Lue keskustelun säännöt.
Saako lapseen suhtautua viileästi jos hän on tehnyt väärin?
Järkyttynyt äiti
16.10.2017 |
Lapsemme oli valehdellut tekemisistään ja muunmuassa näpistänyt kaupasta. 11-vuotias tyttö kyseessä. Itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen juttu oli saatu selvitettyä, kotona ja poliisin kanssa. Rangaistuksena meillä on nyt kahden viikon kotiaresti ja puhelin on myös takavarikoitu, ja saa tilalle nyt ainakin jouluun asti vanhan puhelimensa, ellei jopa vuodeksi. Puhelin on vanha Nokian puolikosketusnäyttö. Lisäksi sovittiin, että koulusta tullaan suoraan kotiin, eikä taloyhtiön pihasta lähdetä enää ennen kuin luottamus on maksettu takaisin. Mieluummin kaverit meille kuin tyttö kaverille. Mielestäni olisi nyt ihan oikeutettua, että ainakin kotiarestin loppuun asti tyttöä kohdeltaisiin melko viileästi. Olemme kertoneet että rakastamme häntä silti, mutta teot olivat tosi väärin ja on ajautunut vähän väärien kavereiden kanssa hengaamaan.
Syksy on mennyt tosi huonosti, ja oli ajautunut kaverin (samanikäinen) isosiskon ja tämän kavereiden kanssa hengaamaan, jättänyt vastaamatta soittoihin ja viesteihin, valehdellut esimerkiksi että lähtee lenkittämään koiraa, mutta mennytkin hengaamaan ostarille. Kokeillut tupakkaa ja juonut energiajuomia useita kertoja viikossa. Nyt jäi kiinni kun yritti näpistää karkkia ja sitä energiajuomaa kaupasta. Tyttö on aivan rikki, mutta silti olisi minusta oikeutettua suhtautua häneen viileästi kotiarestin ajan ja käydä sitten tilanne lempeästi läpi. Mielipiteitä asiaan?
Kommentit (62)
Mitä tarkoitat viileällä suhtautumisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat viileällä suhtautumisella?
Meinaan siis sitä, että lapsi saa ruokaa, yms., mutta hänelle ei hymyillä tai kohdella kovinkaan rakastavasti. Sanallisesti voimme kysyttäessä kertoa, että rakastamme häntä, muttä olemme nyt kovin pettyneitä häneen. Pikkuhiljaa mutta viileästi luottamus alkaa taas rakentua.
Noo mun mielestä sillei ihan oikeutettua..
Kyllä, tuo on paras tapa saada hänet rakastamaan teitä ja haluamaan tehdä tahtonne mukaisesti, eikä missään tapauksessa etsimään lohtua ja hyväksyntää muilta, ikävämmiltä tahoilta.
Lapsesta tuollainen viileys varmaan tuntuu kamalalta. Mutta tiedän kyllä, että toiseen pettyneenä ei tee mieli halia ja naureskella. Riittäisikö päivä pari, sitten uusi keskustelu ja sovinto? Toki rangaistukset jäävät voimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo on paras tapa saada hänet rakastamaan teitä ja haluamaan tehdä tahtonne mukaisesti, eikä missään tapauksessa etsimään lohtua ja hyväksyntää muilta, ikävämmiltä tahoilta.
Tahtomme on vain lapsen paras, vai tahtoisitko sinä 11-vuotiaasi valehtelevan ja kokeilevan kiellettyjä aineita. Jatkuva valehtelu kuormittaa lasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tuollainen viileys varmaan tuntuu kamalalta. Mutta tiedän kyllä, että toiseen pettyneenä ei tee mieli halia ja naureskella. Riittäisikö päivä pari, sitten uusi keskustelu ja sovinto? Toki rangaistukset jäävät voimaan.
En ole ap, mutta sanoisin että tuo ehkä toimii paremmin. Kahdessa viikossa kohteluun kerkeää jo tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta tuo viileys hyvältä, rakkautta ja läsnäoloa se lapsi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta tuollainen viileys varmaan tuntuu kamalalta. Mutta tiedän kyllä, että toiseen pettyneenä ei tee mieli halia ja naureskella. Riittäisikö päivä pari, sitten uusi keskustelu ja sovinto? Toki rangaistukset jäävät voimaan.
En ole ap, mutta sanoisin että tuo ehkä toimii paremmin. Kahdessa viikossa kohteluun kerkeää jo tottua.
Eipäs, kaksi viikkoa tyhjiössä saa rangaistuksen tuntumaan. Toki lapsi voi tuon jälkeen joutua rakentamaan luottamusta vanhempaansa, mutta toki tottuu. Ymmärtää ainakin, ettei tee toiste. Enkä ap ole minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ei todellakaan ole hyvä suhtautua "viileästi" lapseen tuon jälkeen.
Lapsi teki väärin, kyllä. Ja kärsii nyt seuraamukset esim. arestin muodossa. MUTTA sitä tärkeämpää on teidän olla läsnä ja rakastaa häntä. Muuten (niin kuin yllä kirjoitettiin sarkastisesti) - lapsi ajautuu helposti (kun aresti loppuu..) etsimään sitä rakkautta jostain muualta, jos ei sitä kotoaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis ei todellakaan ole hyvä suhtautua "viileästi" lapseen tuon jälkeen.
Lapsi teki väärin, kyllä. Ja kärsii nyt seuraamukset esim. arestin muodossa. MUTTA sitä tärkeämpää on teidän olla läsnä ja rakastaa häntä. Muuten (niin kuin yllä kirjoitettiin sarkastisesti) - lapsi ajautuu helposti (kun aresti loppuu..) etsimään sitä rakkautta jostain muualta, jos ei sitä kotoaan saa.
Näin juuri, lapsi joutuu rakentamaan luottamusta omiin vanhempiinsa, joka ei ole hyväksi lapselle.
Kuulostaa sairaalta. Itse olen varmasti liian ankara äiti, ja kannatan jämäkkiä rangaistuksia, ja puhelin- ja arestijutut ovat Ok. Mutta 11v lapsen henkinen hylkääminen tuntuu ihan tarkoitukselliselta julmuudelta, ja aikana tuollainen pari viikkoa on hirvittävän pitkä. Jokainen vanhempi saattaa suuttuessaan muuttua tahattomasti tuollaiseksi, mutta jo vaikka tunti sellaista on lapselle pitkä aika, ja sitten on halien ja hellyyden paikka. Vaikka rangaistuksista pidettäisiin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on toivottavasti aika sairas provo... siis todellakin toivon niin.
Ei kai kukaan oikeasti voi ajatella noin vai voiko?
Olen ilmeisesti huumorintajuton kun en tajua tämän provon viihteellisyyttä.
Ja jos jostain syystä ei olisi, niin osoitetaan teillä muutenkin ja muillekin paljon henkistä väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä? Mitä itse pitäisi tästä rangaistuksesta jos tekisit esim miehellesi jotain joka rikkoisi luottamusta?
Mulle tehtiin aina lapsena ja nuorena just noin, kun tein mitättömänkin asian väärin. Monta viikkoa, ettei katsottu eikä sanottu mitään kivaa. Siksipä olen vielä yli nelikymppisenä välillä epävarma, ja syytän helposti itseäni turhastakin. Haitat on isommat kuin hyödyt, 11v tietää kyllä tehneensä väärin.
Hmm. Viitseliäs trolli tai todella pöljä vanhempi.
Jännästi muuten pari tuntia sitten joku ehdotti toisessa ketjussa tota puhelimen takavarikoimista aloitukseen joka oli vähän samankaltainen. Tulee väkisinkin mieleen että siinä ja tässä on sama ap joka nyt vähän testailee samaa stooria vähän eri vivahteilla. Viimeksi kyseessä oli suunnilleen samanikäinen poika joka oli heitelllyt opettajaa kumeilla.
Jotenkin tässä on nyt trollauksen tuntua. Ei siinä mitään, saahan sitä trollata varsinkin kun kyseessä ei ole sellainen "kaikki työttömän pitäisi jauhaa koiranruuaksi...".
Mutta. Jos ap on tosissaan niin, joo, tee noin. Saat siinä pohjustettua sen että lapsesi lähtee kotoa kun pääsee, eikä tule kertaakaan moikkamaan vanhainkotiin. Onnea valitsemallasi tiellä.
Me haluamme opettaa lapselle että äiti ja isäkin ovat ihmisiä, jotka voivat pettyä ja suuttua. Tyttö tarvitsee miettimisaikaa, että miksiköhän vanhemmat ovat pettyneitä ja suuttuneita. Vanhemmatkin ovat inhimillisiä olentoja, eivät mitään superihmisiä. Tämän jälkeen tyttö voi vielä pyytää anteeksi tyhmää käytöstään meitä kohtaan, ja toivoa anteeksiantoa, jonka tietenkin annamme. Silloin tyttö on saanut anteeksiantonsa teoistaan, ja kärsii vain rangaistuksen muodossa teoistaan, mutta vanhemmat ovat antaneet anteeksi.
Saako lapseen suhtautua hetken ajan viileästi, jos lapsi on käyttäytynyt todella sopimattomasti? Esimerkiksi rikkonut tavaroita tai lyönyt sisarustaan? Tarkoitan siis 30min-1h ajan. Eli ei mitään haleja tms. Ja lapselle tehdään selväksi että nyt mokasit ja äiti/isä on nyt todella pettynyt sinun käytökseesi.
Jos äiti on tuolla asenteella liikkeellä, niin eipä oikein yllätä lapsen käytös.
Osaako joku sanoa jotain?