Lue keskustelun säännöt.
Saako lapseen suhtautua viileästi jos hän on tehnyt väärin?
Järkyttynyt äiti
16.10.2017 |
Lapsemme oli valehdellut tekemisistään ja muunmuassa näpistänyt kaupasta. 11-vuotias tyttö kyseessä. Itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen juttu oli saatu selvitettyä, kotona ja poliisin kanssa. Rangaistuksena meillä on nyt kahden viikon kotiaresti ja puhelin on myös takavarikoitu, ja saa tilalle nyt ainakin jouluun asti vanhan puhelimensa, ellei jopa vuodeksi. Puhelin on vanha Nokian puolikosketusnäyttö. Lisäksi sovittiin, että koulusta tullaan suoraan kotiin, eikä taloyhtiön pihasta lähdetä enää ennen kuin luottamus on maksettu takaisin. Mieluummin kaverit meille kuin tyttö kaverille. Mielestäni olisi nyt ihan oikeutettua, että ainakin kotiarestin loppuun asti tyttöä kohdeltaisiin melko viileästi. Olemme kertoneet että rakastamme häntä silti, mutta teot olivat tosi väärin ja on ajautunut vähän väärien kavereiden kanssa hengaamaan.
Syksy on mennyt tosi huonosti, ja oli ajautunut kaverin (samanikäinen) isosiskon ja tämän kavereiden kanssa hengaamaan, jättänyt vastaamatta soittoihin ja viesteihin, valehdellut esimerkiksi että lähtee lenkittämään koiraa, mutta mennytkin hengaamaan ostarille. Kokeillut tupakkaa ja juonut energiajuomia useita kertoja viikossa. Nyt jäi kiinni kun yritti näpistää karkkia ja sitä energiajuomaa kaupasta. Tyttö on aivan rikki, mutta silti olisi minusta oikeutettua suhtautua häneen viileästi kotiarestin ajan ja käydä sitten tilanne lempeästi läpi. Mielipiteitä asiaan?
Kommentit (62)
Musta toi "viileä suhtautuminen" kuulostaa jotenkin siltä kuin vanhemmat mököttäisivät tästä lapsen tekemästä virheestä. Ilkeää, turhaa eikä paranna teidän keskusteluyhteyttä lapseen. Päinvastoin.
Ei lasta suljeta ulkopuolelle, kun hän vähän töppäilee. Kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Mun äiti oli tommonen. Osoitti mieltään, jos mokasin vähänkään. Nyt aikuisena olen järkyttävä ylisuorittaja ja juoksen terapiassa.
Asiat kuuluu käydä kunnolla läpi keskustellen, sitten antaa anteeksi. Teinikin oppii siitä olemaan armollinen muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaisi siltä, että tämä viileä suhtautuminen ja käytös tytärtä kohtaan on alkanut jo aikoja sitten. Toinen hakee huomiota ja saa vain lisää tylytystä niskaan. Sillähän se mieli varmasti muuttuu.
Näyttäkää hänelle Ossin tarina ja todetkaa, että et yllä edes tuohon, jos siihen huumeidenkäyttöön ei ala tulla loppua / pientä rajaa / mikä teillä ikinä sitten onkaan tavoitteena.
Äiti ja isäkin on ihmisiä, joilla on rajat ja joskus heidänkin pinna palaa. Heiltä pitääkin pyytää anteeksi jos on tehnyt sellaista, josta kuuluu olla pahoillaan. Tämä on ihan selvä asia ja tulee opettaa lapselle, mutta...
teidän tulee myös opettaa anteeksiannon merkitys ja miten sitä oppii olemalla pitkävihainen lapselle ja osoittamalla kylmyyttä lapselle, joka vielä hakee rajojaan ja käyttäytymisen mallia.
Vanhemman roolikartassa on erittäin tärkeänä osana: RAKKAUDEN ANTAJA., et usko että tuon ottamalla pois saat mitään hyvää aikaiseksi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo on paras tapa saada hänet rakastamaan teitä ja haluamaan tehdä tahtonne mukaisesti, eikä missään tapauksessa etsimään lohtua ja hyväksyntää muilta, ikävämmiltä tahoilta.
Tahtomme on vain lapsen paras, vai tahtoisitko sinä 11-vuotiaasi valehtelevan ja kokeilevan kiellettyjä aineita. Jatkuva valehtelu kuormittaa lasta.
Ap
Kuvitteletko, että valehtelu loppuu tuollaisella käytöksellä? Te ajatte tytärtä vain kauemmas ja syvempään ahdinkoon. Henkinen väkivalta ei varmasti paranna tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään, kun nuoriso voi huonommin kuin koskaan ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sulle ap tulee edes mieleen kohdella lastasi noin? Onko itseäsi kohdeltu samalla tavalla? Jos on, miltä se tuntui? Oli miten oli, älä tee noin. Rakkaudetta jättäminen ei ole kasvattamista, vaan henkistä väkivaltaa!
Aloitus on kai provo, mutta olen miettinyt vähän samaa juttua ja ollut hämmentynyt kasvatuksessa. Jos lapsi tekee väärin, niin rangaistus asetetaan ja sitten pitäisi itse olla heti hetken päästä normaalilla tuulella ja kommunikoida iloisesti? Eikö siitä tule vähän ristiriitainen viesti? En kannata, että huonosti käyttäytynyt lapsi jätetään yksin varsinkaan pidemmäksi aikaa, mutta kyllä se vanhemman pettymys ja paha tuuli saa hetken näkyä, varsinkin jos lapsen ylilyönnit todella on huomattavia. Näin lapsi oppii myös, että on ok tuntea jotakin ja näyttää tunteensa silloin kun HÄNTÄ on kohdeltu huonosti, niinkuin tulee väistämättä elämässä käymässä monta kertaa toisten kanssa. Eli ei tarvitse esittää iloista jos kerran oikeasti ..tuttaa. Oppiihan lapsi samalla myös sen, että harmistus menee aina ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori jos oli sekavia lauseita. Toivottavasti tuosta tajuaa pointtini :/ -30
Ap, tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsi kyllä ymmärtää puhuttelun ja arestin perusteella, että on tehnyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan, mutta tuo ei ole henkistä väkivaltaa, vaan normaalia suuttuneen ihmisen käytöstä. Haluamme näyttää tyttärelle, mitä on, kun ihminen on suuttunut. Hän pyytää anteeksi ja huomasi, että suutuimme hänelle teosta. Eikä meillä ole ennen mitään tuollaista tehty, rangaistukset on ollu lähinnä päivän pelikieltoja. Kaikki ei ollut tytön syytä, mutta osa oli.
Lasta ei tule hyljätä, jos hän on hölmöillyt. Aresti ja puhelimen takavarikointi riittävät.
Teot olivat tyhmiä, mutta lapsi on silti teille yhtä rakas kun ennenkin, vai?
Henkinen hylkääminen on henkistä julmuutta, joka traumatisoi hänet todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien (ja muiden lapselle läheisten aikuisten) tehtävä on opettaa että lapsi on ihana, ihmeellinen ja rakas juuri itsenään. Se, että lapsi _tekee_ jotain väärää ei poista tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuo on paras tapa saada hänet rakastamaan teitä ja haluamaan tehdä tahtonne mukaisesti, eikä missään tapauksessa etsimään lohtua ja hyväksyntää muilta, ikävämmiltä tahoilta.
Tahtomme on vain lapsen paras, vai tahtoisitko sinä 11-vuotiaasi valehtelevan ja kokeilevan kiellettyjä aineita. Jatkuva valehtelu kuormittaa lasta.
ApKuvitteletko, että valehtelu loppuu tuollaisella käytöksellä? Te ajatte tytärtä vain kauemmas ja syvempään ahdinkoon. Henkinen väkivalta ei varmasti paranna tilannetta.
Nimenomaan, ja "kiinnijäämistä" seurannut pitkittynyt emotionaalinen ahdinko ja hylkääminen aiheuttaa vain sen ettei hän koe oloaan tarpeeksi turvalliseksi kertoakseen vaikeuksistaan teille tulevaisuudessakaan- mieluummin vaikka valehtelee.
Lapsen täytyy saada ymmärtää, että olemme SUUTTUNEITA eikä suuttuneena olla iloisia. Emmekä ole sitäpaitsi vielä anteeksi antaneet tekoja. Mekin tarvitsemme aikaa anteeksiantoon. Heti ei tarvitse antaa anteeksi jos ei sitä ole oikeasti. Me tarvitsemme pari viikkoa aikaa, että pystymme oikeasti hyväksymään tyttären teon, ja antamaan tekosista anteeksi. Ja kun vielä ei ole annettu anteeksi, silloin ei myöskään olla väleissä. Tyttö saa nyt itse miettiä, että mikä meni pieleen. Tukea hän saa anteeksiannon jälkeen.
Ap
Musta toi puuhelin pois ei ollu suhteutettua tekoon
Ei ole reilua "olla hymyilemättä" ja esittää suuttunutta. Lapsi on pyytänyt anteeksi ja saanut arestia ja rangaistuksen. Ei sitten ole mitään syytä millekään viileälle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen täytyy saada ymmärtää, että olemme SUUTTUNEITA eikä suuttuneena olla iloisia. Emmekä ole sitäpaitsi vielä anteeksi antaneet tekoja. Mekin tarvitsemme aikaa anteeksiantoon. Heti ei tarvitse antaa anteeksi jos ei sitä ole oikeasti. Me tarvitsemme pari viikkoa aikaa, että pystymme oikeasti hyväksymään tyttären teon, ja antamaan tekosista anteeksi. Ja kun vielä ei ole annettu anteeksi, silloin ei myöskään olla väleissä. Tyttö saa nyt itse miettiä, että mikä meni pieleen. Tukea hän saa anteeksiannon jälkeen.
Ap
olet hirveä äiti
Minulle opetettiin ja samaa opetan omille lapsilleni, että mitään niin pahaa ei voi tehdä ettei kotiin voi tulla ja selvittää asiaa. Rangaistus tulee, mutta lasta ei hylätä edes henkisesti.