Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Kela, verotoimisto, opintosihteerin paikat, toimistotyöpaikat... Paikkoja tarjolla vain vähän ja niihinkin yli sata muuta hakijaa. Moneenkohan tosiasiassa on tiedossa jo työntekijä talon sisältä ja näennäisesti vain haettavana. Onneksi nykyisin ei sentään mene rahaa kirjekuoriin ja postimerkkeihin, joten voi jatkaa hakemista, vaikka se turhaa taitaa ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luulenpa, että olisin aika heikoilla nykyajan työmarkkinoilla, jos yritykseni joutuisin alas ajamaan. 47 on ikää, toisenasteen koulutus IT-alalta ja alalla työkokemusta n. 8v. 2000- luvun alkupuolelta lähtien tykkänään muun alan elinkeinonharjoittajana.
Sairauksia astma, keskivaikea masennus, reumaattistyyppisiä nivelkipuja ja jäykkyyttä(ei reumaa kuitenkaan todettu) ajoittaisia selkäkipuja.
Muuten:
Jos olet julkisella hoidattanut vaivaa, voitko sen käytännössä työnhaussa/työterveydessä salata?Täh?
Millä oikeudella kukaan työnantaja sinun sairauskertomustasi pääsisi tutkimaan?
Jopa lääkärien kohdalla voit kieltää pääsyn vanhoihin tietoihisi (vaikka ne usein voivat tukea diagnoosia ja hoitoa nyt, voi siitä olla jossain tilanteissa haittaa, jos vaikka kaikki laitetaan ’masennuksen piikkiin’ tms)Itse sairastin syövän ja jopa muuttaessani toiselle paikkakunnalle ja jatkaessasi samaa hoitojaksoa, oli minulta pakko uudella paikkakunnalla pyytää lupa, että saivat minun vanhat tietoni Hesan sairaalasta.
Ja ei, yksikään työhaastattelija ei pääse sairauskertomuuksiisi.
Ei toki työhaastattelija, mutta:
Työterveys.
Ainakin 90- luvulla työterveystarkastuksessa kysyttiin rastia ruutuun "työterveydenhuolto saa vaihtaa terveyteesi liittyviä tietoja muiden hoitavientahojen kanssa".
Veikkaan, että jos rastitti "ei", oli turha toivoa määräaikaisen työsopimuksen vakinaistamista.
Naiivina nuorukaisena kerroin jokseenkin kaikki kysytyt jutut, ja työpaikkaani ei vakinaistettu vedoten astmaani.
Paikka oli moderni, steriilin puhdas elektroniikkatehdas.
Työhöni oltiin tyytyväisiä, ja minua kysyttiin uudelle määräaikaisjaksolle, mutta elämä vei eri suuntaan ja hyvä niin.
Yhtä hyvin voisi kysyä että MULKERO, miksi olet olemassa?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Luulenpa, että olisin aika heikoilla nykyajan työmarkkinoilla, jos yritykseni joutuisin alas ajamaan. 47 on ikää, toisenasteen koulutus IT-alalta ja alalla työkokemusta n. 8v. 2000- luvun alkupuolelta lähtien tykkänään muun alan elinkeinonharjoittajana.
Sairauksia astma, keskivaikea masennus, reumaattistyyppisiä nivelkipuja ja jäykkyyttä(ei reumaa kuitenkaan todettu) ajoittaisia selkäkipuja.
Muuten:
Jos olet julkisella hoidattanut vaivaa, voitko sen käytännössä työnhaussa/työterveydessä salata?Täh?
Millä oikeudella kukaan työnantaja sinun sairauskertomustasi pääsisi tutkimaan?
Jopa lääkärien kohdalla voit kieltää pääsyn vanhoihin tietoihisi (vaikka ne usein voivat tukea diagnoosia ja hoitoa nyt, voi siitä olla jossain tilanteissa haittaa, jos vaikka kaikki laitetaan ’masennuksen piikkiin’ tms)Itse sairastin syövän ja jopa muuttaessani toiselle paikkakunnalle ja jatkaessasi samaa hoitojaksoa, oli minulta pakko uudella paikkakunnalla pyytää lupa, että saivat minun vanhat tietoni Hesan sairaalasta.
Ja ei, yksikään työhaastattelija ei pääse sairauskertomuuksiisi.
Ei toki työhaastattelija, mutta:
Työterveys.Ainakin 90- luvulla työterveystarkastuksessa kysyttiin rastia ruutuun "työterveydenhuolto saa vaihtaa terveyteesi liittyviä tietoja muiden hoitavientahojen kanssa".
Veikkaan, että jos rastitti "ei", oli turha toivoa määräaikaisen työsopimuksen vakinaistamista.
Naiivina nuorukaisena kerroin jokseenkin kaikki kysytyt jutut, ja työpaikkaani ei vakinaistettu vedoten astmaani.
Paikka oli moderni, steriilin puhdas elektroniikkatehdas.
Työhöni oltiin tyytyväisiä, ja minua kysyttiin uudelle määräaikaisjaksolle, mutta elämä vei eri suuntaan ja hyvä niin.
Hain vuosien päästä samaan firmaan tuotekehitystehtäviin ja sain paikan.
Rekrytoinnissa oli käsitelty aiemman työsuhteen tyssääminen astmaan, ja oli konsultoitu tylterveydenhuoltoa, estääkö se rekrytoinnin toimistopuolelle...
Juteltiin pomon kanssa, että minulla ei olisi enää tosiaankaan asiaa tuotantolinjan puolelle.
Astmani ei siis mitenkään oireillut aiemmassa työssäni, pelkkä tieto allergiasairaudesta ja teoreettinen riski riitti turn off:iksi.
Itse hain aktiivisesti töitä pitään 200km säteellä kotipaikkakunnaltani, mutta en saanut kutsua edes yhteenkään työhaastatteluun.
Keväällä laajensin hakuani ulkomaille, kun ei Suomessa kenellekään panokseni tuntunut kelpaavaan. Syyskuussa sitten tärppäsi Itävallasta. Kävin paikan päällä työhaastattelussa, ja aloitin täällä Keski-Euroopassa työt marraskuussa. Nyt on kolme viikkoa paahdettu uudessa kotimaassa, ja elämä tuntuu hyvältä taas. Palkkakin on ihan hyvä, itse asiassa parempi kuin Suomessa kohdallani.
Täällä nykyiset kollegat pyörittävät päätään, kun kuulivat etten Suomessa kelvannut yhdellekkään työnantajalle. Osaamiseni on kuitenkin universaalia (joka mahdollisti työt ulkomailla), ja olisi luullut sellaiselle olevan kysyntää Suomessakin.
Suosittelen muillekin jos vain on mahdollisuutta, laajentaa työnhakua rohkeasti ulkomaille myös. Aika monessa maassa skandinaavit nousee hakulistoilla ihan sinne ykköskoriin. Ja aina ei tarvitse olla edes mikään erikoisasiantuntija, vaan ihan perustöissäkin olemme kovaa valuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hain aktiivisesti töitä pitään 200km säteellä kotipaikkakunnaltani, mutta en saanut kutsua edes yhteenkään työhaastatteluun.
Keväällä laajensin hakuani ulkomaille, kun ei Suomessa kenellekään panokseni tuntunut kelpaavaan. Syyskuussa sitten tärppäsi Itävallasta. Kävin paikan päällä työhaastattelussa, ja aloitin täällä Keski-Euroopassa työt marraskuussa. Nyt on kolme viikkoa paahdettu uudessa kotimaassa, ja elämä tuntuu hyvältä taas. Palkkakin on ihan hyvä, itse asiassa parempi kuin Suomessa kohdallani.Täällä nykyiset kollegat pyörittävät päätään, kun kuulivat etten Suomessa kelvannut yhdellekkään työnantajalle. Osaamiseni on kuitenkin universaalia (joka mahdollisti työt ulkomailla), ja olisi luullut sellaiselle olevan kysyntää Suomessakin.
Suosittelen muillekin jos vain on mahdollisuutta, laajentaa työnhakua rohkeasti ulkomaille myös. Aika monessa maassa skandinaavit nousee hakulistoilla ihan sinne ykköskoriin. Ja aina ei tarvitse olla edes mikään erikoisasiantuntija, vaan ihan perustöissäkin olemme kovaa valuuttaa.
Puhutko/osaatko saksaa? Aika monessa suuressa teknologiayrityksessä saksankielisessä euroopassa puhutaan englantia työkielenä. Mulla on myös saksalaisia tuttuja, jotka pyörittelevät päätän suomen työllistymisscenestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä mutta puolisoni. Hän on yli 50v ja vakavat mielenterveysongelmat. Teki yli 30 vuotta töitä ennenkuin yt:t potkaisi pihalle. Ei kelpaa työnantajille vaikka kävisi minkälaiset koulut, paitsi palkattomaksi työharjoittelijaksi.
Miten nuo valavat mielenterveysongelmat tulee esiin työhakemuksessa/haastattelussa?
Meillä oli työntekijä joka oli kuukausitolkulla (silloin tällöin) saikulla ’keskivaikean masennuksen’ takia (hän itse kertoi diagnoosin kun koira kuoli ja hän jäi saikulle).
Se oli todella v-mäistä meille kollegoille napata pallo hänen puolestaan ja jatkaa hänen työnsä maaliin (vaikka jopa saimme siitä jonkinmoisen lisäkorvauksen).
Eli ymmärrän kyllä, jos työnantajalla on hakijoita kymmenittäin niin valinta ei osu siihen mt-yksilöön, vaikka miten sopiva olisi muuten.Ai niin, ja kyseinen työntekijä lähti meiltä ovet paukkuen, koska hänen kesälomansa oli laitettu kesäkuulle ja hän ehdottomasti olisi halunnut sen heinäkuulle, joten meillä tilanne on onneksi jo ohi...
Ei ne tule ellei erikseen mainitse. On kuitenkin kyse vaikeammasta asiasta kuin keskivaikea masennus. En jaksa tänne sitä erikseen selittää, riittää kun eläkeyhtiön kanssa saa tapella kuntoutuksesta sun muusta "kivasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistuvia, pitkiä hoitojaksoja psykiatrisessa sairaalassa.
Koska olen työkyvytön. Mielenterveyongelimia ja sen seurauksena olen alkoholisti ja narkomaani, jotka kyllä ovat myös songlemia, mutta ne erotellaan yleensä leiman vuoksi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma. Teen sitten muita töitä, kuin palkkatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain aktiivisesti töitä pitään 200km säteellä kotipaikkakunnaltani, mutta en saanut kutsua edes yhteenkään työhaastatteluun.
Keväällä laajensin hakuani ulkomaille, kun ei Suomessa kenellekään panokseni tuntunut kelpaavaan. Syyskuussa sitten tärppäsi Itävallasta. Kävin paikan päällä työhaastattelussa, ja aloitin täällä Keski-Euroopassa työt marraskuussa. Nyt on kolme viikkoa paahdettu uudessa kotimaassa, ja elämä tuntuu hyvältä taas. Palkkakin on ihan hyvä, itse asiassa parempi kuin Suomessa kohdallani.Täällä nykyiset kollegat pyörittävät päätään, kun kuulivat etten Suomessa kelvannut yhdellekkään työnantajalle. Osaamiseni on kuitenkin universaalia (joka mahdollisti työt ulkomailla), ja olisi luullut sellaiselle olevan kysyntää Suomessakin.
Suosittelen muillekin jos vain on mahdollisuutta, laajentaa työnhakua rohkeasti ulkomaille myös. Aika monessa maassa skandinaavit nousee hakulistoilla ihan sinne ykköskoriin. Ja aina ei tarvitse olla edes mikään erikoisasiantuntija, vaan ihan perustöissäkin olemme kovaa valuuttaa.
Puhutko/osaatko saksaa? Aika monessa suuressa teknologiayrityksessä saksankielisessä euroopassa puhutaan englantia työkielenä. Mulla on myös saksalaisia tuttuja, jotka pyörittelevät päätän suomen työllistymisscenestä.
Saksa sujuu auttavasti, mutta aloitan kielikurssit ensi kuussa. Siitä on hyötyä täällä ilman muuta. Aika pitkälti Englanti on työkielenä. Ja en ole teknologiayhtiössä, vaan enemmän teollisuuden palveluksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne ei ole enää omalta kohdaltani päällä, mutta 5v. työttömyyden aikana tuli selväksi, että olen Suomessa samaan aikaan ylikoulutettu ja alikoulutettu, ylikokenut ja alikokenut, työhönottaja tietää motivaationi paremmin kuin minä itse, 10v. yrittäjänä toimiminen tarkoittaa "et ole siis koskaan tehnyt töitä" tai "uskon, että olet kyvytön ottamaan vastaan käskyjä" yms. käsittämätöntä harhaluuloa, palkalla ei töihin kelpaa vaikka samaan paikkaan 9e/pv otettaisiin välittömästi työvoimapulaa paikkaamaan ja ennen kaikkea olisi pitänyt jo valmiiksi olla joku tuttu tai sukulainen töissä, joka voi suoraan suositella. Haastattelijana oli usein myös ihminen, joka ei edes tiennyt mitä haettuun työpaikkaan vaaditaan, koska oli joko ulkoistettu tai HR, joka ei kyennyt ymmärtämään työnkuvaa. Hain kaikki mahdolliset paikat Helsingistä Inariin ja länsirannikolta Kuopioon.
Alle 1vko ensimmäisestä hakemusesta tuli töitä ja 2vko jälkeen oli tarjouksia tullut kaikenkaikkiaan Sveitsistä, Tsekistä, Portugalista, Alankomaista, Norjasta, Bulgariasta ja Virosta. Piti pahoitellen torjua ylimääräiset.
Tiivistäen: Suomen työmarkkinoissa on paha valuvika. (tai useita)
Suositan kaikkia rohkeasti hakemaan laajemmalla alueella ja se mahdollinen perhekin tulee aika helposti mukaan useimpiin paikkoihin, kun käteen jäävä raha tahtoo olla suurempi. Pelkkä englanti riittää alkuun aika usein ja monissa maksetaan paikallisen opiskelu.
Olen sairauslomalla usein, sen takia mutta eläkkeelle en pääse tietty, olen vain 51 v
Olin juuri 11kk työttömänä. Pääsin yhteensä kahteen haastatteluun, josta tokassa tärppäsi ja aloitan työt ensi viikolla. Mutta tosiaan melkein vuosi meni ennenkuin pääsin edes haastatteluun. Uskon sen johtuvan siitä, etten puhu ruotsia (tällä alalla aika tärkeä olla hyvä kielitaito) ja siitä ettei ole kuin vuosi työkokemusta, vaihdoin alaa hiljattain ja kaikki aiempi työkokemus on täysin eri alalta. Onnea kaikille työnhakuun!
Olen pitkään ollut sairauden vuoksi työkyvytön ja sairauden vuoksi jouduin myös aikoinaan keskeyttämään opintoni. Jos nyt hakisin töitä, minua ei varmasti moneenkaan paikkaan hyväksyttäisi koska en ole kouluttautunut mihinkään ammattiin eikä mielenterveysongelmia taustalla katsottaisi hyvällä. Haluaisin kyllä työtä joka olisi räätälöity jaksamiselleni sopivaksi, mutta harva työpaikka tarjoaa sellaista. :(
-Koulutus on heikommin työllistävältä alalta
-Muuntyyppisiin töihin on vaikea päästä, koska on kuitenkin koulutus, eikä uskota että olisi oikeasti kiinnostunut
-Työnantajat vaativat usein tosi täsmällisesti samanlaista työkokemusta, tai vaikka eivät ehdottomasti vaatisi, niin kuitenkin valitsevat sen jolla sitä on
-En jotenkin osaa antaa sellaista vaikutelmaa itsestäni, että olisin mukava ihminen työyhteisössä
Minulla on oikeustieteen maisterin tutkinto ja olen tällä hetkellä työtön.
Juristeja valmistuu liikaa, töitä ei riitä kaikille.
Täh?
Millä oikeudella kukaan työnantaja sinun sairauskertomustasi pääsisi tutkimaan?
Jopa lääkärien kohdalla voit kieltää pääsyn vanhoihin tietoihisi (vaikka ne usein voivat tukea diagnoosia ja hoitoa nyt, voi siitä olla jossain tilanteissa haittaa, jos vaikka kaikki laitetaan ’masennuksen piikkiin’ tms)
Itse sairastin syövän ja jopa muuttaessani toiselle paikkakunnalle ja jatkaessasi samaa hoitojaksoa, oli minulta pakko uudella paikkakunnalla pyytää lupa, että saivat minun vanhat tietoni Hesan sairaalasta.
Ja ei, yksikään työhaastattelija ei pääse sairauskertomuuksiisi.