Erosin yli 40-vuotiaana, jotta mies saisi lapsen, itse tipuin tyhjän päälle. Tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Kauhealta kuulostaa teidän elämät. Onneksi sanoin että haluan lapsen ja sen tein, vaikka erosimmekin sitten myöhemmin, ja siitä seurasi kaikkea paskaa miehen puolelta.

Kuulostat wt yh:lta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työpaikka. Miehen kanssa olin yhdessä yli 10 vuotta, lasta yritettiin alkaen 35-vuotiaasta.

Ymmärrän, että en itse enää lapsia saa, enkä edes jaksaisi sitä toivomista ja hoitoja enää. Kuten kerroin, mulla on ilmeisesti alkaneet ennennaikaiset vaihdevuodet .Häpeän sitä, että minusta tulee näin nuorena vaihdevuosista kärsivä.

Yksin en halua adoptoida.

Mies halusi myös erota tietenkin, jotta voisi etsiä uuden puolison itselleen. Löysi nopeasti ja saivat lapsen. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tällä hetkellä tuntuu epäoikeudenmukaiseltam kuinka joillekin asiat järjestyvät ja joillekin riittää vastoinkäymisiä.

Pienet on ongelmat sinulla. Mieti vaikkapa kehitysmaissa eläviä ihmisiä, jotka kamppailevat joka päivä hengestään nälkäkuoleman partaalla. Sen jälkeen vertaat omaa elämääsi heidän elämäänsä ja mieti kuka on se onnekas. Sinulla on ruokaa, katto päänpäällä, pääset lääkäriin kun sitä tarvitset. Nuo onglemat, joista valitat ovat vain itse tekemiäsi valintoja.

Ihan itse se on jokaisen elämänsä elettävä joten ei nuo Afrikan nälkäisillä lapsilla fiilistelyt aina lämmitä.

Voin lohduttaa,ettei se suhteen löytäminen näin 27-vuotiaanakaan ole helppoa. Kaikki sitoutumishaluiset ja normaaliälyiset miehet on jo varattu. Sinkkumiehet ei halua perhe-elämää eikä sitoutua, tai sitten he ovat tyyliin juoppoja.

Itse olen päättänyt hankkia toisen lapsen yksin, jos miestä ei parin vuoden sisällä kuulu. Yksi lapsi mulla on jo, 5-vuotias. En jaksa enää laittaa suurtakaan painoarvoa parisuhteille. Tulee jos tulee ja tuskinpa tulee.

Ota koiranpentu. Mulla on sellainen, kun en lapsia enää halunnut. Täyttää hellyydentarvetta ja hoivaamisviettiä, on melkein yhtä paljon vaivaakin. Se vielä jääkin ikuisesti lapseksi, niin kauan kuin elää. Se ei jätä eikä hylkää, kuten miehet tekee. Rypyt ja makkarat ei haittaa mitään, koiran rakkaus on pysyvää. Mutta toki koira pitää ottaa koirana, ei ihmisvauvana. Ja mikään äkkipäätös se ei saa olla, sen päätöksen kanssa pitää elää seuraavat 10-15 vuotta. Mutta esim. jos olet joskus miettinyt asiaa ja ehkä lapsisuunnitelmat on olleet esteenä, niin nyt olisi sille aikaa ja paikka sydämessä.

Onko tää sun yritys aiheesta Synnytystalkoot eli Naiset Vauvoja synnyttelemään tai katuvat loppuelämänsä? Annan pisteitä 0/5

Olen lukenut kaikki viestit, mutta en vieläkään oikein ymmärrä miten ero oli sinun puoleltasi uhraus? Te molemmat halusitte erota, joten mikä olisi ollut vaihtoehto? Et olisi miestä väkipakolla voinut kuitenkaan itselläsi pitää, joten tuntuu oudolta että ajattelet uhrautuneesi eromaan hänestä.

Jos taloudellinen tilanteesi on nyt heikompi kuin parisuhteessa, olet hyötynyt miehestä taloudellisesti. Et voi ajatella, että sekään olisi sinulta uhraus jos eksäsi halusi erota etkä enää saa taloudellista hyötyä. 

Lapsia halunneena mutta lapsettomaksi jääneenä tunnen sympatiaa sinua kohtaan enkä halua kääntää veistä haavassa, mutta mielestäni sinun on tärkeää nähdä tilanne oikein. Nämä asiat eivät mene aina toivotusti, sinua ei auta se että näet itsesi uhrina ja jonkun muun kenties syyllisenä johonkin, vaan vaarana on että jäät vellomaan ja kadehtimaan eksääsi siitä että hän sai jotain mitä itsekin olisit halunnut muttet voinut saada.

Lapsettomuudesta kannattaa puhua avoimesti, myös ammattilaisen kanssa jos siltä tuntuu. Sitä olen aina ihmetellyt, miksi uuden kumppanin löytämisen ajatellaan olevan vaikeampaa vanhemmalla iällä kuin nuorena. Toki useampi on jo naimisissa, mutta ihmiset eroavat koko ajan ja kyllä monet nuoremmatkin ovat varattuja samoin kuin vanhemmat. Paljolti se on kiinni itsestä, nuorena tulee liikuttua ja tavattua ihmisiä usein enemmän, mutta ihan mahdollista samoin on tehdä vanhempanakin. 

Vierailija kirjoitti:

Eka lapsi pitää tehdä viimeistään alle 30-vuotiaana. Nukuitko bilsan tunneilla?

Ethän käytä bilsan tunteja keppihevosena lyödäksesi lyötyä. t. biologi

Ymmärrän apeutesi.

Tosin en käsittänyt, miksi ero oli tarpeen lapsettomuuden lisäksi. Mutta pääasia, että ymmärrät itse. Ja ennen kaikkea, tehty mikä tehty.

Ymmärrän todella hyvin, miten kummalta ja pahalta tuntuu, että toinen elää jonkun muun kanssa perhe-elämää, mitä ei itse saanut. Mäkin kärsin samanlaisista tunteista.

Jos vielä joskus meen yhteen jonkun miehen kanssa, pidän visusti huolen siitä, että mies välittää minusta enemmän kuin minä hänestä. Se on naisen henkinen vakuutusturva. Naiselle parisuhde on oleellinen osa identiteettiä. Miehelle ei.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja unohdin kertoa, että mulla on ilmeisesti alkaneet ennenaikaiset vaihdevuodet 44-vuotiaana samaan aikaan, kun ex-mies sai  kovasti toivomansa lapsen (on mua pari vuotta nuorempi) tai sitten jotain muuta on vialla, asiaa tutkitaan parhaillaan. Olo on kuin puulla päähän lyöty ja lannistunut.

t. ap

Et ole tehnyt uhrausta, koska jos mies tosiaan halusi lapsia niin et olisi häntä voinut pitää. Olisitte voineet yrittää kauemmin, mutta jos olet 44-vuotias todennäköisyydet eivät ole puolellasi. Et voi omalla uhrauksella tai millään muullakaan pitää toista ihmistä rinnallasi.

Jos haluat parisuhteen voit sellaisen vielä löytää, ole vain rehellinen alusta asti mitä tarjottavaa sinulla on. Kaikki miehet ei halua nelikymppisenä lapsia.

Jos käyt töissä pärjäät taloudellisesti hyvin, siitä on ihan turha murehtia. Jos et käy töissä on se ensimmäinen hoidettava asia.

Tule Nurmijärvelle Ruusulinnaan lauantaina, niin minä haen sinua tanssiin. Laita rinnukseen tarra, joss "44", niin tunnistan sinut.

M50

Onhan tuo inhottavaa. Käsitin että halusitte lasta molemmat. Mulla eri, kun en halua lasta. Yksin on kyllä taloudellisesti rankempaa, mutta jos tulosi paremmat kuin mulla (noin 1300 käteen kuus), kuten luultavimmin ovat,  niin etköhän saa niistä säästettyä pahan päivän varalle. Koita saada ystäviä, löytää mielekästä tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:ta tämä ei tietenkään enää auta, mutta minusta nämä asiat kannattaa keskustella selväksi jo ennen sitoutumista. Halutaanko lapsia, onko vahvaa toivetta lukumäärästä, miten pitkälle ollaan valmiita menemään ja mitä tehdään ellei lasta siltikään kuulu. Olisi reilua, että ihminen tietäisi lähtökohdat ryhtyessään tällaiseen ehdolliseen parisuhteeseen. Itse ainakin haluaisin olla ensisijaisesti vaimo ja rakastettu enkä pelkkä lapsentekokone jonka voi rikkoutuessa vaihtaa toiseen.

Ei elämä ole joku monivalintatehtävä, jossa on oikeat vastaukset. Asiat jotka luulit tietäväsi ja haluavasi nyt, voivat viiden vuoden päästä tuntua ihan vierailta. Klassisesti väittäisin, että taidat olla vielä nuori, kun et ole huomannut vielä että itsellesikin käy näin.

Arvasin, että joku tulee kertomaan miten aina voi mieli muuttua eikä elämässä ole mikään varmaa. Se on tietysti aivan totta, mutta niiden ikävien yllätysten todennäköisyyttä voi omalta osaltaan laskea sillä että keskustelee kumppaninsa kanssa elämänsuunnitelmista ja myös siitä mitä tehdään jos suunnitelmat ei toteudu.

Itse olen aikanaan joutunut käymään nämä keskustelut, kun lapsihaaveista huolimatta avioiduin miehen kanssa jolla oli iso riski hedelmättömyyteen. Minä päätin, etten eroa lapsettomuuden vuoksi kunhan hän suostuu kokeilemaan kaikki vaihtoehdot loppuun asti. Siinä olet oikeassa, että minun päätöstäni ei lopulta jouduttu testaamaan käytännössä, mutta se että nämä asiat oli oikeasti ajatuksella keskusteltu antoi minusta vakaamman lähtökohdan sitoutumiselle.

Lopuksi, ohis, mutta minusta on jokseenkin naiivi ja nurinkurinenkin ajatus, että mielensä muuttaminen elämän suurissa linjauksissa olisi henkisen kypsyyden mittari. Se on minusta täysin inhimillisistä, mutta ei tee ihmisestä mitenkään parempaa tai jalompaa verrattuna niihin, jotka ovat alunperinkin tienneet pääpiirteittäin keitä ovat ja mitä haluavat elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sinun vaihdevuodet kyllä mitkään ennenaikaiset ole, vaan ihan normaaliksi luokitellussa iässä tulevat, vaikkakin jokusen vuoden suomalaisten naisten keskiarvoa aiemmin. Ennenaikaisiksi vaihdevuoksiksi luokitellaan alle 40 vuoden iässä tapahtuva munasarjojen toiminnan hiipuminen.

Mutta itse asiaan... Kyllä siihen oppii, uuteen elämään ilman miestä. Minut mies jätti kun olin 39, vaihtoi 19-vuotiaaseen ukrainalaistyttöön. Meillä oli aina niin, että mies vannotti että lapsia ei ikinä halua, ja minä siihen suostuin koska rakastin miestä niin paljon että olin valmis uhraamaan omat lapsihaaveeni. Nyt sillä on sen ukrainattaren kanssa jo kaksi lasta, mikä kieltämättä vähän tuottaa katkeraa mieltä. Minulta meni ohi hedelmälliset vuoteni miehen kanssa, joka ei halunnut lapsia, ja joka lisäksi dumppasi minut kun tulin liian vanhaksi ollakseni kaunis ja seksikäs.

Sorruin alkoholin liikakäyttöön pariksi vuodeksi eron jälkeen, mutta nykyisin olen taas tolpillani elämässäni. En enää edes halua mitään miestä elämääni, niin paljon tykkään elää yksikseni.

Jätetyksi ja vaihdetuksi voi tulla kuka vaan ja milloin vaan.

Siksi ei ikinä ,ikinä pidä uhrata omia tärkeitä tavoitteita tai haaveita toisen takia.

Jää luu käteen niin helposti kun ei se toinen sitä uhrausta huomioon ota siinä kohtaa kun omat edut ovat kyseessä.

Jos taloudellinen turva on ainut mitä miehestä jäit kaipaamaan, eiköhän ollut oikea päätös erota. Mies on onnellinen, ja sinun pitäisi keskittyä osiihen mitä ikinä omalta elämältäsi haluatkaan, eikä siihen että exäsi on jo saanut haluamansa.

Vierailija kirjoitti:

Yritimme lasta muutaman vuoden. Sain keskenmenon, ja lapsettomuushoidot eivät auttaneet. Oli raskasta henkisesti ja fyysisesti, ja siksi päätin erota.

Mies on saanut nyt lapsen uuden puolisonsa kanssa.

Itse tipuin tyhjän päälle ja alan vasta nyt tajuta, millaisen uhrauksen tein. Taloudellisesti on raskasta elää yksin, lapsettomuuden hyväksyminen on kesken ja uutta puolisoa ei taida mulle enää löytyä.

Miten pääsen eteenpäin elämässä, auttakaa viisaat mammat.

En oikein tajua, kun puhut "uhrauksesta". Sinä halusit siis suoda miehelle mahdollisesti lapsen jonkun muun kanssa? Hän olisi joka tapauksessa saattanut lähteä jossakin vaiheessa metsästämään uutta naista lapsen toivossa. Et sinä olisi saanut pidettyä häntä väkisin. Tilanteesi ei juuri nyt tunnu hyvältä, mutta nosta häntä pystyyn äläkä uhriudu! Elämääsi voi tulla uusia hyviä asioita!

Uuden miehen löytämisen mahdollisuudet on hyvät kun olet lapseton. Meitä yksinhuoltajia ei taas oikein huolita näin on sanottu suoraan.

On kyllä niin katkeraa...

http://geneticsandfertility.com/wp-content/uploads/2013/02/Fertility-Mi…

Sori mutta 35 on kyllä liian vanha aloittamaan lasten yrittämisen, koska jo huomattava osa naisista on hedelmättömiä (tai raskaudet keskeytyvät) tuossa iässä eikä sitä tiedä etukäteen kuuluuko niihin onnekkaisiin hedelmällisiin. Lapsia haluavien kannattaisi tosiaan miettiä asioiden tärkeysjärjestystä elämässään.

Uskon että tuntuu pahalta kun mies lopulta sai sen mitä halusit. Oli ehkä teille molemmille hyvä että erositte, koska mies olisi voinut katkeroitua hukatun tilaisuuden takia ja sinä olisit kantanut siitä syyllisyyttä. Nyt voit miettiä mitä kaikkea antoista voit tehdä loppuelämäsi säästyneellä rahalla ja uuden miehen löytäminen voi olla helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Tule Nurmijärvelle Ruusulinnaan lauantaina, niin minä haen sinua tanssiin. Laita rinnukseen tarra, joss "44", niin tunnistan sinut.

M50

Mulle tuli tästä mieleen, että nyt siellä on lauantaina ainakin 5 "44"-naista oottamassa... Hetken itsekin harkitsin.

Tosi kurjaa ja en yhtään ihmettele, että olet katkera. Tuntuuhan ex:n uusi onni kohtuuttomalta. Kaikki tunteet on sallittuja ja ne pitää käydä läpi. Älä silti jää murheseesi rypemään, hanki tarvittaessa apua ja tukea asioiden läpikäymiseen. Tee sitten uusi omannnäköinen elämäsi. Oli se sitten vapaata sinkun elämää tai kypsää lapsetonta parisuhdetta, koira tai sijaislapsi jne. Ja ehkä saat sen hetkesi joskus, jolloin voit näyttää eksällesi eläväsi elämääsi onnellisempana kuin koskaan hänen kanssaan.