Lue keskustelun säännöt.
HS: Uraäiti sai kaksoset nelikymppisenä
11.10.2017 |
Oikeushammaslääkäri sai kaksoset nelikymppisenä, kun hänen mielestään kaikki oli vielä "kesken". Synnytyksen jälkeen hän malttoi olla kotona kolme viikkoa ja palasi sitten pitämään vastaanottoa ja hoitamaan Oulun lapsisurman tutkintaa.
Sen lisäksi hän alkoi heti juoksemaan 10 kilometrin matkoja ja 20 kävelemään 20 kilometrin lenkkejä.
Kaikki oli kuulemma helppoa, kun kaksoset nukkuivat neljän tunnin päikkäreitä; omaa aikaa harrastaa jäi vapaapäivinäkin vaikka kuinka.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvakin kertoo jo kaiken. Pennut leikkii keskenään veden ääressä laiturilla ja mamma poseeraa kameralle 😂😂😂 first thing first. Minä minä.
Juu. Hyvä helikopteriäitihän toki häärää ja pyslaa 20 vuotta tauotta lastensa iholla.
Anteeksi nyt, mutta tää on niin väsynyttä. Jos kritisoi sitä, että joku jättää lapsensa jo lähes vastasyntyneestä pitkiksi ajoiksi muiden hoiviin, ei tarkoita, että kannattaisi 20 vuoden symbioosia.
Esim. minä olin lasten kanssa kotona 1.5 v per lapsi ja sitten mieheni jäi kotiin, menivät vähän alle 3v päiväkotiin, ovat toisinaan isovanhempien hoidossa, jopa yökylässä. Mutta ekat 3v ollaan oltu tiiviisti yhdessä. Ei 20v.
Anteeksi nyt mutta kai tajuat että töitäkin on erilaisia. Joku pystyy hoitamaan niitä vallan hyvin heti.
Esim minulla kotitoimisto. Naapurin arkkitehdillä samoin. Toinen naapuri on lääkäri ja pitää iltavastaanottoa.
Minun vanhin lapseni men suoraan eskariin. Toinen meni puolipäiväiseksi nelivuotiaana.
Meillä ei ole isovanhempia joille dumpata lapset ja pakoilla vanhemmuutta.
Alakouluajan lapset tuli joko kotiin tai toimistollemme. Lähtivät kouluun kotoa vanhemman luota tai toimistolta.
Tuossa jutussa äiti pitää vastaanottoa ja tekee tutkimustyötä. Nolemmat kuulostavat hommilta, jotka voi hyvin hoitaa.
Kaikkien työt ei o,e sitä että pannaan päälle vekkihame ja poistutaan kotoa ajaksi 7-17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tyylillään, mutta tuntuu ettei näillä uraäideillä oikeastaan olisi aikaa niille lapsille. Pieni lapsi kun eniten nauttii ja hyötyy ihan vaan rauhallisesta olemisesta vanhemman kanssa :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Riippuu mitä pysähtyminen tarkoittaa, mutta vauva tarvitsee ainakin yhden ihmisen, joka on lähes koko ajan paikalla, kehittyäkseen psyykkisesti turvallisesti.
Ei se vaadi mitään täydelliseksi suolapatsaaksi jähmettymistä.
Jotkut ihmiset on luonnostaan aktiivisia, joten heidän vanhemmuutensakin on aktiivista. Ei se ole yhtä kuin turvaton.
Edelleenkin se riippuu täysin siitä, mitä tämä aktiivisuus tai pysähtyminen tarkoittaa. Jos lapsi saa olla läsnäolevan aktiivisen äidin tai isän kanssa jatkuvasti tai lähes jatkuvasti, niin siinä ei toki ole mitään vikaa. Jos taas vauvan ensisijaisen kiintymyksen kohde on usein poissa vauvan luota, niin se luo turvattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuvakin kertoo jo kaiken. Pennut leikkii keskenään veden ääressä laiturilla ja mamma poseeraa kameralle 😂😂😂 first thing first. Minä minä.
Melko varmasti syynä on se että äiti on halunnut että lasten kasvot eivät näy kuvassa tunnistettavasti. Tuosta kertoo sekin että kuva on tahallisesti tarkennettu äitiin.
Jotkut vanhemmat eivät halua jakaa lapsistaan kuvia someen tai muualle, ja se heille suotakoon. Minusta varsin fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Riippuu mitä pysähtyminen tarkoittaa, mutta vauva tarvitsee ainakin yhden ihmisen, joka on lähes koko ajan paikalla, kehittyäkseen psyykkisesti turvallisesti.
Ei se vaadi mitään täydelliseksi suolapatsaaksi jähmettymistä.
Jotkut ihmiset on luonnostaan aktiivisia, joten heidän vanhemmuutensakin on aktiivista. Ei se ole yhtä kuin turvaton.
Edelleenkin se riippuu täysin siitä, mitä tämä aktiivisuus tai pysähtyminen tarkoittaa. Jos lapsi saa olla läsnäolevan aktiivisen äidin tai isän kanssa jatkuvasti tai lähes jatkuvasti, niin siinä ei toki ole mitään vikaa. Jos taas vauvan ensisijaisen kiintymyksen kohde on usein poissa vauvan luota, niin se luo turvattomuutta.
Täällä tuomittiin kaikenlainen aktiivisuus. Vain se täydellinen suolapatsaaksi lapsen iholle jähmettyminen sallitaan. Ja silloinkaan ei saa ajatella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurituloisilla koulutetuilla on muita enemmän vaihtoehtoja. Tuttuni on silmätautien erikoislääkäri. Lasten ollessa pieniä hän kävi töissä (piti vastaanottoa) yhtenä päivänä viikossa.
Nämä on valintoja, johon kaikki ei pysty. Eri syistä. Ei onnistu esim kaikilta lääkäreiltä, jos eurot kiiluu silmissä.
Maija
p.s.
Tuttuni säilytti ammattitaitoaan, vaikka oli tavallaan vuosia 'kotona lasten kanssa'. Sai ehkä virkistystäkin ja vaihtelua näinä 'työpäivinä'. Lapset kuitenkin pystyivät olemaan kotihoidossa.
Tuttuni kävi siis töissä/piti vastaanottoa vain perjantaisin (onnistuu hyvätuloiselta, jolle töitä on tarjolla). Hänen miehensä taas teki nelipäiväistä viikkoa ja oli lastensa kanssa kotona perjantaisin. Lisäksi heillä oli kyllä muutakin turvaverkkoa, sukulaisia ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvakin kertoo jo kaiken. Pennut leikkii keskenään veden ääressä laiturilla ja mamma poseeraa kameralle 😂😂😂 first thing first. Minä minä.
Juu. Hyvä helikopteriäitihän toki häärää ja pyslaa 20 vuotta tauotta lastensa iholla.
Anteeksi nyt, mutta tää on niin väsynyttä. Jos kritisoi sitä, että joku jättää lapsensa jo lähes vastasyntyneestä pitkiksi ajoiksi muiden hoiviin, ei tarkoita, että kannattaisi 20 vuoden symbioosia.
Esim. minä olin lasten kanssa kotona 1.5 v per lapsi ja sitten mieheni jäi kotiin, menivät vähän alle 3v päiväkotiin, ovat toisinaan isovanhempien hoidossa, jopa yökylässä. Mutta ekat 3v ollaan oltu tiiviisti yhdessä. Ei 20v.
Anteeksi nyt mutta kai tajuat että töitäkin on erilaisia. Joku pystyy hoitamaan niitä vallan hyvin heti.
Esim minulla kotitoimisto. Naapurin arkkitehdillä samoin. Toinen naapuri on lääkäri ja pitää iltavastaanottoa.
Minun vanhin lapseni men suoraan eskariin. Toinen meni puolipäiväiseksi nelivuotiaana.
Meillä ei ole isovanhempia joille dumpata lapset ja pakoilla vanhemmuutta.
Alakouluajan lapset tuli joko kotiin tai toimistollemme. Lähtivät kouluun kotoa vanhemman luota tai toimistolta.
Tuossa jutussa äiti pitää vastaanottoa ja tekee tutkimustyötä. Nolemmat kuulostavat hommilta, jotka voi hyvin hoitaa.
Kaikkien työt ei o,e sitä että pannaan päälle vekkihame ja poistutaan kotoa ajaksi 7-17
Oletko sitä mieltä, että kotona töitä tekevä vanhempi on myös aidosti läsnä lapselle? Että hän multitaskaa tutkimustyötä ja muuta ja samalla lapsi on läsnä?
Itse ainakin uppoudun työhöni täysin, enkä kuule enkä näe mitään. Joku pieni kyselijä tai pärisijä vieressä olisi häiriötekijä. Ja vaikka sitä ei huutaisikaan lasta olemaan hiljaa, se lapsi kyllä vaistoaa asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt äkkiä av-mammat peittämään ihailu siitä, että jollakin homma toimii sen alle, kuinka väärin, väärin ja väärin hän tekee av-mamman mielestä.
Ihanaa, että jollain on ura, elämä ja ihanat terveet ja helpot lapset!
(Mutta toki av-mamma keksii virheitä kun joku ei uuvukaan sen alle, että päikkyyn pitää pestä kurahousut ja muistaa ilmoittaa lomista.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvakin kertoo jo kaiken. Pennut leikkii keskenään veden ääressä laiturilla ja mamma poseeraa kameralle 😂😂😂 first thing first. Minä minä.
Juu. Hyvä helikopteriäitihän toki häärää ja pyslaa 20 vuotta tauotta lastensa iholla.
Anteeksi nyt, mutta tää on niin väsynyttä. Jos kritisoi sitä, että joku jättää lapsensa jo lähes vastasyntyneestä pitkiksi ajoiksi muiden hoiviin, ei tarkoita, että kannattaisi 20 vuoden symbioosia.
Esim. minä olin lasten kanssa kotona 1.5 v per lapsi ja sitten mieheni jäi kotiin, menivät vähän alle 3v päiväkotiin, ovat toisinaan isovanhempien hoidossa, jopa yökylässä. Mutta ekat 3v ollaan oltu tiiviisti yhdessä. Ei 20v.
Anteeksi nyt mutta kai tajuat että töitäkin on erilaisia. Joku pystyy hoitamaan niitä vallan hyvin heti.
Esim minulla kotitoimisto. Naapurin arkkitehdillä samoin. Toinen naapuri on lääkäri ja pitää iltavastaanottoa.
Minun vanhin lapseni men suoraan eskariin. Toinen meni puolipäiväiseksi nelivuotiaana.
Meillä ei ole isovanhempia joille dumpata lapset ja pakoilla vanhemmuutta.
Alakouluajan lapset tuli joko kotiin tai toimistollemme. Lähtivät kouluun kotoa vanhemman luota tai toimistolta.
Tuossa jutussa äiti pitää vastaanottoa ja tekee tutkimustyötä. Nolemmat kuulostavat hommilta, jotka voi hyvin hoitaa.
Kaikkien työt ei o,e sitä että pannaan päälle vekkihame ja poistutaan kotoa ajaksi 7-17
Oletko sitä mieltä, että kotona töitä tekevä vanhempi on myös aidosti läsnä lapselle? Että hän multitaskaa tutkimustyötä ja muuta ja samalla lapsi on läsnä?
Itse ainakin uppoudun työhöni täysin, enkä kuule enkä näe mitään. Joku pieni kyselijä tai pärisijä vieressä olisi häiriötekijä. Ja vaikka sitä ei huutaisikaan lasta olemaan hiljaa, se lapsi kyllä vaistoaa asian.
Niin. Ihmiset on erilaisia. Minä esim aina katson telkkaa, luen kirjaa ja neulon samaan aikaan. Olen aina ollut samanlainen.
Ja kai tajuat, että en tarkoittanut, että tutkimusta tehdään samalla kun ayötetään laata, vaan ne eri hommat menee limittäin ja lomittain.
Itse esim tein työni vuosia niin että nousin viideltä, panin pesukoneen päälle (työhuone kodinhoitohuoneen vieressä), lapset heräili kasin maissa, jolloin söivät aamiaista. Samalla kun he söivät, siivoilin usein keittiön. Leikkipuisto, päiväunet, jolloin taas omaa aikaa, iltapäivällä omalla pihalla ulkoilua, ruokailu. Sen jäkkeen kotitöitä jne.
Yhdessä vaiheessa alkoivat käydä kerhossa 9-12.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvakin kertoo jo kaiken. Pennut leikkii keskenään veden ääressä laiturilla ja mamma poseeraa kameralle 😂😂😂 first thing first. Minä minä.
Juu. Hyvä helikopteriäitihän toki häärää ja pyslaa 20 vuotta tauotta lastensa iholla.
Anteeksi nyt, mutta tää on niin väsynyttä. Jos kritisoi sitä, että joku jättää lapsensa jo lähes vastasyntyneestä pitkiksi ajoiksi muiden hoiviin, ei tarkoita, että kannattaisi 20 vuoden symbioosia.
Esim. minä olin lasten kanssa kotona 1.5 v per lapsi ja sitten mieheni jäi kotiin, menivät vähän alle 3v päiväkotiin, ovat toisinaan isovanhempien hoidossa, jopa yökylässä. Mutta ekat 3v ollaan oltu tiiviisti yhdessä. Ei 20v.
Anteeksi nyt mutta kai tajuat että töitäkin on erilaisia. Joku pystyy hoitamaan niitä vallan hyvin heti.
Esim minulla kotitoimisto. Naapurin arkkitehdillä samoin. Toinen naapuri on lääkäri ja pitää iltavastaanottoa.
Minun vanhin lapseni men suoraan eskariin. Toinen meni puolipäiväiseksi nelivuotiaana.
Meillä ei ole isovanhempia joille dumpata lapset ja pakoilla vanhemmuutta.
Alakouluajan lapset tuli joko kotiin tai toimistollemme. Lähtivät kouluun kotoa vanhemman luota tai toimistolta.
Tuossa jutussa äiti pitää vastaanottoa ja tekee tutkimustyötä. Nolemmat kuulostavat hommilta, jotka voi hyvin hoitaa.
Kaikkien työt ei o,e sitä että pannaan päälle vekkihame ja poistutaan kotoa ajaksi 7-17
Oletko sitä mieltä, että kotona töitä tekevä vanhempi on myös aidosti läsnä lapselle? Että hän multitaskaa tutkimustyötä ja muuta ja samalla lapsi on läsnä?
Itse ainakin uppoudun työhöni täysin, enkä kuule enkä näe mitään. Joku pieni kyselijä tai pärisijä vieressä olisi häiriötekijä. Ja vaikka sitä ei huutaisikaan lasta olemaan hiljaa, se lapsi kyllä vaistoaa asian.
Neljän tunnin päikkyjen aikana ehtii vaikka mitä.
Ja PS. eipä moni kotimammakaan taida ihan läsnä olla vaan esim. täällä vauvapalstalla.
Itse tein töitä kotona, kun vanhempi lapsista oli ekaluokkalainen ja nuorempi oli nelivuotias. Kyllä meillä nuorempi lapsi oli hoidossa, en olisi pystynyt työskentelemään, jos lapsi olisi nykinyt puseron helmaa "äiti luetaan kirjaa". Työni vaati keskittymistä eikä siitä olisi mitään tullut, jos olisin koko ajan kuuntelemaan toisella korvalla, mitä lapsi puuhaa tai vastailemaan kysymyksiin.
En ymmärrä itsekään aloituksen tilannetta. Pienet lapset tarvitsevat hoivaa valtavan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat kasvattaa uraäitien lapset. Tulee onnellisia lapsia.
Etkö muuta keksinyt..?
Kuulostaa äidin kanalta kivalta.
Mutta yrittäkää eläyty lasten rooliin: miltä tuntuu, kun äitiä ei vaan näy tai hän mieluummin sananmukaisesti juoksee illat muualla?
Jos äidin kanssa haluaisi leikkiä, sylitellä, lukea, jutella. Millainen aikuisuus on, kun lapsena ei saa tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-mammailua:
- Laiha ja hyväkuntoinen äiti = UHKA, koska lihavuutta ja huonoa kuntoa ei voikaan selittää lapsilla. Tätä vastaan pitää hyökätä esim sanomalla, että hylkää lapsensa koska pitää itsestään huolta. Totuus: Äiti jättää sokeri- ja rasvamätön vähemmälle ja jumppaa lapsensa kanssa tms.
- Vanhempana lapset tehnyt äiti, joka on ehtinyt luoda uran = UHKA, koska ei voida selittää koulutuksen ja työn puutetta lapsilla. Tätä vastaan pitää hyökätä sanomalla, että kylmä, kova, pistää uran edelle. Totuus: Lämmin ja aikaan saava ihminen. Ei tullut raskaaksi aiemmin tai ei ollut miestä.
- Äiti joka on onnellinen ja virkeä = UHKA, koska kaikesta ei voikaan syyttää lasta. Vähintäänkin keskittyy liikaa itseensä, koska ei ole uupunut ja räjähtänyt sekä katkera. Totuus: Elämänhallinta ja mielenterveys kunnossa, jaksaa olla läsnä lapsilleen.
- Äiti, joka tekee osa-aikatyötä mammalomalla = UHKA, koska ei voi pistää lapsen piikkiin sitä, ettei jaksa perusasioitakaan hoitaa. Täytyy tämä äiti haukkua vähintään siitä, että ei ole läsnä ja hoidattaa lapsensa muilla sekä on itsekäs, kylmä ja kova. Totuus: On päivän viikossa töissä kun isä tai mummi on lapsen kanssa. Tämän päälle ei tunge lapsiaan mummolaan joka toinen viikonloppu.
Oliko raskaus suunnittelematon koska se niin ahdisti? Mietin miltä tuntui jättää omat vastasyntyneet kotiin ja mennä tutkimaan vauvojen murhia. En olisi pystynyt, oli tuossa vaiheessa niin pinnassa tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan minusta ihan terveeltä vaikuta. Mikä tekee ihmisen noin rauhattomaksi, ettei voi pysähtyä edes omien lasten ollessa pieniä?
Miksi pitäisi erilseen jotenkin pysähtyä?
Riippuu mitä pysähtyminen tarkoittaa, mutta vauva tarvitsee ainakin yhden ihmisen, joka on lähes koko ajan paikalla, kehittyäkseen psyykkisesti turvallisesti.
Ei se vaadi mitään täydelliseksi suolapatsaaksi jähmettymistä.
Jotkut ihmiset on luonnostaan aktiivisia, joten heidän vanhemmuutensakin on aktiivista. Ei se ole yhtä kuin turvaton.
Edelleenkin se riippuu täysin siitä, mitä tämä aktiivisuus tai pysähtyminen tarkoittaa. Jos lapsi saa olla läsnäolevan aktiivisen äidin tai isän kanssa jatkuvasti tai lähes jatkuvasti, niin siinä ei toki ole mitään vikaa. Jos taas vauvan ensisijaisen kiintymyksen kohde on usein poissa vauvan luota, niin se luo turvattomuutta.
Täällä tuomittiin kaikenlainen aktiivisuus. Vain se täydellinen suolapatsaaksi lapsen iholle jähmettyminen sallitaan. Ja silloinkaan ei saa ajatella mitään.
No, minä en tuominnut, eikä mielestäni kukaan muukaan. Ajattelun kieltämisestä ei kukaan sanonut mitään?
Av-mamman mielestä 40-v nainen on väsynyt mummo, joka ei kertakaikkiaan voi jaksaa lapsiarkea tai mitään muutakaan. Tämä palsta on kateellisia, huonokuntoisia ja kouluttamattomia wt- mammoja täynnä, jotka eivät jaksa eikä viitsi tehdä elämälleen ja lapsilleen mitään hyödyllistä. Päivät läytetään tuomitsemalla muut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa äidin kanalta kivalta.
Mutta yrittäkää eläyty lasten rooliin: miltä tuntuu, kun äitiä ei vaan näy tai hän mieluummin sananmukaisesti juoksee illat muualla?
Jos äidin kanssa haluaisi leikkiä, sylitellä, lukea, jutella. Millainen aikuisuus on, kun lapsena ei saa tarpeeksi?
Minulla on lähipiirissä kaksi äitiä, joilla 2 noin saman ikäistä pientä lasta. Äiti A on 100% kotiäiti ja kuten av-palstalaiset, haukkuu kaikki 'uraäidit' ja pitää omaa tapaansa olla ainoana ja oikeana. Äiti B on lääkäri, joska pitää parina iltana vastaanottoa kun isä hoitaa lapsia. Hänellä ei ole vahvaa kantaa täyteen kotiäitiyteen tai 'uraäitiyteen'.
Äiti A pitää koko ajan kovaa ääntä siitä, kuinka rankaa ja väsyttävää äitiys on. Hän hoidattaa lapsiaan koko ajan mummoilla ja kummeilla, jotta pääsisi huilaamaan. Lastensa kanssa ollessaan hän pörrää kännykkä kädessä ja ei minust atodellakaan ole läsnä. Lähinnä kireä ja kärttyinen. Äiti B taas on käytännössä aina lastensa kanssa, paitsi noina parina iltana kun on töissä ja isä hoitaa. Hän on minun silmiini 100% läsnä lastensa kanssa. Kännykällä häntä ei kiinni saa kuin päiväunien aikaan tai illalla kun lapset menneet nukkumaan. Isovanhemmille hän ei lapsiaan tunge koskaan.
Toki tätä pitää nyt alapeukuttaa, koska meidän pitäisi olla koherentisti sitä mieltä, että vain kotiäiti on hyvä äiti ja läsnä lapsilleen...
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman mielestä 40-v nainen on väsynyt mummo, joka ei kertakaikkiaan voi jaksaa lapsiarkea tai mitään muutakaan. Tämä palsta on kateellisia, huonokuntoisia ja kouluttamattomia wt- mammoja täynnä, jotka eivät jaksa eikä viitsi tehdä elämälleen ja lapsilleen mitään hyödyllistä. Päivät läytetään tuomitsemalla muut.
Juu ja saarnaavat muille läsnäolosta - samalla kun roikkuvat päivät somessa ja lapset pörräävät ilman huomiota. Mutta työn tekeminen on toki synti.
Mistä ihmeen tolppana seisoskelusta sinä puhut? Kuka niin on tehnyt? Vai onko taas niin että asiat nähdään pelkästään mustina tai valkoisina?