Erosin yli 40-vuotiaana, jotta mies saisi lapsen, itse tipuin tyhjän päälle. Tuntuu pahalta.

Kyllähän se pännii, että uhraudut toisen puolesta, eikä tämä edes tajua sitä. Siksipä olisi aiheellista sanoa toiselle eroa kasatessa, miten on ajatellut toimia. Jos toinen ei sitten ymmärrä kiittää, on kivempi kiukutella itsekseen hänen typerää kiittämättömyyttään kuin kirota omaa näkymättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Nyt sinulla on kaikki ovet avoinna. Voit hyvin löytää vielä uuden kumppanin, sinulla on aikaa vaikka kuinka. Monet ovat tuossa iässä uudella kierroksella. Onko lapsen yritys yksin mahdollisuus? Luovutetuilla munasoluilla ja siittiöillä?[Raskauslaskuri/quote]

Tiedätkö sinä, kuinka vaikeaa Suomessa on saada luovutettuja munasoluja? Ja niiden vaste on ihan olematon, jos kantajan systeemi ei toimi, ts. on liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työpaikka. Miehen kanssa olin yhdessä yli 10 vuotta, lasta yritettiin alkaen 35-vuotiaasta.

Ymmärrän, että en itse enää lapsia saa, enkä edes jaksaisi sitä toivomista ja hoitoja enää. Kuten kerroin, mulla on ilmeisesti alkaneet ennennaikaiset vaihdevuodet .Häpeän sitä, että minusta tulee näin nuorena vaihdevuosista kärsivä.

Yksin en halua adoptoida.

Mies halusi myös erota tietenkin, jotta voisi etsiä uuden puolison itselleen. Löysi nopeasti ja saivat lapsen. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tällä hetkellä tuntuu epäoikeudenmukaiseltam kuinka joillekin asiat järjestyvät ja joillekin riittää vastoinkäymisiä.

Päästä irti. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Tee omasta elämästäsi niin hyvää kuin mahdollista, siihen sulla on täysi valta. Jossittelu ja itsesääli on turhaa ja tuhoavaa.

Kuulostaa kylmältä, mutta tuo on hyvin sanottu! Itsekin kärsin vittumaisesta sairaudesta ja ärsyttää tämä elämän epäoikeudenmukaisuus. Ainoa mitä voi tehdä, on yrittää tehdä omasta elämästä mahdollisimman hyvää, vaikka helppoa se ei enää tämän sairauden kanssa tule olemaan.

Eka lapsi pitää tehdä viimeistään alle 30-vuotiaana. Nukuitko bilsan tunneilla?

Tuttu hankki lapsen sinkkuna, luovutetulla munasolulla ja luovutetulla siittiöllä yli 40 v. Niitä hoitoja voi tehdä, vaikka vaihdevuodet olisivat kuinka takana. Googlaa iso yksityinen lapsettomuusklinikka Tampereen seudulla.

Mä taas tapasin mieheni vasta 45 v ja moni samanikäinen on myös deittailemassa parhaillaan. Osa taas on jo useammalla kierroksella. Pariutumismarkkinoilla ei ole aikarajoja.

Sinuna hankkisin terveyskeskuksen kautta keskusteluapua ensihätään, älä jää ajatustesi kanssa yksin.

Kannattaa myös antaa ajan hieman kulua ja oppia nauttimaan elämästä myös ilman parisuhdetta. Ole itsellesi hyvä ja tee asioita, joista nautit. Puhise pahaa oloa pois luonnossa. Aktivoi ystävyyssuhteitasi, vietä aikaa vanhempiesi ja sisarustesi kanssa.

Paras on vielä edessäpäin.

Kauhealta kuulostaa teidän elämät. Onneksi sanoin että haluan lapsen ja sen tein, vaikka erosimmekin sitten myöhemmin, ja siitä seurasi kaikkea paskaa miehen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Nyt sinulla on kaikki ovet avoinna. Voit hyvin löytää vielä uuden kumppanin, sinulla on aikaa vaikka kuinka. Monet ovat tuossa iässä uudella kierroksella. Onko lapsen yritys yksin mahdollisuus? Luovutetuilla munasoluilla ja siittiöillä?[Raskauslaskuri/quote]

Tiedätkö sinä, kuinka vaikeaa Suomessa on saada luovutettuja munasoluja? Ja niiden vaste on ihan olematon, jos kantajan systeemi ei toimi, ts. on liian vanha.

Suomessa onkin vaikea saada. Naapurista ei. Tuo klinikka Tampereella saa luovutettuja munasoluja Pietarista haarakonttoristaan. Siellä niitä on vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu hankki lapsen sinkkuna, luovutetulla munasolulla ja luovutetulla siittiöllä yli 40 v. Niitä hoitoja voi tehdä, vaikka vaihdevuodet olisivat kuinka takana. Googlaa iso yksityinen lapsettomuusklinikka Tampereen seudulla.

Mä taas tapasin mieheni vasta 45 v ja moni samanikäinen on myös deittailemassa parhaillaan. Osa taas on jo useammalla kierroksella. Pariutumismarkkinoilla ei ole aikarajoja.

Onko se sitten oma lapsi, jos munasolut ja siittiöt ovat tuntemattomilta? Miksei vain adoptoisi, säästyisi raskauden ja synnytyksen riskeiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Nyt sinulla on kaikki ovet avoinna. Voit hyvin löytää vielä uuden kumppanin, sinulla on aikaa vaikka kuinka. Monet ovat tuossa iässä uudella kierroksella. Onko lapsen yritys yksin mahdollisuus? Luovutetuilla munasoluilla ja siittiöillä?[Raskauslaskuri/quote]

Tiedätkö sinä, kuinka vaikeaa Suomessa on saada luovutettuja munasoluja? Ja niiden vaste on ihan olematon, jos kantajan systeemi ei toimi, ts. on liian vanha.

Suomessa onkin vaikea saada. Naapurista ei. Tuo klinikka Tampereella saa luovutettuja munasoluja Pietarista haarakonttoristaan. Siellä niitä on vaikka kuinka paljon.

Pietarin haarakonttori kuulostaa vähän...

Vierailija kirjoitti:

Yritimme lasta muutaman vuoden. Sain keskenmenon, ja lapsettomuushoidot eivät auttaneet. Oli raskasta henkisesti ja fyysisesti, ja siksi päätin erota.

Mies on saanut nyt lapsen uuden puolisonsa kanssa.

Itse tipuin tyhjän päälle ja alan vasta nyt tajuta, millaisen uhrauksen tein. Taloudellisesti on raskasta elää yksin, lapsettomuuden hyväksyminen on kesken ja uutta puolisoa ei taida mulle enää löytyä.

Miten pääsen eteenpäin elämässä, auttakaa viisaat mammat.

Päätit itse erota, et miehen vaan itsesi takia. Jos se nyt kaduttaa, se oli virhe, ei uhraus.

Jos sua kaduttaa lähinnä se, ettei ole rahaa, suhde olisi ollut hyväksikäyttösuhde kumminkin.

Jos sua harmittaa että mies sai mitä sä et itse saanut, se taas on kateutta.

Nyt sun pitäisi myöntää itsellesi että lähinnä olet kateellinen ihmisille joilla on rahaa, lapsia ja rakastava parisuhde. Sen sijaan lakkaa syyttämästä siitä eksääsi, tai ketään muutakaan, ja ajattelemasta että olet uhrautunut kenenkään vuoksi. Jos sinun virheestä tuli toisen onni, eihän se sinun ansiota ole, tai sinun virhe toisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu hankki lapsen sinkkuna, luovutetulla munasolulla ja luovutetulla siittiöllä yli 40 v. Niitä hoitoja voi tehdä, vaikka vaihdevuodet olisivat kuinka takana. Googlaa iso yksityinen lapsettomuusklinikka Tampereen seudulla.

Mä taas tapasin mieheni vasta 45 v ja moni samanikäinen on myös deittailemassa parhaillaan. Osa taas on jo useammalla kierroksella. Pariutumismarkkinoilla ei ole aikarajoja.

Onko se sitten oma lapsi, jos munasolut ja siittiöt ovat tuntemattomilta? Miksei vain adoptoisi, säästyisi raskauden ja synnytyksen riskeiltä?

Adoptiolapsia ei käytännössä saa. Edes kehitysmaista vammaisia adoptiolapsia. Vaikeaa siis pariskunnillekin, jotka menevät hakemuksissa sinkkujen edelle aina. Koko länsimaisen maailman kaikki lapsettomat kilpailevat niistä samoista lapsista, eikä suurin osa edes nälkään kuolevista lapsista ole adoptoitavissa. Omatoimisesti adoptoiminen taas on kansainvälinen rikos. Ihmisillä on älyttömiä väärinkäsityksiä nykyaikaisista mahdollisuuksista adoptoida.

Eli ainoa tapa ap:lle käytännössä saada oma lapsi on ns adoptoitu alkio, jossa sukusolut ovat luovutettuja. Toinen asia on se, olisiko kuitenkin parrmpi hyväksyä elämään lapsettomana, jos ei halua tai usko jaksavansa yksinhuoltajana.

Kuulostaa siltä, että pohjimmiltaan kärsit tässä jonkinlaisesta epäonnistumisen tunteesta, ap. Epäonnistumisesta siinä, ettet tullut äidiksi, ja epäonnistumisesta siinä, ettet pystynyt antamaan miehellesi lasta, toisin kuin tämä hänen uusi naisensa. Tähän viittaa sekin, että jätit miehen jotta "hän voi saada lapsen". Mutta oliko sinun tarkoituksesi todellakin siinä suhteessa se, että annat miehelle lapsen? Perustuiko arvosi kumppanina siihen? Siinä tapauksessa olet todellakin paremmassa jamassa nyt kun olet päässyt mokomasta suhteesta eroon. Todellisuudessa sinun roolisi missään suhteessa ei tulisi olla mikään hedelmäkone. Jos et olisi miestäsi jättänyt syyllisyyden vuoksi, niin olisitte yhdessä tehneet valinnan jatkaa eteenpäin vastoinkäymisestä huolimatta. Mieskin siis olisi tehnyt oman valintansa jatkaa, sinä et ollut hänen lapsettomuuden valinnastaan missään vastuussa. Jos lapsettomuus taas oli miehelle iso kynnyskysymys, olisi ollut hänen vastuullaan jättää sinut eikä toisin päin.

Sinuna tutkisin, mistä syyllisyyden tunteesi oikein kumpuaa, ja miksi sinulle oli niin tärkeää, että elämän ja parisuhteen kuului mennä "tietyllä tavalla". Siellä alla hautuvissa syissä lienee avain erosta yli pääsemiseenkin.

Muista, että nyt olet vapaa kaikista odotuksista ja kahleista, tekemään elämästäsi aivan juuri sitä, mitä itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Yritimme lasta muutaman vuoden. Sain keskenmenon, ja lapsettomuushoidot eivät auttaneet. Oli raskasta henkisesti ja fyysisesti, ja siksi päätin erota.

Mies on saanut nyt lapsen uuden puolisonsa kanssa.

Itse tipuin tyhjän päälle ja alan vasta nyt tajuta, millaisen uhrauksen tein. Taloudellisesti on raskasta elää yksin, lapsettomuuden hyväksyminen on kesken ja uutta puolisoa ei taida mulle enää löytyä.

Miten pääsen eteenpäin elämässä, auttakaa viisaat mammat.

Hyväksy tilanne. Miehellä on nyt uusi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pohjimmiltaan kärsit tässä jonkinlaisesta epäonnistumisen tunteesta, ap. Epäonnistumisesta siinä, ettet tullut äidiksi, ja epäonnistumisesta siinä, ettet pystynyt antamaan miehellesi lasta, toisin kuin tämä hänen uusi naisensa. Tähän viittaa sekin, että jätit miehen jotta "hän voi saada lapsen". Mutta oliko sinun tarkoituksesi todellakin siinä suhteessa se, että annat miehelle lapsen? Perustuiko arvosi kumppanina siihen? Siinä tapauksessa olet todellakin paremmassa jamassa nyt kun olet päässyt mokomasta suhteesta eroon. Todellisuudessa sinun roolisi missään suhteessa ei tulisi olla mikään hedelmäkone. Jos et olisi miestäsi jättänyt syyllisyyden vuoksi, niin olisitte yhdessä tehneet valinnan jatkaa eteenpäin vastoinkäymisestä huolimatta. Mieskin siis olisi tehnyt oman valintansa jatkaa, sinä et ollut hänen lapsettomuuden valinnastaan missään vastuussa. Jos lapsettomuus taas oli miehelle iso kynnyskysymys, olisi ollut hänen vastuullaan jättää sinut eikä toisin päin.

Sinuna tutkisin, mistä syyllisyyden tunteesi oikein kumpuaa, ja miksi sinulle oli niin tärkeää, että elämän ja parisuhteen kuului mennä "tietyllä tavalla". Siellä alla hautuvissa syissä lienee avain erosta yli pääsemiseenkin.

Muista, että nyt olet vapaa kaikista odotuksista ja kahleista, tekemään elämästäsi aivan juuri sitä, mitä itse haluat.

Kitos näistä fiksuista sanoista.

t. ap

Ap:ta tämä ei tietenkään enää auta, mutta minusta nämä asiat kannattaa keskustella selväksi jo ennen sitoutumista. Halutaanko lapsia, onko vahvaa toivetta lukumäärästä, miten pitkälle ollaan valmiita menemään ja mitä tehdään ellei lasta siltikään kuulu. Olisi reilua, että ihminen tietäisi lähtökohdat ryhtyessään tällaiseen ehdolliseen parisuhteeseen. Itse ainakin haluaisin olla ensisijaisesti vaimo ja rakastettu enkä pelkkä lapsentekokone jonka voi rikkoutuessa vaihtaa toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työpaikka. Miehen kanssa olin yhdessä yli 10 vuotta, lasta yritettiin alkaen 35-vuotiaasta.

Ymmärrän, että en itse enää lapsia saa, enkä edes jaksaisi sitä toivomista ja hoitoja enää. Kuten kerroin, mulla on ilmeisesti alkaneet ennennaikaiset vaihdevuodet .Häpeän sitä, että minusta tulee näin nuorena vaihdevuosista kärsivä.

Yksin en halua adoptoida.

Mies halusi myös erota tietenkin, jotta voisi etsiä uuden puolison itselleen. Löysi nopeasti ja saivat lapsen. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tällä hetkellä tuntuu epäoikeudenmukaiseltam kuinka joillekin asiat järjestyvät ja joillekin riittää vastoinkäymisiä.

Pienet on ongelmat sinulla. Mieti vaikkapa kehitysmaissa eläviä ihmisiä, jotka kamppailevat joka päivä hengestään nälkäkuoleman partaalla. Sen jälkeen vertaat omaa elämääsi heidän elämäänsä ja mieti kuka on se onnekas. Sinulla on ruokaa, katto päänpäällä, pääset lääkäriin kun sitä tarvitset. Nuo onglemat, joista valitat ovat vain itse tekemiäsi valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Ap:ta tämä ei tietenkään enää auta, mutta minusta nämä asiat kannattaa keskustella selväksi jo ennen sitoutumista. Halutaanko lapsia, onko vahvaa toivetta lukumäärästä, miten pitkälle ollaan valmiita menemään ja mitä tehdään ellei lasta siltikään kuulu. Olisi reilua, että ihminen tietäisi lähtökohdat ryhtyessään tällaiseen ehdolliseen parisuhteeseen. Itse ainakin haluaisin olla ensisijaisesti vaimo ja rakastettu enkä pelkkä lapsentekokone jonka voi rikkoutuessa vaihtaa toiseen.

Ei elämä ole joku monivalintatehtävä, jossa on oikeat vastaukset. Asiat jotka luulit tietäväsi ja haluavasi nyt, voivat viiden vuoden päästä tuntua ihan vierailta. Klassisesti väittäisin, että taidat olla vielä nuori, kun et ole huomannut vielä että itsellesikin käy näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritimme lasta muutaman vuoden. Sain keskenmenon, ja lapsettomuushoidot eivät auttaneet. Oli raskasta henkisesti ja fyysisesti, ja siksi päätin erota.

Mies on saanut nyt lapsen uuden puolisonsa kanssa.

Itse tipuin tyhjän päälle ja alan vasta nyt tajuta, millaisen uhrauksen tein. Taloudellisesti on raskasta elää yksin, lapsettomuuden hyväksyminen on kesken ja uutta puolisoa ei taida mulle enää löytyä.

Miten pääsen eteenpäin elämässä, auttakaa viisaat mammat.

Teit uhrauksen. Minkä uhrauksen olet tehnyt? Olet ollut niin ajattelematon, että et ole osannut hankkia lapsia hedelmällisessä iässä. Onko se miehesi vika? Mitä raskasta yksin elämisessä on taloudellisesti? Ajattelitko yhtään, mitä lapsi olisi tehnyt taloudelliselle tilanteellesi?

Välillä tuntuu, että ihmisten typeryys on ääretön. Itketään asioita, jotka on täysin itse aiheutettu. Puhutaan uhrautumisesta kun todellisuudessa ihminen itse on omalla toiminnallaan saattanut itsensä huonoon tilanteeseen. Syy on sinussa itsessäsi. et ole silloin uhrautunut kenenkään tai minkään puolesta. Teit valintasi, lopeta uhriutuminen ja etene elämässäsi.

Totta - välillä tosiaan tuntuu että ihmisten typeryys on ääretöntä. Sinä vaikutat todella typerältä, kapeakatseiselta ja epäempaattiselta urpolta.

Vierailija kirjoitti:

Eka lapsi pitää tehdä viimeistään alle 30-vuotiaana. Nukuitko bilsan tunneilla?

Sinä selvästikkin nukuit.