Lue keskustelun säännöt.
Salen iän kauhistelu
10.10.2017 |
Mä oon nyt lukenut noita ikuisuuspitkiä ketjuja missä haukutaan Saulia vastuuttomaksi papparaiseksi.
Onko tullut mieleen, ihan näin aidosti ihmetellen kysyn, että Jenni on nuori? Kuulin huhuja että on yrittänyt raskautua jo kolmikymppisten jälkeen, mikä on aivan loistava ikä raskautua! No, ei mennyt suunnitelmien mukaan ja vauvaa on hartaasti toivottu pitkään. Nyt nelikymppisenä tärppäsi ja okei, ei ole ihanteellinen ikä lisääntyä mutta eihän hän mikään ikäloppu ole! Harva se päivä palstalla joku "vanhus" ilmoittaa olevansa raskaana.
Jenni on tosiaan nuorena mennyt Saulin kanssa naimisiin, miehen kanssa jota rakastaa, miksi hänellä ei olisi oikeutta lapseen?
Mitä Sauliin tulee, hän on varmasti loistava isä sen aikaa kun suinkin kykenee olla. Ikinä ei muutenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, voisihan 25-vuotias isä jäädä auton alle jo ennen lapsensa syntymää. Tulevan lapsen elämä tulee kuitenkin varmasti olemaan turvattua eikä läheisiä aikuisia puutu. Muutenkin kaiken ikäisiä naisia saa koko ajan "isättömiä lapsia", joten eihän tässä kuuluisi olla mitään pällisteltävää?
Itse olen alle kolmikymppinen äiti-ihminen ja tulin uutisesta aidon onnelliseksi, harmittaa lukea tällaista roskasaastetta täällä palstalla!
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
No minä voin kertoa päinvastoin. Oma isäni oli 65 kun synnyin. Hän kuoli 76-vuotiaana. Tiesin koko lapsuuden, tai jostain ehkä 5v asti, että hän on poikkeuksellisen vanha pienen lapsen isäksi. Se oli lopulta ihan luonnollista kuitenkin, kun siihen ajatukseen kasvoi eikä elätellyt mitään prinsessaunelmia kuten tuo yksi kirjoittanut. Tottakai olin hirveän surullinen hänen kuolemastaan, mutta tavallaan siihen osasi varautua.
Isän veli on selkeästi isääni nuorempi. Hän oli ja on edelleen minulle tärkeä miehen malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein lapsen 25v "miehen" kanssa. Erosimme lapsen ollessa 2v, ja eron jälkeen ex on nähnyt lasta noin tunnin kuukaudessa. Ennen eroa oli ihan perus isä.
Valitsisin 100% mieluummin Salen lapseni isäksi kuin tämän häntäheikin, ihan jo henkisenkin pääoman takia.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapsen 25v "miehen" kanssa. Erosimme lapsen ollessa 2v, ja eron jälkeen ex on nähnyt lasta noin tunnin kuukaudessa. Ennen eroa oli ihan perus isä.
Valitsisin 100% mieluummin Salen lapseni isäksi kuin tämän häntäheikin, ihan jo henkisenkin pääoman takia.
Että sitten kun lapsi on n.10v, niin ei ole enää mitään väliä onko se isä siinä lapsen elämässä, kun isä on kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Selvä. Sitten meillä on tilanne 1-1. Tosin itse olen saanut myös kolme lasta, jotka näyttävät nauttivan elämästään. Lasketaanko heidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapsen 25v "miehen" kanssa. Erosimme lapsen ollessa 2v, ja eron jälkeen ex on nähnyt lasta noin tunnin kuukaudessa. Ennen eroa oli ihan perus isä.
Valitsisin 100% mieluummin Salen lapseni isäksi kuin tämän häntäheikin, ihan jo henkisenkin pääoman takia.
Lapselle on varmasti helpompaa olla ilman isää kokonaan kuin murehtien koko ajan, että koskakohan toi rakas vanhus tosta kupsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Katkeruudesta kannattaa opetella menemään yli. Kaikilla on elämässään suuria suruja ja iloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänä ja äitinä voi olla niin monella tapaa. Onhan perheitä, joissa isä ja äiti ovat molemmat pyörätuolissa ja silti lapsista kasvaa kunnon kansalaisia.
Tärkeintä lapselle on rakastava koti. Äidin tai isän merkitystä ei vähennä hänen sairaalloisuutensa tai ikänsä.
Jos Sauli olisi nuori presidentti, hän ei viettäisi lapsensa kanssa aikaa yhtään sen enempää.
Keskimäärin vanhemmat isät ovatkin lähempänä lapsen elämässä kuin nuoret uraohjukset tai keskenkasvuiset klopit.
Elämässä sattuu traagisia asioita, vaikka käsikirjoitus ja puitteet olisivat kuinka hyviä tahansa. Kukaan meistä ei ole korvaamaton, ja myös muistojen isä voi olla vankka tukipylväs lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapsen 25v "miehen" kanssa. Erosimme lapsen ollessa 2v, ja eron jälkeen ex on nähnyt lasta noin tunnin kuukaudessa. Ennen eroa oli ihan perus isä.
Valitsisin 100% mieluummin Salen lapseni isäksi kuin tämän häntäheikin, ihan jo henkisenkin pääoman takia.
Että sitten kun lapsi on n.10v, niin ei ole enää mitään väliä onko se isä siinä lapsen elämässä, kun isä on kuollut?
Tunnen muutamankin nuoren aikuisen, jotka ovat "tappaneet" huithapeli-isänsä. Eli aikuistuttuaan ovat kuin tätä ei olisi olemassakaan. Poikkeuksetta aika katkeraa porukkaa. Eli sanoisin, että parempi hyvä isä kymmenen vuoden ajan ja hyvät muistot kuin isä, jolle joutuu lyömään luuria korvaan tämän urkittua puhelinnumeron jälleen selville.
Mistä sä tiedät, että ku Saulin poliittinen ura loppuu, niin Jenni vaihtaa seniilin nuorempaan ja Salesta tulee Salen nurkale Spyden ja Vegen katkeroitunut, ennen menestynyt denakaveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Selvä. Sitten meillä on tilanne 1-1. Tosin itse olen saanut myös kolme lasta, jotka näyttävät nauttivan elämästään. Lasketaanko heidät?
Ei. Sen sijaan minulla on kaksi sisarusta, jotka ovat samaa mieltä kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
Tämä asia onkin eri, koska se on ihan fakta, että Sale tulee kuolemaan ehkä hyvinkin pian.
No ei nyt hyvin pian kuitenkaan, ei liioitella. Millä tavalla tämä on eri? Hyvässä iässä oleva nainen saa kauan haaveilemansa lapsen, miten se liittyy isän ikään millään tavalla? Tämä on heidän tietoinen riskinsä, mutta olisi väärin, että Jenni olisi jäänyt sen vuoksi lapsettomaksi (kerta lapsen haluaa) että isä on "väärän" ikäinen.
Jennin oikeudet ja Salen oikeudet ja oikeus saada lapsi ja blaablaa. Entäs lapsen oikeudet?
Mitä lapsen oikeuksia tässä riistetään?
Oikeus fyysisesti jaksavaan isään.
Mites isät jotka ovat invalideja tai kärsivät joistain pitkäaikaissairauksista?
Juma sä oot simppeli tyyppi.
Niin.
Samalla tavalla heidän pitäisi miettiä lapsen etua eikä itseään.
Onko lapsen etu olla syntymättä? Outo ajatus, varsinkin kun vauvantekotalkoista julkisesti puhutaan.
Ja jos oikeasti on parempi olla olematta olemassa, niin kenelle annamme oikeuden syntyä? Teiniäitien lapsille? Opiskelijoiden lapsille? Masentuneiden lapsille? Suurperheiden lapsille? Yli 40 v äitien lapsille? Sinkkujen lapsille? Likinäköisten lapsille?
Reiluinta on varmaankin, ettei kenenkään tarvitse syntyä.
Eipä täällä kukaan voisi lapsia saada, jos edellytettäisiin että se lapsi syntyy täydelliseen perheeseen. Kyllä jokaisessa jotain vikaa on. Oma syntymäperheeni ja koko suku molemmin puolin on täynnä surkimuksia, mutta näin viisikymppisenä olen sitä mieltä, että kannatti syntyä ja kivaa on. Omat lapseni ovat melko tyytyväisiä elämiinsä, tuskin hekään kantavat kaunaa syntymisistään. Ja kenellekään muullehan meidän asiamme eivät kuulu, niin kun ei kuulu presidenttiparinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Joo, ihan niinku avarakatseisuuden nimissä lynkataan tosielämään perustuvat kokemukset. Voin kertoa, että oli aivan paskaa olla 15-vuotiaana 82-vuotiaan isän hautajaisissa. Tasan samana kesänä, kun muiden isät riehuivat virkeinä rippileirillä vieraillessaan. Itkin todellakin sitä että isä oli vanhus ja olin äidille katkera.
Sille joka kysyi et no oisko mulle parempi ollut jäädä syntymättä, vastaan vain, että mulla oli keskenkasvuisena kersana ihan täysi oikeus harmitella isäni ikää, ilman pohdintoja syntymäni väliinjäämisestä tmv.
Minä olen elänyt tunnekylmässä perheessä. Isä oli aina poissa, joko töissä tai pettämässä. Äiti oli katkera ja purki pettymystään meihin lapsiin.
En ole 18v päiväni jälkeen ollut kummankaan kanssa tekemisissä. Silti olen tyytyväinen, että olen olemassa. Elämä on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Joo, ihan niinku avarakatseisuuden nimissä lynkataan tosielämään perustuvat kokemukset. Voin kertoa, että oli aivan paskaa olla 15-vuotiaana 82-vuotiaan isän hautajaisissa. Tasan samana kesänä, kun muiden isät riehuivat virkeinä rippileirillä vieraillessaan. Itkin todellakin sitä että isä oli vanhus ja olin äidille katkera.
Sille joka kysyi et no oisko mulle parempi ollut jäädä syntymättä, vastaan vain, että mulla oli keskenkasvuisena kersana ihan täysi oikeus harmitella isäni ikää, ilman pohdintoja syntymäni väliinjäämisestä tmv.
Minulla on tismalleen sama kokemus. Ja olin ja olen katkera.
Ei isän iällä ole mitään merkitystä, on kuitenkin aina sivuhenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Joo, ihan niinku avarakatseisuuden nimissä lynkataan tosielämään perustuvat kokemukset. Voin kertoa, että oli aivan paskaa olla 15-vuotiaana 82-vuotiaan isän hautajaisissa. Tasan samana kesänä, kun muiden isät riehuivat virkeinä rippileirillä vieraillessaan. Itkin todellakin sitä että isä oli vanhus ja olin äidille katkera.
Sille joka kysyi et no oisko mulle parempi ollut jäädä syntymättä, vastaan vain, että mulla oli keskenkasvuisena kersana ihan täysi oikeus harmitella isäni ikää, ilman pohdintoja syntymäni väliinjäämisestä tmv.
Minulla on tismalleen sama kokemus. Ja olin ja olen katkera.
Minulla on alkoholisti-isä. Ei hän osallistunut koskaan mihinkään. Helpompaa olisi ollut kaikille sanoa, että isä on kuollut kuin peitellä lapsena alkoholismin lieveilmiöitä.
En silti jaksa olla katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl sillä pennulla puitteet on kunnossa, vaikka isänsä on ysivitonen sit ku jäbä itte on 15.
Niin. Mun miehen isä on kuollut miehen ollessa taapero. Hällä ei ollut isää siis edes teini-iässä. Ja arvaa, hänen isänsä ei kuollut vanhuuteen (oli alle viisikymppinen). Elämää kun ei käsikirjoiteta siten että lapset tehdään alle nelikymppisinä jotta ehtii nähdä lapsenlapsetkin. Kun ei välttämättä ehdi, ihmisiä kuolee muuhunkin kuin vanhuuteen.
NOU SHIT, sherlok. Mut lähetään siitä, että ollaan elossa niin pitkään, että kersat pärjää omillaa.
Turha tulla viisastelee.No niinhän Jenni onkin. Miksi on hyväksyttyä hankkiutua raskaaksi ilman miestä, mutta ei vanhan miehen kanssa?
Jos lapsi kasvaa alusta saakka ilman isää, niin hän ei koe tärkeän hahmon menetystä, kuten silloin kun isä kuolee lapsen ollessa pieni.
Jos lapsi kasvaa ilman isähahmoa, hän jää paljosta paitsi. On aivan eri asia menettää isä odotetusti vanhuuteen kuin yllättäen esim. onnettomuudessa, joten niitä tapahtumia ei pidä verrata toisiinsa.
Sinkkuäitien lasten mahdollinen kärsimys on eri keskustelu (en väitä, etteikö sitä voisi olla). Mutta se tiedetään ihan aukottomasti, että lapselle on traumaattista menettää läheinen, tärkeä kiintymyksen kohde. Onnettomuuksia tapahtuu mutta kun tässä tapauksessa tiedetään etukäteen, että lapsella on suuri riski menettää isänsä jo pienenä.
Kuten jo sanoin, on eri asia menettää vanhempi odotetusti kuin yllättäen. Tällöin toinen perhe on osannut jio vuosien ajan varautua vanhemman poismenoon; turvaverkostot on valmiina, ja asia on psyykkisellä tasolla jo hyväksytty. Salen ja Jennin kohdalla talouspuolikin on kunnossa.
Voi hyvin olla että tämä on lapselle helpompaa kuin menettää isä onnettomuudessa. En kuitenkaan osaa pitää tällaista tilannetta lapselle mitenkään positiivisena. Kuten minä jo sanoin, harvaa asiaa on niin hyvin kehityspsykologiassa osoitettu kuin se, että kiintymyssuhteen menettäminen on lapselle traumaattista.
No sittenhän sä osaat helposti laittaa linkit lähteisiin, joissa todetaan vanhan isän menettämisen olevan lapselle hyvin traumaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Selvä. Sitten meillä on tilanne 1-1. Tosin itse olen saanut myös kolme lasta, jotka näyttävät nauttivan elämästään. Lasketaanko heidät?
Ei. Sen sijaan minulla on kaksi sisarusta, jotka ovat samaa mieltä kanssani.
Eli sisarustesikaan mielestä sua ei pitäisi olla olemassa? Tässä sulla on jo ihan muista ongelmista kyse kuin pressan vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä Salen ja Jennin vauvan puolustajat lyttäävät tässä keskustelussa ne lapset, joilla on vanha isä ja kertovat ikävistä kokemuksistaan. Tosi ”hienoa” av-mammat!
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.
Kyllä minä voin sanoa, että olisi ollut fiksumpaa jättää minut tekemättä eläkepapparaisena. Se oli itsekäs veto, eikä siinä ajateltu minua yhtään.
Säälin sinua ja otan osaa! On varmasti todella raskasta, kun elämässä ei ole mitään elämisen arvoista, pelkkää kurjuutta vaan. Ja koko elämä, kaikki vanhan isän syytä.
Yksikään tosin vielä ei ole kertonut, että parempi olisi ollut ollut syntymättä.
Keskustelussa myöskään ei ole mukana yhtään syntymättä jäänyttä, joka voisi kertoa miten huippumahtavaa tää on.
Minua ärsyttää kaikkein eniten se perinteinen av-tapa, miten kerrotaan esimerkiksi aborttikeskusteluissa down-ihmisten elämän olevan jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Kumma kyllä en tunne yhtään Downia, joka näin ajattelisi.
Niin, ja itse olen syntynyt kroonisesti sairaalle, liikuntarajoitteiselle äidille, ja rakastan elämääni.