Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Mulla oli kans jonkun aiemmin mainitsema "vanhoillisesti uskovainen" isä. Hän päätti, mitä telkkarista katsotaan - salkkarit oli hänen suurin inhokkinsa, mutta myös monet piirretyt kuten muumit oli meiltä bannattu.
Pääsiäisenä ei saatu mennä virpomaan (naapurin lestat kyllä sai) ja joulupukkikin oli nounou.
Tosin sekin riippui hänen mielentilastaan, joka oli vähän tuulella käyvä... joskus niitä ohjelmia SAI katsoa, ainakin kerran saatiin ihan mielellään mennä virpomaan ja joskus hän itse esitti joulupukkia.
Musiikkiakaan me ei saatu lapsena kuunnella, mutta itse hän kyllä huudatti stereoita yötä päivää aina kännipäissään.
Oli niin suuri helpotus kun porukat vihdoin otti asumuseron!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musikaallisuus oli vanhempieni mielestä turhaa, lapsen piti keskittyä matikkaan ja luonnontieteisiin. En koskaan saanut aloittaa musiikkiharrastusta, vaikka kuinka kinusin. Eikä rahasta ollut kiinni. Musiikki vain ei ollut heistä harrastamisen arvoinen.
Nyt sitten aikuisiällä olen opiskellut nuotit, laulan ja soitan pianoa. Välillä harmittaa, ettei vanhempani ymmärtäneet musikaallisuuttani, sillä olisin varmasti paljon kehittyneempi nyt jos olisin saanut aloittaa lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntyneillä on niin paljon kiellettyjä asioita, että on helpompi sanoa, mitä saa tehdä: istua seuroissa ja raamattuluokassa (yök). Repikää siitä.
Yhdessä lestaperheessä ei saa katsoa televisiota yhtään, mutta videopelejä saa pelata mitä vaan kunhan ei ole alastomuutta.
En saanut mennä partioon, en siihen parhaaseen urheiluseuraan, en pianotunneille, en USA:an vaihtariks. Seurakunnan jutut oli kovimmassa boikotissa. Faija oli punikki demari.
Äiti on uskovainen. Korttia ei saanut pelata ns. perinteisillä pelikorteilla tai ainakin sitä paheksuttiin. Lepsumpaa meillä silti oli kuin kaverin perheessä, jossa lapset ei saaneet pelata edes Unoa.
Olen itsekin kristitty ja aikuisena monissa asioissa äitiäni ns. konservatiivisempi. En silti tajua, miten jotkut kortit voi olla pahoja. Kai ne sitten liitetään paheelliseen elämäntapaan ja uhkapeliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut käyttää farkkuja, koska kesällä ne ovat kuulemma liian kuumat, ja talvella liian kylmät. Ja syksyllä ja keväällä vaan liian epämukavat tms.
En saanut katsoa / piirtää peace-rauhamerkkiä, koska se on väännetty risti ja voi kutsua demoneita. Äiti kävi laittamassa isot laput spice Girls - julisteeseen jossa jonkun nimmarissa oli tämä saatanallinen rauhanmerkki😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saanut tavata afrikkalaisia, arabeja, venäläisiä, brittejä, yhdyvaltalaisia, kanadalaisia tai austraalialaisia. Kolmen viimeisen kohdalla alkuperäiskansoja ei lasketa.
Pelikortit oli jotain "pirupaholaista". Poikaystävää ei saanut olla edes 19v. -vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut käyttää koulussa ja kotona samoja vaatteita: Jos olin koulusta kotiin palattuani unohtanut HETI vaihtaa "kotivaatteet" päälleni, sai isäni kotiin tullessaan raivokohtauksen, josta sitten raivosi koko illan äidilleni sekä minulle. En oikein ymmärrä vieläkään, olin koulussa lähinnä verkkareilla ja kotona myös. Hienot vaatteet (sellaiset mitä muilla lapsilla oli "normaaleina" vaatteina) piti säästää juhliin = Pienenivät käyttämättöminä.
En ymmärrä vanhempieni ajatusmaailmaa vieläkään.
En saanut mennä kouluun, äiti piti kotikoulua lapsille. Ei myöskään harrastuksia tai muuta missä voisi tutustua muihin (pahoihin) ihmisiin. Vaan ainoa jolta hänen olisi meitä pitänyt suojella oli hän itse, hän oli väkivaltainen ja arvaamaton, kuului erääseen lahkoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut käyttää koulussa ja kotona samoja vaatteita: Jos olin koulusta kotiin palattuani unohtanut HETI vaihtaa "kotivaatteet" päälleni, sai isäni kotiin tullessaan raivokohtauksen, josta sitten raivosi koko illan äidilleni sekä minulle. En oikein ymmärrä vieläkään, olin koulussa lähinnä verkkareilla ja kotona myös. Hienot vaatteet (sellaiset mitä muilla lapsilla oli "normaaleina" vaatteina) piti säästää juhliin = Pienenivät käyttämättöminä.
En ymmärrä vanhempieni ajatusmaailmaa vieläkään.
Kotivaatteet piti meilläkin aina vaihtaa :D Ja käsienpesu kotiintullessa supertärkeetä, varmaa 15 vuotiaaks asti isä käski aina äidin tulla vahtimaan että kunnolla pesin kädet enkä vaa huuhtassut... Lisäks jos oli jossai menossa vaikka kaverilla/harrastuksissa niin piti pitää välissä 'lepopäiviä' ettei rasitu liikaa. Eskarissakin kävin vaan 3pv/vko vaikka itse olisin halunnut joka päivä nähdä kavereita, syynä oli se että koulua ehtii kyllä käydä mutta vielä kun saa olla kotona niin pitää nauttia kotona olemisesta ja lepäämisestä :D
Aku Ankkaa ei tilattu koska sitten olisin kuulemma vain istunut nenä kiinni Aku Ankassa, ja sitäpaitsi se teki aggressiiviseksi. Vaikka se olikin ehkä enemmän rahasta kiinni, niin en sanut Amigaa senkään takia että PC oli paras 8088-prosessorilla ja CGA-näytölläkin. Opettajat paasasivat Ritari Ässän ja Batmanin väkivallan haitallisuudesta. Tuntematonta Sotilasta en saanut katsoa 10-vuotiaana, aikuisena se tuntui taas liian hölmöltä. Jos vanhemmat katsoivat telkkaria, vaikka samat uutiset toiseen kertaan, niin se meni aina minun ohjelmieni edelle, toisin kuin myöhemmin pikkusiskon kohdalla. (Olikohan ihme jos jäin ilman kavereita kun ei ollut muiden poikien kanssa juurikaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seinille ei saanut laittaa mitään julisteita tai kuvia, ja huonetta ei saanut koristella mitenkään, ainoa sallittu oli verhot ja matto. Tämä siksi, että se on "likaista", vaikka äiti ei koskaan edes käynyt yläkerrassa jossa minun huoneeni oli.
Ihastumisesta tai pojista ei saanut puhua ennen kuin oli täyttänyt 18.
Ei punaisia vaatteita, ei edes punaisia kuvioita vaatteissa, koska se oli kommunistien väri. Pinkki ja vaaleanpunainen sentään hyväksyttiin. Vain tonttulakit olivat punaisia. Koulun joulujuhlassa muilla oli punaiset tonttupaidat, meillä harmaat.
Minusta kasvoi silti kokoomuslainen.
Vierailija kirjoitti:
Isä painosti välttämään sokeria, itsellään oli 1T diabetes. Hän kyllä tiesi, ettei se tule sokerista, mutta 70-luvulla diabeetikoille hössötettiin sokerista eikä sitä ois saanut syödä. Niin jotenkin ei sitten minunkaan ois pitänyt.
Miten sokeri on terveydelle suotuisaa? Hyvä kun vältteli sitä.
Siisteys- ja puhtaushulluus.
Kun lähdin kaverini kanssa käymään Helsingissä 15-vuotiaana, kotona tuli huutoa, kun en ollut ehtinyt iltasaunaan. Rikoksista suurin.
Olohuoneessa ei saanut tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla, katsoa tv:tä ja ehkä lukea kirjaa. Muu olisi ollut roskaamista.
En saanut käyttää ristikoruja esiteininä ja myöhemminkin on kritisoitu. Kyseessä siis perus muoviset Glitterin ristikorvakorut, joiden en edes katsonut symboloivan mitään uskontoa.
En saanut pitää semmoista tuubihuivipantaa, joka yltää hiusten latvoihin asti, kun sellaisen kerran messuilta voitin.
Uskonnollisista symboleista siis oltiin varpaillaan.
Ai niin, 59 jatkaa: yläasteella vanhemmat vastustivat, kun tapailin erästä poikaa, jonka nimi oli Johannes. Kuulemma sellasten vanhemmat ovat kaikki uskovaisia.
Ironisesti omista nimistäni kaksi on raamattuperäisiä...
Lukiossa en oikeastaan välittänyt enää yhtään. Tanssin wanhat juutalaismiehen kanssa ja ripustin seinälle kuvan, jossa olimme kuin hääpari.
Minua ei kielletty menemasta mutta aitini ei hyvaksynyt taistelulajiharrastustani. Aina harjoituksiin mennessa sai kuulla piilotettua huorittelua miten olin menossa 'heilumaan vanhojen ukkojen kanssa'.
Muutenkin aidilla oli fiksaatio seksin suhteen, niin paha etta myos veljen tyttoystavaa huoriteltiin ja itse en olisi saanut nahda poikia. Ja sitten kun en ikina tuonut ketaan kotiin niin 18-vuotiaana alkaa kysymaan olenko lesbo. Jo on kumma kun mikaan ei kelvannut.