Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Lihapiirakkaa en saanut syödä, koska ovat "epäterveellisiä" ;D
Myös munkkeja sain aika harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei saanut syödä kuin ituja, koska äiti sanoi, että sillä tavalla pelastuu maailma.
Koirat meni aina meidän lasten edelle. Rahaa oli niukasti, mutta koirien osalta siitä ei pihistelty. Lasten tarpeilla ja harrastuksilla ei ollut mitään arvoa. Valehtelematta voin sanoa, että koirat söi parempaa ruokaa kuin me lapset.
Ja yllätys yllätys, minulla ja sirarillani ei ole koiraa ja hyvin nihkeästi suostumme hoitamaa äidin koiria hänen matkojensa ajan. Useimmiten kieltäydyn, koska hänen arvojärjestyksensä koirien ja lastenlasten välillä on sama kuin oli omassa lapsuudessani. Isä pitää lapsenlapsista ja meistä lapsistaan, mutta on valitettavasti tässä asiassa tossun alla.
Rokotukset oli ehdottomasti kiellettyjä. Vesirokko aikuisena oli rankka, on varmaan lapsenakin. Hankin rokotukset aikuisena itse.
Vierailija kirjoitti:
Lihapiirakkaa en saanut syödä, koska ovat "epäterveellisiä" ;D
Myös munkkeja sain aika harvoin.
Nehän ovat epäterveellisiä. Ei niitä kuulukaan syödä joka päivä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut ostaa Metallican levyä, koska äidin mielestä se oli saatananpalvonta-musiikkia.
Ai niin. Pottereiden lukemistakaan ei hyvällä katsottu. Äiti oli jostakin saanut päähänsä, että niiden kirjoittaja on saatananpalvoja.
Luinpa kuitenkin. Järkeilin, että kun koulussakin katsottiin Potter-leffa, niin ei ne nyt voi niin pahoja olla. Ei kai nyt koulussa voida mitään kauheita saatanallisia leffoja katsoa.90- luvun alussa oli kai "oikeita" saatananpalvojia, joiden takia oli helppo pelätä vielä vuosia myöhemmin kun hysteriaa tuotiin Amerikasta. Samaan aikaan oli täysin tuontitavarana napapaita- ja pedofiilihysteriat, vähän ennen lasten pornovaate-hysteria. Kielletyt kirjat-hysteria alkoi Valloissa jo 90-luvun taitteessa. Suomessa naisten ja tyttöjen asemaa yritettiin tosissaan siirtää takaisin johonkin 50-60-lukuun. Ehkä takana oli jokin yleispaniikki.
Mitä helvettiä horiset, sillä että tytöt lapsesta asti pornoistetaan vaatteilla, ei kyllä naisten asemaan paranneta piirun vertaa, vaan nimenomaan viedään asioita taaksepäin.
On se kumma että jotkut ovat käsitääneet hutsahtavan tyylin jotenkin olevan hyväksi naisten oikeuksille, tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt, kun selvästihän sillä halutaan vain halventaa naisia (ja tyttöjä( kun heille ei valmisteta kunnollisia vaatteitakaan kohta, vaan pelkkiä seksihepeniä.
Että jos se on "hysteriaa" että sellanen kehitys useimpia jurppii, niin huhhuh vaan.
Heippa aikamatkaaja, mitä sinne harhaiseen menneisyyteen kuuluu?
Onneton lapsuus kirjoitti:
En saanut mennä vasemmistolaisiin tapahtumiin enkä kaveerata vasemmistolaisten lapsien kanssa. Isäni oli oikeistodemari ja äitini porvari ;(
Vaikka SDP on Suomen vanhin vasemmistopuolue...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla äidilläni oli hullu fiksaatio naisellisuuteen. Tai johonkin sellaiseen mielukuvaan, millainen hänen mielestä tytön/naisen kuului olla.
Ei saa kävellä liian pitkillä askelilla, koska se ei ole kovin naisellista. Eikä VARSINKAAN niin, että askel tömähtää vähänkään!
Tämä oli mulle hyvin vaikeaa. Jostain syystä mulle on luonnollista kävellä harppoen (ja nopeasti) ja tästä sai AINA kuulla.Vaatteiden piti olla naiselliset, mutta supersiveät. Eli ei farkkuja. Joku simppeli trikoopusero/neule ja suorat housut tai hame. Ei typeriä tai lapsellisia kuvioita. Ei bändipaitoja! Ei ikinä, ikinä, ikinä!
Ei saanut nauraa liian isoon ääneen. Piti istua jalat ristissä tai vierekkäin eikä 'levitellä'. Autoon piti mennä sisään pylly edellä eikä silleen, että nostaa ensin toisen jalan sisään, kuten normaalit ihmiset tekee.
Juuu, ehkä tää kuulostaa ahdistavammalta kuin oli :D Tai olihan varsinkin tuo pukeutumishomma aika syvältä...
Sä oot varmaan kasvatettu kuin Hanna Sumari, sen älä oli tuollainen ja siksi sekin on sellainen kuin on. Onneksi et kai itse ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai tehdä mitä lystää. Helsigin keskustassa asuttiin. Oli tietenkin jotain paikkoja ,josta varotettiin. Esim. Rööperin rantaan ei saanut mennä. Itse pidin huolen etten kulkenut huonomaineisten kanssa. Meillä kotona ei käytetty alkoholia eikä tupakkaa. Kaikkea saimme syödä, eikä oltu uskovaisia, tavallisia. Tiesin jo pienenä, että kotini edusti oiketa laitaa. Ei siitä koskaan puhuttu ääneen. Tiedettiin kaikkien kotiasiat ja naiset kävivät toisillaan kylässä, kaikki juoruttiin. Ihana lapsuus ja paljon sukulaisia ja juhlia ja kavareita.
Missäs päin mahtaa tämä ranta sijaita? Nimim: neljänen polven paljasjalkainen stadilainen...
Hietalahdenranta...?
Joo, sen minäkin tiedän, tuolla Rööperin rannassa en ole kyllä koskaan käynyt. Enkä oikein keksi missä se voisi olla, kun Rööperi eli Punavuori on ihan keskellä Vironniemeä. Ei ranta-alueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskän lempiväri oli aina punainen ja k-kaupassa ei saanut käydä.
En pysty lainaamaan sitä partioviestiä... mutta siis jokainen entinenkin partiolainen tietää, että Robert Baden-Powell perusti ensimmäisen leirin Briteissä. Suojeluskuntalaisuuteen en ota mitään kantaa, mutta jonkilaisia sotilaallisia taitoja siinä on kehitetty jo nuorille. Tosin aika nopeasti poikaryhmien kylkeen perustettiin tyttöjen partioryhmiä, joten kai sitä on ajateltu enemmän kansalaistaitoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei saanut kiroilla, jopa paska-sana oli kirosana ja siitä piti tehdä paranusta
en kuullut koskaan isän tai äitin kiroilevan
äiti olikin uskossa ja isä pappi
Meillä syyllistettiin herkkujen syömisestä. Siis ihan kaikkien. Meillä ei ollut muroja, vanukkaita, jugurtteja, mehua jne, koska sokeri oli suoraan saatanasta seuraava. Ihan mitä tahansa ruokaa olisin toivonut, esim. mysliä, niin en saanut, koska siinä oli niin paljon sokeria. Silloinkin jos meillä oli herkkupäivä, sai ottaa yhden keksin tai pullan tai sata grammaa karkkia tjms. Jos otti toisen, sai hirveät huudot. Ja olin lapsena aina hyvin hoikka, eli kyse ei ollut siitä että minun olisi pitänyt syödä vähemmän tai olla laihdutuskuurilla. Inhottavinta oli tuo syyllistäminen ja muutenkin yleinen suhtautuminen herkkuihin, ruokaan ja sen määrään. Liian isoista normaalin ruuan annoksistakin syyllistettiin. Koskaan ei voinut herkutella ilman huonoa omaatuntoa. Turha varmaan edes mainita, että minulla on ollut syömisen kanssa paljon ongelmia aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä. Kai nää on jotain körttiläistä perua pohojjammaalla.
- Marjoja ja maitoa ei saanut sekoittaa
- Pyhinä ei käyty kylässä. Paitsi pyhäkoulussa. Vieläkin puistattaa.
- Kyläillä ei saanut liian usein, piti sopia aina viikkoa etukäteen ainakin. Pidettiin myös tarkkaa lukua, kuka on viimeksi ollut missäkin, että varmasti menee tasan.
- Koulumatkat piti talvisin hiihtää. Ei saanut kävellä/potkukelkkailla. En tajua.
- Ohjelmien katsomiseen piti aina pyytää lupa. Sen sai harvoin.
- Naururaitaohjelmia ei saanut katsoa. En tiedä vieläkään, miksi.
- Kirkkoon ei saanut mennä punaisissa vaatteissa. Ei edes huivia tai käsineitä.
- Seurat ja mitkä lie mummopiirit oli aina oltava äidin mukana tylsistymässä kuoliaaksi. Kotiin ei saanut jäädä yksin kun vasta yläasteella.
- Kaikkein kummallisin oli hedelmäkielto. Nehän oli melkein karkkia, hyi. Sokerikiisseliä oli toki aina.
Vierailija kirjoitti:
Esiteinitytöille suunnatut Witch-lehdet eivät olleet luvallista kulutuskamaa, vaan kyse oli äidin mukaan "pahoista ja saastaista" kirjoista, lehdistä ja kalentereita. Kun viimein ostin omilla taskurahoillani ko. kalenterin, sain syytökset pahan kirjan ostamisesta, epäkunnioituksesta ja halveksunnasta. Riita kesti hyvin kauan.
En myöskään saanut katsoa Harry Pottereita, TSH:sta, tai tiettyä jenkkisarjoja. Niitä on tosin osannut koskaan kaivataan, ja Sormus-trilogiankin katsoin vasta hiljattain aikuisiällä.
Meillä ihan sama, myöskää partiota ei saanut harrastaa, pelata korttia ja ainut sallittu harrastus oli kirkon kuoro.
T. -92
Meillä uskonnollisuus oli hyvin halveksittua vanhempien kommunismin vuoksi ja en siksi saanut vastauksia uskonnollisiin pohdintoihini. Myös iltarukoukseen suhtauduttiin oudoksuen ja jätinkin sen pois, koska näin joka yö painajaisia rukoiltuani illalla. Olin herkkä ja yksinäinen lapsi ja usko olisi voinut tuoda minulle kaipaamaani turvaa ja lohdutusta. Nyt olen aikuinen, joka on täysin hukassa oman näkemyksensä kanssa. Rehellisesti sanoen, en tiedä, mihin uskon ja mihin en. Hyvänä päivänä en usko, mutta tiukan paikan tullen huomaan rukoilevani. Johonkin haluaisin uskoa, en tiedä mihin, mutta en sitten kuitenkaan todella usko. Vaikka uskon kuitenkin, että jotain johdatusta on, vaikka epäilenkin sitä koko ajan.
Perinteinen "Älä puhu tuntemattomille"... En sitten puhunut loppujenlopuksi oikeastaan kenellekkään. Ja kun 17.v ja siitä eteenpäin aloin tutustua uusiin ihmisiin ja saamaan kavereita niin äitini tietenkin aivan kauhuissaan asiasta.
En saanut taputtaa julkisella paikalla - muutoin esiintyjä olisi ylpistynyt ja vieraantunut Jumalasta.
Sunnuntaisin ei saanut saunoa, tv:tä ei katsoa, seurakunnan pyhäkoulu oli liian maallinen jne.
Neitsyys meni 30vuotiaana koska seksi on yksinkertaisesti syntiä. Sori Katja, Heli ja Elina jotka olisitte
halunneet tutustua lähemmin kouluaikoina. Vika ei ollut teissä, vaan olitte "maallistuneita" ja "syntisiä" naisia ja nyt 30 vuoden päästä nauran ääneen näille ajatuksille. Etenkin Katja oli niin kiltti ja siveä, mutta vanhemmilleni hän olisi edustanut kauheutta ja helvetin lieskat olisivat seuranneet häntä meille kotiin.
Että semmoinen lapsuus.
En saanut olla pois partiosta ja piti osallistua johonkin perhanan kansantansseihin. Koska isänmaa.
Myöhemmin ymmärsin että äitini oli traumatisoitunut sotaveteraanien muistoista ja siitä pimeästä ahdistuksesta joka sodan aikana ja sen jälkeenkin vallitsi.
Aina sotaveteraaneista puhutaan hyvää mutta ei olla vielä valmiita muistelemaan että ne puliukot, narkkarit ja vaimonhakkaajat olivat psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia sotaveteraaneja. Sen ymmärtäminen aikanaan sai äitini menettämään toivonsa että ihmisellä olisi jokin arvo, siispä lasten piti olla niin kansallishenkisiä kuin suinkin ettei yhteiskunta hylkäisi.
No 70 -luvulla tietenkin kokis joillakin paheksuttavaa ja tuolloin kyllä vielä arvokasta.Luxus lasten juhlissa oli oikein sitten jaffakori josta kateutta.Myös hampurilaisia sitten reteesti tuotiin laivalla Tukholman mäkkäristä näytille.