Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
No varmaan nämä.
Pitkä historia omaishoitajana, ei juurikaan työkokemusta.
Kaksi sairasta lasta, joilla terapiat, lääkärit, kuntoutukset ym.
Ei kovin kummoinen fyysinen terveys.
Huono itsetunto.
Ei mahdollisuuksia vuorotyöhön.
Ei sukulaisia ym, jotka voisivat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Terveydentila ei riitä työnantajille, mutta en myöskään pääse sairaseläkkeelle. Minulla on siis lihasrappeumatauti, nivelreuma ja astma.
Sama mutta eri sairaudet.
Jos tietäisin niin olisin ehkä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sanottu jo, mutta töitä on vähemmän kuin työnhakijoita. Yksinkertainen matetmaattinen yhtälö, mikä selittää töiden saamisen vaikeuden.
Työnhakijoita on n. 700 000, kun mukaan ottaa myös työvoimapoliittisilla toimenpiteillä kortistosta poistetut työnhakijat. Suomessa ei todellakaan ole työvoimapulaa, toisin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Sen sijaan Suomessa on huutava pula työntekijöistä, jotka suosutuvat tekemään töitä alle minimipalkka-tason ja tähän tarpeeseen yritetäään saada helpotusta pakolaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nro 6,miten työhistorian aukkoja voi oikeasti peittää? Jos ei ole työtodistusta olemattomasta työstä - värentäjäksikö sitä pitäisi alkaa? vai eikö niitä työtodistuksia muka koskaan pyydetä?
Todistuksia kysytään äärimmäisen harvoin. Nykyisen työpaikan todistusta ei tietenkään edes ole, joten vaikka olisi saanut kenkää, kannattaa valehdella työn edelleen jatkuvan: kukaan ei koskaan tule pyytämään työtodistusta jälkikäteen. Ainoa poikkeus on tessien kokemuslisät, joissa kokemus täytyy osoittaa. Tällöinkin asian hoitaa yleensä joku sihteeri tai vastaava, joka ei tiedä mitä olet haastattelussa sepitellyt.
Väärentäjiäkin on varmasti liikkeellä.
Röyhkeimmät saavat paikat. Viidakon laki on ainoa laki työnhaussa.Ei olis onnistunut minulla. Sama henkilö haastatteli ja laskeskeli kokemuslisät.
Luin ensin kokoomuslisät. Ajattelin, että mitä hittoa, saako kyseisen puolueen jäsenyydestä jossain työpaikassa lisäpisteitä. Sitten luin uudestaan, mitä siinä oikeasti luki. Ehkä on aika mennä nukkumaan...
Pisimmällä Kääpiöllä nämä kokoomuslisät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.
Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.
Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!
Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?
SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.
Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä keväällä työtön. Työttömyys oli jatkunut lähes 3 vuotta ja siinä välissä yksi 6kk ja yksi 10kk pätkä. Nyt määräaikainen muuttui vakityöksi taas.
Miksen saanut nopeammin töitä? Ikä? (43, valitut nuoria) Hakijoita paljon, vaikea erottua, vaikka olisi hyvä?
Jossain vaiheessa vähensin myös työnhakua, koska en jaksanut sitä. Vain työttömänä töitä hakenut voi tietää sen, miltä tuntuu joutua jatkuvasti torjutuksi. Haastatteluihin, lyhyeen pätkäänkin, tärkeillen kutsutaan 10+ haastateltavaa ja kokeneita ja koulutettuja ihmisiä höylätään kuin johonkin johtajan työpaikkaan. Sitten pääset varasijalle tai et tule valituksi. Huomasin, että hakemus aina nosti toivoa, työhaastattelu teki täpinät ja sitten torjunnan jälkeen tuli itkupäivä. Ei semmoista oikeasti kukaan jaksa kauaa. Työhaastattelussa saadut pakit on sama kuin tulisi orastavasta ihmissuhteesta jätetyksi/torjutuksi. Kuinka moni jaksaisi yrittää treffailla ja välillä pääsisi treffeille, jos saisi kymmeniä pakkeja vuodessa? Kukaan ei huolisi. Aina laitat itsesi ja persoonasi peliin -> et kelpaa. Sitten lopulta saat jonkun pätkän ja taas menet sinne pirteänä, tehokkaana ja hymyillen. Ja taas sama hakurumba. Miten ihmeessä ihminen jaksaa enää jossain vaiheessa tsempata? Minulla meni vielä aika helposti, mutta meillä on ihmisiä ollut 20 vuotta tuossa kierteessä ja sitten kuvitellaan, että ne vaan on aina pirteitä ja yritteliäitä.
Ärsyttää tulla kutsutuksi haastatteluun ja sitten tullaan karsituksi esim. työkokemuksen puutteen vuoksi joka olisi käynyt selville lukemalla CV:ni. Meni kankkulan kaivoon kampaajarahat sekä haastattelua varten ostamani vaaterahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin liian ahkerasti. Naiivina ajattelin, että kun opiskelen hullulla tahdilla ja äkkiä työelämään saan niitä töitä, kun näyttää hyvältä kun ollut tehokas. Joo ei. Oon nuori (23) ja melko vasta valmistunut (6kk sitten) maisteriksi eikä mulla oo kokemusta, kun en töiden ohella tehnyt töitä kuin kesäisin. Aina tulee se sama "olemme palkanneet kokeneemman". Siwan kassat yms. pitää mua ylikoulutettuna joka lähtee heti, kun saa paremman työn, mikä on kyllä ihan totta.
En tiiä, pitäis vissiin alkaa katsella muistakin kaupungeista töitä, kun täällä niitä ei tunnu mulle olevan.
Minulla vähän sama eli olen nuori maisteri. Vikana voi olla, että pidetään liian kykenevänä, älykkäänä tms. Useinkaan ei etsitä parasta, vaan jotakuta keskinkertaista, joka ei liikaa kyseenalaista.
Nuori maisteri ja liian älykäs?? Mie romahan.
Liikaa koulutusta. Oon inssi ja maisteri
Vierailija kirjoitti:
Sipilä on rauhansanalainen. Oikeistolainen, joka on samalla pisnesmies, lestadiolaisen mallin mukaan yrittäjä. Veikkaan, että Sipilällä itsellään asenne työttömiä kohtaan, peri pohjoispohjanmaalaiseen tapaan, "oma vika, laiskoja ovat".
Hallitus on oikeistolainen. Kokoomus ei näe muuta Suomea kuin Helsingin - ja Suomen yrityselämän kautta. Muita arvoja ei ole olemassa.
Jotain tämän maan työllistymis- ja työllistämisrakenteissa on vikaa, koska suurtyöttömyys yhä totta. Etenkin Itä-Suomi, Lappi, Kainuu - ei helvetti muutosta parempaan.
Kokoomuksen kannattajista oli vuonna 2014 13,8 % yrittäjiä ja keskimääräisen kannattajan nettotulot olivat 2271,8 e/kk joten eiköhän siellä ole muitakin kuin rikkaita Helsinkiläisiä yrittäjiä, näin ainakin vielä vuonna 2014.
Vierailija kirjoitti:
Rekytoijan näkökulma:
-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.
-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa
-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.
-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja
-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.
-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti
-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.
Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.
40-vuotiaana ei ole siis toivoakaan työllistyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sipilä on rauhansanalainen. Oikeistolainen, joka on samalla pisnesmies, lestadiolaisen mallin mukaan yrittäjä. Veikkaan, että Sipilällä itsellään asenne työttömiä kohtaan, peri pohjoispohjanmaalaiseen tapaan, "oma vika, laiskoja ovat".
Hallitus on oikeistolainen. Kokoomus ei näe muuta Suomea kuin Helsingin - ja Suomen yrityselämän kautta. Muita arvoja ei ole olemassa.
Jotain tämän maan työllistymis- ja työllistämisrakenteissa on vikaa, koska suurtyöttömyys yhä totta. Etenkin Itä-Suomi, Lappi, Kainuu - ei helvetti muutosta parempaan.
Kokoomuksen kannattajista oli vuonna 2014 13,8 % yrittäjiä ja keskimääräisen kannattajan nettotulot olivat 2271,8 e/kk joten eiköhän siellä ole muitakin kuin rikkaita Helsinkiläisiä yrittäjiä, näin ainakin vielä vuonna 2014.
Aika hyvät nettotulot kumminkin keskimääräisellä kannattajalla. Pitää ottaa huomioon, että joukossa on eläkeläisiäkin, eli työssäkäyvien keskiansioihin ei kannata verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.
Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.
Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!
Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?
SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.
Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?
Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.
Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.
Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.
Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!
Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?
SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.
Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?
Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.
Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.
Missä yliopistossa on sellainen opintosuuntaus kuin robotiikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.
Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.
Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!
Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?
SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.
Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?
Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.
Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.
Missä yliopistossa on sellainen opintosuuntaus kuin robotiikka?
http://www.tut.fi/fi/tietoa-yliopistosta/uutiset-ja-tapahtumat/robotiik…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yli 50v. työnhakijat eivät kelpaa työnantajille? Kokemusta ja työmoraalia löytyy. Pelkäävätkö kokeneita työläisiä, jotka osaavat ja uskaltavat pitää puoliansa?
Työelämä ja sen säännöt ovat menneet valovuosia eteenpäin siitä, kun nykyiset 50-vuotiaat astuivat työelämään. Omalla kokemuksellani voin sanoa, että nuo viisikymppiset ovat kaikista paskimpia työkavereita. Nykyinen työpari esimerkiksi hoitaa kaikki henkilökohtaiset puhelunsa työajalla, lapset (minun ikäiset siis, about 23-27 -vuotiaat) soittelevat päivittäin parikin kertaa ja siinä kerrataan kuulumiset, kaikista työkavereista ja heidän ostoistaan pitää jupista ja juoruta ("mihin tuokin muka tällaista tarvitsee, eikö se just viimeksi kaksi vuotta sitten saanut uudet", "tuokin niin taitava perseennuolija että ylennyksen sai"), työnantajaa on piru ja kaikenlainen työtehon mittaaminen on kyttäystä ja kyykyttämistä. Itse tiedetään aina paremmin kuin muut, toisaalta taas vähätellään jatkuvasti itseään ja omaa osaamista ("ei näin vanhaan päähän mene enää uutta tietoa heh heh"), tauot venyy, työaikaleimausten kanssa kikkaillaan ja työtahti on vaan ihan järkyttävän hidas. Siinä missä minä teen pari tuntia töitä omalla normaalitahdillani, on työkaveri saanut ehkä aamukahvit keitettyä ja juotua, soiteltua suvun läpi ja avattua koneen.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu, vanhempia ihmisiä joutuu vetämään perässä, kaikkia uudistuksia vastustetaan, mitään ei saisi muuttaa ja heidän oikeutensa pitäisi olla etusijalla. Se on mielettömän raskasta. En nyt sano että kaikki viisikymppiset ovat tällaisia, mutta koska suurin osa on, en itsekään ottaisi mielelläni riskiä rekryssä.
Kaikissa työpaikoissa missä on ollut yli 50 vuotiaita ne 50+ ikäiset pitää kovinta marinaa. On vilu, on vetoa, nuuhkitaan sisäilmaa, väsyttää, vuorot on tyhmiä, kesälomaa ei saanut siihen mihin piti, tehdään jatkuvaa galluppia sisäilmasta ja vedosta, juorutaan käytävillä, messutaan työajasta liiton kanssa, mennään lakkoon kun iltalisiin kosketaan, vedetään aivan päättömät kännit pikkujouluissa ja rikotaan paikkoja.
Nämä havainnot ennen vuoden 2008 lamaa. Nyt olen opiskelemassa ja opiskelukavereina muutama yli 50v. ja jotenkin tuttua narinaa kuuluu. Sisäilmassa on jotain vikaa, väsyttää, ei jaksa, ei ole voimia, ei osata tietokonetta käynnistää, yksikin nukahti ruokatauon jälkeen harjoittelupaikan työmaalle ja katoili jatkuvasti kahville herättyään. Mikä mättää tai masentaa yli 50 vuotiaan elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut 21v it-alalla töissä. Voi olla että 2019 firma kaatuu ja joudun ulos. Mulla on lapset maailmalla ja oon sinkku eli en kyllä jää kissojen kanssa himaan.
Asun pk-seudulla ja menen sittarin kassalle tai mäkkäriin jos en löydä parempaa.
Niihin hommiin ei enää vaan mennä. Tilanne on se, että mihinkään hommiin ei niin vaan mennä enää. Ei ole sitä mäkkäri/kaupan kassa turvaverkkoa mihin tipahtaa. Kun tipahtaa, niin tipahtaa työttömäksi ja huomaa hyvin äkkiä olevansa todella tarpeeton työmarkkinoille. Ei auta kokemus, ei koulutus, ei into, ei motivoitunut asenne. Myyjän hommiin haetaan verissäpäin ja entisiä myyjiä on Anttilan, Tiimarin ja Siwojen konkkien ja lopetusten jälkeen tyrkyllä joka paikkaan satoja ellei tuhansia, päälle vielä opiskelijat jotka suostuvat 0-tunti sopimuksiin kaupan alalla.
Olin vuokratyöfirman haastattelussa keikkaluonteisiin myyjän ja hyllyttäjän hommiin, ei auttanut kokemus, ei oma auto ja maininta että voin kauempaakin ottaa hommia, ei auttanut turvaverkot jos lapset sairastaa että pääsen töihin, ei auttanut vaikka oli suosittelijoita, ei auttanut vaikka oli nippu koulutodistuksia missä asiakaspalvelun kohdalla seisoo kiitettävä, ei auttanut kiitettävät työtodistukset joilla todistan kokemukseni alaan ja että teen hommia vuosissa mitattuna ja sä aattelit 21 vuoden it-taustalla vaan mennä mäkkäriin tai sittariin? Kerrotko miten?
Vierailija kirjoitti:
Melkein jokainen työllistyisi. Tässä yhteiskunnassa on vaan menty siihen ihan asennepohjalla, että kaikilla pitää olla se kiva oma unelma ammatti. Ihmiset eivät pysty sieltä omien unelmiensa takaa järkevästi suuntautumaan koulutukseen mikä tuo töitä. Koska pelkkä työnteko elannon eteen ei ole kivaa. Minäkin haluaisin vinkua apurahoja metsäsienihippiäis tutkinnon töihin, vaikka tässä kunnassa tarvittais esim. Lähihoitajia. No ei kiinnosta kakkavaipat eikä työlistyminen kun saan rahaa ihan perse homeessa makaamisestakin. Enpä viitti työlistyä vaikka koulutus maksettaisiin. Eli ongelma ei ole työttmyys vaan vitun asenevammaiset ihmiset ja tämä tukijärjestelmä. Jos et sossusta rahaa saa niin luulisi kiinnostavan vähän huonomminkin palkattu tyn reko tai yrittäjyys.
Mä olen niin iloinen kun omat unelmat johdatti ulkohommiin, en edes tiennyt pitäväni niistä niin paljon. Sataa, paistaa, vihmoo räntää töissä ollaan ja saan sen paljon parjatun 10€/h. En enää suostuisi konttorihommiin. Nuorempana kaupan kassalla katsoin kaihoisasti ikkunateippausten raosta ulos ja toivoin olevani siellä ja nyt 20 vuotta myöhemmin ulkona ollaan ja pysyvästi.
Joku kirjoitti jokunen aika sit kun poika ei pääse kesätöihin edes varastomieheksi, vasta lukiosta valmistunut (ja lähtenee opiskelemaan). Kun niitä ammattitaitoisia varastomiehiäkin varmaan hakee sitä paikkaa, ja voivat tarvittaessa jäädä pidemmäksi aikaa töihin. Nuoret lähtee opiskelemaan kesän jälkeen.
Ei nappaa! Tuilla elää hyvin kun on downshiftaa :)