Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?

Ideologian nimi oli terveelliset elämäntavat. Siis fyysisesti terveelliset, henkinen puoli jäi vähemmälle:

- joka päivä oli oltava ulkona. Vaikka yksikään kavereista ei olisi tullut mukaan, sinne oli mentävä. "Seiso sitten vaikka tumput suorana pihalla."

- koulun jälkeen ei saanut syödä mitään. Ajatuksena tässä kai se, että sitten ei kello viiden ruoka maistu. Eli kasvavan lapsen olisi pitänyt olla syömättä vähintään kuusi tuntia, koska "enhän minäkään syö kuin lounaan töissä".

Aika kamalia juttuja täällä.

Itse kun mietin niin en lapsena saanut tehdä lapsilta kiellettyjä asioita, mikä sinänsä oli ihan ok. Elokuvan ikäraja jos oli 12 niin en saanut 11-vuotiaana mennä katsomaan. Tiettyjä sääntöjä oli, esim. ruokailu oli tiettyyn aikaan, pöydässä oli istuttava nätisti ja syötävä yhtäaikaa, ja seurusteltava. Sellaista normaalia kohtelaisuutta ja käytöstapoja, mistä on ollut hyötyä elämässä myöhemmin. Toisaalta tunnen ihanaa syntistä kutinaa jos nyt viiskymppisenä leikkaan juustosta ison palan ja menen syömään sitä sohvalle telkkarin eteen ;D

Perheeni oli uskovainen, mutta en muista mitään kummallisuuksia. Äiti tosin piti diskoja ja baareja synnin pesinä, mutta ei siihen aikaan juuri mitään tansseja kouluilla esim. järkätty. Baari saattoi olla vaikka jäätelöbaari mutta sen ohi mentiin nopeasti.

Musiikin, kirjojen suhteen opin nopeasti kiertämään kierrot eli luin mitä halusin ja piilotin kirjat. Halusin ahmia kirjoja eikä mikään, edes pilvenreunalta katsova lempeä Jeesus ja Jumala voineet sitä estää (mun lapsuuden mielikuvissa jumaluudet oli ihan leppoisia. ahmin muuten myös raamatun lapsena, kertonee jotain meikäläisen kirjatoukkuuden asteesta). Kun sain walkmanit ja omat stereot ja kuulokkeet kuuntelin ihan kaikkea mitä halusin. Vaatteista oltiin tietysti aika eri linjoilla, mutta joustoa oli molemmin puolin. En vetänyt puolikaljua ja toisaalta sain pukeutua erikoisempiin vaatteisiin.

Videoita ei hankittu meille vaan eka hommattiin poikkiksen kanssa yhdessä. Esiaviolliset suhteet olivat ei-toivottuja, mutta niin vain minä sain olla yötä pois ja tuoda vakiopoikkiksen kotiin yöksi.

Mun koti oli siis oikeastaan turvallinen ja hyvä. Rajoja oli, mutta ei mitään sairaita. Ja ihan hyviä meistä lapsista kai tuli. Välitkin on kaikilla kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ideologian nimi oli terveelliset elämäntavat. Siis fyysisesti terveelliset, henkinen puoli jäi vähemmälle:

- joka päivä oli oltava ulkona. Vaikka yksikään kavereista ei olisi tullut mukaan, sinne oli mentävä. "Seiso sitten vaikka tumput suorana pihalla."

- koulun jälkeen ei saanut syödä mitään. Ajatuksena tässä kai se, että sitten ei kello viiden ruoka maistu. Eli kasvavan lapsen olisi pitänyt olla syömättä vähintään kuusi tuntia, koska "enhän minäkään syö kuin lounaan töissä".

Lisäyksenä tähän: Asuimme toisessa kerroksessa ja hissillä ei saanut koskaan kulkea. Tämäkin kielto kategorinen.

Mulle paljastui vasta aikuisena, että joitain asioita ei tehty ihan sen takia, että äiti oli ujo ja epävarma. Ihan totta. Esim. junassa ei menty koskaan ravintolavaunuun. Aikuisena kun sitä naureskelin, että pitikö äiti sitä hirveänä juoppopaikkana hän sitten sanoi, ettei uskaltanut mennä kun ei tiennyt miten siellä pitäisi toimia. No "normaali ihminen" sanoisi tuohon että menet vaan ja kysyt, ei kukaan naura, mutta ujot ihmiset kyllä tietää että sellainen tilanne voi olla pelottava ja kamala, jopa niin että välttelet sitä etkä koskaan tee.

Sellaistakin saattaa olla niiden omituisten kieltojen takana.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta vasta tämän ketjun luettuani tajuan, että Suomessa on oikeasti yhä edelleen kommunisteja. Uskomatonta. Mulle kommunisti on suunnilleen yhtä todellinen olento kuin marsilainen.

Nämä jutut "amerikkalaisesta hapatuksesta" ym. on kyllä aivan käsittämättömiä!

Multa ei lapsena kielletty oikeastaan mitään, mutta järkevät rajat pidettiin kaikessa. Eikä meillä kiihkoiltu politiikasta eikä mistään muustakaan. Vanhemmat oli rauhallisia, koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä.

Mutta onhan nykyisinkin näitä "halloween on amerikkalaista hapatusta" ja "jenkkifilmit mädättävät aivot" höpötystä. Ihan samaa asiaa vähän eri paketissa. Puhuja ei välttämättä tajua olevansa "kommari", jos ei muuten niin ainakin puheissaan. Ja suvaitsematon, kun leimaa yhden maan suorastaan s*tanaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut pestä hampaita! Olen syntynyt 50-luvulla.Hammasharjaa ei saanut varmaan kuin vasta kouluikäisenä ja muistan vieläkin sen pilkan jota sai kuulla jos pesi hampaat.Tahnoja ei raaskittu ostaa vaan suolan kanssa sitten yritti pestä.Hampaat kuluu ja putoaa jos niitä pesee.Ihan suuren kaupungin liepeillä maalla elettiin maanvijelijäperhe ja oppikoulua kävin kaupungissa.En koskaan ottanut asiaa puheeksi nyt jo edesmenneiden vanhempieni kanssa.Olihan niitä merkillisyyksiä kun nuukasti elettiin ja niin moni asia oli turhaa ja höpötystä isäni mielestä,mutta tämä hammasjuttu kyllä uskomaton.

Aivan sama minulla. Olen syntynyt 1956 ja muistan aina kun mummoni oli minulle vihainen kun pesin hampaitani." Putoavat pois tuolla menolla!"Joululahjaksi saamaani hammastahnaa luulin karkiksi ja söin sen.  Opettajasukulaistäti oli sen kaupungista lähettänyt. Leipää ei saanut laittaa ylösalaisin pöydälle, se olisi ollut epäkunnioittavaa. Viheltää ei saanut, sitä tekivät vain huonot naiset ja "Lättähatut"

Leivän siunaus katoaa jos sen laittaa nurinperin pöydälle. En laita, niin vahvasti on jäänyt oppi mieleen ja leipä pitää aina siunata ristillä.

Miten tämä siunaaminen tapahtui? Oma äitini teki leipoessaan kädensyrjällä ristin taikinaan kun laittoi sen kohoamaan. Risti näkyi vielä paisuneessa taikinassakin. Tämä oli myös siunaamista ja minusta jotenkin aivan suloinen tapa oli sitten uskovainen tai ei.

Varastin saadakseni viinaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastin saadakseni viinaa kirjoitti:

En saanut koskaan tarpeeksi viikkorahaa köyhiltä vanhemmiltani, joten varastelin kavereiden kanssa kaupoista kaikenlaista. Pääasiassa näpistelin karkkia, mutta varastelin myös C-kasetteja, VHS-kasetteja, pornolehtiä ja kirjoja. Pornolehdet ja VHS-kasetit tuli omaan käyttöön, mutta C-kasetteja ja kirjoja myin kavereille. Tienaamani rahat meni Koskenkorvaan, Lonkeroon ja nakkikioskille. Se olisi sitä kultaista kahdeksankymmentälukua. Hurjaa aikaa olla teini.

Ja kehtaat vielä tunnustaa ja kehuskella asialla. Häpeäisit.

No olin köyhästä perheestä. Kuivin suinko olisi perjantait pitänyt olla? Sain varastamalla rahaa kossuun, lonkkuun, discoon sisäänpääsyyn ja nakkikioskille illan päätteeksi. En häpeä kuule yhtään!

No tällaisten ihmisten lapsista tulee varmaan niitä "elämäntapatyöttömiä". Että ei oo kuule oikein olla näin köyhä, haluan mäkkäriltä ruokaa ja tilata sen dildon ja uudet kengät, joten valtio saa maksaa ja jos ei niin otan pikavippiä niin kauan kuin pystyn. Kun ei oo oikein!

Kurjatraumaattinenlapsuuteni kirjoitti:

Mikähän niistä pelikorteista teki "paholaisen kortit" ? Isäni raivon vallassa huusi kun näki minun pelaavan pasianssia. En voi enään kysyä häneltä kun hän on haudassa ollut jo monta vuotta. Kavereiden luona sitten pelattiin korttia, heidän vanhemmat eivät niissä korteissa mitään "pirua" nähneet!

Minä olen päätellyt, että korttien "demoni" oli addiktio. Siis pelihimo voi syttyä kun pelaa, ja sitten pelaa rahansa ja vaimonsa ja talon ja elämä on pilalla. Että vähän kuin "kerran maistat tupakkaa ja sitten olet juoppo" -juttu.

Mikä pätee varmasti joihinkin ihmisiin, mutta ei kaikkiin. Toisaalta mä olen hirveän iloinen, ettei mun isäni koskaan ole maistanut viinaa. Olen niin onnellinen, ettei mun kotona kukaan juonut.

Muistan kuinka lapsena jo pidin mustista vaatteista. Jostain löytyi musta pitsihuivi, jonka asettelin hiuksille ja sitten liihottelin "prinsessana" ympäri tupaa. Mummo tuli paikalle ja kauhistui, nappasi huivin pois ja sanoi että ei tuollaista saa tehdä, eikä lapsi saa laittaa mustaa ylle. Tietää pahaa ja joku saattaa kuolla. Säikähdin kamalasti että aiheutin ehkä jonkun kuoleman.. mutta teini-iässä uskalsin jo vetää mustaa ylle. Mummolla oli kyllä muitakin mielipiteitä vaatteista, esim. vain lihavat ihmiset saavat pukeutua löysiin vaatteisiin.

Karkki oli kielletty, limsa ja keksit myös. Isä oli hammashoitaja ja "tiesi tasan tarkkaan kuinka hampaat pilataan." Karkkia ei saanut syödä edes kavereiden synttäreillä, mutta pullaa, kakkua ja jäätelöä sai synttäreiden tapaisissa erikoistilanteissa. Olen makealle nykyään kauhean perso enkä voi ostaa karkkia/suklaata kotiin koska kaikki menee kerralla. Ei mitään itsekuria, siksi en ota lenkillekään rahaa ettei tule ostettua karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Ideologian nimi oli terveelliset elämäntavat. Siis fyysisesti terveelliset, henkinen puoli jäi vähemmälle:

- joka päivä oli oltava ulkona. Vaikka yksikään kavereista ei olisi tullut mukaan, sinne oli mentävä. "Seiso sitten vaikka tumput suorana pihalla."

- koulun jälkeen ei saanut syödä mitään. Ajatuksena tässä kai se, että sitten ei kello viiden ruoka maistu. Eli kasvavan lapsen olisi pitänyt olla syömättä vähintään kuusi tuntia, koska "enhän minäkään syö kuin lounaan töissä".

Tää oli 80-luvun alussa ns.kunnon ihmisten normi.

Minun vanhemmillani ei ollut minkään valtakunnan käsitystä lapsille kuuluvista rajoista tai lasten hankintaan liittyvistä velvoitteista, kumpaankaan suuntaan. Esimerkiksi pikkulapsena nukkumaanmenoaika kyllä oli, tai jonkinlainen yritys siihen suuntaan ainakin, mutta se tarkoitti ainoastaan sitä ettei sen jälkeen ollut suotavaa hyppelehtiä enää olohuoneessa tai ruokasalissa tms. vaan piti pysyä omassa huoneessa poissa aikuisten silmistä. Se, että nukkuiko alle kouluikäinen, oli ihan siitä kiinni että huvittiko sitä alle kouluikäistä. Yleensä luin yömyöhään eikä sitä kukaan koskaan välittänyt kieltää. 

Normaaleilla lapsilla oli vähintään aamiainen, lounas, välipala, illallinen ja iltapala, meilllä tarjottiin aamiainen ja illallinen eikä sitten mitään muuta. Ei tosin erityisemmin kiellettykään syömästä mitä kaapeista löysi. Kuulin lounaasta ensimmäisen kerran koulussa.

Normaalien lasten katsottiin olevan suotavaa pysyä näköpiirissä ja ennalta tiedetyissä olinpaikoissa pitkään kouluikäisyyden saavuttamisen jälkeenkin. Minun annettiin viuhtoa viisivuotiaasta asti yksinäni ihan missä sattui huvittamaan, useiden kilometrien päässä kotoa, vilkkaista teistä tai kaupunkiympäristöstä välittämättä. Äiti kuitenkin katsoi olevansa titteliltään kotiäiti. Hän nukkui pitkälle aamupäivään, kun taas minä liukenin kotoa mahdollisimman aikaisin aamulla.

Yleisesti ottaen mikään ei ollut kiellettyä, ellei siihen erehtynyt kysymään lupaa etukäteen. Silloin nämä arvoisat vanhempani heräsivät käsittämään, että asia saattoi olla sen luonteinen ettei se muiden lasten vanhempien mielestä ollut automaattisesti sallittu, ja aloittivat melkoisen mekkaloinnin. Äiti kielsi kaiken mahdollisen, suurin piirtein hengittämisen ja olemassa olemisenikin, ja isän mielestä kaikki oli ihan ok ja totta kai saat mennä ja tehdä, tarvitsetko rahaa? Lopputulos oli viikkojen sotatila äidin haukkuessa minua ihan kaikesta mitä pystyi suinkin keksimään, samalla kun ei kuitenkaan kritisoinut ollenkaan vaikkapa 13-vuotiaan alkoholin käyttöä. 

Niin, yksi asia löytyy joka oli täysin kiellettyä: uiminen. Tämäkin toki vain äitini mielestä, isä puolestaan vei uimakouluun. Vanhempani ovat jostain minulle tuntemattomasta syystä yhä keskenään naimisissa yli neljänkymmenen vuoden jälkeenkin. Jäin heidän ainoaksi lapsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vuosimallia 1981 kirjoitti:

Seksuaalisuus oli ehdottomasti tabu ja itsetyydytys oli vanhempien mukaan hirvein synti kaikista, joka aiheuttaa lapsille vaikka mitä kuolemaan johtavia sairauksia ja lopulta kuoleman. Siksi minua ja sisaruksiani valvottiin tarkkaan, että emme päässeet tätä hirveää pahetta harrastamaan ja emme saisi tietää seksuaalisuudesta mitään muuta, kuin että se on synti ja erityisesti itsetyydytys eli itsesaastutus oli synneistä kauhein. Emme olleet edes mitenkään erityisen uskovainen perhe, joka olisi voinut selittää tämän, mutta vanhemmat elivät 1970-1990 lukujen sijasta ilmeisesti jotain 1800-lukua, jolloin lääkärikirjoissakin mainittiin itsesaastutuksen kauheuksista.

Näin jälkeenpäin olisi ollut jossain määrin jännä nähdä, että miten isä tai äiti olisi reagoinut, jos heiltä olisi joku meistä lapsista kysynyt, että pystyvätkö itse aivan rehellisesti myöntämään, että eivät ole koskaan "itsesaastuttaneet" tai että haikarako meidät 12 lasta toi, kun se seksi oli niin kamala asia, niin että he tuskin pystyivät sitä harrastamaan.

Yököttävä ajatus että vanhemmat edes puhuu mistään itsetyydytyksestä, millään sanoilla :D Ja tosiaan jos kerran ette ole lessuja ja lapsia noin paljon, niin kyllä siinä on harrastettu muutakin kuin viulunsoittoa.

Mutta jos on lesta, niin silloin lapset ovat syntyneet pyhästä hengestä? ;)

Hirveän monilla on ollut älyttömiä kieltoja, en olisi uskonut. Mä sain oikeastaan tehdä kaikkea ja mennä mihin vain normaalien hyvien käytöstapojen puitteissa, eikä mitään ruokaa tai tekemistä ollut kielletty. Vanhempani kyllä olivat kovasti oikeistolaisia (ja kyllä, olin partiossa, pyhäkoulussa... =)), mutta mitään poliittisia kieltoja ei ollut vasemmistolaisiin asioihin, seuroihin, tapahtumiin... Esim. kaverini taas oli tiukasta kommunistikodista ja kuului Nuoret Kotkan -yhteisöön (joku vasemmistonuorten seura?) eikä se ollut ongelma kenellekään. Kummankaan meidän perhe ei sanonut koskaan mitään pahaa sanaa toisistamme ja me lapset oltiin parhaat kaverit ja kyläiltiin jatkuvasti.

Uskovaisia ei oltu, pyhäkoulusta huolimatta. Kaikki kävi pyhäkoulussa =). Joillekin vanhoille tavoille (pitkäperjantaina ei saanut olla tansseja, joulupäivänä ei saanut vierailla tms.) vanhempani hieman naureskelivat ja kertoivat minulle näitä tapoja olleen joskus ennen.

Mutta sitten muistinhan yhden kuitenkin! Kun olin ihan pieni, niin telkkarin ruutuun ei saanut koskea. Siitä kun saattoi tulla sähköisku! Vähänkö ihmettelin kaveriperheessä, kun joku kaveri saattoi tuosta vaan vetää etusormea pitkin päällä olevan telkkarin ruutua. Pitkään olin vielä sitä mieltä, että siitä voi silti tulla sähköisku, että se tulee vain silloin tällöin =). En sitten kosketellut telkkaria kotona.

Yhdeksän alapeukuttajaa eli yksimielinen äänestäjäkunta on sitä mieltä, että vanhempani toimivat oikein, kun eivät kieltäneet yökyläilyjä. Ilmeisesti se on siis minun oma vikani, että jouduin 'hyväksikäytetyksi' neljätoistavuotiaana (lainausmerkit, koska jätkä ei ollut kuin pari vuotta vanhempi). 

Vanhemmat olivat vanhoillislestadiolaisia (ovat vieläkin). Varmaan suurin osa tietää mitä se sitten tarkoittaa mutta kerronpa vielä:

-telkkaria meillä ei ollut eikä sitä ollut suotavaa muuallakaan katsoa

-hiuksia ei saanut värjätä, meikata ei saanut, korviksia ei saanut käyttää

-ravit kielletty

-kilpaurheilu kielletty

-tanssiminen kielletty

-alkoholin käyttö kielletty (vanhemmat kyllä tykkäsivät kovasti liköörikarkeista ja kotikaljasta)

-koulun diskoihin en päässyt

-klassinen, hengellinen ja esim. jotkut kansan- ja lastenlaulut sallittuja, muu musiikki kielletty

-muiden puolueiden kuin kepun ja kokoomuksen äänestäminen tai edes muista puolueista myönteisesti puhuminen hyvin paheksuttavaa, vanhemmat äänesti kepua 

-esiaviollinen seksi ja ehkäisy kielletty (näistä asioista ei puhuttu kotona kyllä mitään)

-juorulehtien lukeminen oli tosi paheksuttavaa, esim. Seiska

Vierailija kirjoitti:

En saanut katsoa / piirtää peace-rauhamerkkiä, koska se on väännetty risti ja voi kutsua demoneita. Äiti kävi laittamassa isot laput spice Girls - julisteeseen jossa jonkun nimmarissa oli tämä saatanallinen rauhanmerkki😂

Tämä oli muuten yleinen luulo, tämä murrettu risti.

Oikeastihan rauhanmerkki tulee britannian laivaston liputuksesta. Kirjaimista N ja D, nuclear disarmament, joka tarkoittaa ydinaseiden kieltämistä tai tuhoamista.

Kurjatraumaattinenlapsuuteni kirjoitti:

Pelikortit oli jotain "pirupaholaista". Poikaystävää ei saanut olla edes 19v. -vuotiaana.

19 vuotiaana.-vuotiaanako?

kirjoitti:

Olen avioton lapsi ja kun synnyin muutama vuosi sodan loppumisen jälkeen, elettiin aika erilaista aikaa kuin nyt. Harhateille joutunut nuori tyttö joutui kirkkoherran puhutteluun, ja siitä seurasi äitini koko elämän jatkunut nurja suhtautuminen seurakuntaan ja kirkkoon. Pyhäkoulussa ja tyttökerhossa sain käydä. Lähes kaikkien perheiden mukulathan niissä kävivät eli olisi ollut huomiota herättää, jos en olisi saanut. Sen sijaan partioon en saanut liittyä, ilman perusteluja. En olisi oikein saanut mennä kunnan ja seurakunnan yhteisille lasten leireillekään, mutta omapäisenä menin yksin ilmoittautumaan leirille kirkkoherranvirastoon, vaikka pelotti niin mahdottomasti. Myöskään seurakuntanuorissa en olisi saanut käydä, mutta varsinkin kesäaikaan kävin aktiivisesti kesäkodilla pelaamassa lentopalloa ja osallistuin myös hartaushetkiin. Talvella jumppaharrastus meni päällekkäin seurakuntanuorten kanssa. Äiti oli tyytyväinen, kun menin jumppaan. Mutta hiihtolomalla kyllä osallistuin seurakunnan hiihtoleireille.

Telkkarin katsomisessa meillä noudatettiin tiukasti suositettuja ikärajoja. Asian tekee hullunkuriseksi se, että velipuoleni oli minua kahdeksan vuotta nuorempi, joten sallittuja olivat melkein vain lapsille soveltuvat! Ja tietysti uutiset, luontodokumentit ja urheilulähetykset. Yksi tilanne minua naurattaa edelleen monen vuosikymmenen jälkeenkin: telkkarissa näytettiin synnytys mitään peittelemättä. Kun äiti kuuli keittiöön, mitä telkkarissa selostettiin, ampaisi hän olohuoneeseen ja asettui leveine takapuolineen kuvaruudun eteen. Ja minä olin sentään jo kai 16-vuotia ja elämän tosiasiat olivat jo tiedossani. Eikä velipoikakaan ollut paikalla.

Jo lukioaikaan aloin katsella maailmaa ja yhteiskuntaa avarammin mielin kuin äiti ja isäpuoli, jotka tuntuivat pelkäävän, että minusta on tulossa vasemmistolainen, ellei peräti kommari. Monien ihmistenhän on vaikea erottaa asioihin perehtyminen ja aatteiden omaksuminen. Silloin nuorena en osannut selittää tuota eroa, mutta olen törmännyt siihen aika ajoin koko elämäni ajan. Se että luen esim. kirjan, joka on jollakin tietyllä tavalla poliittisesti värittynyt, ei suinkaan tarkoita sitä, että liittyisin kyseiseen aatteeseen. Samalla tavalla olen lukenut myös monien uskonnollisten liikkeiden kirjallisuutta eikä minusta ole tullut sen paremmin helluntailaista kuin körttiäkään. Ihan tavallinen siivo syntinen olen, en lahkolainen!

Viimeinen kappale olisi voinut olla omasta kynästäni. Itseäni on aina kiinnostanut uskonnot ja henkimaailma sekä salatieteet, niihin silti uskomatta. Uskovaisille vanhemmilleni oli kauhea ajatus, että tutustuin "vieraisiin" ajatuksiin, minustahan olisi voinut tulla vaikka saatananpalvoja, kun luin aiheita käsitteleviä teoksia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana en toisaalta ole ikinä uskonut yliluonnolliseen, niin aaveisiin kuin jumaliinkaan. Aihe vain kiinnosti ja kiinnostaa yhä. 

Ai niin ja pelikortit olivat kiellettyjä. Ja kaikki ufoihin liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut katsoa / piirtää peace-rauhamerkkiä, koska se on väännetty risti ja voi kutsua demoneita. Äiti kävi laittamassa isot laput spice Girls - julisteeseen jossa jonkun nimmarissa oli tämä saatanallinen rauhanmerkki😂

Tämä oli muuten yleinen luulo, tämä murrettu risti.

Oikeastihan rauhanmerkki tulee britannian laivaston liputuksesta. Kirjaimista N ja D, nuclear disarmament, joka tarkoittaa ydinaseiden kieltämistä tai tuhoamista.

Olen kuullut myös selityksen että se esittää kyyhkysen jalkaa, rauhankyyhky nääs.