Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Aloin harrastamaan jalkapalloa. Kolme vuotta sitä harrastin, mutta sitten kiinnostus lopahti ja halusin lopettaa. Mitä vielä, olin sielä vielä kaksi vuotta koska äiti niin tykkäsi ja halusi minun sitä harrastavan. Eikä kyse ollut siitä ettenkö muuten liikkuisi sillä olisin näet halunnut aloittaa koripallon peluun. Lopulta en yksinkertaisesti vain mennyt treeneihin ja vasta sitten tajusi että tuskin minusta tulee huippuammattilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut tehdä mitään joka voisi kutsua demoneita. Monet aika harmittomalta kuulostavat jutut voi kutsua Demoneita.

olet varmaan jt-perheestä?

Minulla sama. Kaikki oli syntiä ja saatana saattoi luikerrella mistä vain tai demoni. Sielun vihollinen kutsui esim. julisteen (Dingo) kautta tai pelikorttien tai maallisen musiikin. Ja me emme ei olleet jt-perhe vaan luterilainen joka tosin oli mukana kaikissa karismaattisissa liikkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo.. lista olisi pitkä mutta pidän mahd.lyhyenä, ja nää oli siis aika paljon isäni keksimiä:

-mitään en saanut harrastaa kun "sä et osaa etkä opi"

-laulaminen ei ollut multa sallittu, samat perustelut kuin ekassa jutussa.

-musiikki/kuvataide/bilsa olivat turhia aineita, sain erityisesti niistä ysejä ja kymppejä ja isä kuittasi ne sanomalla "nii just, kaikessa turhassa olet sitten hyvä"

-auta armias jos etenkin mun matikankokeen numero oli 7 tai alle. Sain remmistä ja vielä lisäksi isä sanoi etten saa syödä viikkoon kotona ruokaa, pärjää sillä mitä on koulussa. (Äiti tosin salaa antoi mulle ruokaa jos isällä sattui olemaan ilta/yövuoro, jos ei ollut niin välillä pyysi isää hakemaan kaupasta jotakin ja antoi sitten salaa mulle ruokaa. Tai sitten vain odotti että isä menee päikkäreille. (Luojan kiitos isä nukkui pitkään ja sikeästi)

-Isä seisoi usein äitin vieressä ja vahti ettei anna mulle liikaa päivällistä. (En siis saanut ottaa itse) esim sain vain yhden perunan ja lirun kastiketta. Tai keittoa vain yhden kauhallisen. Lisää en saanut ottaa.

Kumma kyllä, mikään näistä ei koskenut pikkuveljeä ja siskoa, he saivat syödä vatsat täyteen eikä heitä isä edes juuri torunut mistään.

Äiti sitten kai yritti korvata mulle näitä kun isä oli töissä/muuten poissa... sain syödä, sain pelata, ei edes huutanut huonoista numeroista matikassa. "Pääasia että edes yritit" oli äidin asenne. Lämmitti mieltä. Niin. Arvatkaa ihmetelläänkö kun oon lyhytkasvuinen? Sitä ei vaan viitsi kertoa miksi... ainoa mistä äidille olen katkera, on että oli liian nössö ottamaan avioeroa. Kuitenkin olen kiitollinen että äiti ei ollut hirviö, kuten isä.

Et taída olla isäsi biologinen lapsi. Hän tietää, äitisi tietää, sinä et.

Kyllä olen. Isä silloin joskus välttämättä halusi isyystestin. (isä kyllä itse pettää äitiä minkä kerkeää) Äitin mukaan isä oli pettynyt kun en ollut poika. Ja tää mun lievästi ilmaistu rääkkääminen alkoi tasan kun veli syntyi. Se siitä sun teoriasta.

Tämä on minusta niin käsittämätöntä, että mies pettyy lapseensa, jos se ei ole poika. Miehenhän pitäisi "syyttää" siitä vain itseään, koska isän siittiöt määräävät lapsen sukupuolen ja tämänhän pitäisi jo nykyaikana olla kaikkien tiedossa. Eli jos pitää olla pettynyt, niin olisi sitten pettynyt vain itseensä, ei äitiisi eikä sinuun, hah. Tsemppiä sinulle, olet arvokas ihminen ja isäsi on menettänyt paljon, kun ei ole sitä tajunnut! Olisit ansainnut paljon parempaa. Onneksi äitisi osoitti rakkauttaan sinulle.

Kotona oli telkkari mutta en saanut koskaan katsoa sitä alle kouluikäisenä. 

En saanut juoda limuja kun hampaat menee, karkkia sain vain lauantaisin. Eli olen hammasideologian uhri.

En saanut syödä riistaa, koska äitini ei halunnut syödä vapaana elänyttä eläintä. Silloin lapsena en kyseenalaistanut tätä, mutta noin rippikouluiässä tajusin että tuohan on ihan järjenvastaista, ja aloin boikotoida tehotuotettua lihaa. Tänä päivänä ostan vain riistaa ja vapaana kasvatettua lihaa.

Salatut elämät menivät kielletylle listalle kun äiti kuuli Seksi-Seppo-nimen jonkin kohtauksen aikana. Myös BB ja Päivien viemää olivat kiellettyjä.

Seksuaalisuus oli ehdottomasti tabu ja itsetyydytys oli vanhempien mukaan hirvein synti kaikista, joka aiheuttaa lapsille vaikka mitä kuolemaan johtavia sairauksia ja lopulta kuoleman. Siksi minua ja sisaruksiani valvottiin tarkkaan, että emme päässeet tätä hirveää pahetta harrastamaan ja emme saisi tietää seksuaalisuudesta mitään muuta, kuin että se on synti ja erityisesti itsetyydytys eli itsesaastutus oli synneistä kauhein. Emme olleet edes mitenkään erityisen uskovainen perhe, joka olisi voinut selittää tämän, mutta vanhemmat elivät 1970-1990 lukujen sijasta ilmeisesti jotain 1800-lukua, jolloin lääkärikirjoissakin mainittiin itsesaastutuksen kauheuksista.

Näin jälkeenpäin olisi ollut jossain määrin jännä nähdä, että miten isä tai äiti olisi reagoinut, jos heiltä olisi joku meistä lapsista kysynyt, että pystyvätkö itse aivan rehellisesti myöntämään, että eivät ole koskaan "itsesaastuttaneet" tai että haikarako meidät 12 lasta toi, kun se seksi oli niin kamala asia, niin että he tuskin pystyivät sitä harrastamaan.

En saanut sisustaa huonettani punaisella, koska se on bordellin väri. Punainen mattokin meinasi olla liikaa.

Punainen on ollut lempivärini lapsesta saakka. Kiva, että vanhempani assosioivat sen seksityöläisen elämää symboloivaksi.

Saimme mennä ja tulla tosi vapaasti, mutta työn ja rahan arvoa iskostettiin jo ihan pienestä päähän. Saimme viikkorahaa ja viikkorahasti piti säästää seuraavan kesän huvipuistoreissua varten. Aina jos jotain uutta ostettavaa tuli, puhuivat vanhemmat kuinka raha ei kasva puissa ja kuinka emme ole rikkaita. Saattiin aina kaikesta jotain halpaversioita. Esim. Stigan sijaan jokin halpa rattikelkka jne. Autokin oli halvin mahdollinen rotisko. Luulin oikeasti lapsena, että olemme köyhiä. Jossain vaiheessa teininä tajusin, että vanhemmat ovat keskituloisia, asutaan rivitalossa ja käymme vuosittain ulkomailla lomamatkalla eli emme todellakaan ole köyhiä. Joskus sitten vielä salaa näin jonkun pankin tiliotteen ja huomasin, että vanhemmilla oli satoja tuhansia markkoja säästössä. Jotenkin vain pula-ajan lapsille (siis vanhemmilleni) oli säästäminen ja köyhyys niin takaraivossa, että siitä tuli tapa ja hokema. Onneksi eivät sitten lopulta ihan kituuttaen eläneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mennä partiotoimintaan.

En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!

En saanut mennä partioon, koska isä luuli sitä uskonnolliseksi toiminnaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen lapsen oli pakko harrastaa jotain ekaluokasta lähtien, eikä harrastusta saanut lopettaa, tai vaihtaa. Harrastus saatiin itse kyllä valita ja sitähän äiti ja isä käyttivät korttina, kun joku meistä meni sanomaan heille, että oma pakkoharrastus ei enää kiinnosta. "Mutta sinähän itse halusit harrastaa tuota!!" "Minä kysyin sinulta silloin, että haluatko alkaa harrastaa tätä ja sinä vastasit joo!" "Mikäs tuuliviiri sinä oikein olet, kun koko ajan muutat mieltäsi?"

Niin? Jos on joskus 6-7-vuotiaana ollut kiinnostunut vaikka pianonsoitosta, niin ei se tarkoita, että laji kiinnostaisi 13-vuotiaana enää pätkääkään. Lapset vanhenevat ihan eri tavalla, kuin aikuiset ja sitä vanhempani eivät tajunneet.

Tämä pakkopullahan johti sitten lintsailuun ja alisuorittamiseen, kun ei motia enää ollut.

Ai niin, ja tämän säännön "ideologia" oli se, kun äidillä ja isällä oli kummallakin lapsena "lahjoja" tiettyihin lajeihin, mutta, koska heidän vanhempansa eivät pakottaneet heitä harrastuksiin, niin kummastakaan ei tullut aikuisena oman lajinsa maestroa ja he siitä nyt vähän käärmeissään.

Ei saanut mennä partioon tai naisvoimistelijoihin. Vanhemmat demareita.

En saanut Barbie-nukkeja, koska äidin mielestä ne ihannoivat vääränlaista naiskuvaa. 

Meillä ei syöty välipaloja, kuten leipää, jogurttia. Ei myöskään sipsiä, limppaa ikinä. Ei mitään turhaa. Poppareita lauantaisin saunan jälkeen ainoastaan. Niinpä en ole näitä oppinutkaan syömään. Ihmetytti, kun muilla kotona oli esim. limua ihan perustarpeena.

Vierailija kirjoitti:

Kesämökille oli pakko mennä, satoi tai paistoi. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan että suomalainen viettää kesäloman mökillä ja nauttii siitä. Vaikka väkisin. Vihaan vieläkin kesämökkejä, käyn kyllä mielelläni päivävierailulla mutta yöpyminen ahdistaa.

Sama. Aina vaan mökille, kun oli vapaata tai lomaa. Vitutti ja ahdisti. Mökillä tehtiin aina töitä. Sain jäädä kaupunkiin yksin vasta 16v, kun mulla oli kesätöitä. Joka ilta tuli tarkastuspuhelu sukulaisilta.

Leikkeleitä tai juustoa sai laittaa vain yhden siivun leivälle ja vain jompaa kumpaa. Leikkeleitä ei saanut syödä ilman leipää.

Autona oli lada tai lada samara. Rattikelkoista, skeiteistä jne aina jokin halpisversio. Rahaa oli kuitenkin ihan ok.

Nykyään vanhemmat käyvät vain Lidilissä, vaikka rahaa on.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut pestä hampaita! Olen syntynyt 50-luvulla.Hammasharjaa ei saanut varmaan kuin vasta kouluikäisenä ja muistan vieläkin sen pilkan jota sai kuulla jos pesi hampaat.Tahnoja ei raaskittu ostaa vaan suolan kanssa sitten yritti pestä.Hampaat kuluu ja putoaa jos niitä pesee.Ihan suuren kaupungin liepeillä maalla elettiin maanvijelijäperhe ja oppikoulua kävin kaupungissa.En koskaan ottanut asiaa puheeksi nyt jo edesmenneiden vanhempieni kanssa.Olihan niitä merkillisyyksiä kun nuukasti elettiin ja niin moni asia oli turhaa ja höpötystä isäni mielestä,mutta tämä hammasjuttu kyllä uskomaton.

Aivan sama minulla. Olen syntynyt 1956 ja muistan aina kun mummoni oli minulle vihainen kun pesin hampaitani." Putoavat pois tuolla menolla!"Joululahjaksi saamaani hammastahnaa luulin karkiksi ja söin sen.  Opettajasukulaistäti oli sen kaupungista lähettänyt. Leipää ei saanut laittaa ylösalaisin pöydälle, se olisi ollut epäkunnioittavaa. Viheltää ei saanut, sitä tekivät vain huonot naiset ja "Lättähatut"

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti kielsi laulamisen. Mistähän johtui? Siis jos lauleskeli vaikka yksin jossain niin tuli sanomaan että ole hiljaa? Onko joku jeesusjuttu?

Mä en kestä ihmisten lauleskelua jollei mene nuotilleen. Kuulostaa ihan hirveältä ja en mahda mitään, mutta käyn äkäiseksi. Yritän päästä mahdollisimman kauaksi. Näyttäisi periytyneen ainakin yhdelle lapselle. Mies laulaa autossa ja aina silloin mietin eroa.

Oma lauluääneni on karsea.

En saanut leveälahkeisia housuja. Niitä käyttivät ! Huonomaineiset tytöt. Tanssiminen oli syntiä. Telkkarista en saanut katsoa Peyton Placea.

Nyt kun se tuli uusintana vuosia sitten katsoin että millainen se oli. Tosi typerältä vaikutti. En alkanut seurata sitä.

Vierailija kirjoitti:

Noo.. lista olisi pitkä mutta pidän mahd.lyhyenä, ja nää oli siis aika paljon isäni keksimiä:

-mitään en saanut harrastaa kun "sä et osaa etkä opi"

-laulaminen ei ollut multa sallittu, samat perustelut kuin ekassa jutussa.

-musiikki/kuvataide/bilsa olivat turhia aineita, sain erityisesti niistä ysejä ja kymppejä ja isä kuittasi ne sanomalla "nii just, kaikessa turhassa olet sitten hyvä"

-auta armias jos etenkin mun matikankokeen numero oli 7 tai alle. Sain remmistä ja vielä lisäksi isä sanoi etten saa syödä viikkoon kotona ruokaa, pärjää sillä mitä on koulussa. (Äiti tosin salaa antoi mulle ruokaa jos isällä sattui olemaan ilta/yövuoro, jos ei ollut niin välillä pyysi isää hakemaan kaupasta jotakin ja antoi sitten salaa mulle ruokaa. Tai sitten vain odotti että isä menee päikkäreille. (Luojan kiitos isä nukkui pitkään ja sikeästi)

-Isä seisoi usein äitin vieressä ja vahti ettei anna mulle liikaa päivällistä. (En siis saanut ottaa itse) esim sain vain yhden perunan ja lirun kastiketta. Tai keittoa vain yhden kauhallisen. Lisää en saanut ottaa.

Kumma kyllä, mikään näistä ei koskenut pikkuveljeä ja siskoa, he saivat syödä vatsat täyteen eikä heitä isä edes juuri torunut mistään.

Äiti sitten kai yritti korvata mulle näitä kun isä oli töissä/muuten poissa... sain syödä, sain pelata, ei edes huutanut huonoista numeroista matikassa. "Pääasia että edes yritit" oli äidin asenne. Lämmitti mieltä. Niin. Arvatkaa ihmetelläänkö kun oon lyhytkasvuinen? Sitä ei vaan viitsi kertoa miksi... ainoa mistä äidille olen katkera, on että oli liian nössö ottamaan avioeroa. Kuitenkin olen kiitollinen että äiti ei ollut hirviö, kuten isä.

Saman kokenut, mutta niinpäin että äiti oli se kiusaaja ja isä lempeämpi. Samoin myös, että muiden lasten ruokapaloja ei laskettu ja muut saivat säälliset vaatteet jne. Olen lapsista ainoa, joka muistuttaa isää ulkonäöltään, muutenkin luonteeltani enemmän isän tyylinen. Äiti kova uskovainen, isä liberaalimpi.