nyt vaan sovi, ettei nainen viihdy naislaumoissa. Niissä ei ole mitään vikaa, eikä ketään haukuta, eikä olla negatiivisia, ei olla! Ja sitä paitsi miehetkin! Ap hoitoon ja kaikki muutkin naiset, jotka kehtaavat sanoa tollaisia.
Ap, puhut asiaa.
Minäkään en vaan viihdy siinä pahaa puhuvassa kovaäänisessä kanalaumassa. En edes pärjää siellä, olen liian kiltti ja liian hyvin kasvatettu. En osaa sitä ryhmädynamiikkaa, että otetaan yksi haukuttava ja nokitaan sitä sitten oikein urakalla. Tai juorutaan jostain ihan yhdentekevästä asiasta. Lisäksi se ryhmästä lähtevä kimeä hysteerinen nauru jotenkin karmii selkäpiitäni. Ihan kuin olisi jossain hullujenhuoneella.
Tykkään ennemmin jutella kahden kesken fiksun työkaverini kanssa. Hän on nainen, mutta pitää keskustelun aiheet mielenkiintoisina. Hänellä on kyllä korkea iq, ihan testattukin, kertoi joskus. Että repikää nyt tästäkin faktasta joku älytön, mollaava kommentti...
Myös sekaryhmässä, jossa on sekä miehiä että naisia, pärjään paremmin ja uskallan jopa avata suunikin, kun tietää että keskustelu pysyy kepeänä eikä ketään itketetä.
Voi taivas. Tietenkin olen huomionkipeä, pidän itseäni parempana ja antaisin jokaiselle vastaanntulijalle!? Mitä ihmettä? Osuiko liian syvälle. Tulkaa tekin miesten pöytään jos pitää olla niin kateellisia että viihdyn paremmin siellä. Ja olette oikeassa siinä etten ole tavannut maailman jokaista naislaumaa, vain ne jotka olen tavannut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas. Tietenkin olen huomionkipeä, pidän itseäni parempana ja antaisin jokaiselle vastaanntulijalle!? Mitä ihmettä? Osuiko liian syvälle. Tulkaa tekin miesten pöytään jos pitää olla niin kateellisia että viihdyn paremmin siellä. Ja olette oikeassa siinä etten ole tavannut maailman jokaista naislaumaa, vain ne jotka olen tavannut. Ap
Karmea ajatus, että joutuis tapaamaan kaikki maailman kanalaumat...
Vierailija kirjoitti:
otetaan yksi haukuttava ja nokitaan sitä sitten oikein urakalla. Tai juorutaan jostain ihan yhdentekevästä asiasta. Lisäksi se ryhmästä lähtevä kimeä hysteerinen nauru jotenkin karmii selkäpiitäni. Ihan kuin olisi jossain hullujenhuoneella.
Missä ihmeessä te oikein työskentelette kun tuollaista on jatkuvasti ja joka paikassa?! Mä olen 55-vuotias, ollut elämäni aikana kymmenissä työporukoissa, eikä ikinä ole tullut vastaan tuollaista porukkaa, ei naisissa eikä miehissä. Haluaisin todellakin tietää, mikä on se työpaikka missä tuolla tavalla käyttäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan jotakin aiempaa tässä ketjussa, että opehuoneet ovat usein aika karseita paikkoja. Voi sitä isojen egojen määrää. Monella (valitettavan usein naisella) on hirveä pätemisen tarve, arvostellaan vanhempia, vanhemmat naisopettajat yrittävät laittaa nuoremmat naisopet nokkimisjärjestyksessä alimmiksi ym. On onneksi toisenlaisiakin kouluja.
Luokanopettajat on vähän...yksinkertaisia, tai ahdaskatseisia. Useat. Tämän voin sanoa usean vuoden kiertävän sijaiskokemuksen varmuudella. Piiri on pieni, samat asiat toistuvat, samat ongelmatkin, saman perheen lapset, sama luokkahuone, sama paikka opehuoneessa... Työnkierto esim. eri toimipisteisiin/kouluille olisi hyvä tehdä pakolliseksi. Sama sairaaloissa/hoitotyössä.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas. Tietenkin olen huomionkipeä, pidän itseäni parempana ja antaisin jokaiselle vastaanntulijalle!? Mitä ihmettä? Osuiko liian syvälle. Tulkaa tekin miesten pöytään jos pitää olla niin kateellisia että viihdyn paremmin siellä. Ja olette oikeassa siinä etten ole tavannut maailman jokaista naislaumaa, vain ne jotka olen tavannut. Ap
:)
Onhan se flirttailukin kivempaa kuin paskan puhuminen. Mutta harvemmin sitä työpaikalla tulee harrastettua. Kanat ei vaan ymmärrä, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otetaan yksi haukuttava ja nokitaan sitä sitten oikein urakalla. Tai juorutaan jostain ihan yhdentekevästä asiasta. Lisäksi se ryhmästä lähtevä kimeä hysteerinen nauru jotenkin karmii selkäpiitäni. Ihan kuin olisi jossain hullujenhuoneella.
Missä ihmeessä te oikein työskentelette kun tuollaista on jatkuvasti ja joka paikassa?! Mä olen 55-vuotias, ollut elämäni aikana kymmenissä työporukoissa, eikä ikinä ole tullut vastaan tuollaista porukkaa, ei naisissa eikä miehissä. Haluaisin todellakin tietää, mikä on se työpaikka missä tuolla tavalla käyttäydytään.
Naisvaltainen ala, 95% naisia. Ala on myöskin katoava, joten työilmapiiriä kiristävät jokavuotiset yt:t.
Tunnistan AP:n tunteen. Olen käynyt koulut ja työskennellyt pääosin miesvaltaisella alalla.
Esim. viikonloppuna hotellissa törmäsin tällaiseen kanalaumaan. Hirveän kovaa puhutaan, kälätetään, ei oteta muita huomioon, nauraa räksytetään. Odotettiin sisäänkirjautumista. Hotellin henkilökunta pyysi meiltä anteeksi häiriötä :-)
Jotka eivät tunnista asiaa, niin istukaapa hetki hiljaa junassa. Ja kuunnelkaa mitä ympärillä olevat juttelevat/puhuvat puhelimeensa. 100% mollataan jotain toista (sukulaista, ystävää, työkaveria), joka ei satu olemaan paikalla...
Hoitoala olisi muuten tosi hieno ala, mutta oikeasti se ääliönaisten harrastama neuroottinen pelonlietsonta, valitus, seläntakanahaukkuminen, kieroilu, ilkeily ja angstaus ovat jotain ihan hirveää. Ja turha tulla väittämään, että ongelma on minulla. Olen sitä paskaa kuunnellut vuosikaudet, itse osallistumatta haukkumiseen ja valitukseen. Tuloksena minulle ei kukaan enää puhu mitään.
Sä kuvittelet olevasi parempi kuin muut naiset, tai ainakin haluat sitä olla.
Onko sinulla itsetunto ongelmia?
Hyvällä itsetunnolla varustettu, kun hyväksyy heikkouden ja vahvuudet, eikä ajatelle mitä itsessä tai toisessa on vikana, vaan hyväksyy ja viihtyy kaikenlaisten seurasta ja pitää erilaisuutta rikkautena.
Nainen usein kokee aidosti uhaksi sellaisen naisen jonka seurassa miehet viihtyvät, jota miehet arvostavat ja jonka kanssa miehet mielellään keskustelevat. Sellainen nainen joka on sinut itsensä kanssa ja itsevarma, ei koe tuollaista uhaksi. Tästä johtuu se, miksi naiset usein katsovat nenän vartta pitkin näitä miesseurassa hyvin toimeen tulevia naisia.
Minä käyn kahvitunnilla aina yksin.
Naisvaltaisella alalla työskentelevänä miehenä en ihmettele yhtään.