Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Käytettiin vain Valion maitotuotteita, koska oman tilan maidot meni sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En "saanut" olla sairas. Teini-iässä sairastuin sairaalahoitoa ja jatkuvia käyntejä vaativaan sairauteen ja äitini oli minulle siitä vihainen. Kai nyt itsekin olisin mieluummin ollut terve!
Vähän sama homma ja äiti ei millään malttanut uskoa, että oon kipeä ellei kuumetta ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut tehdä mitään joka voisi kutsua demoneita. Monet aika harmittomalta kuulostavat jutut voi kutsua Demoneita.
olet varmaan jt-perheestä?
aika pieni juttu moneen muuhun verrattuna, mutta meillä ei saanut syödä muroja eikä mysliä välipalaksi eikä illalla, koska ne olivat aamupalaruokaa.
Akuankkaa ei saanut lukea, saati katsella. Akuhan oli aina ilman housuja, paitsi uimaan mennessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä partiotoimintaan.
En minäkään - isä jostain syystä luuli partiota kommunistien toiminnaksi!
Minäkään en mutta syy oli päinvastainen - partio nähtiin äärioikeistolaisena natsitoimintana.
Nestléä meille ei ostettu, en tosin osta minäkään (enkä mitään sen omistamia brändejä).
Pojista ja vieraista miehistä minua varoiteltiin joka käänteessä, ja sitten ihmeteltiin että voi voi kun ei tytöllä ole poikaystävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut käyttää farkkuja, koska kesällä ne ovat kuulemma liian kuumat,ja talvella liian kylmät. Ja syksyllä ja keväällä vaan liian epämukavat tms.
Kreikassa +35:n asteen helteessä ne ovatkin kieltämättä hieman kuumia mutta kyllä niilläkin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ja 80-luvun alussa täytyi joka vuosi olla koko perheen voimin vappumarssilla. Sitten se loppui kuin seinään vuonna 84, kun olin 10v.
En tiedä vieläkään miksi. Aiheesta ei ole koskaan puhuttu.Kaikkea usalaista vähäteltiin ja naureskeltiin, mutta ei kielletty. Colan juomisesta ja hampurilaisista sai kuulla murrosiässä koko ajan vittuilua jne.
Kommunismi alkoi olla menneen talven lumia tuossa vaiheessa. Siksi se loppui teillä, kuten myös monessa muussa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni on vanhanliiton kansallissosialisti. Täsätä syystä vaikkapa Bill Cosby Show oli kielletty (näytettiin mustia positiivisessa valossa). Kaikki Neuvostoliittoon ja kommunismiin viittaava oli myös pyhästi kielletty. Sain mm. Kaksi vikkoa kotiarestia, kun tulin luistelu harkoista kotiin kaverin faijan Ladan kyydissä. Kaikki pop-musiikki oli kans kiellettyä koska mustien hommia ( isä toki käytti n-sanaa ja siitäkin vielä sitä ikävämpää muotoa). Tätä nykyä isäni on katkeroitunut vanha kuselle haiseva ukko, jota nämä nykypolven kansallissosialistit ja muut katsovat ylöspäin. Äitini on löytänyt vanhoillapäivillä onnen ja vapauden nuoremman mustanmiehen rinnalla.
Tällainen sepitelmä tällä kertaa. Olisit vielä muistanut maalailla, kuinka isäsi käytti kotona wifebeatereita, oli asehullu ja joskus ennen sammumistaan sopersi Pekka Siitoimen nimeä.
Noo.. lista olisi pitkä mutta pidän mahd.lyhyenä, ja nää oli siis aika paljon isäni keksimiä:
-mitään en saanut harrastaa kun "sä et osaa etkä opi"
-laulaminen ei ollut multa sallittu, samat perustelut kuin ekassa jutussa.
-musiikki/kuvataide/bilsa olivat turhia aineita, sain erityisesti niistä ysejä ja kymppejä ja isä kuittasi ne sanomalla "nii just, kaikessa turhassa olet sitten hyvä"
-auta armias jos etenkin mun matikankokeen numero oli 7 tai alle. Sain remmistä ja vielä lisäksi isä sanoi etten saa syödä viikkoon kotona ruokaa, pärjää sillä mitä on koulussa. (Äiti tosin salaa antoi mulle ruokaa jos isällä sattui olemaan ilta/yövuoro, jos ei ollut niin välillä pyysi isää hakemaan kaupasta jotakin ja antoi sitten salaa mulle ruokaa. Tai sitten vain odotti että isä menee päikkäreille. (Luojan kiitos isä nukkui pitkään ja sikeästi)
-Isä seisoi usein äitin vieressä ja vahti ettei anna mulle liikaa päivällistä. (En siis saanut ottaa itse) esim sain vain yhden perunan ja lirun kastiketta. Tai keittoa vain yhden kauhallisen. Lisää en saanut ottaa.
Kumma kyllä, mikään näistä ei koskenut pikkuveljeä ja siskoa, he saivat syödä vatsat täyteen eikä heitä isä edes juuri torunut mistään.
Äiti sitten kai yritti korvata mulle näitä kun isä oli töissä/muuten poissa... sain syödä, sain pelata, ei edes huutanut huonoista numeroista matikassa. "Pääasia että edes yritit" oli äidin asenne. Lämmitti mieltä. Niin. Arvatkaa ihmetelläänkö kun oon lyhytkasvuinen? Sitä ei vaan viitsi kertoa miksi... ainoa mistä äidille olen katkera, on että oli liian nössö ottamaan avioeroa. Kuitenkin olen kiitollinen että äiti ei ollut hirviö, kuten isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo.. lista olisi pitkä mutta pidän mahd.lyhyenä, ja nää oli siis aika paljon isäni keksimiä:
-mitään en saanut harrastaa kun "sä et osaa etkä opi"
-laulaminen ei ollut multa sallittu, samat perustelut kuin ekassa jutussa.
-musiikki/kuvataide/bilsa olivat turhia aineita, sain erityisesti niistä ysejä ja kymppejä ja isä kuittasi ne sanomalla "nii just, kaikessa turhassa olet sitten hyvä"-auta armias jos etenkin mun matikankokeen numero oli 7 tai alle. Sain remmistä ja vielä lisäksi isä sanoi etten saa syödä viikkoon kotona ruokaa, pärjää sillä mitä on koulussa. (Äiti tosin salaa antoi mulle ruokaa jos isällä sattui olemaan ilta/yövuoro, jos ei ollut niin välillä pyysi isää hakemaan kaupasta jotakin ja antoi sitten salaa mulle ruokaa. Tai sitten vain odotti että isä menee päikkäreille. (Luojan kiitos isä nukkui pitkään ja sikeästi)
-Isä seisoi usein äitin vieressä ja vahti ettei anna mulle liikaa päivällistä. (En siis saanut ottaa itse) esim sain vain yhden perunan ja lirun kastiketta. Tai keittoa vain yhden kauhallisen. Lisää en saanut ottaa.
Kumma kyllä, mikään näistä ei koskenut pikkuveljeä ja siskoa, he saivat syödä vatsat täyteen eikä heitä isä edes juuri torunut mistään.Äiti sitten kai yritti korvata mulle näitä kun isä oli töissä/muuten poissa... sain syödä, sain pelata, ei edes huutanut huonoista numeroista matikassa. "Pääasia että edes yritit" oli äidin asenne. Lämmitti mieltä. Niin. Arvatkaa ihmetelläänkö kun oon lyhytkasvuinen? Sitä ei vaan viitsi kertoa miksi... ainoa mistä äidille olen katkera, on että oli liian nössö ottamaan avioeroa. Kuitenkin olen kiitollinen että äiti ei ollut hirviö, kuten isä.
Et taída olla isäsi biologinen lapsi. Hän tietää, äitisi tietää, sinä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 80-luvun lopulla, mutta silti löysin monta yhtymäkohtaa monen vanhemman kirjoittaneen jutuista.
- En saanut kotona koskaan mitään ”kaupallista” tai ”jenkkiläistä”. Barbit oli kielletty, Disney oli kielletty, cokis oli kielletty, mäkki oli kielletty. Lapsettoman tädin luona sai aina näitä kaikkia. Hän osti barbeja sinne ja kävimme leffassa ja sen jälkeen mäkissä jne. Rakastan disney-elokuvia edelleen.
- kaupungissamme oli 90-luvulla vain Svulin urheiluseura siinä lajissa, jota halusin harrastaa. Muistan kun aloitin kouluun mennessä aloitin sitten urheilun ja se taivastelun määrä porvariseurasta oli ihan älytöntä. Se oli jotenkin niin kaukaista 90-luvun pikkukoululaiselle.
- kaikki ”porvarillinen” oli pahasta. Isäni oli jo lapsuudessani (ja on edelleen) varsin kovapalkkainen. Silti jupeista ja porvareista puhuttiin kovaan ääneen paheksuen. Elin koko lapsuuteni siinä harhassa, että ollaan todella köyhiä, vaikka äitini oli 12v kotiäitinä ja laskettelimme ja ratsastimme koko lapsuuden. Lisäksi molemmat siskoni harrastivat taitoluistelua. Emme koskaan päässeet lapsena ulkomaille, koska sellainen oli porvareiden touhua. Näin jälkikäteen nuo luistelu, ratsastus ja laskettelu ovat mielestäni olleet siihen aikaan melko juppien puuhaa.
Piti ostaa aina joutsenlippumerkittyjä tuotteita. Jos kotimaiset tomaatit näytti kaupassa huonolta niin tomaattia ei ostettu. Ulkona ei syöty paikoissa joissa kana tuli ulkomailta.
Vanhempani olivat vasemmistolaisia. En saanut harrastaa niitä kahta asiaa, mitä olisin halunnut kun olivat liian "elitistisiä" harrastuksia: ratsastusta ja tennistä. Kumpaakin aloin harrastaa aikuisena, käyn issikkavaelluksilla ja nauin tosi paljon. Tenniksessä olen aika hyväkin, jos olisin saanut pelata sitä nuorena valmennuksessa, olisin voinut olla oikein todella hyvä.
Asuin pienessä kylässä, jossa oli osuuskauppa ja k-kauppa. Jostain syystä k-kauppaa ei saanut käyttää.
Mummo asui meidän kanssa ja hän piti tiukkaan huolta, että tiettyjä uskonnollisia juttuja noudatettiin mm. pitkäperjantaina ei saanut leikkiä jne. Käytiin myös kirkossa, mutta onneksi ei joka sunnuntai vaan suurimpina juhlapyhinä. Omaan jouluperinteisiin onkin jäänyt joulukirkko ja nyt kun miehen perheessä ei kyseistä tapaa ole, tuntuu joulusta jäävän jotain tärkeää pois. En muuten koe olevani mitenkään uskonnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo.. lista olisi pitkä mutta pidän mahd.lyhyenä, ja nää oli siis aika paljon isäni keksimiä:
-mitään en saanut harrastaa kun "sä et osaa etkä opi"
-laulaminen ei ollut multa sallittu, samat perustelut kuin ekassa jutussa.
-musiikki/kuvataide/bilsa olivat turhia aineita, sain erityisesti niistä ysejä ja kymppejä ja isä kuittasi ne sanomalla "nii just, kaikessa turhassa olet sitten hyvä"-auta armias jos etenkin mun matikankokeen numero oli 7 tai alle. Sain remmistä ja vielä lisäksi isä sanoi etten saa syödä viikkoon kotona ruokaa, pärjää sillä mitä on koulussa. (Äiti tosin salaa antoi mulle ruokaa jos isällä sattui olemaan ilta/yövuoro, jos ei ollut niin välillä pyysi isää hakemaan kaupasta jotakin ja antoi sitten salaa mulle ruokaa. Tai sitten vain odotti että isä menee päikkäreille. (Luojan kiitos isä nukkui pitkään ja sikeästi)
-Isä seisoi usein äitin vieressä ja vahti ettei anna mulle liikaa päivällistä. (En siis saanut ottaa itse) esim sain vain yhden perunan ja lirun kastiketta. Tai keittoa vain yhden kauhallisen. Lisää en saanut ottaa.
Kumma kyllä, mikään näistä ei koskenut pikkuveljeä ja siskoa, he saivat syödä vatsat täyteen eikä heitä isä edes juuri torunut mistään.Äiti sitten kai yritti korvata mulle näitä kun isä oli töissä/muuten poissa... sain syödä, sain pelata, ei edes huutanut huonoista numeroista matikassa. "Pääasia että edes yritit" oli äidin asenne. Lämmitti mieltä. Niin. Arvatkaa ihmetelläänkö kun oon lyhytkasvuinen? Sitä ei vaan viitsi kertoa miksi... ainoa mistä äidille olen katkera, on että oli liian nössö ottamaan avioeroa. Kuitenkin olen kiitollinen että äiti ei ollut hirviö, kuten isä.
Et taída olla isäsi biologinen lapsi. Hän tietää, äitisi tietää, sinä et.
Kyllä olen. Isä silloin joskus välttämättä halusi isyystestin. (isä kyllä itse pettää äitiä minkä kerkeää) Äitin mukaan isä oli pettynyt kun en ollut poika. Ja tää mun lievästi ilmaistu rääkkääminen alkoi tasan kun veli syntyi. Se siitä sun teoriasta.
Vierailija kirjoitti:
Lyhytkasvuisuus ei johdu ravinnon vähyydestä.
Ai ei? Kokeile johonkin sun muksuun alkaen 7 vuotiaasta. Tai vaikka jo 5. Kyllä ne kouluterkkarit alkaa pikkuhiljaa ihmetellä kouluvuosien aikana kun pituus on pahasti jäljessä siitä mitä sen kasvun pitäisi olla. Mulla pysähty sen takia kasvu kuin seinään just ja just 15 vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla ja 80-luvun alussa täytyi joka vuosi olla koko perheen voimin vappumarssilla. Sitten se loppui kuin seinään vuonna 84, kun olin 10v.
En tiedä vieläkään miksi. Aiheesta ei ole koskaan puhuttu.
Kaikkea usalaista vähäteltiin ja naureskeltiin, mutta ei kielletty. Colan juomisesta ja hampurilaisista sai kuulla murrosiässä koko ajan vittuilua jne.