Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kavereiden vanhemmat
kyllä haukku haavan tekee
14.10.2017 |
Nyt on pakko kirjoittaa tästä sillä olen tätä ilmiötä niin kauan ihmetellyt ja surrutkin eli millainen aikuinen puhuu ilkeästi ja vähättelevästi kaverin vanhemmista lapsensa kuullen? En voi ymmärtää tällaista moukkamaisuutta ja ilkeyden opettamista lapselle. Samoin ihmettelen sitäkin, että tätä tehdään siinäkin tapauksessa ettei perhe ole oikeasti edes kovin tuttu. Istuttaa nyt ennakkoluuloja ja ilkeää kaytöstä lapseen ja vieläpä turhaan! Oma lapseni on tällä hetkellä luokkakaverinsa syntymäpäivillä, jonka äiti kohtelee minua äärimmäisen alentuvasti (vaikka emme tiettävästi tunne toisiamme) ja havahduin vasta nyt ajatukseen, että kuinka hän sitten lastani kohtelee jos hän ei yhtään mieti mitä suustaan päästää. Ehkä olisi pitänyt jäädä pois juhlista, sillä en halua, että lastani loukataan turhaan. Hänen oma lapsensa nimittäin oli ylimielinen minua kohtaan meidän juhlissa, joissa siis tapasin hänet ensimmäistä kertaa! Kaikesta huomasi, että kotona on puhuttu ikävään sävyyn ja se tuntui kyllä ihan käsittämättömältä. En tietenkään näyttänyt mitään tuolle lapselle, sillä eihän hän kymmenenvuotiaana ole asiasta vastuussa vaan hänen vanhempansa. Aloin nyt kuitenkin miettiä, että eikö ihmiset oikeasti mieti kuinka ovat ja puhuvat lastensa seurassa? Miksi? Eihän ihminen kasva tasapainoiseksi ja kivaksi muita vähättelemällä! Ja kun ei edes oikeasti tunneta toisia niin sehän on suorastaan tyhmää. Itse olen ainakin sitä mieltä, että erityisesti lapsen lähipiiristä (koulu, harrastus, naapurit ym.) ei puhuta ikävään sävyyn, koska se on törkeää, mutta voi aiheuttaa myös turvattomuutta ymv. lapselle. Minä ainakin toivoisin lapseni kasvavan iloiseksi, tasapainoiseksi ja itseensä ja toisiin luottavaksi ja ilkeällä puheella se ei kyllä onnistu. Sitä paremmin teidänkin lapsenne voi mitä paremmin lapsen ympäristö voi!
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
"Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin."
Tuo on suora lainaus viestistäsi. Niin että kukahan oikein on sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olet sekopää. Jätä muut ihmiset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
Miksi sitten puhut vastaajan lapsista? Aiemmin nimittelit erään toisen vastaajan lapsia täysin asiattomasti kiusaajiksi. Sulla on jotain pahasti vialla.
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
"Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin."
Tuo on suora lainaus viestistäsi. Niin että kukahan oikein on sekaisin?
Niin, idiootti, jos susta on parempi laittaa lapses paikkaan missä saa pelata 16-vuotialle tarkoitettuja pelejä ja tehdä mitä vaan niin ok. Meillä olis tarjolla ruokaa ja viemistä huvituksiin/harrastuksiin, mutta ihan kuten arvon mammat haluaa, tappopelit kunniaan ja kaikki fiksu tekeminen pannaan eikö. Minähn se sekaisin olen kun olen olisin viemessä lapsia liikkumaan jne...ok...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
Miksi sitten puhut vastaajan lapsista? Aiemmin nimittelit erään toisen vastaajan lapsia täysin asiattomasti kiusaajiksi. Sulla on jotain pahasti vialla.
Opettele ajattelemaan ääliö, jos mahdollista. Ja niin kiusaaja, tottuus sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
"Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin."
Tuo on suora lainaus viestistäsi. Niin että kukahan oikein on sekaisin?
Niin, idiootti, jos susta on parempi laittaa lapses paikkaan missä saa pelata 16-vuotialle tarkoitettuja pelejä ja tehdä mitä vaan niin ok. Meillä olis tarjolla ruokaa ja viemistä huvituksiin/harrastuksiin, mutta ihan kuten arvon mammat haluaa, tappopelit kunniaan ja kaikki fiksu tekeminen pannaan eikö. Minähn se sekaisin olen kun olen olisin viemessä lapsia liikkumaan jne...ok...
Miksi puhut minun lapsistani. Jätä muiden lapset rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
"Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin."
Tuo on suora lainaus viestistäsi. Niin että kukahan oikein on sekaisin?
Niin, idiootti, jos susta on parempi laittaa lapses paikkaan missä saa pelata 16-vuotialle tarkoitettuja pelejä ja tehdä mitä vaan niin ok. Meillä olis tarjolla ruokaa ja viemistä huvituksiin/harrastuksiin, mutta ihan kuten arvon mammat haluaa, tappopelit kunniaan ja kaikki fiksu tekeminen pannaan eikö. Minähn se sekaisin olen kun olen olisin viemessä lapsia liikkumaan jne...ok...
Mikä saa sut epäilemään, että lapsesi koulukaveri ei saa kotonaan ruokaa eikä häntä viedä huvituksiin/harrastuksiin tai hänellä ei ole kotona mitään fiksua tekemistä? Jos tämä yksi lapsi ärsyttää sua noin suunnattomasti, niin voit ihan hyvin kehottaa omaa lastasi leikkimään jonkun toisen lapsen kanssa. Ei tämä yksi koulukaveri ole ainoa lapsi maailmassa, jonka kanssa lapsesi voisi ystävystyä.
Ap, sinä olet vastenmielinen kiusaaja. Kirjoittelet mitä sattuu, seppittelet ilkeitä perättömyyksiä muista vanhemmista ja lapsista, nimittelet muita ääliöiksi ja idiooteiksi...
Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Niin ja jotkut ihmiset ovat ujoja, sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia tai saattavat kärsiä mt-ongelmista. Kaikki eivät tarkoita olla tylyjä, eivät vaan osaa olla normaalisti vieraiden ihmisten kanssa. Oman tytön yhdellä kaverilla on tälläinen vanhempi. On tuskasta yrittää jutella hänen kanssaan, katsoo ohi ettei vaan joutuisi moikkaamaan, parhaimmillaan häneltä saa lyhyen vastauksen, mutta siis välttää kontaktia kaikin keinoin. Oman lapsen kertoman mukaan on kuitenkin lapselleni oikein mukava.
Ap:n kaltaiset ihmiset tuleekin kiertää kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
No ei todellakaan ollut, on tullut kohdattua nyt liiankin paljon näitä suomalaisia "ei kiinnosta"-tyyppejä. Se sen sijaan oli todella suuri yllätys, ettei noin neljäkymmnentävuotiaalla ihmisellä ole edes alkeelllisempiakaan käytöstapoja! Minua ei tämän äidin seura voisi vähempää kiinnostaa, mutta mietin millainen imbesilli kuvittelee lapsensa kaverisuhteiden ja luokan yhteishengen muodostuvan positiiviseksi (mikä hyödyttäisi sitä omaakin "kultakimpaletta") väheksymällä kanssaihmisiä! Että jos ei minulla ja minun lapsella ole väliä niin entä tuo edellinen? Onko kiva/hyvä jos sanon lapselle, että "Kalle" vaan nyt on ilkeä koska sen vanhemmat on, yritä olla välittämättä ja yritä vältellä sen seuraa? Eli edelleen, kuka tässä nyt olikaan se outo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Niin ja jotkut ihmiset ovat ujoja, sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia tai saattavat kärsiä mt-ongelmista. Kaikki eivät tarkoita olla tylyjä, eivät vaan osaa olla normaalisti vieraiden ihmisten kanssa. Oman tytön yhdellä kaverilla on tälläinen vanhempi. On tuskasta yrittää jutella hänen kanssaan, katsoo ohi ettei vaan joutuisi moikkaamaan, parhaimmillaan häneltä saa lyhyen vastauksen, mutta siis välttää kontaktia kaikin keinoin. Oman lapsen kertoman mukaan on kuitenkin lapselleni oikein mukava.
No tämän minä ymmärtäisin ja yrittäisin olla todella ystävällinen! Meillä vaan ihan oikeasti kyse on ylimielisyydestä (monta eri tilannetta jne.) eli väärintulkintaa tässä ei ole kyseessä. Olen oikeasti äärimmäisen sensitiivinen ihminen ja tuo ko. vanhempi on vain ja ainoastaan väheksyvä ja ylimielimielinen minua kohtaan, mutta ei siinä mitään, on kai aika todeta, että on k*sipää ja kohdella häntä sen mukaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha kai tuulimyllyjä vastaan... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
No ei todellakaan ollut, on tullut kohdattua nyt liiankin paljon näitä suomalaisia "ei kiinnosta"-tyyppejä. Se sen sijaan oli todella suuri yllätys, ettei noin neljäkymmnentävuotiaalla ihmisellä ole edes alkeelllisempiakaan käytöstapoja! Minua ei tämän äidin seura voisi vähempää kiinnostaa, mutta mietin millainen imbesilli kuvittelee lapsensa kaverisuhteiden ja luokan yhteishengen muodostuvan positiiviseksi (mikä hyödyttäisi sitä omaakin "kultakimpaletta") väheksymällä kanssaihmisiä! Että jos ei minulla ja minun lapsella ole väliä niin entä tuo edellinen? Onko kiva/hyvä jos sanon lapselle, että "Kalle" vaan nyt on ilkeä koska sen vanhemmat on, yritä olla välittämättä ja yritä vältellä sen seuraa? Eli edelleen, kuka tässä nyt olikaan se outo?
Joo, se on vähän outoa, että suomalaiset on aika suomalaisia. Mutta sun kirjoituksestasi mulle tuli heti mieleen, että olet nk mokkapalaäiti. Siis sellainen vanhempi, joka haluaa olla määräämässä, mitä lapsesi luokkakaverit ja heidän vanhempansa saavat ja eivät saa tehdä.
Suurin osa suomalaisista vanhemmista on kiinnostunut ainoastaan oman lapsensa koulunkäynnistä ja silloinkin lähinnä opintomenestyksestä. Aivan kuten tuo mainitsemasikin äiti vaikutti vanhempainillassa olevan. Ei suomalaisia vanhempia kiinnosta mikään luokan yhteishenki. Useimmille vanhemmille riittää, että omalla lapsella on yksi tai muutama kaveri, jonka kanssa voi viettää väliajalla aikaansa. Kuitenkaan nyt ei ollut kyse enää mistään ekaluokkalaisista, joilla voi vielä olla ongelmia kaverin löytämisessä, vaan jo 10-vuotiaista.
Ymmärrän, että haluaisit suomalaisten koulujen, suomalaisten lasten ja suomalaisten vanhempien olevan erilaisia, mutta jokainen on kuitenkin sellainen kuin on. Ei kannata tehdä itselleen ongelmaa muiden perheiden asioista vaan pitä ainoastaan huolta omasta perheestään. Keskity omaan lapseesi, hänen koulumenestykseensä ja anna muiden olla mitä ovat. Näin muutkin vanhemmat tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Niin ja jotkut ihmiset ovat ujoja, sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia tai saattavat kärsiä mt-ongelmista. Kaikki eivät tarkoita olla tylyjä, eivät vaan osaa olla normaalisti vieraiden ihmisten kanssa. Oman tytön yhdellä kaverilla on tälläinen vanhempi. On tuskasta yrittää jutella hänen kanssaan, katsoo ohi ettei vaan joutuisi moikkaamaan, parhaimmillaan häneltä saa lyhyen vastauksen, mutta siis välttää kontaktia kaikin keinoin. Oman lapsen kertoman mukaan on kuitenkin lapselleni oikein mukava.
No tämän minä ymmärtäisin ja yrittäisin olla todella ystävällinen! Meillä vaan ihan oikeasti kyse on ylimielisyydestä (monta eri tilannetta jne.) eli väärintulkintaa tässä ei ole kyseessä. Olen oikeasti äärimmäisen sensitiivinen ihminen ja tuo ko. vanhempi on vain ja ainoastaan väheksyvä ja ylimielimielinen minua kohtaan, mutta ei siinä mitään, on kai aika todeta, että on k*sipää ja kohdella häntä sen mukaan,
Jospa vain jättäisit hänet rauhaan. Eihän hänkään häiritse sinua. Olet hänelle varmaan täysin yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tuo lapsi ja nämä vanhemmat ovat siis sanoneet?
Enemmän se on sellaista nonverbaalista viestintää, vaikea selittää. No, menin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa aidon ystävällisesti juttelemaan tyyliin "tosi kiva kun "Kalle" pääsi meidän "Villen" synttäreille viimeksi" jne. niin tämä äiti ihan oikeasti suurinpiirtein tuhahti, nosti nenäänsä ja käveli pois! Siis hän ei sanonut mitään, vain nyrpisti nenäänsä ja hymähti! Eikä tämä siis jäänyt viimeiseksi kerraksi.En tunnista häntä mistään, mutta lapseni tykkää hänen pojastaan (on kuulemma tosi suosittu luokalla) ja haluaisi olla tämän pojan kaveri. Vanhempainillassa kuulosti siltä, että tämä äiti oli huolissaan poikansa osaamisesta suhteessa muuhun luokkaan eli ehkä tuo selittää asiaa. Surullista ja väärin se on silti muita kohtaan etenkin kun hänen poikansa on varmasti ihan tavallisen hyvä oppilas, ei paras muttei huonoinkaan. Ja lapsi oli siis todella ylimielinen ja nenäkäs, jopa alentuva. Mutta lapsen vika tämä ei ole ja häntä kohtelin toki hyvin sillä eihän lasta voi laittaa tilille vanhempiensa vääryyksistä.
Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia. Se että lapsesi haluaa olla pojan kaveri, ei tarkoita sitä, että hänen äitinsä olisi velvollinen kaveraamaan kanssasi.
Lapset nyt ovat lapsia. Jotkut nenäkkäitäkin.
Älä tuppaannu sellaiseen seuraan, johon et ole tervetullut.
En olekaan tuppaantunut seuraansa vaan ajattelin vaan moikata ja antaa ymmärtää että me ollaan avoimia ja kivoja ja meille voi tulla, huolta kyllä pidetään. Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin.
Mitä oikein horiset? Minun lapseni ovat aikuisia, eivätkä mitenkään liity tähän keskusteluun. Mikä h*lvetin pakkomielle sulla on muiden lapsista? Kuten aiemminkin on sinulle jo sanottu eli jätä muiden lapset rauhaan.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!
"Mutta ei siinä mitään, oman lapsesi tappiohan tuo on, ei me väkisin ruokita ja viedä huvituksiin."
Tuo on suora lainaus viestistäsi. Niin että kukahan oikein on sekaisin?
Niin, idiootti, jos susta on parempi laittaa lapses paikkaan missä saa pelata 16-vuotialle tarkoitettuja pelejä ja tehdä mitä vaan niin ok. Meillä olis tarjolla ruokaa ja viemistä huvituksiin/harrastuksiin, mutta ihan kuten arvon mammat haluaa, tappopelit kunniaan ja kaikki fiksu tekeminen pannaan eikö. Minähn se sekaisin olen kun olen olisin viemessä lapsia liikkumaan jne...ok...
Mikä saa sut epäilemään, että lapsesi koulukaveri ei saa kotonaan ruokaa eikä häntä viedä huvituksiin/harrastuksiin tai hänellä ei ole kotona mitään fiksua tekemistä? Jos tämä yksi lapsi ärsyttää sua noin suunnattomasti, niin voit ihan hyvin kehottaa omaa lastasi leikkimään jonkun toisen lapsen kanssa. Ei tämä yksi koulukaveri ole ainoa lapsi maailmassa, jonka kanssa lapsesi voisi ystävystyä.
Voi elämä...sulla meni koko pointti ohi niin että viuhuu, älä sure, et valitettavasti ole todellakaan ole ainoa...niin, kyllä tämä lapsi varmaan hölmöilee iltapäivänsä läpi kavereilla joissa ei ole kukaan huoltapitämässä ja saa opin kuinka olla ilkeä ja väheksyvä kilttejä ihmisiä kohtaan. Se vaan ei opeta pärjäämään myöhemmin elämässä, parisuhteessa ja työpaikoilla. Kumman luulet tuolloin menestyvän paremmin, muita epäilevän ja väheksyvän mulkun vai kivan ja ennakkoluulottoman? Tässä on kyse asenteista idiootit, siitä mitä lapsiinne istutatte, mutta ettehän te ilkeät rusina-aivot voi ymmärtää huomaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Niin ja jotkut ihmiset ovat ujoja, sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia tai saattavat kärsiä mt-ongelmista. Kaikki eivät tarkoita olla tylyjä, eivät vaan osaa olla normaalisti vieraiden ihmisten kanssa. Oman tytön yhdellä kaverilla on tälläinen vanhempi. On tuskasta yrittää jutella hänen kanssaan, katsoo ohi ettei vaan joutuisi moikkaamaan, parhaimmillaan häneltä saa lyhyen vastauksen, mutta siis välttää kontaktia kaikin keinoin. Oman lapsen kertoman mukaan on kuitenkin lapselleni oikein mukava.
No tämän minä ymmärtäisin ja yrittäisin olla todella ystävällinen! Meillä vaan ihan oikeasti kyse on ylimielisyydestä (monta eri tilannetta jne.) eli väärintulkintaa tässä ei ole kyseessä. Olen oikeasti äärimmäisen sensitiivinen ihminen ja tuo ko. vanhempi on vain ja ainoastaan väheksyvä ja ylimielimielinen minua kohtaan, mutta ei siinä mitään, on kai aika todeta, että on k*sipää ja kohdella häntä sen mukaan,
Jospa vain jättäisit hänet rauhaan. Eihän hänkään häiritse sinua. Olet hänelle varmaan täysin yhdentekevä.
Niin teenkin, eikä hänen lapsensa saa enää yhtäkään maksettua kutsuttua Superparkiin tmv. Kunhan pitää sitten suunsa kiinni eikä ala kiusaamaan! Katsos ihmisellä on oikeus valita ystävänsä ja kutsua vain heidät ilman pelkoa kiusaamisesta ym.
En oikeastaan saa tästä selvää kuvaa kuka on väheksyvä ja ketä kohtaan.
sääli luusereita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi, yhdet vanhemmat. Oliko tuo vanhempainilta ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joku ei ollutkaan kiinnostunut seurastasi? Jos oli, niin siinä tapauksessa ymmärrän hämmästyksesi. Närkästystäsi taas en ymmärrä, koska maailmassa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole eivätkä tule koskaan olemaankaan kiinnostuneita sinun - eikä minun - seurasta. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tulee heti juttuun, joidenkin kanssa ei koskaan.
Niin ja jotkut ihmiset ovat ujoja, sosiaalisesti epävarmoja ja taitamattomia tai saattavat kärsiä mt-ongelmista. Kaikki eivät tarkoita olla tylyjä, eivät vaan osaa olla normaalisti vieraiden ihmisten kanssa. Oman tytön yhdellä kaverilla on tälläinen vanhempi. On tuskasta yrittää jutella hänen kanssaan, katsoo ohi ettei vaan joutuisi moikkaamaan, parhaimmillaan häneltä saa lyhyen vastauksen, mutta siis välttää kontaktia kaikin keinoin. Oman lapsen kertoman mukaan on kuitenkin lapselleni oikein mukava.
No tämän minä ymmärtäisin ja yrittäisin olla todella ystävällinen! Meillä vaan ihan oikeasti kyse on ylimielisyydestä (monta eri tilannetta jne.) eli väärintulkintaa tässä ei ole kyseessä. Olen oikeasti äärimmäisen sensitiivinen ihminen ja tuo ko. vanhempi on vain ja ainoastaan väheksyvä ja ylimielimielinen minua kohtaan, mutta ei siinä mitään, on kai aika todeta, että on k*sipää ja kohdella häntä sen mukaan,
Jospa vain jättäisit hänet rauhaan. Eihän hänkään häiritse sinua. Olet hänelle varmaan täysin yhdentekevä.
Niin teenkin, eikä hänen lapsensa saa enää yhtäkään maksettua kutsuttua Superparkiin tmv. Kunhan pitää sitten suunsa kiinni eikä ala kiusaamaan! Katsos ihmisellä on oikeus valita ystävänsä ja kutsua vain heidät ilman pelkoa kiusaamisesta ym.
Täh, pelkäät siis mitä seuraa jos et maksa superpark käyntiä . Ei kuulosta nyt terveeltä kaveruussuhteelta.
Mitä _sä_ horiset, mä en edes tunne sun lapsias! Tää ei oo todellista enää! Miten sekasin te oikein olette!