Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Amfetamiinin käyttö siihen pisteeseen, että järki ei enää juossut, silmät pyöri päässä ja hampaat tippui.

Aika kauan jaksoinkin.

Katkaisin välit yhteen ystävään joka matki jatkuvasti ihan kaikessa. Hiukset, lamput, tatuoinnit, kaikki teki perässä. Piti jopa samanlaiset häät kuin omani. Jossain kohtaa en enää ollut imarreltu.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun yli 10 vuoden hyvä ystävyys katkeaa rajusti, kuin veitsellä leikaten? Kun toisella menee kuppi nurin niin, että sekä oma että puolisoni puhelin on yhtäkkiä täynnä täysin julkaisukelvotonta tekstiä? Rajuja syytöksiä ja solvauksia minusta.

Eli ystäväni sairastui psyykkisesti. Olin huolissani lasten hyvinvoinnista, varsinkin kun olin heidän kumminsa. Ilmaisin huoleni hänen miehelleen. Siitä syttyi kolmas maailmansota: olen kuulema ihastunut hänen mieheensä ja yritän hajottaa hänen avioliittonsa.

Minä, lähes viisikymppinen ihminen, itkin yhden viikonlopun. No, joku varmaan alapeukuttaa tätä. Itkin, koska vuosien ajan olen aina ollut valmis auttamaan lastenhoidossa ja kun ystäväni oli terve, ystävyys oli molemminpuolista.

Nyt en tapaa kummilapsiani. Se surettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

katkaisin välit kun tajusin miten olen ollut syrjässä. Toiset ystävät olivat keskenään kummeja lapsilleen, meitä lapsettomana ei kutsuttu edes käymään kylässä. Tämän ymmärsin jotenkin, mutta kun saimme lapsia ei yhäkään kutsua synttäreille jne... Tasakymmenen vuosijuhlia viettäessä pari vuotta sitten hehkuteltiin ja pyydeltiin osallistumaan kimppalahjoihin, odotin itse omana syntymäpäivänä että minuakin muistettaisiin edes jotenkin, mutten saanut edes tekstaria tai korttia näiltä samoilta "ystäviltä". Lisäniitti oli että muutama kk synttäreistä eräs "ystävä" vielä paukautti päin näköä tavatessa, että edellisellä viikolla oli erään synttärit ja että  nyt juhlittu sitten  kaikkien tasakympit, joo tuntu kivalta kuulla kun itseä ei edes onniteltu :(

Kiusaajia! Eihän tuollaisten kanssa kannata olla tekemisissä. 

Minulla oli samanlainen tilanne kuin ap:lla sillä erolla, että tämä kaikki tapahtui silloisessa työpaikassa. Kelpasi kyllä kuppikuntien jäsenille että osallistuin muiden lahjojen rahakeräyksiin, mutta sainko itse mitään kun täytin tasavuosia...? Ei edes korttia vaivauduttu kirjoittamaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

katkaisin välit kun tajusin miten olen ollut syrjässä. Toiset ystävät olivat keskenään kummeja lapsilleen, meitä lapsettomana ei kutsuttu edes käymään kylässä. Tämän ymmärsin jotenkin, mutta kun saimme lapsia ei yhäkään kutsua synttäreille jne... Tasakymmenen vuosijuhlia viettäessä pari vuotta sitten hehkuteltiin ja pyydeltiin osallistumaan kimppalahjoihin, odotin itse omana syntymäpäivänä että minuakin muistettaisiin edes jotenkin, mutten saanut edes tekstaria tai korttia näiltä samoilta "ystäviltä". Lisäniitti oli että muutama kk synttäreistä eräs "ystävä" vielä paukautti päin näköä tavatessa, että edellisellä viikolla oli erään synttärit ja että  nyt juhlittu sitten  kaikkien tasakympit, joo tuntu kivalta kuulla kun itseä ei edes onniteltu :(

Kiusaajia! Eihän tuollaisten kanssa kannata olla tekemisissä. 

Minulla oli samanlainen tilanne kuin ap:lla sillä erolla, että tämä kaikki tapahtui silloisessa työpaikassa. Kelpasi kyllä kuppikuntien jäsenille että osallistuin muiden lahjojen rahakeräyksiin, mutta sainko itse mitään kun täytin tasavuosia...? Ei edes korttia vaivauduttu kirjoittamaan :(

*Samanlainen tilanne kuin tämän viestin ensimmäisellä kirjoittajalla, ei kuin ap:lla. ^

Perus läheisriippuvaisuuskuvio. Ajoin itseni tosi typerään ja ahtaaseen rooliin, jossa en lopulta saanut esittää minkäänlaista kritiikkiä, tai seurasi raivokohtaus, olipa juttu kuinka älytön tai suorastaan vainoharhainen tahansa. Se nakersi. Nykyään tämä ex-ystävä, nykyinen tuttu elää mielialalääkkeiden ja rauhoittavien varassa. Pari kertaa vuodessa enää kysymme päällisin puolin kuulumisia. En jaksa enää.

Lopetimme yhteydenpidon. Tein paskan tempun kaverin siskolle.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni muuttui ammattikoulun loputtua toiseksi ihmiseksi. Hän ei ollut enää se iloinen, spontaani ja hauska seikkailija johon tutustuin vaan passiivinen, laiska ja tylsä.

Hänen seuransa ja valituksensa kyllästytti, mutta viimeinen tikki oli, kun hän valehteli minulle isosta asiasta.

Totesin hänelle, että tämä oli tässä ja jatkoin elämääni. Välillä kaipaan sitä henkilöö joka hän oli ennen, mutta en sitä, joka hän on nyt.

Ystävän (tai miehen) tarkoitus ei ole olla iloinen, spontaani tai hauska eli joku helvetin viihdyttäjä ja seuraneiti/-mies. Ystävän tarkoitus on olla ystävä. Ystävälle voi ja saa valittaa jos siltä tuntuu, kohtuudella tietenkin ja kummankin pitää kuunnella vuorostaan. Sinäkin voit olla joskus tilanteessa jossa vaikka masennut ja olet huonoa seuraa. Mitäs sitten?

Tyhmistä känniriidoista on katkennut monta ystävyyttä tai kaveruutta.  Toisaalta jos siihen katkeaa niin eipä ehkä ollut ystävyyden arvoistakaan. Osa on hiipunut itsestään laiskan yhteydenpidon vuoksi. Yhteen ystävään en jaksanut pitää yhteyttä, koska oli liian itsekäs.

Kolme parasta ystävää nuoruudesta "jätti" minut, koska olen mielenterveysongelmineni liian raskas taakka kantaa.

En nyt puhu ystävästä mutta kaveriin olen. Hän muutti 400km päähän eikä enää juurikaan vieraillut kotiseudullaan, viimeinen niitti oli kun hän perui tulonsa häihini edeltävänä iltana klo 22 tekstiviestillä, oli kuulemma "kuumeessa". Kaasoni kertoi että hän oli samalla tyylillä perunut osallistumisensa polttareihini. Että sellainen kaveri. Poistin facebookista eikä ole mitään syytä olla häneen enää yhteydessä.

Katkaisin juuri välit erääseen, joka perui viidettä kertaa putkeen tapaamisemme. Se olin aina minä, joka meni hänen luokseen, ei koskaan toistepäin. Kiva tilanne, jos olisin ehtinyt ostaa kalliit matkaliput etukäteen, kun toinen viitsi ilmoittaa peruuttamisesta tapaamista edellisenä iltana...ja vain, kun minä kysyin.

En tykännyt siitäkään, että hän marisi minulle jatkuvasti ja aloitti keskustelut sanomalla "höh", "pöh" tai jotain muuta yhtä älykästä. Sitten piti alkaa kyselemään ja onkimaan että mikäs nyt tällä kertaa vaivaa. Tuollaiseen touhuun kyllästyy aika nopeasti. Sanoin siitä hänelle suoraan, veti herneet nenään, mutta käytös ei muuttunut.

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Loppui yhdessäolo siihen kun laitoin pesukoneeseen valkoisen pyykin sekaan mustat housut. Hirvee haloo!!! Ei vaatteet kelvanneet enää. Onneksi en ole enää yhdessä sen rasistin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähiellen loppui mielenkiinto ystävääni, joka katseli vielä keski-ikäisenäkin asioita vain omasta näkökulmastaan. Esim kun sanoin että voisitte tulla jokin viikonloppu meille, hän proaktiivisesti lähetti minulle listan viikonlopuista, jotka sopivat hänelle. Ei edes kysynyt, olisiko niistä mikään omaan aikatauluuni sopiva. Ollessaan meillä puhui ainoastaan omasta työstään ja omasta lapsestaan. Ei koskaan kysynyt minun kuulumisia. Jos kerroin niistä itse, ei esittänyt tarkentavia kysymyksiä vaan yritti nopeasti palata pääaiheeseen; omiin juttuihinsa. Nämä hänen jutut eivät edes olleet mielenkiintoisia niin että en ole kyllä yhtään kaivannut häntä😊

Tämä on yksi varmaan yleisimmistä syistä, miksi ystävyys loppuu. Toisen silmät avautuvat siihen, että toinen haluaa puhua vain itsestään. 

"Ystävä " loukkasi,nöyryytti verisesti julkisella paikalla v.1984. En sen koomin ole ollut millään tavoin missään tekemisissä. "Kaverin" vaimo loukkasi 1995. Välit poikki kerrasta. Toisen kaverin vaimo loukkasi, en hyväksynyt pyyntöään sosiaalisessa mediassa ja tämä kaveri katkaisi välinsä minuun. Mielisairas sukulainen katkaisi välinsä koo sukuun,myös minuun.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Kyllä mä olen aina syyn kertonut tai jonkun lopetusviestin laittanut jos olen hylännyt ystäviä. Vihamieskin ansaitsee tietää miksi ihmissuhde päättyy. Tiedän että häviäminen ja on julmaa henkistä väkivaltaa, ja saa sen hylätyn putoamaan syvään kuiluun ja estää pääsemästä koskaan elämässä eteenpäin kun jää vaan miettimään syitä. Aina sanonut ihmiselle josta haluan eroon että nyt tämä on loppu. Reilu peli erotessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Kyllä mä olen aina syyn kertonut tai jonkun lopetusviestin laittanut jos olen hylännyt ystäviä. Vihamieskin ansaitsee tietää miksi ihmissuhde päättyy. Tiedän että häviäminen ja on julmaa henkistä väkivaltaa, ja saa sen hylätyn putoamaan syvään kuiluun ja estää pääsemästä koskaan elämässä eteenpäin kun jää vaan miettimään syitä. Aina sanonut ihmiselle josta haluan eroon että nyt tämä on loppu. Reilu peli erotessakin.

Kaikkia asioita ei voi ilmoittaa tekstiviestillä. Esimerkiksi kateus tai ilkeys. Kyllä jokainen ihminen osaa jossain määrin katsoa peiliin, jos ystävyys on loppunut. Ei aikuisten ihmisten tarvitse selitellä, jos on esimerkiksi itse tullut kohdelluksi huonosti. Ei vihamiehelle olla mitään velkaa, jos syy on täysin hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri katkaisi välit täysin yllättäen tässä joku aika sitten. Hävisi vaan ja lakkasi vastaamasta yhteydenottoihin. Mitään riitaa ei ollut eikä mitään. Hajosin henkisesti täysin koska luotin häneen ja hän pisti haavoittuvaisimpaan kohtaani. Olisin toivonut suoraa puhetta.

Olitko itse ollut täysin reilu ja kuunteleva kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni muuttui ammattikoulun loputtua toiseksi ihmiseksi. Hän ei ollut enää se iloinen, spontaani ja hauska seikkailija johon tutustuin vaan passiivinen, laiska ja tylsä.

Hänen seuransa ja valituksensa kyllästytti, mutta viimeinen tikki oli, kun hän valehteli minulle isosta asiasta.

Totesin hänelle, että tämä oli tässä ja jatkoin elämääni. Välillä kaipaan sitä henkilöö joka hän oli ennen, mutta en sitä, joka hän on nyt.

Ystävän (tai miehen) tarkoitus ei ole olla iloinen, spontaani tai hauska eli joku helvetin viihdyttäjä ja seuraneiti/-mies. Ystävän tarkoitus on olla ystävä. Ystävälle voi ja saa valittaa jos siltä tuntuu, kohtuudella tietenkin ja kummankin pitää kuunnella vuorostaan. Sinäkin voit olla joskus tilanteessa jossa vaikka masennut ja olet huonoa seuraa. Mitäs sitten?

Hyvin sanottu.