Saako lapseen suhtautua viileästi jos hän on tehnyt väärin?
Lapsemme oli valehdellut tekemisistään ja muunmuassa näpistänyt kaupasta. 11-vuotias tyttö kyseessä. Itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen juttu oli saatu selvitettyä, kotona ja poliisin kanssa. Rangaistuksena meillä on nyt kahden viikon kotiaresti ja puhelin on myös takavarikoitu, ja saa tilalle nyt ainakin jouluun asti vanhan puhelimensa, ellei jopa vuodeksi. Puhelin on vanha Nokian puolikosketusnäyttö. Lisäksi sovittiin, että koulusta tullaan suoraan kotiin, eikä taloyhtiön pihasta lähdetä enää ennen kuin luottamus on maksettu takaisin. Mieluummin kaverit meille kuin tyttö kaverille. Mielestäni olisi nyt ihan oikeutettua, että ainakin kotiarestin loppuun asti tyttöä kohdeltaisiin melko viileästi. Olemme kertoneet että rakastamme häntä silti, mutta teot olivat tosi väärin ja on ajautunut vähän väärien kavereiden kanssa hengaamaan.
Syksy on mennyt tosi huonosti, ja oli ajautunut kaverin (samanikäinen) isosiskon ja tämän kavereiden kanssa hengaamaan, jättänyt vastaamatta soittoihin ja viesteihin, valehdellut esimerkiksi että lähtee lenkittämään koiraa, mutta mennytkin hengaamaan ostarille. Kokeillut tupakkaa ja juonut energiajuomia useita kertoja viikossa. Nyt jäi kiinni kun yritti näpistää karkkia ja sitä energiajuomaa kaupasta. Tyttö on aivan rikki, mutta silti olisi minusta oikeutettua suhtautua häneen viileästi kotiarestin ajan ja käydä sitten tilanne lempeästi läpi. Mielipiteitä asiaan?
Kommentit (62)
Kaikki ei ole niin yksioikoista. Minun jo nyt aikuinen lapseni, tyttö, oli juuri tällainen valehtelija. Kokeilimme vaikka mitä, arestia, puhelimen takavarikointia, palkintoa hyvästä käytöksestä, mutta mikään ei tehonnut. Hän jatkoi entiseen malliin. Kävimme keskusteluja, jotka olivat yhtä tyhjän kansaa, koska tyttö otti sellaisen taktiikan AINA, ettei sanonut yhtään mitään, kun yritimme keskustella. Yhdessä ja erikseen. Hän pysyi täysin vaiti.
Minulle tämä oli pettymys, koska kuvittelin, että rakkaus ja puhuminen riittää. Meillä on myös muita lapsia, joiden kanssa tämä toimi. Nyt tytär on yhäkin sellainen salaperäinen, joka ei kerro asioistaan - ei ainakaan meille. Jos hän olisi ainukainen olisin ollut tosi pettynyt itseeni kasvattajana. Toiset lapset vaan ovat sellaisia, ettei heihin tehoa keinomme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei heistä tulisi kunnon kansalaisia. Tytärkin on sellainen, muttei halua läheistä suhdetta kanssamme. Onneksi usein ikä tekee tehtävänsä.
Tulee minullekin mieleen, että lapsi hakee huomiota vanhemmiltaan tällä teolla, ja saa vaan kylmyyttä niskaan. Mitä jos juttelisitte lapsen kanssa ihan kunnolla, ja rakkaudella!?! Muuten teillä on räjähtävä aikapommi kohta käsissä, seuraavaksi tulee kannabis, tupakka, alkoholi, poikaystävät jne. Lista on loputon. Jos otat tytön pienen mogan noin vakavasti, seuraavat vuodet tulevat olemaan sinulle suoranaista helvettiä.