Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

En saanut ala-asteella kutsua poikia synttäreille. Tuli tosi paha mieli kun olisin halunnut kutsua kaikki kaverit.

Selitys oli että tyttöjen synttäreille ei pojat kuulu.

Vierailija kirjoitti:

En saanut ostaa Metallican levyä, koska äidin mielestä se oli saatananpalvonta-musiikkia.

Ai niin. Pottereiden lukemistakaan ei hyvällä katsottu. Äiti oli jostakin saanut päähänsä, että niiden kirjoittaja on saatananpalvoja.

Luinpa kuitenkin. Järkeilin, että kun koulussakin katsottiin Potter-leffa, niin ei ne nyt voi niin pahoja olla. Ei kai nyt koulussa voida mitään kauheita saatanallisia leffoja katsoa.

Minut pakotettiin mukaan harjoittamaan devilismiä ja kärsin vieläkin traumoista.

Lista on pitkä. Muu musiikki kuin klassinen musiikki tai vanhat Kulkurin valssi -tyyliset iskelmät, kiinnostuksen ilmaisu vastakkaiseen sukupuoleen tai tietokoneen käyttö muuhun kuin koulutöihin olivat kiellettyjä. Samoin lasten kehuminen. Jos koulutoverin äiti kehui kaseja täynnä olevaa todistusta, piti olla hiljaa omista ysistä tai kympeistä. Ne johtuivat siitä, kun laiskoille lapsille koulu on nykyään tehty niin helpoksi. Toista oli 60-luvulla kun Jumala sai 10, opettaja 9 ja oppilaat 4-8.

Vanhahtavia yksilölajeja kuten hiihtoa tai juoksua sai harrastaa, kunhan harrasti yksin. Joukkuelajit olivat kiellettyjä, kun hiihtämässä ja lenkillä voi käydä yksin ja ihan ilmaiseksi.

Syynä oli ehkä iäkkäät, sosiaalisesta ympäristöstä eristyneet vanhemmat ja heidän saamansa uskonnollinen kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

En saanut mennä seurakunnan kerhoihin, kun isä oli kommunisti.

Sama juttu. Olin sitten luokaltani ainut joka ei ollut seurakunnan kerhossa tai pyhäkoulussa.

Kuuluikohan kommunismiin saada oma lapsi syrjityksi?

Kaikenlainen pikaruoka oli kielletty. Perunaa ja kastiketta sen olla pitää. Kateellisena kuuntelin, kun kaverin perhessä käytiin pitsalla joskus. Äiti oikein suuttui, jos joku kehtasi ehdottaa, että syötäisi vaikka hampurilaiset.

Kaikki pikaruoka ja makeiset totaalikiellettyjä ja myös valmisruoat, einekset sekä mikään missä oli lisäaineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut ostaa Metallican levyä, koska äidin mielestä se oli saatananpalvonta-musiikkia.

Ai niin. Pottereiden lukemistakaan ei hyvällä katsottu. Äiti oli jostakin saanut päähänsä, että niiden kirjoittaja on saatananpalvoja.

Luinpa kuitenkin. Järkeilin, että kun koulussakin katsottiin Potter-leffa, niin ei ne nyt voi niin pahoja olla. Ei kai nyt koulussa voida mitään kauheita saatanallisia leffoja katsoa.

90- luvun alussa oli kai "oikeita" saatananpalvojia, joiden takia oli helppo pelätä vielä vuosia myöhemmin kun hysteriaa tuotiin Amerikasta. Samaan aikaan oli täysin tuontitavarana napapaita- ja pedofiilihysteriat, vähän ennen lasten pornovaate-hysteria. Kielletyt kirjat-hysteria alkoi Valloissa jo 90-luvun taitteessa. Suomessa naisten ja tyttöjen asemaa yritettiin tosissaan siirtää takaisin johonkin 50-60-lukuun. Ehkä takana oli jokin yleispaniikki.

Lidlissä ei käyty, koska se on saksalainen kauppa. Kaikki ruoka, erityisesti maitotuotteet, piti olla ehdottomasti kotimaisia. Esimerkiksi Sia-merkin (ruotsalaista) jäätelöä ei ostettu. Vielä tarkempaa tämä oli kummassakin mummulassa, mutta päti suureksi osaksi myös kotona. Hedelmiä sai ostaa joskus, mutta kesällä ei yleensä niitäkään koska "silloin on marjoja" joita ei koskaan tuoreena siis syöty vaan laitettiin talveksi pakkaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut ostaa Metallican levyä, koska äidin mielestä se oli saatananpalvonta-musiikkia.

Ai niin. Pottereiden lukemistakaan ei hyvällä katsottu. Äiti oli jostakin saanut päähänsä, että niiden kirjoittaja on saatananpalvoja.

Luinpa kuitenkin. Järkeilin, että kun koulussakin katsottiin Potter-leffa, niin ei ne nyt voi niin pahoja olla. Ei kai nyt koulussa voida mitään kauheita saatanallisia leffoja katsoa.

90- luvun alussa oli kai "oikeita" saatananpalvojia, joiden takia oli helppo pelätä vielä vuosia myöhemmin kun hysteriaa tuotiin Amerikasta. Samaan aikaan oli täysin tuontitavarana napapaita- ja pedofiilihysteriat, vähän ennen lasten pornovaate-hysteria. Kielletyt kirjat-hysteria alkoi Valloissa jo 90-luvun taitteessa. Suomessa naisten ja tyttöjen asemaa yritettiin tosissaan siirtää takaisin johonkin 50-60-lukuun. Ehkä takana oli jokin yleispaniikki.

Mitä helvettiä horiset, sillä että tytöt lapsesta asti pornoistetaan vaatteilla, ei kyllä naisten asemaan paranneta piirun vertaa, vaan nimenomaan viedään asioita taaksepäin.

On se kumma että jotkut ovat käsitääneet hutsahtavan tyylin jotenkin olevan hyväksi naisten oikeuksille, tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt, kun selvästihän sillä halutaan vain halventaa naisia (ja tyttöjä( kun heille ei valmisteta kunnollisia vaatteitakaan kohta, vaan pelkkiä seksihepeniä.

Että jos se on "hysteriaa" että sellanen kehitys useimpia jurppii, niin huhhuh vaan. 

Hassua miten monella muullakin vanhemmalla on ollut outo suhde punaiseen väriin, koska on ajateltu sen symboloivan jotenki kommunismia. En koskaan tajunnut tätä lapsena enkä oikein vieläkään, tuntuu tosi kaukaa haetulta moinen. Mutta tosiaan esim. kotona sisustuksessa punaista tai päävärinä vaatteissa punaista sai olla vain jouluna.

Ei nyt varsinaisesti kieltoja, mutta vanhempani ostivat koko lapsuuteni vain kahta eri leipätuotetta (tietty ruisleipämerkki, tietty vehnäleipä). Muistan, kun lähdin opiskelemaan ja sanoin kämppikselle/ystävälle kaupassa, että nyt meidän pitäisi varmaan päättää talouden leipämerkki. Hän katsoi pitkään ja sanoi, että voihan sitä vaikka ostaa joka kerta erilaista. Tajuntani räjähti.

En saanut mennä vasemmistolaisiin tapahtumiin enkä kaveerata vasemmistolaisten lapsien kanssa. Isäni oli oikeistodemari ja äitini porvari ;(

kirjoitti:

Olen avioton lapsi ja kun synnyin muutama vuosi sodan loppumisen jälkeen, elettiin aika erilaista aikaa kuin nyt. Harhateille joutunut nuori tyttö joutui kirkkoherran puhutteluun, ja siitä seurasi äitini koko elämän jatkunut nurja suhtautuminen seurakuntaan ja kirkkoon. Pyhäkoulussa ja tyttökerhossa sain käydä. Lähes kaikkien perheiden mukulathan niissä kävivät eli olisi ollut huomiota herättää, jos en olisi saanut. Sen sijaan partioon en saanut liittyä, ilman perusteluja. En olisi oikein saanut mennä kunnan ja seurakunnan yhteisille lasten leireillekään, mutta omapäisenä menin yksin ilmoittautumaan leirille kirkkoherranvirastoon, vaikka pelotti niin mahdottomasti. Myöskään seurakuntanuorissa en olisi saanut käydä, mutta varsinkin kesäaikaan kävin aktiivisesti kesäkodilla pelaamassa lentopalloa ja osallistuin myös hartaushetkiin. Talvella jumppaharrastus meni päällekkäin seurakuntanuorten kanssa. Äiti oli tyytyväinen, kun menin jumppaan. Mutta hiihtolomalla kyllä osallistuin seurakunnan hiihtoleireille.

Telkkarin katsomisessa meillä noudatettiin tiukasti suositettuja ikärajoja. Asian tekee hullunkuriseksi se, että velipuoleni oli minua kahdeksan vuotta nuorempi, joten sallittuja olivat melkein vain lapsille soveltuvat! Ja tietysti uutiset, luontodokumentit ja urheilulähetykset. Yksi tilanne minua naurattaa edelleen monen vuosikymmenen jälkeenkin: telkkarissa näytettiin synnytys mitään peittelemättä. Kun äiti kuuli keittiöön, mitä telkkarissa selostettiin, ampaisi hän olohuoneeseen ja asettui leveine takapuolineen kuvaruudun eteen. Ja minä olin sentään jo kai 16-vuotia ja elämän tosiasiat olivat jo tiedossani. Eikä velipoikakaan ollut paikalla.

Jo lukioaikaan aloin katsella maailmaa ja yhteiskuntaa avarammin mielin kuin äiti ja isäpuoli, jotka tuntuivat pelkäävän, että minusta on tulossa vasemmistolainen, ellei peräti kommari. Monien ihmistenhän on vaikea erottaa asioihin perehtyminen ja aatteiden omaksuminen. Silloin nuorena en osannut selittää tuota eroa, mutta olen törmännyt siihen aika ajoin koko elämäni ajan. Se että luen esim. kirjan, joka on jollakin tietyllä tavalla poliittisesti värittynyt, ei suinkaan tarkoita sitä, että liittyisin kyseiseen aatteeseen. Samalla tavalla olen lukenut myös monien uskonnollisten liikkeiden kirjallisuutta eikä minusta ole tullut sen paremmin helluntailaista kuin körttiäkään. Ihan tavallinen siivo syntinen olen, en lahkolainen!

Siis tää on syntynyt heti sodan jälkeen ja 16-vuotiaana katsonut synnytystä telkkarista, siis ihan 60-luvun alussa? Oliko TV:n alkuaikoina paljoakaan ohjelmia, jotka eivät olisi sopineet lapsille.

Äitini ei antanut katsoa televisiota yli 2 tuntia, koska hän luuli, että televisiosta tuleva sininen valo soikaisee silmät loppuelämäksi. En myöskään saanut käyttää puhelinta, koska puhelimen näyttöön kertyi bakteereja.

Kotona piti aina olla siistiä ja kaikki tip top kunnossa. Ei näyttänyt kotimme lainkaan siltä, että siellä asui parhaimmillaan 7 lasta ja nuorta (emme ole lestoja). Sekä sisällä että ulkona oli aina siistiä. Tuntui, kuin olisimme aina valmiina vastaanottamaan vaikka itse presidentin kylään. Leluja ei saanut huoneesta tuoda muualle, ja vain pari kolme lelua kerrallaan leikkeihin, jotta ei tulisi sotkua edes sen leikin ajaksi. Illalla piti kaikki siivota pois, jopa isot ja työläät legorakennelmat piti purkaa takaisin laatikkoon.

Aamulla piti nousta viimeistään yhdeksältä ylös, myös lomilla. Tosin ei saatu nukuttua edes ysiin, kun äiti nousi kuudelta ylös ja eli kuin kukaan ei olisi nukkumassa. Saattoi alkaa esim leipomaan tai imuroimaan aikaisin, joka takasi kyllä heräämisen.

Äiti teki kaiken ruoan alusta alkaen itse, leivät, mehut yms. Herkkuja ei saatu kuin kylässä ja synttäreinä. Eli mitään karkkipäivää ei ollut.

Nykyään olen itsekin aika siivousfanaatikko, ja pidän kotimme jatkuvasti "ylisiistinä" ja otan asiasta turhaa stressiä. Lasten huoneen suhteen olen lepsumpi kuin äitini. Vaadin kyllä siivoamaan joka ilta, mutta esim legorakennelmat ja jotkin leikit annan olla pidempäänkin esillä, jos tarkoitus aamulla jatkaa. En myöskään osaa nukkua pitkään, vaikka olisi tarvetta nukkua pidempään esim huonosti nukutun yön jälkeen. Jos nukun vahingossa yli kahdeksaan, minua alkaa ahdistaa ja tulee tunne, että olen nyt joku wt-ihminen. Niin typerää! Herkkujen suhteen minulla ei ole itsehillintää, vaan jos satun sellaista ostamaan, syön kaiken samana iltana. Siksi en juuri koskaan itselleni sellaista osta, vaikka lapsilla on kerran viikossa karkkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Kotona piti aina olla siistiä ja kaikki tip top kunnossa. Ei näyttänyt kotimme lainkaan siltä, että siellä asui parhaimmillaan 7 lasta ja nuorta (emme ole lestoja). Sekä sisällä että ulkona oli aina siistiä. Tuntui, kuin olisimme aina valmiina vastaanottamaan vaikka itse presidentin kylään. Leluja ei saanut huoneesta tuoda muualle, ja vain pari kolme lelua kerrallaan leikkeihin, jotta ei tulisi sotkua edes sen leikin ajaksi. Illalla piti kaikki siivota pois, jopa isot ja työläät legorakennelmat piti purkaa takaisin laatikkoon.

Aamulla piti nousta viimeistään yhdeksältä ylös, myös lomilla. Tosin ei saatu nukuttua edes ysiin, kun äiti nousi kuudelta ylös ja eli kuin kukaan ei olisi nukkumassa. Saattoi alkaa esim leipomaan tai imuroimaan aikaisin, joka takasi kyllä heräämisen.

Äiti teki kaiken ruoan alusta alkaen itse, leivät, mehut yms. Herkkuja ei saatu kuin kylässä ja synttäreinä. Eli mitään karkkipäivää ei ollut.

Nykyään olen itsekin aika siivousfanaatikko, ja pidän kotimme jatkuvasti "ylisiistinä" ja otan asiasta turhaa stressiä. Lasten huoneen suhteen olen lepsumpi kuin äitini. Vaadin kyllä siivoamaan joka ilta, mutta esim legorakennelmat ja jotkin leikit annan olla pidempäänkin esillä, jos tarkoitus aamulla jatkaa. En myöskään osaa nukkua pitkään, vaikka olisi tarvetta nukkua pidempään esim huonosti nukutun yön jälkeen. Jos nukun vahingossa yli kahdeksaan, minua alkaa ahdistaa ja tulee tunne, että olen nyt joku wt-ihminen. Niin typerää! Herkkujen suhteen minulla ei ole itsehillintää, vaan jos satun sellaista ostamaan, syön kaiken samana iltana. Siksi en juuri koskaan itselleni sellaista osta, vaikka lapsilla on kerran viikossa karkkipäivä.

Ainiin ja sellainen lisäys, että telkkarista saatiin kyllä katsoa kaikenlaista, mutta äänet piti olla pois päältä jos äiti oli kotona. Hänestä kaikissa ohjelmissa kiljuttiin ja huudettiin rasittavasti. Itse annan lasten katsoa lastenohjelmia äänien kanssa.

Omalla äidilläni oli hullu fiksaatio naisellisuuteen. Tai johonkin sellaiseen mielukuvaan, millainen hänen mielestä tytön/naisen kuului olla.

Ei saa kävellä liian pitkillä askelilla, koska se ei ole kovin naisellista. Eikä VARSINKAAN niin, että askel tömähtää vähänkään!

Tämä oli mulle hyvin vaikeaa. Jostain syystä mulle on luonnollista kävellä harppoen (ja nopeasti) ja tästä sai AINA kuulla.

Vaatteiden piti olla naiselliset, mutta supersiveät. Eli ei farkkuja. Joku simppeli trikoopusero/neule ja suorat housut tai hame. Ei typeriä tai lapsellisia kuvioita. Ei bändipaitoja! Ei ikinä, ikinä, ikinä!

Ei saanut nauraa liian isoon ääneen. Piti istua jalat ristissä tai vierekkäin eikä 'levitellä'. Autoon piti mennä sisään pylly edellä eikä silleen, että nostaa ensin toisen jalan sisään, kuten normaalit ihmiset tekee.

Juuu, ehkä tää kuulostaa ahdistavammalta kuin oli :D Tai olihan varsinkin tuo pukeutumishomma aika syvältä...

En saanut virpoa, oli kerjäämistä. Tavallaan joo, mutta se on kuitenkin lasten juttu. Avaan oven virpojille ja aion antaa tulevien lasteni virpoa.

Vierailija kirjoitti:

En saanut virpoa, oli kerjäämistä. Tavallaan joo, mutta se on kuitenkin lasten juttu. Avaan oven virpojille ja aion antaa tulevien lasteni virpoa.

Virpominen on kerjäämistä. Vanhempasi olivat oikeassa.