Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Up

Kaveri alkoi epäillä, että minulla on suhde varattuun mieheen, johon hän itse oli ihastunut. 

No ei todellakaan ollut. Niin ja kaveri oli myös itse varattu. Alkoi sekoilla niin, että pistin välit poikki. Pyysin myös hakemaan apua vainoharhaisuuteensa. 

Olen kuullut, että olen ollut tällainen omien huolien vyöryttäjä ja ystävä katkaisi äkillisesti ja rajusti välit. Minulla oli silloin raskas vaihe elämässä ja tukeuduin ystävääni ihan liikaa. Kuuntelin myös hänen huoliaan ja ihan aidosti koitin häntä tukea ja välitin, mutta se sitten kääntyi näin eikä hän kokenut, että olisin ollut kiinnostunut. Olen myös kuullut, että puhuu minusta pahaa ja levittää ihan ihmeellisiä juoruja. Pitkään kaipasin häntä, olin hänelle myös vihainen ja katkera ja minulla oli paha olo. Olen kuitenkin päässyt tästä ihmisestä yli, annoin anteeksi ihan itseni vuoksi enkä kaipaa enää. Sen opin, että muille ei kannata omista asioistaan kertoa kauheasti vaan mieluummin puhelee yleisiä positiivisia asioita.

Tavallaan. "Ystaväni" ilmoitti hääpäiväni aamulla, ettei tulekaan häihini, mitä ihmeellisempään syyhyn vedoten. En suuttunut verisesti, mutta olin hämmästynyt. Päätin odotella hänen yhteydenottoaan ja sitä ei moneen vuoteen tullut. FB-kavereita meistä tuli jossain vaiheessa ja jokunen lause ollaan siellä toisillemme kirjoitettu, mutta yli 12 vuoteen ei ole tavattu.

Minulla läheinen ystävä alkoholisoitui pahasti. En lopulta jaksanut vierailla hänen sotkuisessa kämpässään kuuntelemassa humalaisen örinöitä. Selvinpäin aivan ihana ihminen mutta viina vei naisen mennessään. Nyt juopottelee ja turpoaa yhdessä uuden alkkis miesystävän kanssa...

Mä olen huomannut, että tarpeeksi hankalan ihmisen kanssa paras tapa on vain hiipua pois.

Hyvällä tuurilla toiselle esim. paikkakunnalle muutto on hyvä sauma päästä eroon.

Ja vaikka kuinka yrittäisi neutraalisti ilmoittaa muutosta, niin toki drama queen kaveri yrittää vielä senkin tilaisuuden käyttää uuden draaman hämmentämiseen. Mutta en reagoinut, vaihdoin aihetta ja pikkuhiljaa normaalisti lopetin keskustelun.

Tuontyylinen kaveri nyt tietenkin saa materiaalia mistä tahansa, ja jatkaa vielä jonkun aikaa muiden kaveriensa kanssa (kunnes löytää uusia kohteita). Mutta itse saa olla rauhassa, kun jättää tuollaiset pysyvästi. 

Jouduin keskelle pettämisdraamaa. Jos ystäväni olisi edes ollut minulle rehellinen niin tilanne voisi olla eri. Toki minusta oli kamalaa että valehteli miehelleen (joka myös kaverini) mutta tilanteen tultua ilmi valehtelu jatkui myös minulle. Riitojahan siitä tuli ja itsekin sanoin kyllä pahasti, ei siitä enää ollut paluuta. Lisäksi en halua olla tekemisissä hänen uuden miehensä kanssa (kenen kanssa petti), joten parempi pitää välit viileän etäisinä mutta kuitenkin asiallisina, jos nyt jossain joskus satutaan näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Tosi omituinen asumisjärjestely teillä. Olit vuokrannut asuntosi ja kävit siellä itse yöpymässä. Onko tuo ihan laillista?

Ehkä vuokrasi sen kämpän puoleen hintaan? Muuten oli kaverille vähän kökkö diili.

Tosin se on sitten eri asia, että se kaverikin oli törppö kun ei osannut suoraan asiasta puhua vaan puhuu selän takana että VIHAA toista. Vähän överiä.

Veikkaan, että kaveri ei ole uskaltanut valittaa, että ei joudu muuttamaan pois kämpästä. Ja sitten pois muutettuaan on ollut jo niin kyllästynyt ja kurkkuaan myöten täynnä ko. tyyppiä, että ei ole enää ole välittänyt jutella asioita selviksi.

Mistä me tiedetään, onko uskaltanut valittaa. Ehkä on puhunut asiasta, mutta toinen ei vaan ole piitannut.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Mikä tuossa kohtuutonta on? Ei kaverillasi ole velvollisuutta olla enää sinuun yhteydessä, jos on saanut sinusta tarpeekseen. Sinulla vuokranantajana oli velvollisuus pysyä poissa asunnosta ja viedä tavarasi muualle.

Olen ja katkaisin välit selittelemättä, koska en halunnut pahoittaa ystäväni mieltä kertomalla, että hänen puolisonsa ja lastensa isä lähetteli mulle "sopimattomia" viestejä ja koitti iskeä mua ystäväni selän takana, kertoi myös pettäneensä ystävääni usein.

Ystäväni olen tuntenut yli 30 vuotta ja en kertakaikkiaan pystynyt kertomaan, kyllä hän totuuden ukostaan tietää ilmankin, mutta tuskin kuitenkaan sitä, että ukkonsa yrittää iskeä hänen ystäviään eikä vain ventovieraita. Näitä ventovieraita on ollut muutamia, tai muutamista on jäänyt kiinni, pari kertaa tuonut kotiin klamydian ym vähemmän vekkulin yllätyksen.

Kaikki sai alkunsa kun ystäväni tapasi soitella mulle usein myöhään illalla (kun muksut jo nukkui ja sai puhua rauhassa ja samalla nauttia pari neuvoa-antavaa) ja miehellään oli työsuhdepuhelin niin hän sitten usein soitti siitä, koska se ei maksanut mitään, näin myös miehensä sai mun  numeron selville ja alkoi viestittelyn, ensin ihan viattomasti oli juttua ystäväni masennuksesta ja miten auttaa häntä siinä tilanteessa eteenpäin ym ihan tavan juttuja, kunnes sitten vähitellen alkoi mennä ihan eri suuntaan jutut siihen pisteeseen asti, että ehdotteli muuttoa samalle paikkakunnalle tai että tulisi yksinään "kyläilemään" ym.

En keksinyt muutakaan ratkaisua kuin vaan katkaista kaiken yhteydenpidon ystäväni kanssa, kaipaan häntä ja juttelua, mutta kun tiedän hänen historiansa (masennusta ym ongelmia, itsetunto kehno, jne) niin en vaan voinut ottaa asiaa puheeksi.

Mieheensä en koskenut, tai olisi koskenut, edes viiden metrin seipäällä, niin liero umpikiero olmi joka toivottavasti saa joltain reissultaan jonkun parantumattoman hyppykupan.

Vierailija kirjoitti:

Hän tosissaan soitti minut mielisairaalaan. Niina.

En ymmärrä mitä tuo lause tarkoittaa...soittaa joku mielisairaalaan? Ei aukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tosissaan soitti minut mielisairaalaan. Niina.

En ymmärrä mitä tuo lause tarkoittaa...soittaa joku mielisairaalaan? Ei aukea.

Se meinaa että ihan tosissaan, ei siis leikisti, hän soitti tuon tyypin mielisairaalaan. Niina.

Välit yhteen ystävään viilenivät huomattavasti, kun tajusin, että tiivis yhteydenpito oli johtunut kaason tehtävistä hänen häissään. Sekä ei osannut iloita toisen puolesta

Olimme lähes vuoden paljon tekemisissä ja puhuimme tietenkin muistakin asioista kun häistä. Itse olin hankalassa elämäntilanteessa työttömänä, mutta osallistuin hänen häidensä järjestelyyn ja olin aidosti iloinen hänen puolestaan. Kuuntelin myös murheet.

Häiden jälkeen alkoi oma elämä helpottaa. Pääsin opiskelemaan ja tapasin uuden miehen. Siihen päättyi myös tämän ystävän yhteydenpito, ensin arvosteli valintojani. Se tuntui pahalta. Jätti viesteihin vastaamatta, tai vastasi päivän parin viiveellä. Teki muutamat oharit. Yritin kysyä, olenko tehnyt jotain, mikä on loukannut. Kerroin että minulle voi sanoa suoraan jos ei kaipaa seuraa. Sain vastauksia,että en ole tehnyt mitään. Annoin omaa aikaa, mutta kerroin että ei tuntunut kivalta kun ei puhu suoraan. Se riitti itselle.

Myöhemmin yritti palata vanhaan, vakuutteli ettei yrittänyt käyttää hyväksi. Ja pitää päivittäin yhteyttä sekä tavata. Syykin selvisi halusi jonkun jolle jauhaa, kun yritti raskautua. Päätin etten lähde siihen projektiin olemaan olkapää. Itse en arvota ihmisiä elämässäni hyödyn kannalta. Hän myös halusi kehuja ja tunteen että on "paremmassa elämäntilanteessa".

Yläasteella 80-luvun alussa minulla oli ystävä, jonka kanssa ei ollut mitään kahnausta. Lukioon siirtyessämme jouduimme eri luokille. Itse en pitänyt sitä minään ongelmana mutta ystäväni ei enää välittänyt seurastani.

Hän oli kesän aikana löytänyt itselleen poikakaverin ja ilmeisesti piti itseään minua kokeneempana - ja niin hän olikin. Hän oli jehovantodistaja, mikä ei aiemmin ollut mikään ongelma, mutta oli nyt muuttunut sellaiseksi. Poikaystävä, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä, oli samasta uskontokunnasta.

Ystäväni halusi myös ”parempia” ystäviä kuin mitä minä olin. Hän tavoitteli koko lukioaikansa luokkansa varakkaiden, kauniiden ja menevien tyttöjen seuraa mutta turhaan. Lienee turhaa sanoa, että minä olin keskituloisesta perheestä, tavallisen näköinen ja kiinnostunut ihan muista asioista kuin juppielämästä.

En pidä hänen ystävyytensä menetystä kovin isona mutta tapa, millä ystävyyteni hylättiin, jäi kaivelemaan minua vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tosissaan soitti minut mielisairaalaan. Niina.

En ymmärrä mitä tuo lause tarkoittaa...soittaa joku mielisairaalaan? Ei aukea.

Ilmeisesti joku oli ilmaissut huolensa toisen mielenterveydestä ja tämä oli päässyt siksi psykiatrin arviointiin, jossa oltiin todettu tämän tarvitsevan psykiatrista laitoshoitoa.

Olen katkaissut useastikin, minut on myös heivattu. Tuntuuhan se pahalta, ja olen jäänyt kaipaamaan ystävissäni sitä ns. hyvää puolta, mutta kun se huono puoli on ollut sellainen, etten ole voinut sen kanssa elää, niin on ollut pakko lähteä pois ystävyyssuhteesta. Yleensä olen sanonut ystävälleni ihan suoraan, mistä kiikastaa. Ja yleensä olen jo jonkun aikaa yrittänyt selittää, etten hyväksi tietynlaista käytöstä. Kertaakaan ystävä ei ole ottanut onkeensa vaan on jatkanut samaa rataa. Niinpä olen sitten sanonut että olet tosikiva tyyppi ja rakas mulle, mutta meidän ystävyydestä ei tuu mitään sen ja sen takia. Poikkeuksetta nämä erot ovat menneet hyvin. Ikävä jää, ja se, ettei ole kauhean helppo saada uusia ystäviä.

Kun minut on heivattu, olen saanut vain yhden kerran selityksen. Muut kerrat minut on ghostattu. Siinä ainakin mulla on sen verran pitkät piuhat, että kestää kauan, ennenkuin ymmärrän, ettei tyyppi halua olla kanssani missään tekemisissä. Sitä en ole vielä kertaakaan ymmärtänyt, että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ja katkaisin välit selittelemättä, koska en halunnut pahoittaa ystäväni mieltä kertomalla, että hänen puolisonsa ja lastensa isä lähetteli mulle "sopimattomia" viestejä ja koitti iskeä mua ystäväni selän takana, kertoi myös pettäneensä ystävääni usein.

Ystäväni olen tuntenut yli 30 vuotta ja en kertakaikkiaan pystynyt kertomaan, kyllä hän totuuden ukostaan tietää ilmankin, mutta tuskin kuitenkaan sitä, että ukkonsa yrittää iskeä hänen ystäviään eikä vain ventovieraita. Näitä ventovieraita on ollut muutamia, tai muutamista on jäänyt kiinni, pari kertaa tuonut kotiin klamydian ym vähemmän vekkulin yllätyksen.

Kaikki sai alkunsa kun ystäväni tapasi soitella mulle usein myöhään illalla (kun muksut jo nukkui ja sai puhua rauhassa ja samalla nauttia pari neuvoa-antavaa) ja miehellään oli työsuhdepuhelin niin hän sitten usein soitti siitä, koska se ei maksanut mitään, näin myös miehensä sai mun  numeron selville ja alkoi viestittelyn, ensin ihan viattomasti oli juttua ystäväni masennuksesta ja miten auttaa häntä siinä tilanteessa eteenpäin ym ihan tavan juttuja, kunnes sitten vähitellen alkoi mennä ihan eri suuntaan jutut siihen pisteeseen asti, että ehdotteli muuttoa samalle paikkakunnalle tai että tulisi yksinään "kyläilemään" ym.

En keksinyt muutakaan ratkaisua kuin vaan katkaista kaiken yhteydenpidon ystäväni kanssa, kaipaan häntä ja juttelua, mutta kun tiedän hänen historiansa (masennusta ym ongelmia, itsetunto kehno, jne) niin en vaan voinut ottaa asiaa puheeksi.

Mieheensä en koskenut, tai olisi koskenut, edes viiden metrin seipäällä, niin liero umpikiero olmi joka toivottavasti saa joltain reissultaan jonkun parantumattoman hyppykupan.

Äh, toimit ihan täysin väärin. Pahoitit varmasti ystävän mielen sata kertaa enemmän katoamalla selittämättä, kuin kertomalla miehen touhuista, jos mies on sarjapettäjä niin eiköhän olisi ymmärtänyt tuon että vikittelee suakin. Oisit vaikka suoraan voinut rohkaista eroon. Nyt vaan hävisit. Paska ystävä

Katkaisin, koska paljastui lopulta aikamoiseksi opportunistiksi myös minun suhteeni. Ihan oksettaa koko ihminen nykyään. Muistan kun ystävyytemme alkuaikoina ihmettelin, miksi ei enää ole väleissä muutamien tuntemieni ihmisten kanssa, vasta edellisen kesänsä kaasonsa kanssa jne..

Vierailija kirjoitti:

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Olen hävinnyt tismalleen näin ja ex ystävä ajattelee varmaan, että hävisin "yllättäen" vaikka olin pahan olon kaatopaikka ko pariskunnalle useita kuukausia ja sain paskaakin niskaani sitten lopuksi... Eli kannattaa miettiä ihan perusteellisesti mikä meni omassa toiminnassa pieleen

Kaverini puolisoon kyllä. Tyyppi yritti ilmeisesti iskeä minua tai jotain, seurasi minua ympäriinsä ja käyttäytyi todella ärsyttävästi, lääppi ohimennen ym. Tämä kaikki tapahtui vielä melkeinpä kaverini ja puolisoni silmien alla bileissä. Arvostukseni tyyppiä kohtaan loppui kuin seinään. Bileissä en sitä osoittanut hänelle enkä kenellekään muullekaan, mutta lopetin tyypin moikkaamisen ja ignoorasin hänet elämästäni. Seurassa olen kuin tyyppiä ei olisikaan. Facebookissa poistin ensin tyypin seurattavien kaverien listalta, myöhemmin vitutti lisää ja poistin tyypin kavereistani kokonaan. On kulunut jo vuosia, mutta kaverini ei taida tietää tästä vieläkään. Mietin joskus olisiko pitänyt kertoa kaverilleni, mutta toisaalta välillämme ei tapahtunut mitään enkä haluaisi riskeerata kaveruuttamme.