Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Olen katkaissut välit kaikkiin, jotka ovat pitäneet minua kynnysmattona. Aina vain oletettu, että minä matkustan vaikka satoja kilometrejä tapaamisiin. Ex-ystävät eivät itse koskaan tulleet luokseni muutettuamme eri paikkakunnille lukion jälkeen. Kaikilla tapaamisilla jauhettiin enimmäkseen heidän miesasioista. Pari "räiskyvää persoonaa" suuttui aina useita kertoja vierailun aikana, kun olin tullut heitä tapaamaan pitkän matkan takaa. Erikoisimpiin suuttumisen aiheisiin kuului mm. kun en halunnut mennä alastonuinnille kavereiden poikaystävien nähden. 

Yksi näistä "räiskyvistä" haukkui marttyyriksi, kun lopulta kerroin asiat niin kuin ne ovat, kun oli ihmetellyt, miksen ottanut enää yhteyttä.    

Olen huomannut olleeni melkein kaikissa ystävyys- tai sukulaissuhteissani se joka joustaa. Se johon turvaudutaan, kun menee huonosti tai tarvitaan analysointikaveria. Monta vuotta hyväksyin roolini ja kuvittelin, että niin ystävyyssuhteissa kuuluukin toimia. Alemmuuden tunne ja huono itsetunto saivat pönkitystä siitä, että minua tarvittiin. Heräsin todellisuuteen läheiseni kuoleman jälkeen. Kuolemasta kertoessani läheisin ystäväni alkoi vuodattamaan omia huoliaan, jotka eivät oikeastaan edes liittyneet häneen elämäänsä, mutta järkyttivät häntä. Päädyin lohduttamaan häntä. Olisi tuolloin jo pitänyt tajuta mitä varten hänen elämässään olin, mutta yritin silloin vain selvitä surustani. Lopulta vasta parin vuoden päästä, kun olin ensimmäistä kertaa löytänyt elämääni onnen, tämä ystäväni syyllisti siitä, etten välitä hänen asioistaan. Mikään ei edes ollut muuttunut välillämme. Minun elämäni oli kokenut muutoksen, jota hän ei ilmeisesti kyennyt ymmärtämään. Sama ihminen olin silti hänelle ollut. Tuntui, ettei mikään riittänyt ja hän vaati minulta liikaa. Kuin olisi pitänyt elää vain häntä varten. Onnistui loukkaamaan niin pahasti sillä etten muka välittänyt ja sain rohkeutta lopettaa yhteydenpidon. Silloin en tosiaan enää välittänyt. Nykyään viihdyn lähinnä perheeni kanssa ja välttelen tiiviitä kaverisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ja katkaisin välit selittelemättä, koska en halunnut pahoittaa ystäväni mieltä kertomalla, että hänen puolisonsa ja lastensa isä lähetteli mulle "sopimattomia" viestejä ja koitti iskeä mua ystäväni selän takana, kertoi myös pettäneensä ystävääni usein.

Ystäväni olen tuntenut yli 30 vuotta ja en kertakaikkiaan pystynyt kertomaan, kyllä hän totuuden ukostaan tietää ilmankin, mutta tuskin kuitenkaan sitä, että ukkonsa yrittää iskeä hänen ystäviään eikä vain ventovieraita. Näitä ventovieraita on ollut muutamia, tai muutamista on jäänyt kiinni, pari kertaa tuonut kotiin klamydian ym vähemmän vekkulin yllätyksen.

Kaikki sai alkunsa kun ystäväni tapasi soitella mulle usein myöhään illalla (kun muksut jo nukkui ja sai puhua rauhassa ja samalla nauttia pari neuvoa-antavaa) ja miehellään oli työsuhdepuhelin niin hän sitten usein soitti siitä, koska se ei maksanut mitään, näin myös miehensä sai mun  numeron selville ja alkoi viestittelyn, ensin ihan viattomasti oli juttua ystäväni masennuksesta ja miten auttaa häntä siinä tilanteessa eteenpäin ym ihan tavan juttuja, kunnes sitten vähitellen alkoi mennä ihan eri suuntaan jutut siihen pisteeseen asti, että ehdotteli muuttoa samalle paikkakunnalle tai että tulisi yksinään "kyläilemään" ym.

En keksinyt muutakaan ratkaisua kuin vaan katkaista kaiken yhteydenpidon ystäväni kanssa, kaipaan häntä ja juttelua, mutta kun tiedän hänen historiansa (masennusta ym ongelmia, itsetunto kehno, jne) niin en vaan voinut ottaa asiaa puheeksi.

Mieheensä en koskenut, tai olisi koskenut, edes viiden metrin seipäällä, niin liero umpikiero olmi joka toivottavasti saa joltain reissultaan jonkun parantumattoman hyppykupan.

Siis mies alkoi laittaa tekstiviestejä? Mistä tiedät että se oli mies eikä ystäväsi joka testaa sinua?

Mulla sama ettei kiinnosta tiiviit kaverisuhteet enää yhtään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ja katkaisin välit selittelemättä, koska en halunnut pahoittaa ystäväni mieltä kertomalla, että hänen puolisonsa ja lastensa isä lähetteli mulle "sopimattomia" viestejä ja koitti iskeä mua ystäväni selän takana, kertoi myös pettäneensä ystävääni usein.

Ystäväni olen tuntenut yli 30 vuotta ja en kertakaikkiaan pystynyt kertomaan, kyllä hän totuuden ukostaan tietää ilmankin, mutta tuskin kuitenkaan sitä, että ukkonsa yrittää iskeä hänen ystäviään eikä vain ventovieraita. Näitä ventovieraita on ollut muutamia, tai muutamista on jäänyt kiinni, pari kertaa tuonut kotiin klamydian ym vähemmän vekkulin yllätyksen.

Kaikki sai alkunsa kun ystäväni tapasi soitella mulle usein myöhään illalla (kun muksut jo nukkui ja sai puhua rauhassa ja samalla nauttia pari neuvoa-antavaa) ja miehellään oli työsuhdepuhelin niin hän sitten usein soitti siitä, koska se ei maksanut mitään, näin myös miehensä sai mun  numeron selville ja alkoi viestittelyn, ensin ihan viattomasti oli juttua ystäväni masennuksesta ja miten auttaa häntä siinä tilanteessa eteenpäin ym ihan tavan juttuja, kunnes sitten vähitellen alkoi mennä ihan eri suuntaan jutut siihen pisteeseen asti, että ehdotteli muuttoa samalle paikkakunnalle tai että tulisi yksinään "kyläilemään" ym.

En keksinyt muutakaan ratkaisua kuin vaan katkaista kaiken yhteydenpidon ystäväni kanssa, kaipaan häntä ja juttelua, mutta kun tiedän hänen historiansa (masennusta ym ongelmia, itsetunto kehno, jne) niin en vaan voinut ottaa asiaa puheeksi.

Mieheensä en koskenut, tai olisi koskenut, edes viiden metrin seipäällä, niin liero umpikiero olmi joka toivottavasti saa joltain reissultaan jonkun parantumattoman hyppykupan.

Siis mies alkoi laittaa tekstiviestejä? Mistä tiedät että se oli mies eikä ystäväsi joka testaa sinua?

Minua taas ihmetyttää se, että tuskin kukaan sinnikkäästi viestejä laittaa, jos ei saa vastakaikua. Varmaan sanoit että lopettaa heti tai ilmoitat vaimolle. Taisi olla nyt vain toinen puoli totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Etkä sitten oppinut tästä kokemuksesta yhtään mitään. Sait juuri sitä mitä tilasitkin.

Sama, että haluan olla vain perheeni kanssa tai yksin. En kaipaa mitään draamaa tai ikävää elämääni.

Up

En kuullut ystävästäni enään mitään sen jälkeen kun ilmoitin odottavani esikoistani.. ei edes onnitellut kun vauva syntyi.

Ollaan kyllä nähty sen jälkeen, kun ollaan tyttökavereiden kanssa treffattu yhdessä ja minä kävin onnittelukäynnillä hänen luonaan (minun aloitteesta) kun hän sai vauvan.

Enään en ota yhteyttä, koska selvästikään hän ei halua olla tekemisissä kanssani. Minkä takia - sitä en tiedä.

Mulla oli bestis jonka kanssa oltiin ekaluokalta kavereita.

Ehkä hän oli jo silloin vähän sellainen, että kun tuli coolimpia kavereita, niin minä jäin sivuun. Hän oli muutenkin vähän vauhdikkaampi minä hiljaisempi.

Parikymppisinä tiet erkani välillä opiskeleen, sitten päädyttiin taas samalle paikkakunnalle ja oltiin taas hyvät kaverit. Hän sai esikoisensa yksin nuorena, ja olin vähän kuin sinkkutäti ja näin paljon vaivaa ystävyyden eteen kun hän ei jaksanut. Sitten hän taas muutti ja meni töihin ja uusiin naimisiin, oltiin kavereita perheinemme.

Hänellä meni yhä paremmin, ja oli hienoja uusia tuttuja, minulla oli vähän vaikeaa ja oma avioliitto oli raskas ja voimia vievä.

Varmaan siinä kohtaa kaverini alkoi viihtyä enemmän niiden menestyneempien tuttujen kanssa, ja kypsyi minuun kun olin kai passiivisempi keksimään menoa ja ottamaan yhteyttä, vaikka olin aina valmis jos hän otti yhteyttä. Siinä kohtaa oli monta kuolemantapausta mun elämässä, narsisti pomo ja avioero alkkismiehestä. Olin aika sumussa ja voimaton, ja häpesinkin elämääni.

Niin hän sitten lakkasi olemasta minuun yhteydessä, ja on kyllä kohtelias kun nähdään tai yritän olla yhteydessä, mutta ei voi enää sanoa että oltaisiin ystävät.

Surullista, minä kyllä kaipaan kun oli ystävä, joka on tuntenut lapsesta. Vähän kuin olisi sisko, hän tuntee elämäsi eri vaiheet kuin omansa.

Minuun on joukko katkaissut välit ghostaten exän ilkeiden valheellisten selän takana puheiden vuoksi. Ex myönsi minulle valehdelleensa minusta alhaisesti muttei suostunut puhdistamaan mainettani ja kertomaan muille totuutta kun oma maine menisi

Laitoimme välit poikki sukulaiseen. Syynä oli epärehellisyys, valehtelu, taloudellinen hyväksikäyttö, varkaus, petos ja kavallus. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa ja valheella on lyhyet jäljet. Sanonta "suku on pahin" pitää paikkansa.

Minulta on katkennut välit yhden ystävän kanssa ehkä lähinnä hänen uteliaisuutensa takia. Häneen tutustuin kun tuli samaan työpaikkaan. Olin hänen polttareissaan ja itseasiassa valmistin hänelle polttariasun, tein työtunteja aika paljon ja vaikka itse sanonkin siitä tuli hieno. Hommaan mut nakitettiin koska mulla oli ompelukone ja olin liian kiltti sanoakseni ei.

Kun hän tuli ekaa kertaa katsomaan mieheni kanssa ostamaamme omakotitaloa, kävi keittiönkaapit läpi. Lapsen saatuani olisi pitänyt oma sektioarpikin näyttää (kun hänelläkin on, tosin sitä ei näytetty), ohitin pyynnön vain naurulla. Siinä vaiheessa ei oltu enää samassa duunissa ja huomasin muutenkin että haluaa lähinnä kuulla minulta mitä kukakin ex-työkaveri puuhaa. Kun tajusin tämän ja aloin vastaamaan ympäripyöreästi, niin eipä kiinnostanut enää minun seurani.

Kerran ohimennen tavatessamme hän vaihtoi kuulumisiaan ja kohteliaasti toki kysyi niitä myös minulta, kun aloin muutamalla sanalla vastaamaan niin alkoi puhua päälle ja kuittasi että täytyykin mennä= ei kiinnostanut kuulumisen. Toisen kerran perheessämme oli hiukan spesiaalitilanne, josta oli yhteisten tuttujen kautta kuullut (ei itse ottanut yhteyttä) niin tulla tupsahti apteekissa kun olin asioimassa tiskillä (missä pitäisi saada olla rauhassa) luokseni kyselemään tästä. Sanoin vaan että kaikki on hyvin (niinkuin kaikesta huolimatta olikin) enkä avannut tilannetta enempää. Olin lähinnä pöyristynyt siitä että on pokkaa tulla utelemaan tuollaisessa tilanteessa.

Ystävyytemme oli muutenkin lähinnä sitä, että minulta pyydettiin sitä tätä ja tuota, mutta muuten ystävyytemme oli hänelle mitäänsanomaton. Kanssani oltiin tekemisissä vain omien tarkoitusperien vuoksi ja kun tämän tajusin enkä enää vastannut kysyntään, niin ystävyys kuoli aika nopeasti. Minun seurani ei oikeasti kiinnostanut, eikä kyllä ole haitannut.

Itse katkaisin välit ystävääni jonka kanssa tutustuimme jo lapsuudessa. Hänellä oli kriisi, jonka aikana tuin ja kuuntelin. Itseasiassa oli juurikin näitä jotka ovat yhteydessä lähinnä silloin kun joku kriisi on päällä. Muutoin saattoi mennä kuukausi kaupalla ettei mitään pihausta kuulu.

Yhteydenpito oli lisäksi sikäli yksipuolista, että jos minä kysyin kuulumisia, niin aina oli kiire tai ei jaksanut puhua, mutta minulla olisi pitänyt olla hänelle aikaa. Usein ottaessani yhteyttä sanoi että nyt ei jaksa, hän soittaa huomenna tai viikonloppuna. Eipä soittoja kuulunut.

Kunnolliset tapaamiset meillä oli vain kun itse kävin hänen luonaan. Hänen tullessa minulle, oli niin kiireinen että tapaamiset olivat lyhyitä ja olisi pitänyt olla kiitollinen kun tuli käymään ystävän luona vaikka ei ehdi kuin pyörähtää. Ei auttanut vaikka sanoin, että olisi mukava joskus nähdä kiireettä.

Valitteli tylsyyttä ja ongelmiaan ja kun niistä keskusteltiin ja ehdottelin yhteistä tekemistä tylsyyden ehkäisemiseksi, niin mikään ei käy ja on niin hankalaa, eikä hän sellaiseen suostu. Joskus jopa kieltäytyi ehdotuksestani ja hetken päästä laittoi viestiä että toinen ystävä ehdotti vähän samaa ja lähtee nyt mielummin hänen kanssaan kun pääsee helpommalla (me emme asu yhtä lähekkäin, eli olisi hiukan joutunut näkemään vaivaa, vaikka muuten esim. kyydissä olisi päässytkin).

Se, mikä kamelin selän lopulta katkaisi ja lopullisesti avasi silmäni oli se itsekkyys miten suhtautui minuun ja ystävyyteemme. Hän oli pyynnöistäni huolimatta yhteydessä sellaisiin aikoihin ja tapaan joka minulle ei sovi, perustelinkin sen hänelle useamman kerran. Tästä huolimatta ohitti toiveeni jatkuvasti ja ihmetteli kun en vastaa. En vastaa, kun en pysty. Jos ehdotin että palataan illalla asiaan, niin ei käynyt, koskaan. Huomasin että minun toiveeni ovat pelkkää ilmaa ja minun olisi oltava valmiudessa kun häntä kiinnostaa. Huolimatta siitä mikä tilanteeni on. (Tämä ilmeni jo ollessamme nuoria aikuisia kun puhelin saattoi arkiyönä soida ja hän purki humalassa tuntojaan siitä huolimatta että minulla oli aamulla töitä.)

En tee mitään ystävyydellä joka tuottaa mielipahaa. Olen luonteeltani kiltti ja uskon kaikista hyvää, siksi tässä kesti niin tolkuttoman kauan herätä todellisuuteen tämän henkilön kohdalla.

Sellaisia naisia ei ole jotka eivät olisi katkaisseet välejä ystäviinsä 😂😂😂😂😂

#selkäänpuukotus

#vatvominen

#ylitulkinta

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia naisia ei ole jotka eivät olisi katkaisseet välejä ystäviinsä 😂😂😂😂😂

#selkäänpuukotus

#vatvominen

#ylitulkinta

Jep, olen yhteen ystävääni katkaissut välit lähes kaikista näistä syistä.

Hän on ollut epäluotettava, joskus jopa puukottanut selkään. Vatvoo vain omia asioitaan, minun asiat kuitataan nopeasti ohi.

En keksi omasta puolestani ylitulkitsemista, koska liki 50 vuoden ajan hänen toimintamallinsa on ollut sama. Minusta jos voi hyötyä, niin sitä yritetään, aina ja poikkeuksetta. Jos itse haluan tarjota ystävyyden nimissä jotain extraa, niin se ei usein käy, koska siihen liittyy tapaamisen. Hyötymiset halutaan tehdä kustannuksellani, mutta ilman minua.

On myös itsekkäästi vaarantanut nuoruudessa toistuvasti henkeni. Tämä selvisi näin myöhään aikuisena ja oli juurikin yksi iso syy sille miksi en ole enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tämä ex-ystävä, nykyinen tuttu elää mielialalääkkeiden ja rauhoittavien varassa

...ja se on sinusta jotenkin halveksittavaa/väheksyttävää ja kertoo tämän ystävän huonoudesta? 

Toivottavasti olen väärässä.

2 ystävätärtä olen ghostannut tyylillä, jos niin voi sanoa. Päätöksen tehtyäni vein aiemmin tehdyt sopimukset läpi aivan kuten ennenkin, mutta mitään uutta en ehdottanut ja heidän kaikki ehdottelunsa torjuin valesyillä. Myöhempiin heidän yhteydenottoihinsa en ole vastannut. Tylyä kyllä, mutta sain tarpeekseni pitemmän ajan kuluessa. Olisi ollut reilua kertoa heille syy hylkäämiseen, mutten edes viitsinyt.

Syy toisen hylkäämiseen oli suhteen muuttuminen taloudelliseksi hyötymiseksi. Toinen pyysi, että pidettäis tapaamisissa taukoa, kun näytän niin surkealta, että hänestä tuntuu pahalta katsoa minua. Olin joutunut pahaan kriisiin osin hänen myötävaikutuksella. Ajattelin, että pidetään vaan, mutta tauko jää lopulliseksi. Kumpaakaan en ole kaivannut elämääni.

Nykyisin olen tarkka siitä, ketä päästän lähelleni. En tarvitse montaa ystävää.

Minuun on kyllä katkaistu välit ghostaamalla, ja luulen, että syynä on ollut  oma melko itsekeskeinen käytökseni. Tajusin sen vasta jälkeenpäin, ja mielestäni olen kypsempi ja huomaavaisempi nykyään iän myötä. Jotenkin lohdullista, että aina voi kehittyä.

Yhden lukiokaverin kanssa ystävyys päättyi, kun hän oli loputtoman kateellinen muille ihmisille heidän saavutuksistaan, poikaystävistä jne. Kun pääsin yliopistoon parin välivuoden jälkeen, tämä kaveri lopetti yhteydenpidon kuin seinään. Ei kestänyt sitä, että minulla oli hetkellisesti jotain mitä hänellä ei, vaikka pääsi itsekin yliopistoon myöhemmin. Ei olla tavattu vuosiin eikä yritetty ottaa toisiimme yhteyttä. Ehkä sen kuuluikin kuihtua pois.

Toisen kaverin kanssa ystävyys päättyi/kaatui hänen pakkomielteiseen ihastukseensa. Kaverini oli ihastunut palavasti erääseen tyttöön jonka myös itse tunsin. Heistä ei koskaan tullut mitään ja tyttö aloitti seurustelun uuden pojan kanssa, mutta kaveri ei päässyt pakkomielteestään yli. Kuuntelin kuukaudesta toiseen tätä onnetonta tarinaa, olin hänelle vain hätävara ja roskakori kun meni huonosti, minun kuulumiseni eivät kiinnostaneet. Alussa toki tuin, mutta homma alkoi saada sen verran synkkiä piirteitä että peli oli vedettävä poikki ihan oman mielenterveyden kannalta. Yritettiin pari kertaa elvyttää kaveruutta, mutta ei siitä vain enää mitään tullut. Ei olla enää missään tekemisissä ja ihan hyvä näin. Kuulin kiertotietä että sama tilanne jatkuu ja olin kiitollinen pelastettua itseäni ajoissa. Opin myös sen, etten enää koskaan sotkeudu kenenkään rakkauselämään.