Lue keskustelun säännöt.
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Vierailija kirjoitti:
Sokerin jatkuva tuominen työpaikalle ei ole hyvätapaista. Sokeri on koukuttava ja sairauksia aiheuttava myrkky. Eihän kukaan työpaikalleen viinapulloja tai subutexiakaan jätä, varsinkaan jos jollain on alkoholiongelma ja haluaa pysyä raittiina? Olisi kiva kun työssä saisi työrauhan. Niin, ei ole pakko syödä mutta pakko on katsella ja energiaa menee kieltäytymiseen.
Oletko ihan tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
344, tuossa olen kyllä samaa mieltä, ne voisi ilahduttaa paljon enemmän jossain muualla, kuten nuo mainitsemasi paikat vaikkapa. T.343
Olen myös hoitoalalla ja kaksi työkaveria tuo niitä leipaisujaan ja karkkia ja keksejä jatkuvasti työpaikan kahvipöytään. Kauhean ilahtuneita siitä ei ole kukaan, koska jossain vaiheessa ne joudutaan hävittämään biojätteisiin. Asiasta on puhuttu työpaikkakokouksessakin ja vähäksi aikaa rauhoittui. Mutta taas kohta alkoi toinen tuomaan leipaisiaan rahkapullia. Toinen heti kilpailunhaluisena toi toskapiirakkaa. Ja siitä se taas alkoi.
Meillä ei ole näitä pullan ja suklaan syöjiä töissä, joten hukkaan menevät ja jäävät sitten toisten hävitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitoalalla ja kaksi työkaveria tuo niitä leipaisujaan ja karkkia ja keksejä jatkuvasti työpaikan kahvipöytään. Kauhean ilahtuneita siitä ei ole kukaan, koska jossain vaiheessa ne joudutaan hävittämään biojätteisiin. Asiasta on puhuttu työpaikkakokouksessakin ja vähäksi aikaa rauhoittui. Mutta taas kohta alkoi toinen tuomaan leipaisiaan rahkapullia. Toinen heti kilpailunhaluisena toi toskapiirakkaa. Ja siitä se taas alkoi.
Meillä ei ole näitä pullan ja suklaan syöjiä töissä, joten hukkaan menevät ja jäävät sitten toisten hävitettäväksi.
No sanokaa ,etteivät leivo niitä epäterveellisiä.Jos jonkun on pakko, leipokoon vaikka tervellisiä ohrarieskoja, valmistuvat 20-30 minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipomuksiaan työpaikalla tyrkyttävät hakevat sosiaalista kontrollia, kuinkas muuten, ruokkiva käsi tai jotain sen suuntaista.
Noi on ihan pimeitä nuo sun juttusi!
Kannattaa tarkkailla työpaikalla niitä jotka jatkuvasti kestitsevät muita kahvitauolla, sillä ei ole laisinkaan niin viatonta kuin voisi ensivilkaisulla olettaa. Idean oppii luontaisesti äitiyden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää, mikä ongelma se on, jos tykkää leipoa ja viedä leipomuksia töihinkin.
Kummaa porukkaa tällä palstalla, aina pitää olla naama norsunv:llä, oli asia mikä hyvänsä!
Toivottavasti itse jaksaa kantaa ne poiskin, ettei jää muiden hävitettäväksi, Kuivuneita pukkankänttyjä kahvipöydässä päivätolkulla. Ei ole kovin siisti näky.
No, jotkut harrastaa leipomista, jotkut käyvät punttisalilla, joku lukee jne.
Saako näistä muista harrastuksista puhua töissä vai katsotaanko sitäkin kieroon? Ja omahyväiseksi kehujen kalastajaksi?
Kummallista, tietenkin jos oikein käännetään ja väännetään, maustetaan huonolla itsetunnolla, luulottelulla, kateudella, ilkeydellä ja tyhmyydellä niin melkein joka asiasta, positiivisestakin, saadaan negatiivinen. Jos niin halutaan. En vain ymmärrä miksi.
En olisi uskonut, että jotkut suomalaiset ovat ja haluavat olla näin pessimistisiä.
Ja mieluummin haluavat nähdä hyvässäkin asiassa huonoa.
On se varmaan aika raskasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella masentava ketju. En jaksa uskoa että toisen leipomuksille loukkaantujia on kovin paljoa tai että nämä negatiiviset jutut täällä edustaisivat jotain yleistä mielipidettä. Ihme tosikkomaista vauhkoomista. Mutta ikävä kyllä tiedän myös IRL tällaisia masentavia ihmisiä, joiden mielestä kaikesta löytyy aina jotain valitettavaa. Varmaan raskas elämä heillä. Todella raskasta seuraa ovat myös, mieluiten kierrän kaukaa.
Niinkuin joku ehdotti: miksi ette pyydä leipomaan jotain terveellistä, jos kalorit hirvittävät?? Raakakakkuja, gluteenittomia vähärasvaisia kasvispiiraita, rieskoja tms...Joku porkkanakakkukaan ei ole niin epäterveellinen, jos tekee kasvisöljyyn ja käyttää makeutukseen jotain muuta kuin valkoista sokeria. Ainiin, mutta kun pitää aina olla jotain valitettavaa..
Ei se välttämättä ole piilovittuilua. Mulla saattaisi tulla joku samantyyppinen kommentti koska olen puhelias ja aina tulee jotain sanottua (valitettavasti ajattelematta ensin). Saattaisin heittää ihan vilpittömän ihailevan kommentin siitä, että miten ihmeessä jaksat. Minä nimittäin olen aika laiska ja saamaton ja tuntuu että ihan perusarki vie välillä mehut.
Tämä aloituksesi saa taas miettimään että miten kamalan usein tulkitsemme toisiamme väärin ja omista maailmoistamme käsin. Se on aika surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se haittaa, koska liian moni syö sitä mättöä päivittäin, terveytensä kustannuksella. Vähän sama kun toisi työpaikalle tupakkaa, ja sitten naureskelisi, että onpa huono itsekuri noilla, jotka sortuvat sitä ottamaan. Ylipaino on todella yleinen ongelma.
Päivittäinen/lähes päivittäinen mässy tuo ihmiselle monta lisäkiloa vuodessa. Vuodesta toiseen tuota samaa, ja ihmisellä on monta kymmentä kg ylipainoa, joka on epäterveellistä ja huonontaa elämän laatua.
En tiedä ketään, joka ei loukkaantuisi, kun ne leipomukset eivät kelpaakaan. En jaksa kuunnella sitä ainaista "ota nyt vähän, sähän olet ihan hoikka (BMI 24), kyllä sä vielä voit syödä".
Mitähän ne sanoo sitten kun ihminen ottaa monta kertaa viikossa (varmaan muutkin tuo mässyä kuin tuo yksi) ja muutaman vuoden päästä BMI on 35? Että ota vaan, mitä väliä, noin lihavalla ei ole enää mitään väliä millään?
Jos on ihan pakko leipoa, miksei voi viedä niitä jonnekin, jossa ilahdutaan? Myyjäisiin, vanhainkodin kahvipöytään?
Koska siellä tämä leipuri olisi vain joku anonyymi henkilö. Työyhteisössä hän pääsee kiillottamaan sädekehäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi aina innostuu leipomaan mm vuodenvaihteen jälkeen, kun muu porukka haluaa pudottaa joulun syömisistä tulleet pari kiloa.
Taitaa olla veetuilua lähinnä, tarkkailee kuka jättää ottamatta ja sitten käy tuputtamassa, "kun minä tässä ihan hyvyyttäni nämä pyöräytin, ei ole kuin kilo voita ja litra kermaa".
Jos on pakko jotakin tuoda, toisi edes porkkatikkuja ja minitomaatteja.
Hyvä kysymys, miksi nämä leipojat eivät voi tehdä jotain terveellistä, esim kototekoista salaattia? Hedelmä buffettia? Ei, vaan tuodat sokerilla ja rasvalla kyllästettyjä mättöjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla oli taas niinpäin että kun joku toi jotain, niin aina useat ihmiset (välillä myös tuoja) taivastelivat miten nopeasti tarjottavat meni, siis siihen tyyliin että syyllistettiin ihmisiä. Onko ihme jos 5 palan kakku ei kestä kauaa paikassa jossa on 150 ihmistä töissä. Kyllä ärsytti kuunnella sitä jos oli samaan aikaan kahvihuoneessa. Pitääkö tuoda mitään jos sitten on tarve tuskailla että herkut on syöty..
Tiedän sen ihmistyypin joka ei ymmärrä, että on olemassa hyvällä tavalla anteliaita ihmisiä.
Siksi en anna enää mitään ilmaiseksi.
Koska jos annat ilmaiseksi he alkavat kuvittelemaan ihan outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha juttu, mutta selittäkää mulle tuo kommentti, ettei ole leipojaa omasta takaa, jos on miesvaltaisella työpaikalla? Mun miehen työpaikalla on useampi leipova sinkkumies ja omakin leipoo töihin joskus, jos on sillä tuulella. Meillä ei kahvileipää kamalasti syödä, joten kotiin ei erityisemmin leivota.
Minulle on just ongelma nuo leipojat, jotka loukkaantuu, kun en syö. Vatsani on voinut hyvin sen jälkeen, kun jätin vehnän pois ja maitotuotteita en voi käyttää muutenkaan, en edes laktoosittomia. Mulle ihan se ja sama mitä tuovat, mutta pitää ymmärtää, ettei kaikille maistu, eikä siihen syömättömyyteen edes pidä odottaa mitään selityksiä. Kaikki ei tykkää makeasta, hyväksykää asia.
Vierailija kirjoitti:
Todella masentava ketju. En jaksa uskoa että toisen leipomuksille loukkaantujia on kovin paljoa tai että nämä negatiiviset jutut täällä edustaisivat jotain yleistä mielipidettä. Ihme tosikkomaista vauhkoomista. Mutta ikävä kyllä tiedän myös IRL tällaisia masentavia ihmisiä, joiden mielestä kaikesta löytyy aina jotain valitettavaa. Varmaan raskas elämä heillä. Todella raskasta seuraa ovat myös, mieluiten kierrän kaukaa.
Niinkuin joku ehdotti: miksi ette pyydä leipomaan jotain terveellistä, jos kalorit hirvittävät?? Raakakakkuja, gluteenittomia vähärasvaisia kasvispiiraita, rieskoja tms...Joku porkkanakakkukaan ei ole niin epäterveellinen, jos tekee kasvisöljyyn ja käyttää makeutukseen jotain muuta kuin valkoista sokeria. Ainiin, mutta kun pitää aina olla jotain valitettavaa..
Eipä noi mainitsemasi mitään terveellisiä ole. Keinomakeaa ja keinorasvaa, voi jessus.
Ymmärrän ettei tämä ole monen mielestä vakavaa, mutta sitten kun omalle kohdalle osuu ikuinen sokerin tyrkyttäjä työtoveriksi joka päivä, niin ajattelutapa muuttuu.
Meidän työpaikkamme versio näennäisesti esittää mukavaa, mutta aivan jokainen kerta suuttuu kun joku ei halua ottaa tarjottaviaan ja kuitenkin usein huokailee siitä miten hän aina tekee ja tuo?! Kukaan ei ole pyytänyt ja näistä tuomisista menee nykyään iso osa roskiin kun kukaan ei niitä jaksa/halua syödä. Ruoan roskiin heittäminen tuntuu niin pahalta!
Tämän lisäksi hän on vielä äärimmäisen ikävä työtoveri, mutta pitää itseään upeana tyyppinä ja kaikkien ystävänä koska raahaa kilokaupalla sokeria töihin. Huoh.
Onneksi ei ole tota ongelmaa. Leivon mutta kaikki sujahtaa suuhun kotona. Leivon kerran tai kaksi viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun työpaikalla on myös yksi joka tuo säännöllisesti leipomuksiaan töihin, mutta hän on niin epäsiisti henkilö ettei tulisi mieleenkään syödä ikinä mitään, enkä tosiaan ole ainoa. Kukaan ei uskalla sanoa hänelle suoraan mistä kiikastaa, ja hän vaan sitkeästi tuo näitä yllätyksiä töihin.
Meillä on joko sama työkaveri, tai sitten näitä epäsiistejä leipureita on enemmän :D
Leivon usein pullaa ja ihan siksi että rakastan hyvää pullaa kahvin kanssa.
Monet vaan ei osaa tehdä hyvää, pehmeää ja maukasta pullaa.
En vie niitä mihinkään vaan kotona kaikki syödään.
Aloittajalle voin todeta että tyypillistä suomalaista käyttäytymistä että pitää hiukan v..... . Olisin aidosti ilostunut jos joku todella viitsii nykypäivänä vielä leipoa.