Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Mä jätin pari miestuttua koska jutut oli välillä sovinistisia ja rasistisia, en vaan halua sellaista seuraa. Raiskauksestakin puhui hyväksyvään sävyyn! Molemmilla oli myös jotain mt ongelmia, toisella todistetusti, toisesta epäilys. Oli jotenkin mustasukkaisen ja kateellisen oloinen.

Yksi naiskaveri vaan jätti mut. Alkoi olemaan tyly ja harvasanainen. Kun en ollut kuullut hänestä kuukausiin rupesin ajattelemaan hänen sanomisia tarkemmin. Hän oli monesti sanonut tai tehnyt jotain mistä jäi olo ettei arvosta mua ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin mun silloisen parhaan kaverin kanssa kimppakämppään. Kaikki meni monta kuukautta hyvin mut kerran tulinkin kotiin töistä keskellä päivää (hänellä vuorotyö, mulla 9-17) ja yllätin hänet huoneestani jännän näköisenä. Kysyin mitä siellä teki, niin kuulemma huoneesta oli kuulunut jotain outoa naksumista ja oli halunnut tsekata, onko kaikki ok. No, samalla havaitsin että tietokonepöydän laatikosta pursuilevat paperit siten että oli vaan kiireessä tuikattu kiinni kun ovi kävi.

Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun henk.koht. tavarat oli usein jotenkin oudossa järkässä siihen nähden miten niiden muistin olevan, ja meikkieni joukosta oli muutaman kerran hävinnyt jotain. Olin jotenkin niin tyrmistynyt, etten ruvennut sen enempää tenttaamaan, sanoin vaan viikon päästä, että haluan muuttaa lähemmäs työpaikkaani ja irtisanottiin sit vuokrasopimus ja etsittiin uudet kämpät. Ollaan moikkailuväleissä ja FB-kavereina yhä muttei koskaan sen isompaa.

Mä olen ollut siinä luulossa, että hyvät ihmiset ei vaan pengo toisten tavaroita tai vaikka lue kaverin auki jääneeltä tietokoneelta juttuja tai selaa sen kännykkää, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus.[/quo

Olet oikeassa: hyvät ihmiset eivät pengo toisten tavaroita. Kierot penkoo. Hyvä että pääsit eroon tyypistä.

Kaveri pani välit poikki ilmeisesti siksi, että minulla oli ollut samat ongelmat monta vuotta enkä pystynyt ratkaisemaan niitä. Häntä vain alkoi ärsyttää se tilanne eikä jaksanut enää keskustella niistä. (Keskustelimme kyllä hänenkin ongelmistaan, että siitä se ei ollut kiinni.)

Parin vuoden kuluttua kaveruuden loppumisesta ongelmani yllättäen ratkesivat. En kuitenkaan jostain syystä soittanut hänelle ja ehdottanut, että jospa voitaisiin olla taas ystäviä.

Miehen sisarus ja hänen puolisonsa eivät pyytäneet minua yhdessä mieheni kanssa lapsensa kummiksi, pelkästään mieheni. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10v ja tosi paljon tekemisissä. Olen esim hoitanut paljon heidän vanhempia lapsia, toisin kuin mieheni, Hyvin olisivat voineet pyytää kummiksi meitä pariskuntana, vaan eivät pyytäneet. On vähentynyt yhteydenpito minun suunnistanut. En pyydä lapsia enää oma-aloitteisesti leikkimään tms.

Kerran joo. Eräs tuttavani ja ikäiseni nainen arvosteli jatkuvasti kaikkea mitä minulla oli. Asuntoa, opintomenestystäni, miesystävääni jne.. Muutaman vuoden tätä kuunneltuani totesin, että on sinunkin elämässäsi valintoja joita minä en tekisi. En ottais koskaan itelleni sellaista puolisoa kuin hänellä. Sen jälkeen hänestä ei olekaan kuulunut mitään... Voi mikä menetys minulle ?!

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin mun silloisen parhaan kaverin kanssa kimppakämppään. Kaikki meni monta kuukautta hyvin mut kerran tulinkin kotiin töistä keskellä päivää (hänellä vuorotyö, mulla 9-17) ja yllätin hänet huoneestani jännän näköisenä. Kysyin mitä siellä teki, niin kuulemma huoneesta oli kuulunut jotain outoa naksumista ja oli halunnut tsekata, onko kaikki ok. No, samalla havaitsin että tietokonepöydän laatikosta pursuilevat paperit siten että oli vaan kiireessä tuikattu kiinni kun ovi kävi.

Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun henk.koht. tavarat oli usein jotenkin oudossa järkässä siihen nähden miten niiden muistin olevan, ja meikkieni joukosta oli muutaman kerran hävinnyt jotain. Olin jotenkin niin tyrmistynyt, etten ruvennut sen enempää tenttaamaan, sanoin vaan viikon päästä, että haluan muuttaa lähemmäs työpaikkaani ja irtisanottiin sit vuokrasopimus ja etsittiin uudet kämpät. Ollaan moikkailuväleissä ja FB-kavereina yhä muttei koskaan sen isompaa.

Mä olen ollut siinä luulossa, että hyvät ihmiset ei vaan pengo toisten tavaroita tai vaikka lue kaverin auki jääneeltä tietokoneelta juttuja tai selaa sen kännykkää, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus.

Kamalaa, mutta valitettavasti ihmisiin ei kannata luottaa tuollaisissa asioissa.

Mulla oli nuorempana kaveri joka oli kunnon drama queen. Hän keksi aina mitä kummallisimpia syitä pistää välit poikki ystävien kanssa. Meilläkin oli ”välit poikki” monta kertaa. Tää viimeisin on kestänyt jo monta vuotta ja paluuta ei ole mun puolelta. En halua sellaista ihmistä elämääni joka tempaisee tuulesta syitä loukkaantua ja jonka kanssa saa aina vääntää ja tapella joka asiasta.

Olen katkaissut välini muutamankin ikävään "kaveriin", niin teininä kuin nyt parikymppisenäkin. Eivät antaneet minulle muuta kuin pahaa mieltä, miksi ylläpitäisin välejä sellaisiin?

P*skaa heiltä tuli perään jonkin aikaa ennen kuin lopulta luovuttivat, mutta kestin sen.

Tuttavani stalkkasi koneeni ja katseli minua koneen kameran kautta kaksi vuotta. Lisäksi hän laittoi minusta keksimiään juoruja liikkeelle ja soitti minut mielisairaalaan. Hänellä on pahoja henkilökohtaisia ongelmia.

Koko sen kaveripiiri on samanlaista saastaa.

Niina pitää itseään kovin hienona naisena.

Hän ihmettelee että miksi en halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Mielestäni hän on vajaa päästään.

Hänen tuttavansakin ihmettelevät että miksi en halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä. Kaikilla päissä vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Tosi omituinen asumisjärjestely teillä. Olit vuokrannut asuntosi ja kävit siellä itse yöpymässä. Onko tuo ihan laillista?

Ne kaikki sen kaveripiirin ihmiset on sakeita. Kannattaa pysyä sellaisista kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Tosi omituinen asumisjärjestely teillä. Olit vuokrannut asuntosi ja kävit siellä itse yöpymässä. Onko tuo ihan laillista?

Ehkä vuokrasi sen kämpän puoleen hintaan? Muuten oli kaverille vähän kökkö diili.

Tosin se on sitten eri asia, että se kaverikin oli törppö kun ei osannut suoraan asiasta puhua vaan puhuu selän takana että VIHAA toista. Vähän överiä.

Olen katkaissut välit pitkäaikaiseen ystävääni. Syy oli lopulta varmaankin se, että olimme todella erilaisia eikä kyetty täysin ymmärtämään toistemme ajatusmaailmaa. Eri elämäntilanteissa tämä korostui. Aloitin uudet opinnot aikuisiällä ja etsimme mieheni kanssa omistusasuntoa. Häntä näistä asioista puhuminen ahdisti, joten hiljenin siis niistä. Hänellä oli tuolloin vakituinen työpaikka ja sama tilanne miehensä kanssa, mutta ei ilmeisesti ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Viimeinen niitti oli kai se, kun saimme mieheni kanssa lapsen. Lapsirakas ystäväni, joka usein puhui omien lapsien hankkimisesta, oli asiasta innoissaan, vaikka ilmaisikin huolensa ystävyytemme jatkumisesta. Hänellä oli muitakin vanhempia ystävinään, joten ihmettelin hieman hänen suhtautumistaan minun vanhemmuuteeni. Tapasimme yhtä usein kuin ennenkin ja höpöteltiin samoja asioita. Vältin puhumasta sen hetkisestä elämäntilanteestani mm. opiskelusta ja äitiydestä ja keskustelumme pyörikin enemmän hänen ympärillään. Lopulta, enempää yksityiskohtiin menemättä, sain häneltä tuutin täydeltä kakkaa niskaani. Arvosteli mm. vanhemmuuttani ja syytteli ihme asioista. Olin järkyttynyt ja tajusin, ettei hän ilmeisesti tuntenut minua vuosien jälkeenkään, kun pystyi sellaisia asioita ajattelemaan. Olin ollut hänelle tuki ja turva, eikä se todellakaan toiminut toisin päin. Hänestä välimme olivat tämän jälkeen sujut, mutta minulla tuli mitta täyteen. Olen ollut aina vähän tossukka ja taisin silloin kasvattaa itselleni selkärangan. Jälkeenpäin ajatellen hän oli aina ollut sellainen, joka kerää ihmisiä ympärilleen ja pui kaikkien kanssa omat asiansa läpi moneen kertaan. Suretti jälkeenpäin lähinnä se, että luulin meidän olevan ystäviä ja hänelle en tainnut olla kuin vain yksi likaämpäri muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joutui asunnottomaksi ja otin hänet vuokralle asuntooni sillä ehdolla, että voin itse käydä asunnossa silloin tällöin (asuin toisella paikkakunnalla, mutta aina joskus oli asiaa sille paikkakunnalle jolla asunto sijaitsi). Kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen kun kaveri muutti pois asunnostani, hänestä ei kuulunut enää mitään. Yhteisiltä tutuilta kuulin, että hän oli sanonut saaneensa tarpeekseen minusta, koska olin käynyt itse siellä asunnossa, ja häntä oli myös ärsyttänyt se, että asunnossa oli niin paljon minun tavaroitani. Hän oli oikein laskenut, kuinka monta kertaa olin yöpynyt siellä. Yhdelle henkilölle hän oli sanonut vihaavansa minua ja ettei halua nähdä minua enää koskaan. Tämä tuntui aika kohtuuttomalta, kun hänen kanssaan oli etukäteen sovittu, että minäkin käyn asunnossa ja että tavarani ovat siellä.

Tosi omituinen asumisjärjestely teillä. Olit vuokrannut asuntosi ja kävit siellä itse yöpymässä. Onko tuo ihan laillista?

Ehkä vuokrasi sen kämpän puoleen hintaan? Muuten oli kaverille vähän kökkö diili.

Tosin se on sitten eri asia, että se kaverikin oli törppö kun ei osannut suoraan asiasta puhua vaan puhuu selän takana että VIHAA toista. Vähän överiä.

Veikkaan, että kaveri ei ole uskaltanut valittaa, että ei joudu muuttamaan pois kämpästä. Ja sitten pois muutettuaan on ollut jo niin kyllästynyt ja kurkkuaan myöten täynnä ko. tyyppiä, että ei ole enää ole välittänyt jutella asioita selviksi.

up