Misofonia - suun äänet saavat raivon partaalle. Muita?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että aivan kaikki ihmiset eivät pysty hengittämään nenän kautta ja näin ollen syömisestä saattaa kuulua ääniä. Olisi hienoa, jos ihmiset oppisivat hyväksymään toisensa paremmin.

Minä en pysty hengittämään kunnolla nenän kautta. Minulla on misofonia. Ymmärrän molempia puolia. Mutta misofoniassa ei ole kyse mistään ”hyväksymisestä” tai sen puutteesta vaan siitä, että tietyt äänet tuntuu oikeasti pahalta ja häiritsee kohtuuttomasti. Se ei ole tahdonalaista

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Ja katsoit sitten asiaksesi tulla herttaisesti opastamaan muita. Aika alhaalla se sinunkin kynnyksesi näyttää olevan.

Minä kammoan mainoksia, joissa myydään ihmisille perunalastuja, näkkäriä ja mitä lie jäävuorisalaattia rouskaisemalla niitä. Inhoan myös televisiosuutelemista eli sitä, miten poskisuudelmat mässähtelevät ja huulisuutelu kuulostaa limaputoukselta.

Pienenä hermostuin usein veljelleni siitä, kun hän pureskeli suu auki. Muistan, kuinka äiti kysyi erään perusteellisen sisaruskähinän jälkeen, miksen hermostunut koiralle, joka rouskutteli ja maiskutteli oikein perusteellisesti. Vastaukseni oli se, että koiralla ei ole samanlaisia huulia kuin ihmisellä, ja sen on tarkoituskin syödä suu auki.

Pidän kovasti ASMR-videoiden harjaamisäänistä ja meren kohinasta. Joskus olen vahingossa kuullut jonkin videontekijän suuääniä ja kihahtanut raivosta parissa sekunnissa. Myös beatbox-syljeskely saa nyrkkini pystyyn pelkästä ajatuksesta. Muuten olen oikein kärsivällinen ja paljon sietävä ihminen.

Vaikuttaa melko vammaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Ja katsoit sitten asiaksesi tulla herttaisesti opastamaan muita. Aika alhaalla se sinunkin kynnyksesi näyttää olevan.

Missä asiassa opastin? Siinäkö, että tällaista ei tarvitse edes kysyä? No toki sitä voi kysyä, mutta vastaus on kyllä aivan ilmiselvä, raivostujia riittää, välillä tuntuu että mitä mitättömämpi aihe niin sitä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Johan se kuuluu alkeellisimpiin tapoihin, ettei syödä suu auki. Voisin melkein hyökätä pöydän yli mässyttäjän kimppuun. Ei muut syömisäänet juuri häiritse, mutta tuo suu auki syöminen on kamalaa.

Olen yrittänyt syödä suu kiinni mutta ei siitä mitään tule, naama likaantuu eikä nälkä mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Tämä vaiva ei ole tahdon asia. Se tuntuu kuin ois parsinneula kynnen alla kun syö äänekkään syöjän kanssa. Välillä siedettävämpää mutta välillä meinaa järki lähteä. Tuntuu siltä kuin kuulokin olisi yliherkistynyt. Tuossa joku arveli, että voisi olla sukuvika. Hampaiden imeskelyä on avopuolison suvussa myös, sietämätöntä. Kyllähän eleet ja piirteet periytyy.

Kiva kuulla että en ole ainoa joka tällaisista ongelmista kärsii. Hermo meinaa välillä mennä ihan tosissaan kun istun lapseni kanssa samassa ruokapöydässä. Välillä hän mässyttää sellaisella todella ärsyttävällä äänellä, yleensä tämä tapahtuu silloin kun ruoka on erityisen hyvää ja hän alkaa kiirehtimään syömisen kanssa. Siihen yhdistettynä ruokailuvälineiden liian kovakourainen käsittely lautasta vasten ja tästä lähtevä korviavihlova kriik-ääni. Muutaman kerran olen asiasta joutunut mainitsemaan. Tässä on yksi suurimpia syitä siihen, miksi syön mieluiten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Inhottavinta on ne tilanteet, jossa ei vain voi sanoa mitään, koska vika on ihan itsessä, ei siinä ulkopuolisessa. Kerran istuin bussissa ja viereeni istui vanha mummo. Hän jostain syystä piti sellaista vinkumislutkutusimeskelyääniä tasaisesti koko matkan. Valehtelematta teki mieli vaan alkaa huutamaan ahdistuksesta ja mielessä kävi jo mummon kuristaminen.

Sillä mummolla oli tekohampaat, jotkut tekee tuota niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Ja katsoit sitten asiaksesi tulla herttaisesti opastamaan muita. Aika alhaalla se sinunkin kynnyksesi näyttää olevan.

Missä asiassa opastin? Siinäkö, että tällaista ei tarvitse edes kysyä? No toki sitä voi kysyä, mutta vastaus on kyllä aivan ilmiselvä, raivostujia riittää, välillä tuntuu että mitä mitättömämpi aihe niin sitä enemmän. 

Älä nyt viitsi. Kyllähän sinä selvästi koet jonkinlaista ylemmyyttä kun kerran vaivaudut siinä nillittämään ja arvostelemaan muita asiasta, josta sinulla ei selvästikään ole vähäisintä tietoa eikä omakohtaista kokemusta.

Ihmettelen, miksi jotkut maiskuttelevat suu auki kun syövät. Eikö ole opetettu pöytätapoja kotona?

Vierailija kirjoitti:

Minä kammoan mainoksia, joissa myydään ihmisille perunalastuja, näkkäriä ja mitä lie jäävuorisalaattia rouskaisemalla niitä. Inhoan myös televisiosuutelemista eli sitä, miten poskisuudelmat mässähtelevät ja huulisuutelu kuulostaa limaputoukselta.

Pienenä hermostuin usein veljelleni siitä, kun hän pureskeli suu auki. Muistan, kuinka äiti kysyi erään perusteellisen sisaruskähinän jälkeen, miksen hermostunut koiralle, joka rouskutteli ja maiskutteli oikein perusteellisesti. Vastaukseni oli se, että koiralla ei ole samanlaisia huulia kuin ihmisellä, ja sen on tarkoituskin syödä suu auki.

Pidän kovasti ASMR-videoiden harjaamisäänistä ja meren kohinasta. Joskus olen vahingossa kuullut jonkin videontekijän suuääniä ja kihahtanut raivosta parissa sekunnissa. Myös beatbox-syljeskely saa nyrkkini pystyyn pelkästä ajatuksesta. Muuten olen oikein kärsivällinen ja paljon sietävä ihminen.

Mlekein kaikki ruokamainokset ova tnykyisin jottain: Maista tätä uutuutta, viettelevä nautinto käden ulottuvilla. Maista tätä laboratoriotekelettä, sula näiden  keinomakujen edessä...Mmmaista!

Samalla näkyy sitten esimerkiksi  joku jukurttipyörre johon sekoittuu sitä ja tätä rouheaa ynnä kermaista ja lopulta lusikka kaappaa jotain ja käsi vie sen hitaasti suuhun ja silmä ummistuu tyytyväisyydestä....

Ihan tahditonta kuraa on ruokamainonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita? Tarviiko tuota edes kysyä. Välillä tuntuu että koko maailma on täynnä teitä raivon partaalla kiehujia  milloin mistäkin asiasta, jopa toisten syömisten äänistä. 

Tämä maailma ihan oikeasti alkaa olla aika väsyttävä. 

Tämä vaiva ei ole tahdon asia. Se tuntuu kuin ois parsinneula kynnen alla kun syö äänekkään syöjän kanssa. Välillä siedettävämpää mutta välillä meinaa järki lähteä. Tuntuu siltä kuin kuulokin olisi yliherkistynyt. Tuossa joku arveli, että voisi olla sukuvika. Hampaiden imeskelyä on avopuolison suvussa myös, sietämätöntä. Kyllähän eleet ja piirteet periytyy.

Ei mikään raivostuminen ole koskaan tahdon asia. Ei kukaan koskaan päätä missään asiassa, että nytpä raivostun. Silti ihmiset kykenevät elämään keskenään vaikka moni asia toisissa ärsyttääkin, joskus jopa raivostuttaa. Useimmat katsovat peiliin kun raivostuttaa niin että tekee mieli kuristaa toisia ihmisiä, jotka tekevät niinkin tavallista asiaa kuin syövät. Jokuhan tässä on taustalla, minkä vain te itse voitte selvittää. Vihoviimeisintä on, jos muut joutuvat syömään pelon vallassa mahdollisimman hiljaa teidän raivokohtauksianne välttääkseen.

Huh. Urheasti ajattelin, että pari kolme minuuttia varmasti kestän tällaista misophoniatestiä, mutta kiskaisin kuulokejohdon irti heti, kun ensimmäinen ääni alkoi kohdassa 00:45. En pysty enää edes kokeilemaan, mitä muita ääniä tuolla on, sen verran pahasti vihlaisi.

Kommentoija nro 45, joka vihaa ihmisen syömisääniä muttei hermostu yhtään eläinten massutuksesta

En pysty oikein ollenkaan elämään samassa kämpässä kenenkään kanssa misofonian takia. Olen yrittänyt kumppaneiden kanssa yhteen muuttoa pari kertaa mutta ei yksinkertaisesti pysty. En voi rentoutua ja meinaan saada paniikkikohtauksen jos joku rouskuttaa samassa huoneessa. En saa ollenkaan unta jos kuulen hengitysääniä. Yskiminen ja kurkun karauttelu saa aivot ihan raivon partaalle. Ei toivoakaan että voisin vaikka hankkia lapsia, muista ihmisistä kuuluvat äänet on kaikki ihan hirveitä. Harmittaa, ahdistaa ja hankaloittaa elämää ja tahtoisin hyvin paljon olla normaali :(

Täällä myös yksi! En voi sietää sitä ääntä kun joku mättää ruokaa suuhunsa kuin joku saattaisi hetkenä minä hyvänsä viedä sen häneltä. Yksi työkaveri pitää syödessään niin kamalaa meteliä etten pysty syömään hänen kanssaan samaan aikaan. En edes ymmärrä miten joku pystyy rouskuttamaan, ryystämään ja mäiskyttämään samanaikaisesti. Hän kolisuttelee myös hampaitaan kuuluvasti, ähkii, tuhisee ja huokailee kun syö.

purkan mylskytys on kyllä karsean kuulloista

Minulle soitti Adeccon yksi työntekijä, mässytti siellä luurin päässä jotain, minusta hyvin epämiellyttävää ja ammattitaidotonta toimintaa. Oli kuitenkin töissä kun soitti tätä puhelua. Ällöttävän kuuloista kun mussutti siellä sitä valaan suutaan.

mieluummin kuuntelen kaksi tuntia lautasta raapivaa haarukkaa kuin minuutin verran machon länkkärimiehen leuhkankuuloista purkanjauhuuta