Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Vessan vesihanasta tai suihkusta ei saanut ottaa vettä juotavaksi. Sieltä tuli jotenkin epähygieenisempää vettä.

Mun vanhemmat oli köyhiä, joten kaikesta oli pulaa ja elämä oli ankeaa. Ei saatu mitään, mikä oli muille lapsille normaalia ja häpesin vanhempiani.

Mulla on aika paljon samanlaisia kokemuksia kuin muilla:

Aamulla ylös sängystä viimeistään 8.30 viikonloppunakin

Heti aamupalan jälkeen ulos ja siellä säässä kuin säässä hytisin veljeni kanssa ruokaan asti eli yli 2 tuntia. Joko liikunnallisia leikkejä leikkien tai urheillen (joko lenkkeilyä jommankumman vanhemman kanssa tai hiihtoa).

Ruoan jälkeen sai olla sisällä vähän aikaa, piti leikkiä erittäin hiljaa. Iltapäiväkahvien jälkeen piti mennä taas ulos, säällä kuin säällä ja hytistä siellä pimeään asti liikkuen.

Kavereita ei saanut nähdä ja kasvoinkin aivan eristyksissä sosiaalisesta maailmasta.

Perhe ei ollut uskovainen, mutta erittäin estoinen joka asian suhteen. Esim. Kaikki vaatteeni (Täysin normaalit lapsen vaatteet) isä haukkui; Olisi saanut olla vain yksivärisiä pitkähihaisia peruspaitoja/housuja.

Vihasin lapsuuttani ja vihaan sitä edelleen, olin todella alakuloinen ja ahdistunut kotona, koulussa oli hauskaa kun sai olla ystävien kanssa rennosti.

Tämä kaikki siis tapahtui 2000-luvulla, olen 19-vuotias. Ehkä sen takia tunnen olevani niin "erilainen" kuin muut: sivistymätön yms, sillä muut minunikäiseni (yleistäen) ovat lapsuudessaan tottuneet matkustelemaan, syömään erilaisia ruokia, näkemään kavereita, kasvatettu paljon vapaamielisemmin yleisestikin.

Ukkosella ei saanut silittää kissaa, koska "eläimet tulee ukkosella sähköisiksi"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esiteinitytöille suunnatut Witch-lehdet eivät olleet luvallista kulutuskamaa, vaan kyse oli äidin mukaan "pahoista ja saastaista" kirjoista, lehdistä ja kalentereita. Kun viimein ostin omilla taskurahoillani ko. kalenterin, sain syytökset pahan kirjan ostamisesta, epäkunnioituksesta ja halveksunnasta. Riita kesti hyvin kauan.

En myöskään saanut katsoa Harry Pottereita, TSH:sta, tai tiettyä jenkkisarjoja. Niitä on tosin osannut koskaan kaivataan, ja Sormus-trilogiankin katsoin vasta hiljattain aikuisiällä.

Meillä ihan sama, myöskää partiota ei saanut harrastaa, pelata korttia ja ainut sallittu harrastus oli kirkon kuoro.

T. -92

Tein siis jotain oikein, kun sallin -91 synt. tyttärelleni Witchit ja Potterit, jälkimmäistä suosittelin vanhana fantasian ystävänä.

Asuimme välillä vanhahtavassa ympäristössä, mutta ei sielläkään noin pahaksi menty.

Ja se Witch taisi olla puhtoisen Disneyn tuote.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika paljon samanlaisia kokemuksia kuin muilla:

Aamulla ylös sängystä viimeistään 8.30 viikonloppunakin

Heti aamupalan jälkeen ulos ja siellä säässä kuin säässä hytisin veljeni kanssa ruokaan asti eli yli 2 tuntia. Joko liikunnallisia leikkejä leikkien tai urheillen (joko lenkkeilyä jommankumman vanhemman kanssa tai hiihtoa).

Ruoan jälkeen sai olla sisällä vähän aikaa, piti leikkiä erittäin hiljaa. Iltapäiväkahvien jälkeen piti mennä taas ulos, säällä kuin säällä ja hytistä siellä pimeään asti liikkuen.

Kavereita ei saanut nähdä ja kasvoinkin aivan eristyksissä sosiaalisesta maailmasta.

Perhe ei ollut uskovainen, mutta erittäin estoinen joka asian suhteen. Esim. Kaikki vaatteeni (Täysin normaalit lapsen vaatteet) isä haukkui; Olisi saanut olla vain yksivärisiä pitkähihaisia peruspaitoja/housuja.

Vihasin lapsuuttani ja vihaan sitä edelleen, olin todella alakuloinen ja ahdistunut kotona, koulussa oli hauskaa kun sai olla ystävien kanssa rennosti.

Tämä kaikki siis tapahtui 2000-luvulla, olen 19-vuotias. Ehkä sen takia tunnen olevani niin "erilainen" kuin muut: sivistymätön yms, sillä muut minunikäiseni (yleistäen) ovat lapsuudessaan tottuneet matkustelemaan, syömään erilaisia ruokia, näkemään kavereita, kasvatettu paljon vapaamielisemmin yleisestikin.

Sait vanhempiesi 60-80-luvun alun kasvatuksen. Missä he viettivät ne kaikki valovuodet? PS. Älä välitä, elin 80- luvun juppivuosiin asti mm. ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Sanitaatiota ei saatu ikinä.-20 c,viima, ulkohuusi, mahatauti...nam!😣 Nyt vain reippaasti tulevaa kohti!

Vierailija kirjoitti:

Lista on pitkä. Muu musiikki kuin klassinen musiikki tai vanhat Kulkurin valssi -tyyliset iskelmät, kiinnostuksen ilmaisu vastakkaiseen sukupuoleen tai tietokoneen käyttö muuhun kuin koulutöihin olivat kiellettyjä. Samoin lasten kehuminen. Jos koulutoverin äiti kehui kaseja täynnä olevaa todistusta, piti olla hiljaa omista ysistä tai kympeistä. Ne johtuivat siitä, kun laiskoille lapsille koulu on nykyään tehty niin helpoksi. Toista oli 60-luvulla kun Jumala sai 10, opettaja 9 ja oppilaat 4-8.

Vanhahtavia yksilölajeja kuten hiihtoa tai juoksua sai harrastaa, kunhan harrasti yksin. Joukkuelajit olivat kiellettyjä, kun hiihtämässä ja lenkillä voi käydä yksin ja ihan ilmaiseksi.

Syynä oli ehkä iäkkäät, sosiaalisesta ympäristöstä eristyneet vanhemmat ja heidän saamansa uskonnollinen kasvatus.

Lestadiolaisiako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika paljon samanlaisia kokemuksia kuin muilla:

Aamulla ylös sängystä viimeistään 8.30 viikonloppunakin

Heti aamupalan jälkeen ulos ja siellä säässä kuin säässä hytisin veljeni kanssa ruokaan asti eli yli 2 tuntia. Joko liikunnallisia leikkejä leikkien tai urheillen (joko lenkkeilyä jommankumman vanhemman kanssa tai hiihtoa).

Ruoan jälkeen sai olla sisällä vähän aikaa, piti leikkiä erittäin hiljaa. Iltapäiväkahvien jälkeen piti mennä taas ulos, säällä kuin säällä ja hytistä siellä pimeään asti liikkuen.

Kavereita ei saanut nähdä ja kasvoinkin aivan eristyksissä sosiaalisesta maailmasta.

Perhe ei ollut uskovainen, mutta erittäin estoinen joka asian suhteen. Esim. Kaikki vaatteeni (Täysin normaalit lapsen vaatteet) isä haukkui; Olisi saanut olla vain yksivärisiä pitkähihaisia peruspaitoja/housuja.

Vihasin lapsuuttani ja vihaan sitä edelleen, olin todella alakuloinen ja ahdistunut kotona, koulussa oli hauskaa kun sai olla ystävien kanssa rennosti.

Tämä kaikki siis tapahtui 2000-luvulla, olen 19-vuotias. Ehkä sen takia tunnen olevani niin "erilainen" kuin muut: sivistymätön yms, sillä muut minunikäiseni (yleistäen) ovat lapsuudessaan tottuneet matkustelemaan, syömään erilaisia ruokia, näkemään kavereita, kasvatettu paljon vapaamielisemmin yleisestikin.

Sait vanhempiesi 60-80-luvun alun kasvatuksen. Missä he viettivät ne kaikki valovuodet? PS. Älä välitä, elin 80- luvun juppivuosiin asti mm. ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Sanitaatiota ei saatu ikinä.-20 c,viima, ulkohuusi, mahatauti...nam!😣 Nyt vain reippaasti tulevaa kohti!

# VÄLIvuodet!

Vierailija kirjoitti:

Meillä uskonnollisuus oli hyvin halveksittua vanhempien kommunismin vuoksi ja en siksi saanut vastauksia uskonnollisiin pohdintoihini. Myös iltarukoukseen suhtauduttiin oudoksuen ja jätinkin sen pois, koska näin joka yö painajaisia rukoiltuani illalla. Olin herkkä ja yksinäinen lapsi ja usko olisi voinut tuoda minulle kaipaamaani turvaa ja lohdutusta. Nyt olen aikuinen, joka on täysin hukassa oman näkemyksensä kanssa. Rehellisesti sanoen, en tiedä, mihin uskon ja mihin en. Hyvänä päivänä en usko, mutta tiukan paikan tullen huomaan rukoilevani. Johonkin haluaisin uskoa, en tiedä mihin, mutta en sitten kuitenkaan todella usko. Vaikka uskon kuitenkin, että jotain johdatusta on, vaikka epäilenkin sitä koko ajan.

Valitse tiede. Jos todella haluat uskoa,henkisyys ja hengellisyys on melkein parempi kuin jonkun oppijärjestelmän dogmit. Olisi fiksua ja avartavaa tutustua ei-jumalaiseen ideologiaan. Jos minulla vielä olisi uskonto, olisin sikhi tasa-arvon ja hyväntekeväisyyden vuoksi.

Tämä ei ehkä niin ideologia vaan voimakkaita uskomuksia

- puhelias ihminen on vain kunnon ihminen, a minä onneton synnyin introvertiksi , jota tietenkin pahensi kun kukaan ei kuunnellut ja puhuttiin päälle. En puhunut "oikeista asioista" eli siivouksesta yms.

- Vaatteet pitää olla ryysyjä ja huonoja, vain ruma koreilee vaatteilla. Tämän takia tein nuorena mokia, kun menin ihmeryysyissä esim. työhaastatteluun.

- oikea nainen pitää kodin siistinä ja puhtaana (tätä kapinoin)-

- hyvän äidin kriteeri ja se ainoa on, että lapsi saa ruokaa ja puhtaat vaatteet (no tämä mulle oli minimivaatimus eli kyllä tässä olen yltänyt huomattavasti pidemmälle)

- hyvä aviomies on sellainen, joka on työteliäs (vaikka pitäisikin rahat itsellään), alkoton ja ei-tupakoi. Nämä kaikki on hyvä, mutta luultavasti äitini olisi tehnyt hieman kattavamman listan.

Aina ennen juhlia äiti kertasi minulle ja kahdelle veljelleni, paljonko tarjottavia saa syödä. Jos on kakkua, sitä yksi pieni pala, karkkeja korkeintaan kolme ja keksejä kaksi. Ja näitä määriä tietysti valvottiin. Vanhempieni mielestä oli myös ihan ok laittaa yläastelainen kaalikeittodietiille muun perheen syödessä normaalia ruokaa.

Jos särki päätä, äiti oli varma että nyt lapsessa on diabetes. Äitini piti myös säännöllisiä punnituksia ja nuhteluita.

Banaaneja vain yksi päivässä tai lihoo.

En saanut lähteä opiskelemaan kuvataidekouluun tai mitään luovaa, koska harrastukset on pidettävä harrastuksina ja kukaan ei elätä itseään millään taiteellisella.

Jälkikäteen katsottuna lapsuus oli ihan hyvä, ainoastaan harmittaa, että vanhemmat kasvattivat meidät todella sukupuolittuneisiin rooleihin, esim itse olisin halunnut osallistua paljon enemmän "poikien juttuihin", mutta sitä ei tuettu. Myös tuo herkkujen rajoittamisen seuraukset lähtivät hieman käsistä sitten kun pääsi yläasteelle ja isompaan kaupunkiin, josta sai ostaa karkkeja kaikella rahalla minkä käsiinsä sai. Muutenkin suhde ruokaan on aika vääristynyt osaksi lapsuuden takia, mutta eipä äidilläni ollut tietoutta olla siirtämättä hänen vanhempiensa oppeja minuunkin.

Ei saatu lapsena mennä tienposkeen katsomaan kylän työväenyhdistyksen vappumarssia koska oltiin porvareita.

Kaikki marssijat oli tuttuja.

Eipä siellä maalla sitten muuta vappuriehaa ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mennä seurakunnan kerhoihin, kun isä oli kommunisti.

Sama juttu. Olin sitten luokaltani ainut joka ei ollut seurakunnan kerhossa tai pyhäkoulussa.

Kuuluikohan kommunismiin saada oma lapsi syrjityksi?

Niinpä. Ei kannata aliarvioida sitä mihin asti aatteen sokaisemat vanhemmat ovat valmiita lastensa kautta käymään.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Varma_K._Turunen

Antaisitko sinä lapsesi etunimiksi Varma Kosto ?

No niin on Suomessa kerran annettu ja niillä etunimillä Varma Kosto Turunen pyrki myöhemmin ja pääsi aikuisena kansanedustajaksi SDP:n edustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mennä partioon, en siihen parhaaseen urheiluseuraan, en pianotunneille, en USA:an vaihtariks. Seurakunnan jutut oli kovimmassa boikotissa. Faija oli punikki demari. 

Mikä hemmetti on ”punikki demari”?

Luepa joutessasi mikä oli punikkien ts. punakaartilaisten ja SDP:n suhde sisällissotaan johtavissa tapahtumissa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Punakaarti

Viikonloppuisin piti herätä aikaisin, viineistään yhdeksältä, koska pitkään nukkuminen ei vain ole soveliasta.

Kesäisin ei saanut laiskotella enää ylä-asteikäisenä vaan piti hankkia kesätöitä.

Nuorisotalolle ei saanut mennä, koska siellä oli pahiksia.

Tietokonepelejä ei saanut pelata pitkiä aikoja kerrallaan, koska ne eivät ole hyväksi.

Enpä oikeastaan muuta keksi, sillä vanhempani osasivat olla myös joustavia: sain itse päättää osallistunko uskonnonopetukseen, mitä haluan harrastaa, miten paljon haluan viettää aika kavereiden kanssa jne.

Hyvä lapsuus oli kaikin puolin, ja kukaanhan ei ole täydellinen.

Mä en saanut syödä maapähkinävoita ja paahtoleipää tai juoda kokista, koska se oli kallista.

Naapurin lapsi sai näitä kaikkia, vaikka ne oli imperialistista hapatusta ja sen vanhemmat kovia kommunisteja.

Vappuna ei liputettu, koska se on työväen juhlapäivä, ja 4H-kerhossa ei saanut käydä, koska se on keskustalaista touhua. Isäni siis kokoomuslainen... Näin jälkeenpäin kyllä ihmettelen sitä, että me lapset saatiin laittaa vappuna kuitenkin ilmapalloja ja serpentiiniä. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä uskonnollisuus oli hyvin halveksittua vanhempien kommunismin vuoksi ja en siksi saanut vastauksia uskonnollisiin pohdintoihini. Myös iltarukoukseen suhtauduttiin oudoksuen ja jätinkin sen pois, koska näin joka yö painajaisia rukoiltuani illalla. Olin herkkä ja yksinäinen lapsi ja usko olisi voinut tuoda minulle kaipaamaani turvaa ja lohdutusta. Nyt olen aikuinen, joka on täysin hukassa oman näkemyksensä kanssa. Rehellisesti sanoen, en tiedä, mihin uskon ja mihin en. Hyvänä päivänä en usko, mutta tiukan paikan tullen huomaan rukoilevani. Johonkin haluaisin uskoa, en tiedä mihin, mutta en sitten kuitenkaan todella usko. Vaikka uskon kuitenkin, että jotain johdatusta on, vaikka epäilenkin sitä koko ajan.

Hei, lukisitko raamatusta psalmin 139. Se on auttanut minua.

Vanhempani olivat ja ovat edelleen tiukkoja Jehovantodistajia. En saanut syödä ruokia missä oli verta, tai missä saattoi olla verta. Tämä oli aivan hysteerisen tarkkaa ja esim. koulussa jos oli makkararuokia, minun piti skipata ne sillä niissä saattoi olla käytetty jotain veren ainesosaa.

Itse jätin lahkon heti kun se oli mahdollista.

Isä oli kova kommunisti. En saanut katsoa telkkarista mitään amerikkalaisia lastenohjelmia, ne oli kapitalistista hapatusta. Neukkupiirrettyjä sai katsoa. Muutenkin isä paasasi jenkkivihaansa aina, ja tämä näkyi melkein kaikessa arjessamme.