Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Siivotkaa ihmiset ajoissa ettei niitä kuoleita kissoja löydy sängynpeitosta kynsien varassa roikkumasta.

Haluan olla cool kuten Annikki Tähti :  vain 1 matkalaukku.

Se on erittäin opettavaista omaisille lukea vainajan oikeasta elämästä jotain. Älkää riistäkö heiltä tätä mahdollisuutta. Puhun kokemuksesta en ikimaailmassa olisi ymmärtänyt elämästä niin paljoa ilman että olisin saanut tutustua omaiseni elämään juurikin noin. Se on hyvä kokemus aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu tekee 50-vuotisjuhlien jälkeen tiukan inventaarion krääsästään ja heittää romut pellolle elämästään muutenkin kuin henkisesti.

Olen vielä palstalla. :(

:D

Siis ...häh? Nyt en ymmärtänyt vitsiä.

Voi kunpa ylilaudalla lukisia tällainen aloitus joskus siitä tietäisimme että ko palstaväki on ikä iässä.

Joo, olen sitä miettinyt yhä enemmän kun neljäkymppiä läheistyi, ja vielä enemmän nyt kun pari vuotta sitten anoppi kuoli ja keväällä isäni kuoli, onneksi kummallakaan ei ollut kovin paljon tavaraa, ja suht pieni vuokra-asunto, mutta kyllä siinä oli kova homma kuitenkin sen päälle että pitää järjestää kaikki vainajan asiat, perukirjat tehdä ja järjestää hautajaiset, ja vielä se henkinen puoli siihen päälle.

Meillä on paljon tavaraa 130 neliön talo täynnä, varastot kattoon asti, saunassa niitä anopin jäämistön rippeitä, entisen firman myymättömäksi jääneitä tavaroita ym. ja kun on vielä kovaa vauhtia kasvavat kaksospojat, niin heilläkin on jo pelkästään vaatetta aivan kauheasti, niitä olen alkanut laittaa pois. 

Meillä on idea että muutetaan pienenpään asuntoon, yritän päästä tavarasta niin paljon eroon että mahdutaan pienenpään, koska onhan se hullua että meillä on kalliita neliöitä sen takia että tavaroille on säilytyspaikkoja. Pojat kun tulee teini-ikään niin eihän niillä ole paljon tavaraa, eikä ne tarvi paljon tilaakaan, huoneessaan pelaavat vaan tai ovat ulkona.

Olen miettinyt pitkään myös sitä, että laitan omiin tavaroihini, tauluihin, koriste-esineisiin ja vastaaviin, takapuolelle hintalapun, ei mieskään tiedä, eikä lapset varsinkaan, että mitkä on arvokkaita ja mitkä ei. Jos minä kuolen ennen miestä, niin mihin mies työntää nämä rekkalastillisen mun "tärkeitä" tavaroita? Aikuinen tytär ei halua kasata itselleen tarvaraa kun meinaa asua suurimman osan elämäänsä ulkomailla ja siellä saa vuokrattua aina kalustettuja asuntoja, hän ei halua mitään kippoja ja kuppeja, vain pari matkalaukullista vaatetta ja jotain ehkä laatikollinen muistoesineitä meidän nurkissa. Ja pojat ei varmaankaan piittaa yhtään mistään mun tavarasta, mahtaako piitata edes omista lapsuuden jutuistaan joita heidän lapsilleen säästän "muistona" tämän ajan lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Se on erittäin opettavaista omaisille lukea vainajan oikeasta elämästä jotain. Älkää riistäkö heiltä tätä mahdollisuutta. Puhun kokemuksesta en ikimaailmassa olisi ymmärtänyt elämästä niin paljoa ilman että olisin saanut tutustua omaiseni elämään juurikin noin. Se on hyvä kokemus aina.

Hyvä kokemus AINA? Raahaat romua ja rompetta ja vaatetta muutaman kuorma-autollisen kaatsikalle peraten hikipäässä muiden mäkätyksen kaikuessa missäsekermanekkaonmistähuutokauppakeisarivoismakssajotainHÄH  ja sinä teitty maksat raivaukset ja saat haukut että olet poiminut homehtuneesta vaatekuormasta jotkut marimekonvintageverhot----aaahhh---se on hyvä kokemus aina.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta enkelistä ja olen 31 vk raskaana!

Miten tuo liittyi aiheeseen? Minä näin raskaana ollessa unta lepakonpoikasista.

Pitäis perata joo, ei ole niin paljon jäljellä vaikkei mitään yllättävää sattuisikaan.

Olen jo antanut paljon pois ja jotain arvokkaita merkinnyt, että voivat vaikka myydä niin ei mene kaatikselle. Haluan kuitenkin vielä elää kauniiden asioiden ympäröimänä, vanhainkotiin jos joutuu tai pitkäaikaispaikalle niin ehtii olla askeettisessa ympäristössä. En ymmärrä, että hygieniaan vedoten joutuu elämään rumemmin kuin vankilasellissä.

Olen aikonut laittaa tietyt asiat paperille jossa ilmoitan monia seikkoja kuoleman varalta. Teinkin sellaisen kun edessä oli suuri selkäleikkaus mutta hävitin kun selvisin hyvin leikkauksesta.

Paperille kirjaisin ainakin pankkitietoni, tilit kahdessa pankissa. Luottokortit.

Viimeinen tahtoni hautajaisten suhteen.

Vaatimattomat hautajaiset ja tuhkaus. Ei suuria kukkalaitteita vain yksi leikkokukka kultakin jos niin haluaa. Mielimusiikki siunaustilaisuuteen ja muistotilaisuuteen. Hyviä elämänohjeita jälkeen jääville niin että jatkavat elämäänsä eivätkä kuluta voimiaan suruun.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis perata joo, ei ole niin paljon jäljellä vaikkei mitään yllättävää sattuisikaan.

Olen jo antanut paljon pois ja jotain arvokkaita merkinnyt, että voivat vaikka myydä niin ei mene kaatikselle. Haluan kuitenkin vielä elää kauniiden asioiden ympäröimänä, vanhainkotiin jos joutuu tai pitkäaikaispaikalle niin ehtii olla askeettisessa ympäristössä. En ymmärrä, että hygieniaan vedoten joutuu elämään rumemmin kuin vankilasellissä.

Kerran tuli joku dokumentti, muistaakseni tanskalaisesta vanhainkodista, mikä oli leppoisa fiilis ja kaukana steriilistä, yhdellä mummulla oli jopa kissa mukana ja omat huonekalut oli heillä sekä iltapäiväkahvin kanssa konjakit. Musa soi ja nauru raikui. Hoitsut oli kans ihan omissa vaatteissa ja hyviä tyyppejä, sairaanhoitaja ja lääkäri toki erottui työvaatteillaan kun kävivät. Aika kaukana kupittaan meiningistä ja myös tästä aiheesta....

Vierailija kirjoitti:

Olen aikonut laittaa tietyt asiat paperille jossa ilmoitan monia seikkoja kuoleman varalta. Teinkin sellaisen kun edessä oli suuri selkäleikkaus mutta hävitin kun selvisin hyvin leikkauksesta.

Paperille kirjaisin ainakin pankkitietoni, tilit kahdessa pankissa. Luottokortit.

Viimeinen tahtoni hautajaisten suhteen.

Vaatimattomat hautajaiset ja tuhkaus. Ei suuria kukkalaitteita vain yksi leikkokukka kultakin jos niin haluaa. Mielimusiikki siunaustilaisuuteen ja muistotilaisuuteen. Hyviä elämänohjeita jälkeen jääville niin että jatkavat elämäänsä eivätkä kuluta voimiaan suruun.

Voiko muuten tehdä oman tuhkaustestamentin?

En halua matojen ruoaksi arkun kantta raapimaan.....yäk

Minulla on työn alla testamentti ja ohjeet tärkeistä asioista. Sen sijaan tavaroitani en ala karsia jonkun epätodennäköisen kuoleman vuoksi. Sen kun tilaa vaikka jätelavan ja viskaa sinne kaiken, jos on liian työlästä perata tavaroita.

Äitini kuoli yhtäkkiä vähän päälle 50 vuotiaana. Voi sitä tavaran määrää, kun sitä oli niin paljon! Oli mm. säästänyt meidän lasten askarteluja 20 vuotta. Äidin kodin tyhjentämisessä meni monta päivää ja se on yksi syy miksi pidän omat tavaramääräni minimissä. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän. Olen tk-eläkeläinen aika huonossa kunnossa kaikin puolin, ja painaa mieltä se että kämppä on aika nolossa kunnossa.

Tulenko auttamaan vapaaehtoisena?

En jaksa minäkään omaa kämppää siivota mutta toisten kyllä.

Haluan halvan arkun. Jätelaudoista.

Joku liina päälle koristeeksi.

Ja hyvät kirkkokahveet!

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli yhtäkkiä vähän päälle 50 vuotiaana. Voi sitä tavaran määrää, kun sitä oli niin paljon! Oli mm. säästänyt meidän lasten askarteluja 20 vuotta. Äidin kodin tyhjentämisessä meni monta päivää ja se on yksi syy miksi pidän omat tavaramääräni minimissä. 

Ai että meni monta päivää? Ihan kauheaa.

Minun asioitani joutuisi siivoamaan monta vkoa. Toivottavasti perinnöstä tuleva 50 - 100 000 e kompensoi ajankäyttöä tai ainahan voi kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on erittäin opettavaista omaisille lukea vainajan oikeasta elämästä jotain. Älkää riistäkö heiltä tätä mahdollisuutta. Puhun kokemuksesta en ikimaailmassa olisi ymmärtänyt elämästä niin paljoa ilman että olisin saanut tutustua omaiseni elämään juurikin noin. Se on hyvä kokemus aina.

Hyvä kokemus AINA? Raahaat romua ja rompetta ja vaatetta muutaman kuorma-autollisen kaatsikalle peraten hikipäässä muiden mäkätyksen kaikuessa missäsekermanekkaonmistähuutokauppakeisarivoismakssajotainHÄH  ja sinä teitty maksat raivaukset ja saat haukut että olet poiminut homehtuneesta vaatekuormasta jotkut marimekonvintageverhot----aaahhh---se on hyvä kokemus aina.

No jos sinulle tilanne valkiaa vasta tuossa vaiheessa niin todennäköisesti ansaitsit todellakin tehdä sen juuri kuoleman jälkeen. Miksi et huolehtinut hänestä eläessään ja ottanut tarpeitaan paremmin esiin? Kyllä tuo oli sinulle hyvä asia.

Tietääkö joku siitä perukirjoituksessa, mitä siinä tarvitaan (vois laittaa kodinkansioon).

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku siitä perukirjoituksessa, mitä siinä tarvitaan (vois laittaa kodinkansioon).

Ei niitä etukäteen saa (virkatodistukset ja arvot).

Omaisruusuuserät (pois lukien tavanomainen koti-irtaimisto) voi toki luetella. Jos asunnon osakekirjat kotona, voisi kertoa, mistä löytyy. Pankit voi varuilta luetella, mutta lähettävät kyllä automaattisesti saldo-otteita/kirjeitä. Vakuutusyhtiöt ja muut peruutettavat tilaukset voi luetella tai perilliset katkovat sitä myöten kun laskuja ilmestyy.