Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Meillä se leipoja on lihava, ja kyttää kovasti muiden painoa (jos joku muu laihtuu edes pikkuisen, tekee asiasta ison numeron). Minusta on epäkohteliasta huomauttaa toisten painosta mitään. Eli sillä on selkeä oma ongelma, jota pyrkii levittämään muiden ongelmaksi.

Tuputtaa niitä mättöjään, tarkkailee kuka ei ota ja loukkaantuu. Vihjailee, kuinka rankkaa on kun pitää leipoa aina ja miten kalliita aineet. Muut eivät yleensä tuo mitään, varmaan siksi ettei kukaan tykkää siitä tuputtajasta ylipäätään.

Ei tuo ole anteliasta, tuo on oman syömisongelman kaatamista muiden niskaan. Ilmeisesti ei itse pysty olemaan ilman mättöä, joten haluaa muut samaan tilanteeseen.

Tuo on totta, ettei "hyväntahtoinen" leipoja vie niitä mättöjään sinne mistä niistä ilahduttaisiin (kuten vaikka vanhainkoti), koska sitten se kehunkalastelu ja marttyrointi ei onnistuisi.

Ihmettelen täällä turhanmussuttamisen ihannointia. Ylipaino on vakava ongelma niin yksilölle kuin yhteiskunnallisesti, ei ole tarpeen pahentaa tilannetta.

Siis mitä se haittaa jos leipoja hakee herkuillaan hyväksyntää ja kehuja? Jos toinen saa hyvän mielen että kehaisen hänen muffinsseja, niin hyvä vaan. Minä saan hyvän mielen herkuista ja leipoja siitä että saa kehuja tuotoksistaan. Win Win.

No jo on vaikeeta. Lyö tortun pöytään ilman rituaaleja tai saatesanoja. Ei selittele vaan sanoo että saa ottaa joka haluaa. Ottaa joka halua. Joka ei halua, ei ota. 

Vaihda puheenaihetta jos joku alkaa kysellä leipasemisista tai marsipaanipossujen ohjeista. 

Olen nyt työpaikassa, missä on herkkujen tuojia. Se on aika pirullinen kierre kyllä. Yksi tuo pullaa ja piirakkaa. Muut syövät niitä. Kohta tulee muille sellainen olo, että heidänkin pitää niitä tuoda, kun eihän se ole oikein, että vain yksi leipoo töihin. Kohta alkaa toinenkin tuoda. Sitten kolmas alkaa ostella keksejä ja selittelee syyllisen oloisena, että kun hänellä on pieniä lapsia, ei ehdi leipoa, joten anteeksi, tuon vain kaupan keksejä.

Homma on levähtänyt käsiin. Kun tulin tähän töihin, otin tietenkin joskus pullan, mutta nyt kuulemma pitää minunkin alkaa leipoa kotona, kun kuulemma ahmin vain toisten omilla varoillaan ostamat pullat ja keksit ja en itse leivo sinne mitään. En ole kyllä kuukausiin enää näihin herkkuihin koskenut, koska itse ainakin lihon niin herkästi, että jos vedän 600 kalorin edestä joka päivä kahvitauoilla pullaa, niin alkaa se näkyä vyötäröllä.

Joten nyt on alettava iltaisin leipomaan tai ostettava herkkuja kaupasta töihin monta kertaa viikossa, että en jää hampaisiin ainoana työntekijänä, joka ei osallistu yhteisiin talkoisiin työpaikan ilmapiirin nostattajana eli vääntämällä pullataikinoita iltaisin, vaikka olisi muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Todella masentava ketju. En jaksa uskoa että toisen leipomuksille loukkaantujia on kovin paljoa tai että nämä negatiiviset jutut täällä edustaisivat jotain yleistä mielipidettä. Ihme tosikkomaista vauhkoomista. Mutta ikävä kyllä tiedän myös IRL tällaisia masentavia ihmisiä, joiden mielestä kaikesta löytyy aina jotain valitettavaa. Varmaan raskas elämä heillä. Todella raskasta seuraa ovat myös, mieluiten kierrän kaukaa.

Niinkuin joku ehdotti: miksi ette pyydä leipomaan jotain terveellistä, jos kalorit hirvittävät?? Raakakakkuja, gluteenittomia vähärasvaisia kasvispiiraita, rieskoja tms...Joku porkkanakakkukaan ei ole niin epäterveellinen, jos tekee kasvisöljyyn ja käyttää makeutukseen jotain muuta kuin valkoista sokeria. Ainiin, mutta kun pitää aina olla jotain valitettavaa..

Siis mitä?????? Jos käytän omia rahoja leipasimiseen ja tuon hyvän hyvyyttäni tuotoksiani töihin työkavereille herkuteltavaksi, niin sekö muka oikeuttaa heitä vaatimaan. Siihen on kyllä ihan leipomot. Menkää sinne omalla rahalla ostamaan ja vaatimaan raakakakkuja ja porkkanapiirakoita. Jos käyttää omaa kallista vapaa-aikaa ja rahaa leipomisiin ja tuo niitä töihin, niin suut suppuun kiltisti ja pistelkää poskeen ja olkaa kiitollisia, että joku ihan vapaaehtoisesti tekee jotain. Siinä ei ole enää varaa vaatia. Pikkusen nöyryyttä nyt kyllä jo noihin teidän vaatimuksiin. Pitäisi kai lopettaa koko leipominen, kun ei osata olla kiitollisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella masentava ketju. En jaksa uskoa että toisen leipomuksille loukkaantujia on kovin paljoa tai että nämä negatiiviset jutut täällä edustaisivat jotain yleistä mielipidettä. Ihme tosikkomaista vauhkoomista. Mutta ikävä kyllä tiedän myös IRL tällaisia masentavia ihmisiä, joiden mielestä kaikesta löytyy aina jotain valitettavaa. Varmaan raskas elämä heillä. Todella raskasta seuraa ovat myös, mieluiten kierrän kaukaa.

Niinkuin joku ehdotti: miksi ette pyydä leipomaan jotain terveellistä, jos kalorit hirvittävät?? Raakakakkuja, gluteenittomia vähärasvaisia kasvispiiraita, rieskoja tms...Joku porkkanakakkukaan ei ole niin epäterveellinen, jos tekee kasvisöljyyn ja käyttää makeutukseen jotain muuta kuin valkoista sokeria. Ainiin, mutta kun pitää aina olla jotain valitettavaa..

Siis mitä?????? Jos käytän omia rahoja leipasimiseen ja tuon hyvän hyvyyttäni tuotoksiani töihin työkavereille herkuteltavaksi, niin sekö muka oikeuttaa heitä vaatimaan. Siihen on kyllä ihan leipomot. Menkää sinne omalla rahalla ostamaan ja vaatimaan raakakakkuja ja porkkanapiirakoita. Jos käyttää omaa kallista vapaa-aikaa ja rahaa leipomisiin ja tuo niitä töihin, niin suut suppuun kiltisti ja pistelkää poskeen ja olkaa kiitollisia, että joku ihan vapaaehtoisesti tekee jotain. Siinä ei ole enää varaa vaatia. Pikkusen nöyryyttä nyt kyllä jo noihin teidän vaatimuksiin. Pitäisi kai lopettaa koko leipominen, kun ei osata olla kiitollisia

Tässähän on jankattu jo useampi viesti että niitä kakkuja ei tarvi tuoda, ei raaka- eikä porkkana- eikä tavallisia. Se on oman sokeriaddiktion kippaamista muille. Enkä vaadi terveellisiä tilalle, miksi ihmeessä vaatisin. Minulla on omat eväät.

Tässä pari kokemusta näistä leivonnaisista

Eräässä työpaikassa aina silloin tällöin joku toi kuivakakkua tms. töihin. Usen tuotiin myös suklaata ja muuta herkkua kahvipöytään. Sitten sipistiin selän takana, kun joku oli uskaltanut syödä niitä. Eräs nuori tyttö jo vähän säälitti, kun hänellä oli unohtunut eväät kotiin, niin otti kolme palaa kuivakakkua ja muutaman palan konvehtirasiasta. Siitä sai kuulla sipinää pitkään "älkää silloin panko pöytään, kun Milla tulee töihin, se on niin ahne, että syö kerralla kaikki, ettei kellekkään muulle jää". Itse kun kuulin noita sipinöitä, en uskaltanut enää koskea mihinkään herkkuun, mitä oli tarjolla. Eniten niitä söi leipojat ja niitä tuoneet. Mutta jos kerta jokainen suklaakonvehti oli laskussa, niin miksi eivät syöneet kotona, vaan toivat töihin ja sitten laskivat, kuinka monta palaa kukainenkin söi.

Työporukassa oli keliaatikko. Kun joku toi kahvipöytään tarjottavia, alkoi ovien paiskominen, että häntä keliaatikkoa ei taaskaan oltu muistettu ja hänet aina jätetään syrjään. Toki se ikävää varmaan olikin, mutta ei kai sitä voi alkaa vaatimuksia esittämään sille, joka joskus leipoo töihin jotain, että pitää muistaa erityisruokavaliot.

Leivosten tuojat haluavat lihottaa työkavereita, jotta itse näyttäisivät laihemmilta.

Mitä nyt taas? Jos joku hölmö kantaa nisua pöytään niin minäpä syön. Röyh. Enkä tasan ole mitään velkaa.

Jos pullavadin vieressä on hintalappu niin asia on eri.

Tervetuloa meille duuniin koska tahansa, ap! Olisipa joku sinun kaltaisesi. Meillä ei ole myöskään ahmimishäiriöisiä eikä ikuisia laihduttajia, jotka syyttävät leipojaa, kun eivät voi itselleen mitään vaan tekevät siitä leivonnaisesta AIVAN JÄÄTÄVÄN ISON NUMERON VOI VOI MITEN SÄ JAKSAT LEIPOA KÄRTÄTKÖ KEHUJA OLETKO KIITOKSENKIPEÄ HALUATKO ETTÄ MÄ SAAN DIABETEKSEN ETKÖ VOIS TUODA PORKKANOITA KATO KUN MÄ EN VOI ITSELLENI YHTIKÄS MITÄÄN KUN TE ILKEÄT IHMISET TUPUTATTE MULLE JATKUVASTI PULLAA JA MÄ SEN TAKIA LIHON, EN OMASTA SYYSTÄNI.

Hyviä leipomuksia, ja koeta jaksaa ankeuttajia!

Vierailija kirjoitti:

Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.

Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.

Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!

Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.

Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.

Voi, kun mun työpaikalla olisikin tuollaista palvelua...kyllä kelpaisi, kiitos :)

Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.

Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.

Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.

Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.

Tukehtuisipa nämä pullaterroristit känttyihinsä.

Ei me syödäkään, mutta ärsyttää se tuputus, "maista nyt edes, sähän olet ihan hoikka".

Ei kaivata känttyjä eikä näkemystä muiden painosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei me syödäkään, mutta ärsyttää se tuputus, "maista nyt edes, sähän olet ihan hoikka".

Ei kaivata känttyjä eikä näkemystä muiden painosta.

Tämä. Meillä oli vuoden töissä tällainen pullahirmu. Leipoi monta kertaa viikossa asukkaiden kanssa ja kantoi niitä henkilökunnallekkin. Meillä ei muutenkaan synkannut tämän työntekijän kanssa yhteen hommat, kun en tykännyt siitä juoruilusta ja toisten panettelusta.

Kun tulin iltavuoroon, kahvipöydässä odotti minua iso pannukakkupala tms. ja sitten kun istuin kahvipöytään, se työnnettiin eteen, että mää sulle kans säästin, ota nyt vaikka oot noin laiha, kai sää nyt voit yhden palan ottaa, tsihiii, ei sun tarvi koko aikaa laihduttaa, syö nyt. Ja vahti haukkana vieressä, että söisin. Tosi ahdistavaa istua kahvipöydässä, kun kaikki katsoi tätä näytelmää, kun toinen tuputti ja tuputti ja kommentoi ulkonäköäni eli painoani. Ota ny, sää oot jo sen ikäinen, ettei sun tarvi enää laihduttaa, tsihiiii, meillä on jo ukot ja kaikki, ei meidän tarvi enää olla laihoja. 

Aloin kieltäytyä noista herkkupaloista ja työnsin vain lautasen pois. Sitten kun olisi pitänyt raporttia antaa, ei saanut kukaan suuvuoroa, kun alkoi se päkätys taas, että on se tuo xxx sitten, kun mun leipomukset ei kelpaa, kun asukkaiden kans tehtiin ja aateltiin, että ihan sulle jätettiin kans pala.

Onneksi johto puuttui leipomiseen, kun asukkaat lihoi aivan järkyttävästi tämän vuoden aikana. Sitten oltiinkin marttyyreita, kun hän vain halusi kodinomaisuutta ja pullantuoksua.

Lähti onneksi pois meiltä, niin alkoi taas ilmapiiri rauhoittua ja enää ei tarvinnut raporttikahvilla olla kaikkien tuijotettavana ja arvosteltavana, kuinka laiha tai minkä näköinen olen

Vierailija kirjoitti:

Ei me syödäkään, mutta ärsyttää se tuputus, "maista nyt edes, sähän olet ihan hoikka".

Ei kaivata känttyjä eikä näkemystä muiden painosta.

Tämä. Meillä oli vuoden töissä tällainen pullahirmu. Leipoi monta kertaa viikossa asukkaiden kanssa ja kantoi niitä henkilökunnallekkin. Meillä ei muutenkaan synkannut tämän työntekijän kanssa yhteen hommat, kun en tykännyt siitä juoruilusta ja toisten panettelusta.

Kun tulin iltavuoroon, kahvipöydässä odotti minua iso pannukakkupala tms. ja sitten kun istuin kahvipöytään, se työnnettiin eteen, että mää sulle kans säästin, ota nyt vaikka oot noin laiha, kai sää nyt voit yhden palan ottaa, tsihiii, ei sun tarvi koko aikaa laihduttaa, syö nyt. Ja vahti haukkana vieressä, että söisin. Tosi ahdistavaa istua kahvipöydässä, kun kaikki katsoi tätä näytelmää, kun toinen tuputti ja tuputti ja kommentoi ulkonäköäni eli painoani. Ota ny, sää oot jo sen ikäinen, ettei sun tarvi enää laihduttaa, tsihiiii, meillä on jo ukot ja kaikki, ei meidän tarvi enää olla laihoja. 

Aloin kieltäytyä noista herkkupaloista ja työnsin vain lautasen pois. Sitten kun olisi pitänyt raporttia antaa, ei saanut kukaan suuvuoroa, kun alkoi se päkätys taas, että on se tuo xxx sitten, kun mun leipomukset ei kelpaa, kun asukkaiden kans tehtiin ja aateltiin, että ihan sulle jätettiin kans pala.

Onneksi johto puuttui leipomiseen, kun asukkaat lihoi aivan järkyttävästi tämän vuoden aikana. Sitten oltiinkin marttyyreita, kun hän vain halusi kodinomaisuutta ja pullantuoksua.

Lähti onneksi pois meiltä, niin alkoi taas ilmapiiri rauhoittua ja enää ei tarvinnut raporttikahvilla olla kaikkien tuijotettavana ja arvosteltavana, kuinka laiha tai minkä näköinen olen

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Jännä kommentti. Onko jossain oikeasti vielä miehiä, jotka eivät osaa itse leipoa edes reseptin kanssa? Mulla on todella laaja tuttavapiiri enkä tiedä yhtään miestä, joka ei osaisi kokata ja leipoa itse. Ei aikuinen mies mikään vauva sentään ole.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa meille duuniin koska tahansa, ap! Olisipa joku sinun kaltaisesi. Meillä ei ole myöskään ahmimishäiriöisiä eikä ikuisia laihduttajia, jotka syyttävät leipojaa, kun eivät voi itselleen mitään vaan tekevät siitä leivonnaisesta AIVAN JÄÄTÄVÄN ISON NUMERON VOI VOI MITEN SÄ JAKSAT LEIPOA KÄRTÄTKÖ KEHUJA OLETKO KIITOKSENKIPEÄ HALUATKO ETTÄ MÄ SAAN DIABETEKSEN ETKÖ VOIS TUODA PORKKANOITA KATO KUN MÄ EN VOI ITSELLENI YHTIKÄS MITÄÄN KUN TE ILKEÄT IHMISET TUPUTATTE MULLE JATKUVASTI PULLAA JA MÄ SEN TAKIA LIHON, EN OMASTA SYYSTÄNI.

Hyviä leipomuksia, ja koeta jaksaa ankeuttajia!

Minä en ole "ikuinen laihduttaja". Minä olen hoikka. Pysyäkseni hoikkana en kuitenkaan voi syödä pullaa viikottain. Mielelläni pidän työpaikan paikkana, jossa en totu syömään jatkuvasti makeaa, koska kohta en muuta enää söisikään. Sitten en olisi enää hoikka vaan ylipainoinen, ja kohta sairas. En taivastele pullia ääneen, enkä kommentoi, vaan kieltäydyn kohteliaasti. En vaadi mitään tilalle. Ihmettelen vaan kulttuuria, jossa on opittu vellomaan sokerissa päivät pitkät ja samaa mallia tuputetaan muille ja tätä pidetään aivan normaalina.

Kateus on naurettavaa. Katsokaa peiliin ja miettikää vähän. Jos joku haluaa ihan itse tuoda sinne työpaikalle jotain hyvää toisille, niin miksi siihen ei voi suhtautua lämpimästi? Jos tapoihin kuiluu, sanoa kiitos, jos taas tapoihin kuuluu märehtiä toisten motiiveja, niin pyöriä myrkkykeitoksissaan sitten. Jokainen jolla toisen tuomiset aiheuttaa negatiivisia tunteita, voi mennä itseensä ja miettiä antaako itse työyhteisölleen muutakin kuin sitä kateuden ja katkeruuden värittämää myrkkyä.

Tää on jo vanha ketju mutta itse luultavasti kommentoisin juurikin ap:n kuvailemilla tavoilla.

Ihailen energisiä ja aikaansaavia ihmisiä. Itse olen melko avuton keittiössä ja valitettavasti elämäntilanteeni myötä olen vähän väsähtänyt tätä nykyä. Kyllä itse tarkoittaisin ihan vilpittömän ihailevaksi ja positiiviseksi kommentiksi esim. juuri tuollaiset "olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" tai "kylläpä sinä se jaksat".

Ja ap:n mielestä tuollainen on piilovittuilua... En käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Säälittävää.