Lue keskustelun säännöt.
Saako lapseen suhtautua viileästi jos hän on tehnyt väärin?
Järkyttynyt äiti
16.10.2017 |
Lapsemme oli valehdellut tekemisistään ja muunmuassa näpistänyt kaupasta. 11-vuotias tyttö kyseessä. Itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen juttu oli saatu selvitettyä, kotona ja poliisin kanssa. Rangaistuksena meillä on nyt kahden viikon kotiaresti ja puhelin on myös takavarikoitu, ja saa tilalle nyt ainakin jouluun asti vanhan puhelimensa, ellei jopa vuodeksi. Puhelin on vanha Nokian puolikosketusnäyttö. Lisäksi sovittiin, että koulusta tullaan suoraan kotiin, eikä taloyhtiön pihasta lähdetä enää ennen kuin luottamus on maksettu takaisin. Mieluummin kaverit meille kuin tyttö kaverille. Mielestäni olisi nyt ihan oikeutettua, että ainakin kotiarestin loppuun asti tyttöä kohdeltaisiin melko viileästi. Olemme kertoneet että rakastamme häntä silti, mutta teot olivat tosi väärin ja on ajautunut vähän väärien kavereiden kanssa hengaamaan.
Syksy on mennyt tosi huonosti, ja oli ajautunut kaverin (samanikäinen) isosiskon ja tämän kavereiden kanssa hengaamaan, jättänyt vastaamatta soittoihin ja viesteihin, valehdellut esimerkiksi että lähtee lenkittämään koiraa, mutta mennytkin hengaamaan ostarille. Kokeillut tupakkaa ja juonut energiajuomia useita kertoja viikossa. Nyt jäi kiinni kun yritti näpistää karkkia ja sitä energiajuomaa kaupasta. Tyttö on aivan rikki, mutta silti olisi minusta oikeutettua suhtautua häneen viileästi kotiarestin ajan ja käydä sitten tilanne lempeästi läpi. Mielipiteitä asiaan?
Kommentit (62)
Kuulostat samassa rapussa asuvalta.. asutko Leppävaarassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen täytyy saada ymmärtää, että olemme SUUTTUNEITA eikä suuttuneena olla iloisia. Emmekä ole sitäpaitsi vielä anteeksi antaneet tekoja. Mekin tarvitsemme aikaa anteeksiantoon. Heti ei tarvitse antaa anteeksi jos ei sitä ole oikeasti. Me tarvitsemme pari viikkoa aikaa, että pystymme oikeasti hyväksymään tyttären teon, ja antamaan tekosista anteeksi. Ja kun vielä ei ole annettu anteeksi, silloin ei myöskään olla väleissä. Tyttö saa nyt itse miettiä, että mikä meni pieleen. Tukea hän saa anteeksiannon jälkeen.
Ap
Sä olet sairas. Hyvin hyvin sairas. Teen julmaa henkistä väkivaltaa lapsellesi ja tuhoat lapsesi mielenterveyden. Edes perinteinen selkäsauna ei traumatisoi lasta niinkuin henkinen hylkääminen. Kerron kokemuksesta.
jos alat vielä tukemaan kakaran häiriökäyttäytymistä, veikkaanpa että mamille siinä lisäätylee itkua. mutta myös kakaralle, jääähyjä.
Ehkä nämä varastelut ym. oli jo hätähuuto häneltä, kenties ei ole kotona saanut huomiota ja välittämistä? Ratkaisu ei siis todellakaan ole viileä suhtautuminen, vaan rajoja ja välittämistä. Olette kiinnostuneet mitä tytölle kuuluu ja näytätte sen. Lisäksi sitten nämä mainitsemasi rangaistukset mutta ennen kaikkea välittämisen kautta. Ei kai hän nyt mikään eristyssellivanki ole, vaan teidän lapsenne.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta tuo ei ole henkistä väkivaltaa, vaan normaalia suuttuneen ihmisen käytöstä. Haluamme näyttää tyttärelle, mitä on, kun ihminen on suuttunut. Hän pyytää anteeksi ja huomasi, että suutuimme hänelle teosta. Eikä meillä ole ennen mitään tuollaista tehty, rangaistukset on ollu lähinnä päivän pelikieltoja. Kaikki ei ollut tytön syytä, mutta osa oli.
Anteeksi nyt vaan, mutta aikuinen ihminen mököttämässä viikkotolkulla lapselle on todellakin henkistä väkivaltaa. Eikä tuo ole normaalia käytöstä minkään ikäiseltä. Jos tuolla tavoin oppii hoitamaan ihmissuhteitaan, ei niitä ihmissuhteita kovin kauaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen käytös aiheuttaa kyllä varmasti traumoja tytölle, siis jos aiotte oikein pidempään näyttää kuinka suuttuneita olette. Luultavasti oppii sitten myöhemmissä suhteissan kuinka mykkäkoulu on oiva vallankäyttö väline ja läheisten rakkauden pitää ansaita, koska yhtä nopeasti voi myös tulla hylätyksi.
Minun äidilläni oli tuollainen mököttävä äiti. Kiitos hänen kasvatusmetodinsa, minulla oli väkivaltainen äiti. Toivottavasti sinun lapsesi on vahvempi eikä heijasta omaa kaltoinkohteluaan jälkeläisiinsä. Ja toivottavasti lapsellasi on edes joku luotettava läheinen aikuinen joka häntä tukee, koska sinä et näköjään ole vanhemman roolia ja vastuuta halukas kantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja nuoret tekevät virheitä. Mokaavat.
Toivottavasti oppivat niistä.
Ja tietysti näihin pitää puuttua ja seurauksia pitää tulla.
Teidän tehtävä on kuitenkin antaa anteeksi, tukea lastanne ja rakastaa häntä.
Ei mitään eristämistä ja hylkäämistä.
Tasapainoisen ja onnellisen perheen hyvin kasvanut lapsi ei tee tuollaista.
No sitä ette tajua koska ette ole sellaisia.
Kostakaa lapsellenne se, että ette voineet taata hänelle parempaa lapsuutta ja tasapainoa. Hän on siihen itse syypää.
Syyttäkää, rankaiskaa, polkekaa jalkoihinne.
Joku päivä hän tulee kiittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa se lasten vankilaan, siellä on rikollisten korkeakoulu. Olet aivan kamalan julma. Ei varmaan ole sinun oma biologinen lapsesi. Siis sanoit ettet aio hymyillä. Tahdotko kasvattaa psykopaatin. Kuule , melkein kaikki on joskus näpistnyt. Energia juoma ei ole rikos.
Jos määrittelet jonkun rangaistuksen, siinä on syytä pysyä, eikä keksiä päälle mitään kirjoittamattomia ja ääneen lausumattomia ekstroja. Paitsi jos nimenomaan haluat sääntöjesi vaikuttavan vitseiltä, ja itsesi epäluotettavalta tollolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot AP kyl melko ankara.
Oma pikkusiskoni teki viime vuonna 12-v suunnilleen saman. Kaveriporukassa yritti pölliä siideriä. Ei se yksin ollu tietenkään kenenkään idea, jäivät kiinni ja poliisikin puhutti.
Siskoni oli kyllä niin rikki ja katuvainen, että kahden viikon kylmyys olis ollu jo ihan todella julmaa! Jos lapsi katuu ja tuon ikäinen varmasti katuu, on vielä tarinat ja opetukset hyvästä ja pahasta jotenkin mielessä (jos on..) niin älkää kiusatko häntä enempää. Ajatte pois luotanne eikä luota teihin enää koskaan. Minkälainen on koti jossa et saa virhettäsi anteeksi.
Niin ja nyt vuotta myöhemmin pikkusiskollani on ihan hyvää seuraa eikä ole sen jälkeen varastanut. Onko teillä syytä epäillä lastanne että tekisi toistekin, aistiiko hänestä jotain sellaista? Jos ei niin hyvä! Kasvatat rakastaen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kai provo, mutta olen miettinyt vähän samaa juttua ja ollut hämmentynyt kasvatuksessa. Jos lapsi tekee väärin, niin rangaistus asetetaan ja sitten pitäisi itse olla heti hetken päästä normaalilla tuulella ja kommunikoida iloisesti? Eikö siitä tule vähän ristiriitainen viesti? En kannata, että huonosti käyttäytynyt lapsi jätetään yksin varsinkaan pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se vanhemman pettymys ja paha tuuli saa hetken näkyä, varsinkin jos lapsen ylilyönnit todella on huomattavia. Näin lapsi oppii myös, että on ok tuntea jotakin ja näyttää tunteensa silloin kun HÄNTÄ on kohdeltu huonosti, niinkuin tulee väistämättä elämässä käymässä monta kertaa toisten kanssa. Eli ei tarvitse esittää iloista jos kerran oikeasti ..tuttaa. Oppiihan lapsi samalla myös sen, että harmistus menee aina ohi.
Tämä oli hyvä kommentti, olen ajatellut samaa. Tunteita ei pidä peittää, ja se tulisi opettaa myös lapselle. Eli silloin kun vanhempi on pettynyt lapsen käytökseen ja antaa tälle rangaistuksen, on jotenkin ristiriitaista olla hymyilevä ja iloinen samaan aikaan. Ei tietenkään pidä hylätä lasta ja sanoa että "häpeä nyt oikein kunnolla, syliin ei ole mitään tulemista! Senkin kamala lapsi." Mutta kyllä minun mielestäni saa hetken aikaa keräillä omia tunteitaan, olla vihainen ja totinen. Näin lapsi näkee että nyt tuli todella tehtyä väärin ja että ihminen on tunteva olento. Vaikka vanhempi on vihainen ja pettynyt, voi silti ilmaista että lasta ei ole hylätty, ihan vaikka kertomalla että "äiti kyllä rakastaa sinua ihan niinkuin ennenkin, mutta tuo mitä teit oli todella typerää ja olen siitä vihainen" ilman mitään hymyjä ja haleja.
Varmaan hetken onkin aika viileää, mutta että suunnitellusti ihan kaksi viikoa niin on jo liian kylmää.
Kyllä minäkin koen vaikeaksi saman tien läksytyksen jälkeen olla ihan normaalisti, enkä kyllä ihan heti olekaan. Mutta sanon sillon lapselle että olen vielä vihainen tästä jutusta, että en ihan vielä voi vaikka lukea tai leikkiä tms. Siitä lapsi ymmärtää että aikuinenkin suuttuu ja tarvitsee vähän aikaa leppymiseen. Kohtelen kuitenkin lasta silloinkin ihan normaalisti, neutraalisti. Ei ole aikuiselta kypsää eikä ihan tervettäkään tuollainen suunnitelmallinen hyljeksintä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen täytyy saada ymmärtää, että olemme SUUTTUNEITA eikä suuttuneena olla iloisia. Emmekä ole sitäpaitsi vielä anteeksi antaneet tekoja. Mekin tarvitsemme aikaa anteeksiantoon. Heti ei tarvitse antaa anteeksi jos ei sitä ole oikeasti. Me tarvitsemme pari viikkoa aikaa, että pystymme oikeasti hyväksymään tyttären teon, ja antamaan tekosista anteeksi. Ja kun vielä ei ole annettu anteeksi, silloin ei myöskään olla väleissä. Tyttö saa nyt itse miettiä, että mikä meni pieleen. Tukea hän saa anteeksiannon jälkeen.
Ap
Jos sun lapsi pyytää siltä anteeksi, niin tottakai annat HETI anteeksi! Ei sun tartte iloista näytellä, mutta 2 viikkoa on oikeasti järkyttävän pitkä aika kiduttaa lasta henkisesti :( Sadistista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kai provo, mutta olen miettinyt vähän samaa juttua ja ollut hämmentynyt kasvatuksessa. Jos lapsi tekee väärin, niin rangaistus asetetaan ja sitten pitäisi itse olla heti hetken päästä normaalilla tuulella ja kommunikoida iloisesti? Eikö siitä tule vähän ristiriitainen viesti? En kannata, että huonosti käyttäytynyt lapsi jätetään yksin varsinkaan pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se vanhemman pettymys ja paha tuuli saa hetken näkyä, varsinkin jos lapsen ylilyönnit todella on huomattavia. Näin lapsi oppii myös, että on ok tuntea jotakin ja näyttää tunteensa silloin kun HÄNTÄ on kohdeltu huonosti, niinkuin tulee väistämättä elämässä käymässä monta kertaa toisten kanssa. Eli ei tarvitse esittää iloista jos kerran oikeasti ..tuttaa. Oppiihan lapsi samalla myös sen, että harmistus menee aina ohi.
Tämä oli hyvä kommentti, olen ajatellut samaa. Tunteita ei pidä peittää, ja se tulisi opettaa myös lapselle. Eli silloin kun vanhempi on pettynyt lapsen käytökseen ja antaa tälle rangaistuksen, on jotenkin ristiriitaista olla hymyilevä ja iloinen samaan aikaan. Ei tietenkään pidä hylätä lasta ja sanoa että "häpeä nyt oikein kunnolla, syliin ei ole mitään tulemista! Senkin kamala lapsi." Mutta kyllä minun mielestäni saa hetken aikaa keräillä omia tunteitaan, olla vihainen ja totinen. Näin lapsi näkee että nyt tuli todella tehtyä väärin ja että ihminen on tunteva olento. Vaikka vanhempi on vihainen ja pettynyt, voi silti ilmaista että lasta ei ole hylätty, ihan vaikka kertomalla että "äiti kyllä rakastaa sinua ihan niinkuin ennenkin, mutta tuo mitä teit oli todella typerää ja olen siitä vihainen" ilman mitään hymyjä ja haleja.
Huutaminenkin on lapselle vähemmän vahingollista kuin kylmä hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat viileällä suhtautumisella?
Meinaan siis sitä, että lapsi saa ruokaa, yms., mutta hänelle ei hymyillä tai kohdella kovinkaan rakastavasti. Sanallisesti voimme kysyttäessä kertoa, että rakastamme häntä, muttä olemme nyt kovin pettyneitä häneen. Pikkuhiljaa mutta viileästi luottamus alkaa taas rakentua.
Meillä on 12v tyttö ja mikäli meillä mokataan niin silloin "suhtaudun häneen viileästi" tasan sen päivän ja illalla jutellaan kunnolla asia selväksi. En voisi mennä nukkumaan saatikka lähettää tyttöä nukkumaan mikäli ei olla sovittu asioita ja toivotettu hyviä öitä.
Sanktiot mokaamisesta toki tulee, mutta "mykkäkoulua" ei häneen sovelleta.
Samaa mieltä monen muun vastanneen kanssa: ap:n suunnitelma on henkistä julmuutta.
Ap:n suunnitelman puolustelukommenteista tulee entistä vahvemmin mielikuva, että tytön käytös on juuri tuollaisesta kotikohtelusta johtuvaa. Lapsi hakee huomiota, vaikkakin kielteistä, juuri tuolla varastelulla ja typerällä käyttäytymisellä. Tästä huomion hakemisesta saa sitten palkakseen entistä enemmän hylkäämistä. Kierre on valmis.
Teot pitää tuomita ja sovittaa, mutta rakkautta pitää ehdoitta osoittaa. Lapsi on rakas vaikka mitä tekisi.
Kun ei ole!
Ap