Bimbo työkaverina. Miten luovia tyhmien juttujen yli? Ottaa koville, kun lapseni on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin. Omaa elämää raskauttaa vain lisää kun joutuu kuuntelemaam toista jonka suurin ongelma elämässä on se asia että lemppari ripsiväri on loppu kaupassa. Mutta kokeile jos saat säikäytettyä sen kauemmaksi puhumalla rehellisesti elämästäsi ja sairaasta lapsestasi? Monet eivät osaa olla ihmisen seurassa jolla ei ole helppoa, koska pelkäävät että se tarttuu heihin. Saisit ainakin olla vähän enemmän hänen jutuiltaan rauhassa...

Eli olet tavallaan kateellinen siitä, että hänen elämässään ei ole raskaita ongelmia tai hän ei tuo niitä esille? Yritä koota itsesi, koko maailma ei pyöri ympärilläsi. Oletko koskaan miettinyt, että sinulla edes on lapsi? Monet yrittävät lasta vuosikausia tuomatta vaikeuksiaan ikinä ilmi työyhteisössä. Oletko miettinyt, että sinulla on aviopuoliso? Miksi työkaverillesi pitäisi olla tärkeää aviopuoliso ja lapsi, kun hänellä ei sellaisia ilmeisesti edes ole? En usko, että saat tuosta työkaveristasi sellaista juttuseuraa, jota todella kaipaat. Ehkä jonkinlainen psykologinen keskustelu on se, mitä haluaisit. Saisit purkaa pahaa oloa, jota ymmärrettävästi sinulla on. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin. Omaa elämää raskauttaa vain lisää kun joutuu kuuntelemaam toista jonka suurin ongelma elämässä on se asia että lemppari ripsiväri on loppu kaupassa. Mutta kokeile jos saat säikäytettyä sen kauemmaksi puhumalla rehellisesti elämästäsi ja sairaasta lapsestasi? Monet eivät osaa olla ihmisen seurassa jolla ei ole helppoa, koska pelkäävät että se tarttuu heihin. Saisit ainakin olla vähän enemmän hänen jutuiltaan rauhassa...

Jos on niin kamalan raskasta kuunnella muiden ihmisten juttuja kevyistä aiheista niin siinä vaiheessa kannattaa jäädä vaikka sairaslomalle. Vai siis pitäisikö niiden työkavereiden koko ajan voivotella kuinka rankkaa juuri sinulla on tai istua tuppisuuna. Tiedoksi, että monilla ihmisillä on vaikeita ja raskaita asioita elämässään, mutta ei ole tapana kaiket päivät niitä töissä jauhaa. Hitto miten itsekästä porukkaa.

Ymmärrän kyllä, että olen tuomitseva, mutta minä en puhukaan kuutta tuntia päivässä vaan haluan keskittyä myös omaan työhöni ja toki voin jutella mukavia välillä tai tietysti myös työasioista. Bimbo ei anna keskittyä, koska olemme hänen ainoita "ystäviään", olematta millään tavalla aitoja ystäviä. Ehkä enemmänkin vain kyllästyneitä sosiaaliseen taitamattomuuteen. 

Olenko kateellinen, että hänellä on "helpompaa"? Kyllä ja ei. Mutta en vaihtaisi elettyä elämääni tai perhettäni elämättömään elämään ja syvään yksinäisyyteen. 

Surut ja murheet saan purettua oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Sitäkään en kaipaa häneltä, että olisimme syvällisemmin ystäviä. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että olen tuomitseva, mutta minä en puhukaan kuutta tuntia päivässä vaan haluan keskittyä myös omaan työhöni ja toki voin jutella mukavia välillä tai tietysti myös työasioista. Bimbo ei anna keskittyä, koska olemme hänen ainoita "ystäviään", olematta millään tavalla aitoja ystäviä. Ehkä enemmänkin vain kyllästyneitä sosiaaliseen taitamattomuuteen. 

Olenko kateellinen, että hänellä on "helpompaa"? Kyllä ja ei. Mutta en vaihtaisi elettyä elämääni tai perhettäni elämättömään elämään ja syvään yksinäisyyteen. 

Surut ja murheet saan purettua oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Sitäkään en kaipaa häneltä, että olisimme syvällisemmin ystäviä. 

ap 

Olet aikuinen ihminen. Siitä vaan avaat suusi ja sanot että on töitä tehtävänä, nyt ei kerkeä jutustelemaan. Jos et sano mitään, turha valittaa.

Kuusi tuntia päivässä on pitkä aika kuunnella jonkun jorinoita jonninjoutavasta ja kaakatusta täysin triviaaleista asioista! 

Jos kyseessä olisi mies ja se puhuisi autoista tai salitreenistä, olisiko se silloin helpompi kestää? Vaikka kiinnostaisikin ihan yhtä vähän!

Minäkin muistan bimbon lapsuuden kirjoista. Niissä bimbo istui puussa ja söi banaania.

Valitettavasti en enää löytänyt noita, olisin antanut ne nyt lapsenlapsilleni ja olisivathan nuo olleen muistoja ajalta jolloin maailma oli vielä terve.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että olen tuomitseva, mutta minä en puhukaan kuutta tuntia päivässä vaan haluan keskittyä myös omaan työhöni ja toki voin jutella mukavia välillä tai tietysti myös työasioista. Bimbo ei anna keskittyä, koska olemme hänen ainoita "ystäviään", olematta millään tavalla aitoja ystäviä. Ehkä enemmänkin vain kyllästyneitä sosiaaliseen taitamattomuuteen. 

Olenko kateellinen, että hänellä on "helpompaa"? Kyllä ja ei. Mutta en vaihtaisi elettyä elämääni tai perhettäni elämättömään elämään ja syvään yksinäisyyteen. 

Surut ja murheet saan purettua oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Sitäkään en kaipaa häneltä, että olisimme syvällisemmin ystäviä. 

ap 

Jos työntekoon keskittyminen on se ongelma, juttele hänen tai esimiehesi kanssa. Jos kyse on siitä, että et kestä kahvitaukokeskusteluja, sinun asenteesi on se ongelma. Ymmärrän että sinulla on vaikeaa, mutta asennoitumisestasi kärsit vain sinä itse.

Mut oletko ajatellut että "bimbon" puheenaiheet on just tuollaista kevyttä sen takia ettei hän halua jauhaa omista ongelmistaan työkavereille? Sen takia jutut on tuollaisia "täytyykin käydä ostamassa ripsaria tänään". Mistä tiedät millaisia ongelmia hänen elämässään on, mutta ei vaan kerro niistä työkavereille, eli potentiaalisille selkään puukottajille?

En minäkään halua jakaa oikeasti henk.koht. asioita töissä kun tiedän miten selän takana puhutaan kaikista. Varmaan minäkin olen työpaikan "outo haihattelija" kun ihan samantyylisiä merkityksettömiä juttuja puhun (en kylläkään meikeistä) tai sitten en puhu mitään.

No älä vastaa työkaverille kun haluat keskittyä työhön, tai sano että sori nyt en ehdi kuunnella.

Työkaverisi luulee kaiken olevan ok jos vaan kohteliaasti esität kuuntelevasi silloinkin kun haluaisit keskittyä työhön.

Olisikin kahvitauolla, mutta istumme vierekkäin ja pälätys on jatkuva. Yleensä kukaan ei pahemmin vastaakaan hänelle vaan sanoo jotain tyyliin aa joo, niinpä, voi ei tai aijaa. Viikonlopun kovimmat jutut on että kävin kaupassa tai kävelyllä. Muut kertovat iloisesti harrastuksistaan tai juhlistaan. Hänellä vaan ei ole kerrottavaa, joten hän keskittyy vain itseensä ja luomivärin sävyihin. AP

Puhuuko tämä henkilö vain sinulle vai yhteisesti kaikille, jotka ovat kuuloetäisyydellä? Ovatko teidän työpisteet lähekkäin niin, että hän siinä työskentelyn lomassa selittää omia juttujaan vai tuleeko hän vartavasten sinun työpisteellesi juttelemaan? Mikäli hän juttelee vain sinulle, minusta voit ihan hyvin suoraan (mutta ystävällisesti) sanoa, että sinun pitää keskittyä työntekoon, etkä pysty keskittymään, kun sinulle jutellaan. Voit lisäksi halutessasi tuoda myös esiin, että sinulla on vaikea tilanne kotona, etkä sen takia ole viime aikoina ollut juttutuulella. Toinen vaihtoehto on, että laitat kuulokkeet korviin ja kuuntelet vaikka musiikkia. Kuulosuojaimet tai korvatulpat toimivat myös. Voit myös jutella esimiehesi kanssa siitä, että koet työympäristön häiritsevänä ja sitä kautta voitte miettiä ratkaisuja (esim. työpisteesi siirtämisen toiseen paikkaan).

Bimbo tarkoittaa saksan puhekielessä neegeriä.

Merkitys sille on aivan yhtälaaja kuin suomessa romaneista käytetään sanaa musstalainen.

Sinulla on hyvät käytöstavat. Itse varmaan jossain vaiheessa tiuskaisisin, että pää kiinni nyt. Yritän tehdä töitä!

Vierailija kirjoitti:

Olisikin kahvitauolla, mutta istumme vierekkäin ja pälätys on jatkuva. Yleensä kukaan ei pahemmin vastaakaan hänelle vaan sanoo jotain tyyliin aa joo, niinpä, voi ei tai aijaa. Viikonlopun kovimmat jutut on että kävin kaupassa tai kävelyllä. Muut kertovat iloisesti harrastuksistaan tai juhlistaan. Hänellä vaan ei ole kerrottavaa, joten hän keskittyy vain itseensä ja luomivärin sävyihin. AP

Se, ettei hän samalla tavalla kerro elämästään kuin ehkä muut siellä töissä, ei välttämättä tarkoita ettei hänellä ole kerrottavaa. Se voi myös tarkoitta, ettei häntä itseasiassa kiinnosta teille kertoa mitään sen merkityksellisempää. Enkä ihmettelisi yhtään. Sinä et ole hänen ystävänsä, joten miksi hänellä pitäisi olla minkäänlaista kiinnostusta kertoa sinulle muutakin kuin että kävi kaupassa ja lenkillä? Hyvä ettei kerrokaan, sillä vaikutat vahvasti ihmiseltä, joka nauttii toisten arvostelemisesta. Nytkin halveeraat hänen viikonloppunsa viettämistä.

Olen vain väsynyt tyhjäpäiseen loputtomaan häiritsevään pulputukseen kun on oikeitakin ongelmia! AP

Mä olen töissä juuri tuollainen, että puhun todella pinnallisista aiheista tai työhön liittyvistä jutuista. Ei kiinnosta avata yksityiselämää työkavereille yhtään sen enempää kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työkaveri, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin hän itse ja työ. Hän suhtautuu työhönsä yltiövakavasti ja tekee 60 tuntia töitä viikossa. Hänellä on yksi kaveri, jolla ei kuitenkaan ole aikaa koskaan nähdä perheen takia.

Elämä koostuu vaatteista, meikkaamisesta, hiuksista, kulmakarvojen värjäämisestä ja muusta bimboilusta. Elämässäni on elämässäni ihan oikeita ongelmia, joten että jaksan kauhean vähän keskustella toisen hiusten värjäyksestä ja luomiväristä. Oma poikani on sairastunut vakavasti ja Stockan hullujen päivien kenkäale on prioriteettilistallani ihan viimeisenä ja muutenkin olen enemmänkin kiinnostunut kulttuurista, politiikasta ja ystävieni tapaamisesta.

Miten ohittaa kaikki typerryttävät keskustelut? En edes osaa keskustella ripsiväristä tai kengistä. Varsinkaan tässä elämäntilanteessa.

Yleensä vain olen ihan hiljaa, kuten muutkin tai sanon aha.

Onko kellään hyviä neuvoja? En viitsisi aina olla hiljaakaan.

Välttely...

Olet mahdollisimman vähän tuollaisen idiootin kanssa tekemisissä.....oikeasti.

Muuten sun pää räjähtää, kun on raskaat kotimurheet.

Tai

Sitten sanot sille suoraan, että nyt et jaksa jauhaa pashaa sen kanssa.

Mä välttelin omassa duunissa yhtä täystolloa....sitten se keksi laittaa mulle sähköpostia, kuinka meidän pitäisi muka jutella ja selvittää välit.

Latoin sille takaisin sähkärillä, että mua ei kiinnosta jauhaa sen kanssa paskaa ja jos se tekis duuninsa kunnolla, niin mitään ongelmaa ei olisi. Työmoraalia kun tyypillä ei ole.

Jatkossa kääntyy VAIN työasioissa mun puoleen. Muuten ei tartte.

Nyt oon saanut olla rauhassa. Luo

Voisithan sä sanoa että anteeks kun oon nyt niin hiljanen mutta mulla on sairas lapsi kotona, että en oo nyt oikein juttutuulella tässä elämäntilanteessa, että hoidetaan vaan nää hommat ja ei millään pahalla, toivottavasti ymmärrät. Luulisin että jos muotoilee noin ei jää paha mieli kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Olen vain väsynyt tyhjäpäiseen loputtomaan häiritsevään pulputukseen kun on oikeitakin ongelmia! AP

Edelleen, jos puhe häiritsee työntekoasi, keskustele ihmisen kanssa tai jos tämä ei auta niin puhu esimiehelle jos saisit rauhallisemman työpisteen tms. Jos taas taukokeskustelu häiritsee, mene vaikka vessaan viettämään taukosi. Ja aika erikoista, että koko ajan korostat tuota puheiden tyhjänpäiväisyyttä. Jos aiheet olisivat muita kuin meikit niin eikö se pälätys yhtäkkiä olisikaan työtä häiritsevää? Sinua selkeästi ottaa päähän, ettei työkaveriasi kiinnosta masistella töissä.

Jännästi ap sun tarinasi muuttui, kun huomasit ettet saakaan tukea työkaverin mollaamiselle. Alkuun korostit että työkaverin juttujen aiheet on se ongelma ja sitten yhtäkkiä ongelma onkin ettet pysty töitäsi tehdä. Perus ääliö, joka ei hyväksy ihmisten erilaisuutta.