Lue keskustelun säännöt.
HS: Uraäiti sai kaksoset nelikymppisenä
11.10.2017 |
Oikeushammaslääkäri sai kaksoset nelikymppisenä, kun hänen mielestään kaikki oli vielä "kesken". Synnytyksen jälkeen hän malttoi olla kotona kolme viikkoa ja palasi sitten pitämään vastaanottoa ja hoitamaan Oulun lapsisurman tutkintaa.
Sen lisäksi hän alkoi heti juoksemaan 10 kilometrin matkoja ja 20 kävelemään 20 kilometrin lenkkejä.
Kaikki oli kuulemma helppoa, kun kaksoset nukkuivat neljän tunnin päikkäreitä; omaa aikaa harrastaa jäi vapaapäivinäkin vaikka kuinka.
Kommentit (139)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kaksi lasta nelikymppisenä. Kummankin kanssa pidin yrittäjyydestä taukoa viikon verran.
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo joku virolainen vai mistä noin erikoinen sukunimi?
Vierailija kirjoitti:
Minä sain kaksi lasta nelikymppisenä. Kummankin kanssa pidin yrittäjyydestä taukoa viikon verran.
Isoäiti piti lomaa peräti kaksi viikkoa ja palasi sitten puotiinsa tiskin taakse, lapsi oli takahuoneessa. Ja mummin äiti jätti sekä aamu- että iltalypsyn väliin, kun oli yöllä saanut lapsen. Seuraavana aamuna hän toki oli jo navetassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
No, ehkä me ihmiset ollaan erilaisia, mutta itselleni on aina tehnyt henkisesti valtavan hyvää jos on tarvinnut pysähtyä, kääntyä ulkomaailman touhuamisesta enemmän sisäisiin asioihin. Minulle oli eka äitiysloma alkuun ihan kauheaa levottomuutta ja ahdistusta, koska olin ihminen joka olin aina touhunnut kauheasti, koskaan pysähtymättä. En ollut huomannut sitä omaa peruslevottomuuttani, koska peitin sen jatkuvan menemisen ja tekemisen alle. Äitiyslomalla oli pakko kohdata, ja minusta tuli sen kautta paljon tasapainoisempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
No, ehkä me ihmiset ollaan erilaisia, mutta itselleni on aina tehnyt henkisesti valtavan hyvää jos on tarvinnut pysähtyä, kääntyä ulkomaailman touhuamisesta enemmän sisäisiin asioihin. Minulle oli eka äitiysloma alkuun ihan kauheaa levottomuutta ja ahdistusta, koska olin ihminen joka olin aina touhunnut kauheasti, koskaan pysähtymättä. En ollut huomannut sitä omaa peruslevottomuuttani, koska peitin sen jatkuvan menemisen ja tekemisen alle. Äitiyslomalla oli pakko kohdata, ja minusta tuli sen kautta paljon tasapainoisempi ihminen.
Niin. Tadaa. Ihmiset on erilaisia.
Minä olen aina ollut aktiivinen. Ja aikuistuin varhain. Joten en enää sitten tarvinnut äitiyslomalla erikseen mitään pysäytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä myös suorittamiseksi kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä myös suorittamiseksi kutsutaan.
Usein ne haukkuu suorittamiseksi, jotka itse ei toimi samoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahalla saa lapsille hoitajan, mutta ei se korvaa biologista äitiä. Vaativa työ ja opinnot ihmetyttää. Ymmärtäisin vaativan työn, kunnosta huolehtimisen ja lapset, mutta kun olen nähnyt äidin, joka päivisin kävi töissä ja iltaisin opiskeli ja jotta tämä onnistui, niin hoidatti lapset sukulaisillaan siinä ohessa, kun hehän ovaa kuitenkin iltaisin kotonaan. Mietinpä vain, että mihin vuorokauden tunnit todellisuudessa voivat riittää? Tuo äiti vielä arvosteli sukulaisiaan laiskoiksi, kun hän hankki enemmän rahaa ja joutui kustantamaan lapsia hoitavien sukulaistenkin elämää. Hän mielestään siis kantoi vastuuta ja sukulaiset eivät, vaikka lapselleen laittoi ruuat sukulainen joka päivä yms!
Ei kiitos tuollaiselle ajatusmaailmalle. Ei lisärahan ansaitseminen tee vanhemmasta parempaa, kun puntarissa on menetetty aika lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Koska se lapsi on ansainnut sen.
Vasta maailmaan tulleelle kaikki on uutta ja turvallisuus syntyy vanhemman läheisyydestä, kiireettömästä läsnäolosta. Äiti on synnyttänyt hänet ja alussa on se henkilö, jonka vauva kokee ensisijaiseksi turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
No, ehkä me ihmiset ollaan erilaisia, mutta itselleni on aina tehnyt henkisesti valtavan hyvää jos on tarvinnut pysähtyä, kääntyä ulkomaailman touhuamisesta enemmän sisäisiin asioihin. Minulle oli eka äitiysloma alkuun ihan kauheaa levottomuutta ja ahdistusta, koska olin ihminen joka olin aina touhunnut kauheasti, koskaan pysähtymättä. En ollut huomannut sitä omaa peruslevottomuuttani, koska peitin sen jatkuvan menemisen ja tekemisen alle. Äitiyslomalla oli pakko kohdata, ja minusta tuli sen kautta paljon tasapainoisempi ihminen.
Niin. Tadaa. Ihmiset on erilaisia.
Minä olen aina ollut aktiivinen. Ja aikuistuin varhain. Joten en enää sitten tarvinnut äitiyslomalla erikseen mitään pysäytystä.
Ja vauvastaan ei tarvinnut äitiä joka olisi malttanut hetkeksi pysähtyä?
Kuulostaa ihan mun tutulta, joka lähti synnytyksestä pari päivän kuluttua jo treenaamaan.
Ei niitä lapsia ole mikään pakko hankkia. Etenkään, jos ajatus uran "päättymisestä" pelottaa, kaikki on vielä kesken ja lasten kanssa ei ole edes halua olla. On ihan hyvä jäädä lapsettomaksi tuollaisessa tilanteessa, se taitaa olla sekä vanhemman että mahdollisten tulevien lasten etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Koska se lapsi on ansainnut sen.
Vasta maailmaan tulleelle kaikki on uutta ja turvallisuus syntyy vanhemman läheisyydestä, kiireettömästä läsnäolosta. Äiti on synnyttänyt hänet ja alussa on se henkilö, jonka vauva kokee ensisijaiseksi turvaksi.
Vastasyntynyt nukkuu enimmän osaa aikaa. Eikä se jämähtäminen takaa yhtään sen parempaa vanhemmuutta. Tai se totaalinen tumput suorana pällistely ole yhtään parempaa läsnäoloa.
Hyvä, että lapsia syntyi kerralla kaksi ja vieläpä helppoja lapsia. Ehkä lapset kehittyisivät heikommin, jos ei olisi turvana sisarusta, kun vanhempikin on paljon poissa? Entä isän rooli?
Henkilökohtaisesti en arvosta sellaista vanhemmuutta korkealle, jossa työn oheen vielä opiskellaan, kun lapsetkin tarvitsisivat vanhempaansa kotona, mieluummin kuin muuta aikuista. Ikävää, että esim aasialaiset vierastyöläisetkin jäävät etäisiksi omille lapsilleen. Mihin tämä maailma on menossa, kun ei omien lasten hoitaminen itse järjesty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
No, ehkä me ihmiset ollaan erilaisia, mutta itselleni on aina tehnyt henkisesti valtavan hyvää jos on tarvinnut pysähtyä, kääntyä ulkomaailman touhuamisesta enemmän sisäisiin asioihin. Minulle oli eka äitiysloma alkuun ihan kauheaa levottomuutta ja ahdistusta, koska olin ihminen joka olin aina touhunnut kauheasti, koskaan pysähtymättä. En ollut huomannut sitä omaa peruslevottomuuttani, koska peitin sen jatkuvan menemisen ja tekemisen alle. Äitiyslomalla oli pakko kohdata, ja minusta tuli sen kautta paljon tasapainoisempi ihminen.
Niin. Tadaa. Ihmiset on erilaisia.
Minä olen aina ollut aktiivinen. Ja aikuistuin varhain. Joten en enää sitten tarvinnut äitiyslomalla erikseen mitään pysäytystä.
Ja vauvastaan ei tarvinnut äitiä joka olisi malttanut hetkeksi pysähtyä?
Mihin ihmeeseen sen äidin pitää pysähtyä? Elää elämäänsä oman luonteensa mukaisesti ja huolehtii lapsestaan kuten muistakin asioistaan.
Mun lapset on nyt jo yläkoululaisia. Edelleen olen läsnä, koska se vauva-aikainen bisnes jatkuu edelleen kotitoimistossani. Väittäisin että olen koko ajan ollut paremmin läsnä kuin moni muu. Ja lapseni perineet toimeliaan luonteeni ja tekemistapani.
Oho, voisiko joku kopioida koko jutun tänne? Kuulostaa siltä, että kaikkea ei kerrota