Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Ei ole hissan opettajan työpaikkoja täällä. Päiväkotiin olen liian koulutettu, aineenopettaja ei ole lastentarhanope. Ehkä saisin töitä pääkaupunkiseudulla, mutta perhe Itä-Suomessa. Ikääkin on yli 50..,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla työttömyystuet on palkinto opintojen laiminlyönnistä. Muistan kuinka iloinen yllätys oli kun opinnot keskeyttämällä nettotulot nousivat tukien kanssa useita satasia siitä, mitä opiskelijana tienasi, eikä tarvinnut enää kelalle täytellä jotain opintosuunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hissan opettajan työpaikkoja täällä. Päiväkotiin olen liian koulutettu, aineenopettaja ei ole lastentarhanope. Ehkä saisin töitä pääkaupunkiseudulla, mutta perhe Itä-Suomessa. Ikääkin on yli 50..,
Kannattaisi varmaan lukaista varhaiskasvatuksen ope tohon päälle. Itä-Suomen yliopistoon on tosi helppo päästä sellaiseksi sisään.
Haettu lähemmäs 100 paikkaa. Ei juuri vastausta. Ja ihan duunarin hommia.
Että semmosta
Itsehän en palkkaa ainuttakaan epäsiistiä, uusavutonta, kielitaidonta, tietoteknisesti osaamatonta, tapasailuttajaa (kyllä, musta kirja in olemassa) rai henkilöä, joka puhuu edes yhden kerran minun päälleni haastattelun aikana. Myös kaikenlainen huomio haku tai manipulointi suuntaan tai toiseen on nou. Jos tyypillä on pikkulapsia, niin sekään ei käy. Eikä tupakka.
Tämän jälkeen kysyn paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opinnot jäivät kesken hilkkua vajaa kandin papereilla, vakavan sairastumisen vuoksi. Vuosia myöhemmin onnistuin vaihtamaan alaa ja opiskelin ammattikoulusta ammatin itselleni. Tehnyt joitakin lyhyitä hanttihommia (mainosten jakelua, mansikanpoimintaa, yms.) muttei yhtäkään pitkäaikaista "oikeaa" työtä. Minulla on myös vakava masennus ja ahdistushäiriö, stressinsietokyky on ollut nollassa, sain yhdessä välissä jopa "kenkää" kuntouttavasta työtoiminnasta sairauspoissaolojen vuoksi (pyrin täydellisyyteen ja stressaannun kun en pystykään, sitä seuraavat univaikeudet ja sitten muut psykosomaattiset oireet ja jaksamisongelmat). Niin ja selkäni on sökö.
Olen 41-v. Mitä luulette, palkkaako kukaan? Ikinä.
En koskaan päässyt työelämään sen kummemmin, joten identiteettini ei ole työstä tai sen puutteesta kiinni. Teen mitä pystyn, autan muita oman jaksamisen mukaan, mutta se ei tietenkään ole palkkatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän en palkkaa ainuttakaan epäsiistiä, uusavutonta, kielitaidonta, tietoteknisesti osaamatonta, tapasailuttajaa (kyllä, musta kirja in olemassa) rai henkilöä, joka puhuu edes yhden kerran minun päälleni haastattelun aikana.
Eli ei saa korjata edes asiavirhettä, jos esim. väität että haastateltavalla jäi opinnot kesken vaikka koneellasi auki olevassa hakemuksessa lukee selvästi että valmistunut sieltä ja sieltä sinä ja sinä vuonna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen osatyökykyinen. Liian hyväkuntoinen eläkkeelle mutta liian sairas kokopäiväduuniin. Eipä ollut tukijärjestelmällä muuta suositusta kuin työttömyys”etuus”.
Valmistuin AMKsta muka työntekijäpula alalle. Työpaikkoja on ja niin on hakijoitakin, yli 10 yhtä paikkaa kohden. Vastavalmistuneena ei ole mitään mahkuja saada töitä, kun sinun kanssasi samaa pestiä hakee 9 muuta, jolla jo kertynyt vankkaa kokemusta alalta. T. Tutkintoon pettynyt kolmekymppinen. Mitäs sitten voisi tehdä? Opintotuki kuukaudet on käytetty, eikä varaa ole opiskella lisää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin AMKsta muka työntekijäpula alalle. Työpaikkoja on ja niin on hakijoitakin, yli 10 yhtä paikkaa kohden. Vastavalmistuneena ei ole mitään mahkuja saada töitä, kun sinun kanssasi samaa pestiä hakee 9 muuta, jolla jo kertynyt vankkaa kokemusta alalta. T. Tutkintoon pettynyt kolmekymppinen. Mitäs sitten voisi tehdä? Opintotuki kuukaudet on käytetty, eikä varaa ole opiskella lisää..
Tämä on juuri tätä. Olin haastattelussa, jossa selvästi meikäläisestä tykättiin, mutta ei vaan voitu rekrytoida vähäisen työkokemuksen mukaan. Sanottiin suoraan, että hanki ensin pari vuotta yhtenäistä työkokemusta jostain ja ota uudelleen yhteyttä. Mistä minä sen pari vuotta taion, kun päästäkseni pariksi vuodeksi töihin, pitäisi ensin olla se parin vuoden kokemus? Olen ollut palkattomissa harjoitteluissa, mutta ne ovat lyhyitä pätkiä, eikä niillä pärjätä "oikeissa töissä" olleita hakijoita vastan - joita tosiaan on kymmeniä per avoin paikka. Mutta jostain tietysti hekin ovat uransa aloittaneet, joten pitää kai sitten vain elätellä toivoa... jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin AMKsta muka työntekijäpula alalle. Työpaikkoja on ja niin on hakijoitakin, yli 10 yhtä paikkaa kohden. Vastavalmistuneena ei ole mitään mahkuja saada töitä, kun sinun kanssasi samaa pestiä hakee 9 muuta, jolla jo kertynyt vankkaa kokemusta alalta. T. Tutkintoon pettynyt kolmekymppinen. Mitäs sitten voisi tehdä? Opintotuki kuukaudet on käytetty, eikä varaa ole opiskella lisää..
Tuossa tilanteessa on mahdollista opiskella työmarkkinatuella/toimeentulotuella. Ne onkin paljon suuremmat kuin naurettavan pieni opintotuki. Itsekin toivon, että jos tästä opiskelemaan lähden, että tukikuukauteni olisivat käytetyt, jolloin sais paljon enemmän rahaa, kun opiskelee.
Jäin keväällä työttömäksi tuotannollis- taloudellisista syistä. Olen 35-vuotias nainen, töitä tehnyt 17-vuotiaasta asti ja nyt siis ensimmäistä kertaa työttömänä. Työkokemusta siis löytyy ja hyvinkin monipuolisesti erilaisista asiantuntijatason tehtävistä kaupalliselta alalta.
Olen hakenut töitä, paljon. Valitettavasti koronan myötä myös hakemusten määrä nousi. Jos normaalisti alallani avointa paikkaa kohtaan tulee noin 60 hakijaa, niin syksyllä luku oli 200-300. Huomasin myös että suuri hakijamäärä vaikutti siihen että välttämättä kaikkia hakemuksia ei käyty läpi. Sain monta hylkäävää vastausta joiss kerrottiin, että en tullut valituksi koska minulla ei ollut kokemusta tietyistä töistä. Jos he olisivat lukeneet hakemukseni niin olisivat huomanneet, että juuri niistä asioista minulta löytyi kokemusta. Noin 200 hakemuksesta olen päässyt haastatteluun noin 10 kertaa. Ja niistä 10 haastattelusta kolme on ilmoittanut etten tullut valituksi koska olen alikoulutettu. Lopuista ei ole haastatteluiden jälkeen kuulunut mitään.
Alkaa turhauttamaan. Ja jokainen hylkäävä vastaus alentaa itsetuntoa joka kerta. Mutta ei auta kuin jatkaa. Kyllä tää tästä joskus helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin AMKsta muka työntekijäpula alalle. Työpaikkoja on ja niin on hakijoitakin, yli 10 yhtä paikkaa kohden. Vastavalmistuneena ei ole mitään mahkuja saada töitä, kun sinun kanssasi samaa pestiä hakee 9 muuta, jolla jo kertynyt vankkaa kokemusta alalta. T. Tutkintoon pettynyt kolmekymppinen. Mitäs sitten voisi tehdä? Opintotuki kuukaudet on käytetty, eikä varaa ole opiskella lisää..
Nimenomaan. Työnhaussa vastavalmistunut jää armotta työkokemusta omaavien jalkoihin. Mistähän sitä työkokemusta voi saada, jos ei mihinkään pääse töihin just siksi, kun on vain tuore todistus eikä työkokemusta alalta päivääkään? Ei mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömän Työttömänä voisi päästää heti saman tien eläkkeelle, kun viiskymppiä tulee mittariin. Lapsikin tietää, ettei viiskymppinen enää mihinkään työllisty.
Turhaan saatana melkein 20 vuotta joutuu olee palloteltavana ja hakee duunia, vaikkei mihinkään tuu enää pääseen. Vielä pitäisi kouluttautuakin, vaikka jo neljäkymppisenkin on enää turha opiskella uutta alaa. Sitten kun oot hakemassa työtä, niin homma torppaa siihen ku on liikaa ikää ja eikä oo alalta minkään näköstä työkokemusta. Juu, ku heti pitäisi olla pitkä työkokemus alalta, jolle oot vasta koulun käynyt.
Ja viikossa pitäisi hakea montaa työpaikkaa, vaikkei oo ees yhtä työpaikkaa, johon voisi päästä töihin - paitsi unessa.Tämähän se ongelma onkin, jos et nuorena opiskele itsellesi vahvoja papereita ja vielä mieluusti useammalta alalta voit heittää hyvästit työllistymiselle. Jos alat liian vanhana opiskelemaan niin turhaahan se on. Itse sain ekan tutkinnon vasta 34 täytettyäni, tiedän että olen koko elämäni ajan tehnyt virheitä, kunpa voisin aloittaa elämäni alusta, eläisin se ihan eri tavalla ja keskittyisin kouluttautumiseen heti peruskoulusta päästyäni.
Sama mulla, että pelkkiä virheitä on tullut elämässä tehtyä.
Pohja luodaan jo peruskoulussa, kun tehdään läksyt kunnolla, luetaan, kuunnellaan opetusta ja opitaan. Sitten on hyvät numerot, joilla voi hakea opintoihin peruskoulun jälkeen jne.
Itse olin pirun laiska koulussa. Tein läksyt vähän sinne päin, en jaksanut lukea kokeisiin enkä koulupäivän jälkeen viitsinyt oppikirjoja lukea. Kutosen oppilas, jolle ei peruskoulun jälkeen paljon ovia avattu. Amikseen päädyin opiskelee puusepäksi, ja sitten 1990-luvun lama tuli ja vei työpaikat. Siinä sitten armeijakin oli, jonka jälkeen työttömänä ja välillä jossain tempputyöllistämispaikassa puoli vuotta. Tarinani on pitkä.
Jos mä saisin aloittaa elämäni uudelleen alusta, niin tekisin melkein kaiken toisin kuin tein. Vain muutama asia on, joiden suhteen kulkisin samaa polkua pitkin, mutta kaikki muu täysin toisin. Kunnolla vaan koulut ja lukee niitä kieliä, matikkaa ym. vaikka olisi miten hankalaa olevinaan. Enemmän pänttäämistä, vähemmän laiskottelua. Kunnolla koulut vaan, niin avautuu jatkomahdollisuuksia ja pääsee kunnon ammattiin, eikä mihinkään suhdanneherkälle metallialalle. Opiskelu on vähän kuin sijoittamista, että pitää katsoa pirun tarkkaan ja ottaa selvää, mihin kannattaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän en palkkaa ainuttakaan epäsiistiä, uusavutonta, kielitaidonta, tietoteknisesti osaamatonta, tapasailuttajaa (kyllä, musta kirja in olemassa) rai henkilöä, joka puhuu edes yhden kerran minun päälleni haastattelun aikana. Myös kaikenlainen huomio haku tai manipulointi suuntaan tai toiseen on nou. Jos tyypillä on pikkulapsia, niin sekään ei käy. Eikä tupakka.
Tämän jälkeen kysyn paperit.
Millähän kompetenssilla sinä olet ketään palkkaamassa? Opettele edes lukemaan ja kirjoittamaan ensin. Tai no eihän 4 henkilöä työllistävään metallipajaan kielitaitoa tarvitse, sori tästä.
Olin melkein kaksi vuotta työttömänä pikku kaupungissa ja kävin sitten työkkärin ns. työllistävissä toimenpiteissä.
Sitten muutin lähimpään isoon kaupunkiin ja sain puoli tusinaa työtarjousta, esim. postinjakelua vuokrafirmassa ja siivoustöitä, vaikka CV:ssä ei ollu mitään järkevää täytettä. Nyt on osa-aikainen vakipaikka.
"Opiskelu on vähän kuin sijoittamista, että pitää katsoa pirun tarkkaan ja ottaa selvää, mihin kannattaa lähteä."
Tämä. Ja jos korkeakouluun menee, niin on parempi haalia jostain osa-aikatyö, niin on sitten meriittejä edes joistakin hommista, jos oman alan ovet eivät aukene.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän en palkkaa ainuttakaan epäsiistiä, uusavutonta, kielitaidonta, tietoteknisesti osaamatonta, tapasailuttajaa (kyllä, musta kirja in olemassa) rai henkilöä, joka puhuu edes yhden kerran minun päälleni haastattelun aikana. Myös kaikenlainen huomio haku tai manipulointi suuntaan tai toiseen on nou. Jos tyypillä on pikkulapsia, niin sekään ei käy. Eikä tupakka.
Tämän jälkeen kysyn paperit.
ongelma on se että työttömät eivät edes pääse haastatteluun näyttämään että ovat siistejä ja osaavia, tuossa se tulee hyvin esiin
Alue: Aihe vapaa
Hyvän ammattiosaamisen on syytä syntyä muutamassa vuodessa, muutoin koko hommassa ei ole mitään järkeä.
Jos ammatillisesti hyvää asemaa yleensä ajattelee syntyvän vasta 10-15 vuoden aikana, siinä on sitten jo ammattiosaamisen lisäksi muutakin eli on syntynyt tuttavapiirejä jotka tuntee jne.
Ammattiosaaminen tarkoittaa mielestäni vain sitä että on siis kyvyt hoitaa homma, vaikka ei sinällään ole tullut vielä alalla kovin tunnetuksi. 3-5 vuodessa pitää monien ammattien juonet oppia, tunnettuus ja erikoisosaaminen tulee sitten myöhemmin.