Bimbo työkaverina. Miten luovia tyhmien juttujen yli? Ottaa koville, kun lapseni on sairas.
Minulla on työkaveri, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin hän itse ja työ. Hän suhtautuu työhönsä yltiövakavasti ja tekee 60 tuntia töitä viikossa. Hänellä on yksi kaveri, jolla ei kuitenkaan ole aikaa koskaan nähdä perheen takia.
Elämä koostuu vaatteista, meikkaamisesta, hiuksista, kulmakarvojen värjäämisestä ja muusta bimboilusta. Elämässäni on elämässäni ihan oikeita ongelmia, joten että jaksan kauhean vähän keskustella toisen hiusten värjäyksestä ja luomiväristä. Oma poikani on sairastunut vakavasti ja Stockan hullujen päivien kenkäale on prioriteettilistallani ihan viimeisenä ja muutenkin olen enemmänkin kiinnostunut kulttuurista, politiikasta ja ystävieni tapaamisesta.
Miten ohittaa kaikki typerryttävät keskustelut? En edes osaa keskustella ripsiväristä tai kengistä. Varsinkaan tässä elämäntilanteessa.
Yleensä vain olen ihan hiljaa, kuten muutkin tai sanon aha.
Onko kellään hyviä neuvoja? En viitsisi aina olla hiljaakaan.
Kommentit (48)
No sepä se. Toi toinen puhuisi ihan koko ajan, kun sillä ei ole ystäviä. Kertoo kaikki kauneudenhoitovinkkinsä ja kuinka on käynyt ostamassa kenkiä, meikkiä, rintsikat, ripsenpidennykset ja vessapaperia.
Ole hiljaa tai vaihda nätisti puheenaihetta. Muista että älä ala väheksymään toista ja nostamaan itseäsi ylemmäs, vaikka sinulla onkin vaikeaa. Pinnallisuus ei ole sama asia kuin bimboilu.
Ap hyvä, kyllä se työkaveri on sen kuorensa alla myös ihminen. Ei hänen elämänsä ihan noin yksioikoista ole. Voit ihan hyvin sanoa hänelle nätisti, että sinulla on nyt vaikeaa,lapsi on sairas ja sinusta tuntuu, että et jaksa hirveästi keskustella kun on niin paha olla. Ja katsot silmiin häntä. Kyllä se ymmärtää, vaikka olisi ripsenpidennyket.
Vierailija kirjoitti:
Hän suhtautuu työhönsä yltiövakavasti ja tekee 60 tuntia töitä viikossa.
Elämä koostuu vaatteista, meikkaamisesta, hiuksista, kulmakarvojen värjäämisestä ja muusta bimboilusta.
Huomaatko ristiriidan? Ensin kerrot, että hän tekee ylipitkiä päiviä, sitten kuitenkin väität, ettei hänen elämäänsä kuulu muu kuin vaatteet ja meikit.
Olette erilaisia. Yritä olla hänen kanssaan mad. vähän tekemisissä, jos hän ärsyttää sinua olemassaolollaan.
Voithan ystävällisesti sanoa, että poikasi sairauden vuoksi,et tällä hetkellä osaa keskustella kevyistä aiheista. Voihan myös olla, että hän tietää poikasi sairauden ja yrittää pitää puheenaiheet kevyinä ja se menee yli.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten on bimboilu? ap
Bimbolla viitataan typerykseen ja hölmöön. Pelkästään se, että joku tykkää kosmeettisista asioista tai ulkonäköjutuista ei tee kenestäkään bimboa. Bimboilua olisi esim. se että joku tarvitsisi kiireesti apua, mutta hlö ei ymmärtäisi auttaa, vaan yrittäisi iskeä apua tarvitsevaa.
Kuoren alla on varmaan ihminen, mutta kun se ihminen ajattelee koko ajan joko työtä tai ulkonäköään. Voin mielläni keskustella niitä näitä, mutta kun toinen hössöttää siitä, että kosteusvoide on loppu - ei kiinnosta tai suurin ongelma on hiusten juurikasvu. Jos ihmisellä ei ole yksityiselämässä yhtään ystävää, se tuo kaikki asiat töihin. Maanantait ovat pahimpia. Kauhea kiire, mutta jos ei ole tavannut ketään viikonloppuna, sitä asiaa riittää!!!
Pinnallisuus estää keskustelemasta mistään aidosta. Loputon hössöttäminen on RAIVOSTUTTAVAA.
ap
Ennen kuin poikani sairastui, olin ihan kypsä jo silloin. Nyt tilanne on jo sietämätön. Jos ihminen on sosiaalisesti lahjaton, eikä ymmärrä sitä, että kukaan ei ole kiinnostunut hänen aiheistaan tai lähde keskusteluihin, se ärsyttää oli oma olo mikä tahansa. Töissämme me muut keskustelemme usein sivistyneesti monestakin aiheesta, mutta tämä yksi ei ymmärrä etikettiämme ollenkaan. Hän voi kesken keskustelun alkaa selittämään jotain mistä kukaan ei ole kiinnostunut ja keskustelu kuolee siihen.
Kaakatus ja hössötys juuri tällä hetkellä ottaa todella koville. Työn suhteen hän on paskan tärkeä ja hänellä on aina tärkeämpiä ja kiireellisempiä töitä kuin meillä muilla ;-) ap
Onpa sinulla ikävä työkaveri, joka tekee valtavasti töitä ja puhuu työkavereille.
Onneksi sinä olet huolehtimassa lapsestasi.
Sosiaalisesti lahjattomat ihmiset ovat usein hyvin yksinäisiä ja sosiaalisesti lahjaton voi olla monella eri tavalla. Lähde mukaan niihin keskusteluihin, joita jaksat. Muuten selitä kiirettä. Niin minä teen meidän toimistomme tutkijoiden kanssa. Jos jutellaan pressan vauvasta, lähden mukaan. Jos jutellaan solumuutoksista, on kiire.
Jos on sairas lapsi, pitäisikö olla kiitollinen, että joku uhraa koko elämänsä työlle? Eikö juuri sairaan lapsen kanssa tajua kuinka lyhyt ja oikullinen elämä on ja se kannattaa myös käyttää rakkaiden ihmisten ja ystävien kanssa. Ei uhraamalla koko elämää työlle?
Nimimerkki: syöpäsairas
Yksinäisyys on yleistä ja kaikenikäiset voivat tuntea yksinäisyyttä. Yksinäisyys on myös raskasta, sillä jokainen kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäisyys voi olla ahdistavaa ja tuskaista. Myös ryhmän ulkopuolelle jääminen satuttaa; voi tuntea ettei kelpaa tai ei hyväksytä. Yksinäisyyttä saatetaan hävetä ja se voi tuntua pelottavaltakin, eikä siitä välttämättä kerrota. Sen takia siitä pitääkin puhua enemmän.
Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. Jokainen kokee joskus ohimenevästi yksinäisyyden tunteita. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Ihminen voi olla yksinäinen vaikka hänellä olisi paljon ystäviä.
Työkaverille tärkeää elämässä on työ + ulkonäkö. Sinulle tärkeää elämässä on lapsesi. Olet töissä tekemässä töitä ja siitä saat rahaa. En minäkään pidä kaikista työkavereistani tai heidän kiinnostuksenkohteistaan. Sinua ehkä helpottaisi, jos hyväksyisit että muilla voi olla erilaiset arvomaailmat kuin sinulla. Muilla voi olla elämässä kevyt vaihe, vaikka sinulla ei ole.
No juuri tämä, että toiselle on tärkeämpää oma pepa ja toiselle: ystävät, perheeni, aviomieheni, sukuni, lapseni, harrastukseni, kulttuuri, ihmisoikeudet, musiikki, politiikka, liikunta, koirani ja olen mukana lasten koulun vanhempain ryhmässä. Ja ei. En näytä variksen pelättimeltä, mutta ulkonäköni on listalla numero 20, enkä suostu näyttämään halvalta. Vietän mieluummin viikonlopun perheeni, sukuni ja ystävieni tai vaikka hyvän kirjan kanssa kuin peilin kanssa.
Koen kuitenkin hyvin loukkaavana käänteisen arvostelun. Ihminen ihailee koko päivän ulkonäköä ja laittautumista eli kun ei ole laitettu, hoikka, muodikas ja pyri jatkuvasti täydellisyyteen, on huono. Kaikki päivän aikana tavatut asiakkaat kommentoidaan tyyliin, olipa kivasti laittautunut tai olipa arkinen. Sehän piiloviesti tässä lopulta on. Ajattele kuinka kivaa olisi, jos sinäkin käyttäisit kalliita rasvoja ja näyttäisit Tuksulta. ap
Vierailija kirjoitti:
No juuri tämä, että toiselle on tärkeämpää oma pepa ja toiselle: ystävät, perheeni, aviomieheni, sukuni, lapseni, harrastukseni, kulttuuri, ihmisoikeudet, musiikki, politiikka, liikunta, koirani ja olen mukana lasten koulun vanhempain ryhmässä. Ja ei. En näytä variksen pelättimeltä, mutta ulkonäköni on listalla numero 20, enkä suostu näyttämään halvalta. Vietän mieluummin viikonlopun perheeni, sukuni ja ystävieni tai vaikka hyvän kirjan kanssa kuin peilin kanssa.
Koen kuitenkin hyvin loukkaavana käänteisen arvostelun. Ihminen ihailee koko päivän ulkonäköä ja laittautumista eli kun ei ole laitettu, hoikka, muodikas ja pyri jatkuvasti täydellisyyteen, on huono. Kaikki päivän aikana tavatut asiakkaat kommentoidaan tyyliin, olipa kivasti laittautunut tai olipa arkinen. Sehän piiloviesti tässä lopulta on. Ajattele kuinka kivaa olisi, jos sinäkin käyttäisit kalliita rasvoja ja näyttäisit Tuksulta. ap
Vaikutat siltä, että tietäisit tasan tarkkaan mitä kyseisen työkaverin päässä liikkuu ja millainen ihminen tämä on. Oletko kuitenkaan viettänyt hänen kanssaan aikaa vapaa-ajalla? Epäilen. Joten et tiedä mitä asioita työkaverisi päässä pyörittelee. Korostat kuinka sinulle on tärkeää perhe, mies, ystävät, sukulaiset jne. No voi hänellekin olla sukulaiset ja perhe tärkeitä, mutta ei koe että haluaisi töissä aiheesta puhua. Tai sitten eivät ole tärkeitä, mitä sekään sinua liikuttaa jos olette vain työkavereita? Itselläni ainakin on työminä, joka ei puhu töissä perheasioista tai muustakaan kovin henkilökohtaisesta. Kuulostaa kyllä että sinä olet pahempi tuomitsija ja arvostelija kuin se työkaverisi.
Vierailija kirjoitti:
No juuri tämä, että toiselle on tärkeämpää oma pepa ja toiselle: ystävät, perheeni, aviomieheni, sukuni, lapseni, harrastukseni, kulttuuri, ihmisoikeudet, musiikki, politiikka, liikunta, koirani ja olen mukana lasten koulun vanhempain ryhmässä. Ja ei. En näytä variksen pelättimeltä, mutta ulkonäköni on listalla numero 20, enkä suostu näyttämään halvalta. Vietän mieluummin viikonlopun perheeni, sukuni ja ystävieni tai vaikka hyvän kirjan kanssa kuin peilin kanssa.
Koen kuitenkin hyvin loukkaavana käänteisen arvostelun. Ihminen ihailee koko päivän ulkonäköä ja laittautumista eli kun ei ole laitettu, hoikka, muodikas ja pyri jatkuvasti täydellisyyteen, on huono. Kaikki päivän aikana tavatut asiakkaat kommentoidaan tyyliin, olipa kivasti laittautunut tai olipa arkinen. Sehän piiloviesti tässä lopulta on. Ajattele kuinka kivaa olisi, jos sinäkin käyttäisit kalliita rasvoja ja näyttäisit Tuksulta. ap
Eri ihmiset arvostavat eri asioita. Jos sinulle todella ihmisoikeudet ovat tärkeitä ihan oikeasti eikä vain nimellisesti, niin silloin sinun pitäisi ymmärtää, että ihmisellä on oikeus olla oma itsensä. Jos hyväksyt sen että mies saa tykätä miehistä ja jos olet sitä mieltä, että aatteiden perusteella ketään ei saa syrjiä, niin katso peiliin ja kysy itseltäsi, miksi et itse tahdo antaa työkaverisi olla oma itsensä. Onko pohjimmiltaan kyse siitä, että sinulla on huono itsetunto? Vai että haluaisit enemmän empatiaa? En nimittäin minäkään meikkaa enkä kiinnostu kosmetiikkakeskusteluista, mutta en myöskään koe niitä tavattoman raskaiksi.
Ymmärrän sinua täysin. Omaa elämää raskauttaa vain lisää kun joutuu kuuntelemaam toista jonka suurin ongelma elämässä on se asia että lemppari ripsiväri on loppu kaupassa. Mutta kokeile jos saat säikäytettyä sen kauemmaksi puhumalla rehellisesti elämästäsi ja sairaasta lapsestasi? Monet eivät osaa olla ihmisen seurassa jolla ei ole helppoa, koska pelkäävät että se tarttuu heihin. Saisit ainakin olla vähän enemmän hänen jutuiltaan rauhassa...
Voithan puhua niistä aiheista mistä itse haluat. Jos teillä ei sittenkään ole mitään yhteistä, eikä toinen kommentoi kuin "niin", niin pakko olla hiljaa.