Lue keskustelun säännöt.
Salen iän kauhistelu
10.10.2017 |
Mä oon nyt lukenut noita ikuisuuspitkiä ketjuja missä haukutaan Saulia vastuuttomaksi papparaiseksi.
Onko tullut mieleen, ihan näin aidosti ihmetellen kysyn, että Jenni on nuori? Kuulin huhuja että on yrittänyt raskautua jo kolmikymppisten jälkeen, mikä on aivan loistava ikä raskautua! No, ei mennyt suunnitelmien mukaan ja vauvaa on hartaasti toivottu pitkään. Nyt nelikymppisenä tärppäsi ja okei, ei ole ihanteellinen ikä lisääntyä mutta eihän hän mikään ikäloppu ole! Harva se päivä palstalla joku "vanhus" ilmoittaa olevansa raskaana.
Jenni on tosiaan nuorena mennyt Saulin kanssa naimisiin, miehen kanssa jota rakastaa, miksi hänellä ei olisi oikeutta lapseen?
Mitä Sauliin tulee, hän on varmasti loistava isä sen aikaa kun suinkin kykenee olla. Ikinä ei muutenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, voisihan 25-vuotias isä jäädä auton alle jo ennen lapsensa syntymää. Tulevan lapsen elämä tulee kuitenkin varmasti olemaan turvattua eikä läheisiä aikuisia puutu. Muutenkin kaiken ikäisiä naisia saa koko ajan "isättömiä lapsia", joten eihän tässä kuuluisi olla mitään pällisteltävää?
Itse olen alle kolmikymppinen äiti-ihminen ja tulin uutisesta aidon onnelliseksi, harmittaa lukea tällaista roskasaastetta täällä palstalla!
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
Tämä asia onkin eri, koska se on ihan fakta, että Sale tulee kuolemaan ehkä hyvinkin pian.
No ei nyt hyvin pian kuitenkaan, ei liioitella. Millä tavalla tämä on eri? Hyvässä iässä oleva nainen saa kauan haaveilemansa lapsen, miten se liittyy isän ikään millään tavalla? Tämä on heidän tietoinen riskinsä, mutta olisi väärin, että Jenni olisi jäänyt sen vuoksi lapsettomaksi (kerta lapsen haluaa) että isä on "väärän" ikäinen.
Jennin oikeudet ja Salen oikeudet ja oikeus saada lapsi ja blaablaa. Entäs lapsen oikeudet?
Mitä lapsen oikeuksia tässä riistetään?
Oikeus fyysisesti jaksavaan isään.
Mites isät jotka ovat invalideja tai kärsivät joistain pitkäaikaissairauksista?
Juma sä oot simppeli tyyppi.
Niin.
Samalla tavalla heidän pitäisi miettiä lapsen etua eikä itseään.
Nyt vaan käsi pystyyn jokainen, joka ajattelee että olisipa ollut etuni mukaista jäädä syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni oli 67 vuotias kun synnyin ja vähän vanhuudenäreä jo siinä vaiheessa kun olin 10 vuotias. Perussairauksia oli paljon ja oli usein väsynyt. Kuoli 82-vuotiaana.
Ei hänen vanhuudestaan ainakaan iloa ollut. Autoa ei ajanut eikä öitä valvonut edes uuden vuoden aattoina.
Ihan pöhköä romantisoida vanhusvanhempia. Vanhenemiseen kuuluu rapistuminen, eikä sitä vauvanteolla voi hidastaa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Eihän tuossa muuta ongelmaa ole kuin että vanhana spermakin on huonolaatuista ja ei jaksa kunnolla olla lapsen touhuissa mukana. Muuten lapsi syntyy kultalusikka suussa ja lapsen oma lisääntyminen ja (pojan) seksielämä on taattu vanhempien statuksen ja rahojen kautta.
Jos siittiöiden geenimutaatioita tarkoitat, niin ne eivät välttämättä tarkoita, että sperma olisi huonolaatuista tai että siitä olisi lapselle mitään haittaa. Telomeerithän itse asiassa pitenevät siittiöissä isän iän myötä, toisin kuin kaikkialla muualla elimistössä, ja telomeerien lyheneminen on yksi vanhenemisen negatiivisista seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Jenni on halunnut lapsen ja nyt sen saa. Ei voi mitään. Mietin vaan että mimmosii siittiöt ton ikäsellä, onko riskejä? :o
Ei siittiöt ole Salelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Meinaatko että on helpompaa menettää läheisensä yllättäen? Aika erikoista ajattelua.
Ei vaan meinaan juuri päinvastaista. On traumaattisempaa menettää vanhempanasa yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi Lindtmanin vaimo (54 v) haukuttiin täällä ikälopuksi äidiksi mm. kauhistellen kuinka vastuutonta touhua, kun lapsi on 16 v niin äiti JO 70 v vanha mummo! MUTTA nyt yhtäkkiä 70 v pienen vauvan isä onkin vielä hyvän ikäinen, eikä mikään ikäloppu??? Pikkuisen ristiriitaista, etenkin kun naiset pysyvät miestä kauemmin terveinä ja virkeinä... (esim. Tellervo / Mauno)
Tämän uusimman uutisen valossa toi 54 v tuntuu jopa ihan passelilta pienen lapsen vanhemman iältä. On kuitenkin 'vasta' 72 v kun lapsi täysi-ikäinen. Salella on taapero samanikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Sinkkuäitien lasten mahdollinen kärsimys on eri keskustelu (en väitä, etteikö sitä voisi olla). Mutta se tiedetään ihan aukottomasti, että lapselle on traumaattista menettää läheinen, tärkeä kiintymyksen kohde. Onnettomuuksia tapahtuu mutta kun tässä tapauksessa tiedetään etukäteen, että lapsella on suuri riski menettää isänsä jo pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenni on halunnut lapsen ja nyt sen saa. Ei voi mitään. Mietin vaan että mimmosii siittiöt ton ikäsellä, onko riskejä? :o
Voi olla hyviä siittöitä, voi olla huonoja. Riskit ovat keskimäärin nuoruusvuosia suuremmat, mutta selvä enemmistö vanhojen isien lapsista täysin terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
Tämä asia onkin eri, koska se on ihan fakta, että Sale tulee kuolemaan ehkä hyvinkin pian.
No ei nyt hyvin pian kuitenkaan, ei liioitella. Millä tavalla tämä on eri? Hyvässä iässä oleva nainen saa kauan haaveilemansa lapsen, miten se liittyy isän ikään millään tavalla? Tämä on heidän tietoinen riskinsä, mutta olisi väärin, että Jenni olisi jäänyt sen vuoksi lapsettomaksi (kerta lapsen haluaa) että isä on "väärän" ikäinen.
Jennin oikeudet ja Salen oikeudet ja oikeus saada lapsi ja blaablaa. Entäs lapsen oikeudet?
Mitä lapsen oikeuksia tässä riistetään?
Oikeus fyysisesti jaksavaan isään.
Mites isät jotka ovat invalideja tai kärsivät joistain pitkäaikaissairauksista?
Juma sä oot simppeli tyyppi.
Niin.
Samalla tavalla heidän pitäisi miettiä lapsen etua eikä itseään.
Onko lapsen etu olla syntymättä? Outo ajatus, varsinkin kun vauvantekotalkoista julkisesti puhutaan.
Ja jos oikeasti on parempi olla olematta olemassa, niin kenelle annamme oikeuden syntyä? Teiniäitien lapsille? Opiskelijoiden lapsille? Masentuneiden lapsille? Suurperheiden lapsille? Yli 40 v äitien lapsille? Sinkkujen lapsille? Likinäköisten lapsille?
Reiluinta on varmaankin, ettei kenenkään tarvitse syntyä.
Älä viitsi olla lapsellinen.
Sauli on 70. Hyvin todennäköisesti kuolee ennen kuin tämä lapsi on täysi-ikäinen.
Kaikki nuo muut joilla on jokin muu lapsen elämää vakavasti haittaava asia ovat myös tilanteessa, joissa pitää OIKEASTI ja AIKUISESTI miettiä, kenen vuoksi se lapsi hankitaan. Koska se lapsi kantaa ne kaikki ikävät seuraukset loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sauli on vanha mies, 10 vuoden päästä kumarainen 80 vee papparainen..miettikää nyt omalle kohdalle ne keski-ikäiset täällä joilla on hyvä isä (joka on edelleen elossa): onko korvaamaton, rakas? Nyt syntyvä lapsi ei koskaan tunne isäänsä asikuisena eikä koskaan lapsenlapsensa saa toista ukkia nähdä. Luonnotontahan se on mutta jotkut eivät täällä sitä myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni oli 67 vuotias kun synnyin ja vähän vanhuudenäreä jo siinä vaiheessa kun olin 10 vuotias. Perussairauksia oli paljon ja oli usein väsynyt. Kuoli 82-vuotiaana.
Ei hänen vanhuudestaan ainakaan iloa ollut. Autoa ei ajanut eikä öitä valvonut edes uuden vuoden aattoina.
Ihan pöhköä romantisoida vanhusvanhempia. Vanhenemiseen kuuluu rapistuminen, eikä sitä vauvanteolla voi hidastaa.
Eli parempi sinun kannaltasi olisi ollut jäädä syntymättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Meinaatko että on helpompaa menettää läheisensä yllättäen? Aika erikoista ajattelua.
Ei vaan meinaan juuri päinvastaista. On traumaattisempaa menettää vanhempanasa yllättäen.
Ei kyllä ole.
Minä olen vanhan isän lapsi ja niin kauan kuin muistan tiesin, että minulla ei aikuisuuteen asti isää olisi. Eikä ollutkaan.
Koko lapsuuden ajan aina tietoisuus siitä, että isä tulee kuolemaan.
Kaikki normaalit lastenleikit tyyliin hääleikit sisälsi tiedon siitä, että minun on ihan turha leikkiä edes, että isä saattaa alttarille tai edes on häissäni.
Tai että näkee edes yo-juhlani tai ikinä näkee lapsiani tai edes tietää, millainen minusta tulee aikuisena.
Se ON MUSERTAVAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Sinkkuäitien lasten mahdollinen kärsimys on eri keskustelu (en väitä, etteikö sitä voisi olla). Mutta se tiedetään ihan aukottomasti, että lapselle on traumaattista menettää läheinen, tärkeä kiintymyksen kohde. Onnettomuuksia tapahtuu mutta kun tässä tapauksessa tiedetään etukäteen, että lapsella on suuri riski menettää isänsä jo pienenä.
Kuten jo sanoin, on eri asia menettää vanhempi odotetusti kuin yllättäen. Tällöin toinen perhe on osannut jio vuosien ajan varautua vanhemman poismenoon; turvaverkostot on valmiina, ja asia on psyykkisellä tasolla jo hyväksytty. Salen ja Jennin kohdalla talouspuolikin on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha isä lisää tutkimusten mukaan mm. skitsofrenian tai autismin riskiä lapsella.
Ihmiset ovat kautta aikojen lisääntyneet ihan niin vanhoina kuin luonto on suonut. Tämä on nykyajan höpötystä, että lapsella olisi pakko olla molemmat vanhemmat vielä aikuisenakin. Ei siitä varmasti haittaa ole, mutta kyllä lapsi selviää.
Jenni ja Sauli varmasti älykkäinä ihmisinä ovat näitäkin asioita pohtineet avoimesti. On mietitty tukijoukkoja, Saulin lapset kenties pidetään tiukasti mukana tms. Onnea Jenni ja Sauli.
Vierailija kirjoitti:
Vanha isä lisää tutkimusten mukaan mm. skitsofrenian tai autismin riskiä lapsella.
Porvarille nuo on vaan korvaavia ja lisäuskottavuutta antavia piirteitä.
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Sinkkuäitien lasten mahdollinen kärsimys on eri keskustelu (en väitä, etteikö sitä voisi olla). Mutta se tiedetään ihan aukottomasti, että lapselle on traumaattista menettää läheinen, tärkeä kiintymyksen kohde. Onnettomuuksia tapahtuu mutta kun tässä tapauksessa tiedetään etukäteen, että lapsella on suuri riski menettää isänsä jo pienenä.
Kuten jo sanoin, on eri asia menettää vanhempi odotetusti kuin yllättäen. Tällöin toinen perhe on osannut jio vuosien ajan varautua vanhemman poismenoon; turvaverkostot on valmiina, ja asia on psyykkisellä tasolla jo hyväksytty. Salen ja Jennin kohdalla talouspuolikin on kunnossa.
Voi hyvin olla että tämä on lapselle helpompaa kuin menettää isä onnettomuudessa. En kuitenkaan osaa pitää tällaista tilannetta lapselle mitenkään positiivisena. Kuten minä jo sanoin, harvaa asiaa on niin hyvin kehityspsykologiassa osoitettu kuin se, että kiintymyssuhteen menettäminen on lapselle traumaattista.
Salen äiti on elänyt 100-vuotiaaksi. Verratkaa siihen, eikä miesten keski-ikään. Ja eikö olisi parempi ekaksi katsoa, miten menee, eikä huudella etukäteen jossitteluja?
Mun mielestä toi Jenni on niin ansainnut saada oman lapsen.
Jenni on halunnut lapsen ja nyt sen saa. Ei voi mitään. Mietin vaan että mimmosii siittiöt ton ikäsellä, onko riskejä? :o