Miten voisi löytää naisen, joka ei vaadi ihan naurettavia?

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

Totuuden naisista tunnistaa vauvapalstalla siitä, että miinuksia satelee heti lukuisia.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

Mistä sinä tiedät, mitä moni nainen haluaa? Ikinä en ole kuullut kenenkään sanovan, että haluaa raamikkaan tai rikkaan miehen. Oikeassa elämässä siis.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

Mistä sinä tiedät, mitä moni nainen haluaa? Ikinä en ole kuullut kenenkään sanovan, että haluaa raamikkaan tai rikkaan miehen. Oikeassa elämässä siis.

Mahtaisiko olla asia jota ei sanota ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa tämä olla miesvihan vuoksi aika väärä palsta yrittää keskustella ap:n esittämästä asiasta.

Ai siitä, että miten huonoja ihmisiä naiset ovat? Kehtaavat jopa kuvitella, että heillä on oikeus valita puolisonsa.

Ei kukaan kyseenalaista naisten oikeutta valita miehensä.

Se mitä hiukan kyseenalaistetaan on se, että miten todellisia nämä naisten pariutumismarkkinoilla esittämät tiukat vaatimukset ovat. Paljonko niistä juontuu ulkoisista vaikuttimista kuten mediasta, ryhmäpaineesta jne. Henkilökohtaisesti pidän epätodennäköisenä, että naiset olisivat ns. luonnontilassa juurikaan miehiä vaativampia kumppanin suhteen.

Tässä keskustelussa yksikään nainen ei ole tunnistanut itseään näistä listatuista älyttömän tiukoista kriteereistä. Naiset ovat sen sijaan puolestaan kyseenalaistaneet kriteerilistan paikkansapitävyyden, ja sen kuinka suuri osa siitä juontuu aloittajan omista ennakkoluuloista ja asenteista.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

Mistä sinä tiedät, mitä moni nainen haluaa? Ikinä en ole kuullut kenenkään sanovan, että haluaa raamikkaan tai rikkaan miehen. Oikeassa elämässä siis.

Mahtaisiko olla asia jota ei sanota ääneen?

Ja mistähän sinä sitten ne tiedät? Luet ajatuksia?

sinkku N kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei jotkut vaan tyydy olemaan yksin, kun kerran kenestäkään ei ole kumppaniksi.

Ihmisellä on luontainen taipumus paritella ja pariutua. On hankala taistella kymmeniätuhansia vuosia vanhoja vaistoja vastaan :/

Sitten kannattaa laskea sitä omaa rimaa hiukan lähemmäs maata saadakseen mahdollisuuden pariutia. Tai edes paritella. Luonnossakin on kova taitselu parhaista naaraista, keskiverrot tyytyvät tarjolla olevaan.

Miten miehet voivat enää laskea rimaansa :D

Jos käytän itseäni esimerkkinä niin millaista naista minun pitäisi vielä yrittää?

Tässä esimerkkejä naisista joita olen yrittänyt lähestyä siinä mielessä: pubiruusu joka noukki omasta oksennuksestaan puoliksi polttamansa tupakan baarin röökikopissa... kehitysvammainen nainen... niin iäkäs nainen etten viitsi edes yrittää arvata ikäänsä...

Minkähän takia minua ei kukaan mies koskaan lähesty jos pubiruusujakin lähestytään. Olen normaalin näköinen ja hoikka. Miehet kyllä katsoo mutta kukaan ei koskaan lähesty. 

Varmaankin torjut miehet olemuksellasi.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Olen eri mieltä kanssasi.

Lista voi kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa sisältää paljon ominaisuuksia jotka eivät ole niin suosittuja kuin luulisi. Kiltteys, huomioiminen, jne. Kuulostaa hyvältä? Monen naisen mielestä sinun miehesi olisi _takertuva_. Useimmille naisille kiltteys ja huomioiminen itsessään ovat arvottomia, se ratkaisee _millainen mies_ huomioi, siis pinnallisin kriteerein mitattuna.

Vaativia kriteerejä ovat sellaiset joista enemmistö kilpailee. Pituus, raamikkuus, komeus, menestys, raha, status, sosiaalinen taitavuus, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, jne.

Kiltteys ja takertuvuus eivät ole samoja asioita. Kiltteys on kunnioitusta, arvostusta ja miellyttävää, empaattista ja ystävällistä suhtautumista kanssaihmisiin. Takertuvuus on äärimmäistä ihailua, alistuvuutta, ja usein myös sitä kiltteyttä, mutta sellaisella twistillä, että takertuva ihminen arvostaa muita yli itsensä, ei pidä omia tarpeitaan tärkeinä, nostaa muut jalustalle ja on riippuvainen muista. Aikuinen nainen yleensä tahtoo vierelleen itsenäisen kumppanin jolla on oma tahto, oma luonne, oma persoona ja omat intohimot, ei naiselleen alisteista egon jatketta joka kulkee kiltisti perässä hokien "kylläkulta" "niinkulta" "hetikulta".

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole. 

Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.

Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo. 

Hyvä kirjoitus. Hyvin puet sanoiksi sen, millä tapaa moni nainen on vaativa ymmärtämättä itse olevansa vaativa.

Minä olen eronnut parikymmenvuotisesta avioliitosta, ja silloin päätin, että luovun vaatimuksista. Jos en pysty hyväksymään toista ihmistä sellaisena kuin on, ja ellei hän hyväksy minua, niin elän mieluummin yksin. Ja halusin miehen, joka on tunne-elämältään tasapainossa.

Löysin tällaisen miehen ja olemme nykyään naimisissa. Aika ajoin joudun muistuttamaan itseäni, etten olisi vaativa. On vaikeaa olla olematta vaativa, vaikka olen tietoinen koko ajan. Sitä niin helposti haluaa kaikkea ja unohtaa, että pyynnöllä ja vaatimuksella on hiuksen hienoinen ero.

Sen sijaan mieheni ei vieläköön vaadi minulta mitään. Hän antaa minun toimia kuten haluan, tuntea mitä haluan. Välillä hän voi hermostua lyhyesti, mutta sen jälkeen antaa minulle täyden vapauden. Tämä on niin ihmeellistä...ei sellaista ihmistä voi olla rakastamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v mies. En väitä olevani mikään saalis, en ole kummoisen näköinen, ja olen joutunut vaihtamaan alaa aikuisiällä, joten omaisuutta ei ole. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä uuden alani eteen, ja uskoisin olevani ihan mukavaa seuraa jollekin vähän introvertimmälle, esimerkiksi kotoilusta ja luonnosta pitävälle naiselle. Olen myös ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja vaikka vastalauseita tuleekin, tiedän sen, niin voin sanoa olevani nuorekas. Osa ikäisistäni on todella ukkoutuneita ja akkautuneita, mutta minä en ole.

Olen myös valmis lastentekoon, jos nainen sitä haluaisi - ja siis siinä tapauksessa tekemään uhrauksia joita lastenteko vaatisi, kuten muuttamaan johonkin kaupungin ympärillä olevaan pikkukuntaan, säästämään omassa elämässä paljon, korjaamaan ja remppaamaan asioita itse (olen ihan kohtuullinen kädentaidoissa).

Toisaalta, jos nainen olisi vannoutunut lastenvastustaja, niin lapsetonkin elämä minulle kävisi, tosin mitään bailubailu-pintaliitoelämää en halua. Osa sinkkunaisista tuntuu lähinnä haluavan elämältään tärkeissä "piireissä" elämistä.

Kysymys on, että mistä löytäisin tuollaisen noin 30-35v naisen, jonka kanssa unelmat osuisivat yksiin, ja joka ei vaatisi vaatimasta päästyään? En ole viimevuosina edes jaksanut yrittää etsiä naisia, koska naisten vaatimukset ovat vaikuttaneet niin naurettavilta. Minulla on hyvin vähän vaatimuksia esim. naisen ulkonäölle, tärkeämpänä pidän yhdessä viihtymistä. Olen kuitenkin huomannut, että naiset riippumatta omasta ulkonäöstään, elämäntilanteestaan ja luonteestaan etsivät edelleen päälle kolmekymppisenäkin niitä samoja huippumiehiä, joita kaikki naiset haluavat.

Tuli jotenkin tekstistä sellainen oli, että olisit valmis tekemään vaikka mitä jos puoliso niin haluaa.

Ehkä se on juuri se ongelma? Voi nimittäin tuntua ahdistavalta, mikäli toisella ei ole omia päämääriä elämässä, vaan ne päämäärät määräytyvät puolison mukaan.

Kysypä vaikka itseltäsi, että haluatko OIKEASTI lapsia? Mieti asia niin, että perheen saatuasi pahin kävisi ja jäisit leskeksi (tai nainen hylkäisi teidät). Kokisitko elämän lapsien kanssa mukavana vai ahdistaisiko ajatuskin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla on sentään jotain toiveita naisen suhteen.

Minulla ei ole mitään vaatimuksia, mutta enpä ole löytänyt ketään naista. Kuka tahansa kävisi.

Just siks. Me naiset kun tykkäämme siitä, että mies kokee juuri minussa löytäneen sen, mitä on koko elämänsä etsinyt. Se ei ole ylevää, että huomaa toiselle kaiken kelpaavan.

Idea, että minä olisin jollekin naiselle se paras vaihtoehto on täysin narsistisen naurettava. Miten voi edes perustella itselleen jotain tuollaista ainutlaatuisuutta? Varsinkin jos on joku peruspena/tarja 8-16 duunissa eikä joku nobel-palkinnosta taisteleva astronauttipankkiiri jolle on vielä ulkonäköäkin siunaantunut.

Sustako jokainen ihminen ei ole ainutlaatuinen? Erottaako sut naapurin Perasta vain erinäköinen cv? Nainen ei ole työnantaja joka hakee mahdollisimman pätevää työntekijää, älä siis hae parisuhdetta kuin työpaikkaa.

Mä oon kyllästynyt siihen että miehet vaativat naurettavia juttuja. Joillekin pitäisi olla seksinaaras jolla on aina korkkarit ja minihame ja sängyssä hepeneitä ja peilin edessä pitäisi keikistellä. Jotkut vaativat taas että pitää olla kultivoitunut, mieletön yleistieto, tuntea kaikki suomalaiset taiteilijat ja suuntaukset. Jos ei muista kuka on Tom Petty niin on nolo juntti. Jotkut taas vaativat että joka päivä pitää käydä salilla, lenkillä, juosta maratonia vuosittain, tai ainakin puolikasta ja yhtään löysää ei saa olla missään. Joillekin taas pitäisi olla akateeminen intellektuelli.

Mulle on sanottu että olen kaunis, älykäs ja hauska, mutta ei se mitään riitä, paljon muutakin pitäisi olla. Pitäkää tunkkinne.

Karkuri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkuri kirjoitti:

Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.

Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.

Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.

Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...

Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...

Niin, ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toisen meistä on ottajia, toiset antajia.

Kun ottaja ja antaja on parisuhteessa, on lopputuloksena alistussuhde.

Kun on kaksi ottajaa, on suhde riidantäyteinen.

En tiedä, kumpi sinulla oli.

Mutta kun yhdessä on kaksi antajaa, toimii parisuhde tasavertaisena.

Minä olen palstaillut jo vuodesta 2000. Olen huomannut, kuinka vaatimukset ovat vuosien varrella lisääntyneet. Ihmiset (ainakin naiset, koska suurin osa täällä on naisia) katsovat ”ansaitsevansa” kaikkea. Fakta kuitenkin on, että vaatimukset tappavat rakkauden.

N49

Hyvin tiivistit, juuri näitä asioita esimerkissäni koetin tuoda esille:) Eli tuota kahden antajan suhdetta olen etsinyt. Ei tarkoitus kuitenkaan ole antamisista tai ottamisista mitään kirjanpitoa pitää, mutta jonkinlainen tasapaino jutuissa pitää olla.

Samaa mieltä, todella hyvin kuvattu kaikki ihmissuhteet. Parhaiten toimii varmasti kahden antajan suhde, oli se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde tai mikä muu tahansa. Sitä olen etsinyt ja ymmärrän miksi ensimmäinen pidempi suhde kariutui. Ja mitä tätäkin palstaa olen nyt muutaman kuukauden lukenut niin tässä se syy riitoihin ja eroihin näkyy olevan kaikilla. Me ihmiset ollaan tosi tarkkoja oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta. Uskon vakaasti että ne parit jotka ovat olleet naimisissa kymmeniä vuosia ovat molemmat antajia. Sitä etsiessä....

Ei puolison tai sinun sisintä kukaan tiedä ennenkuin elää toisen kanssa muutamia vuosia. Ei ihmisiin ole liimattu takuulappua tai viimeistä käyttöpäivää.

Lopeta etsiminen ja tutki ja kehitä itseäsi sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v mies. En väitä olevani mikään saalis, en ole kummoisen näköinen, ja olen joutunut vaihtamaan alaa aikuisiällä, joten omaisuutta ei ole. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä uuden alani eteen, ja uskoisin olevani ihan mukavaa seuraa jollekin vähän introvertimmälle, esimerkiksi kotoilusta ja luonnosta pitävälle naiselle. Olen myös ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja vaikka vastalauseita tuleekin, tiedän sen, niin voin sanoa olevani nuorekas. Osa ikäisistäni on todella ukkoutuneita ja akkautuneita, mutta minä en ole.

Olen myös valmis lastentekoon, jos nainen sitä haluaisi - ja siis siinä tapauksessa tekemään uhrauksia joita lastenteko vaatisi, kuten muuttamaan johonkin kaupungin ympärillä olevaan pikkukuntaan, säästämään omassa elämässä paljon, korjaamaan ja remppaamaan asioita itse (olen ihan kohtuullinen kädentaidoissa).

Toisaalta, jos nainen olisi vannoutunut lastenvastustaja, niin lapsetonkin elämä minulle kävisi, tosin mitään bailubailu-pintaliitoelämää en halua. Osa sinkkunaisista tuntuu lähinnä haluavan elämältään tärkeissä "piireissä" elämistä.

Kysymys on, että mistä löytäisin tuollaisen noin 30-35v naisen, jonka kanssa unelmat osuisivat yksiin, ja joka ei vaatisi vaatimasta päästyään? En ole viimevuosina edes jaksanut yrittää etsiä naisia, koska naisten vaatimukset ovat vaikuttaneet niin naurettavilta. Minulla on hyvin vähän vaatimuksia esim. naisen ulkonäölle, tärkeämpänä pidän yhdessä viihtymistä. Olen kuitenkin huomannut, että naiset riippumatta omasta ulkonäöstään, elämäntilanteestaan ja luonteestaan etsivät edelleen päälle kolmekymppisenäkin niitä samoja huippumiehiä, joita kaikki naiset haluavat.

Jos olis pitkä, tumma ja komea, niin muuta ei vaadita. Olis helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi kykyä eläytyä muiden ihmisten asemaan tajusit, että kaiki pitävät itseään tavallista nuorekkaampana ja ne naiset ajattelevat noin samoin oman ikäisistään miehistä. Toisin sanoen olet ihan samanlainen kuin ne naiset, jotka näyttävät silmääsi vanhoilta ja itse kokevat itsensä nuoriksi :)

Tämä kykenemättömyys ajatella muiden näkökulmista on varmaan yksi iso syy sinkkuuteesi.

Jeps. Ylipäätään aika usein törmää aikuisiin ihmisiin, jotka eivät ole vielä hiffanneet sitä, kuinka paljon olosuhteet, joihin he ovat syntyneet tai joissa kasvaneet, ovat muokanneet heitä. Toisessa ajassa ja paikassa he ajattelisivat aivan toisenlaisia ajatuksia. Nämä ihmiset kuvittelevat, että heissä oleva on heidän ansiotaan, ainakin, mikäli on kyse jostakin, mitä ympäristö arvostaa. Itsetuntemuksen avain on nimenomaan siinä, että aikuinen ihminen oppii katsomaan itseään ulkopuolelta, ulkopuolisin silmin. Parisuhdemarkkinoilla tarvitaan ennen kaikkea itsetuntemusta; ei listoja siitä, minkälainen kumppanin tulisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei jotkut vaan tyydy olemaan yksin, kun kerran kenestäkään ei ole kumppaniksi.

Ihmisellä on luontainen taipumus paritella ja pariutua. On hankala taistella kymmeniätuhansia vuosia vanhoja vaistoja vastaan :/

Sitten kannattaa laskea sitä omaa rimaa hiukan lähemmäs maata saadakseen mahdollisuuden pariutia. Tai edes paritella. Luonnossakin on kova taitselu parhaista naaraista, keskiverrot tyytyvät tarjolla olevaan.

Miten miehet voivat enää laskea rimaansa :D

Jos käytän itseäni esimerkkinä niin millaista naista minun pitäisi vielä yrittää?

Tässä esimerkkejä naisista joita olen yrittänyt lähestyä siinä mielessä: pubiruusu joka noukki omasta oksennuksestaan puoliksi polttamansa tupakan baarin röökikopissa... kehitysvammainen nainen... niin iäkäs nainen etten viitsi edes yrittää arvata ikäänsä...

Tuo kertoo sinusta riittävästi. Millainen ihminen yrittää iskeä iäkästä kehitysvammaista vain saadakseen seksiä? Anteeksi, mutta hyi helvetti.

Secunda kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v mies. En väitä olevani mikään saalis, en ole kummoisen näköinen, ja olen joutunut vaihtamaan alaa aikuisiällä, joten omaisuutta ei ole. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä uuden alani eteen, ja uskoisin olevani ihan mukavaa seuraa jollekin vähän introvertimmälle, esimerkiksi kotoilusta ja luonnosta pitävälle naiselle. Olen myös ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja vaikka vastalauseita tuleekin, tiedän sen, niin voin sanoa olevani nuorekas. Osa ikäisistäni on todella ukkoutuneita ja akkautuneita, mutta minä en ole.

Olen myös valmis lastentekoon, jos nainen sitä haluaisi - ja siis siinä tapauksessa tekemään uhrauksia joita lastenteko vaatisi, kuten muuttamaan johonkin kaupungin ympärillä olevaan pikkukuntaan, säästämään omassa elämässä paljon, korjaamaan ja remppaamaan asioita itse (olen ihan kohtuullinen kädentaidoissa).

Toisaalta, jos nainen olisi vannoutunut lastenvastustaja, niin lapsetonkin elämä minulle kävisi, tosin mitään bailubailu-pintaliitoelämää en halua. Osa sinkkunaisista tuntuu lähinnä haluavan elämältään tärkeissä "piireissä" elämistä.

Kysymys on, että mistä löytäisin tuollaisen noin 30-35v naisen, jonka kanssa unelmat osuisivat yksiin, ja joka ei vaatisi vaatimasta päästyään? En ole viimevuosina edes jaksanut yrittää etsiä naisia, koska naisten vaatimukset ovat vaikuttaneet niin naurettavilta. Minulla on hyvin vähän vaatimuksia esim. naisen ulkonäölle, tärkeämpänä pidän yhdessä viihtymistä. Olen kuitenkin huomannut, että naiset riippumatta omasta ulkonäöstään, elämäntilanteestaan ja luonteestaan etsivät edelleen päälle kolmekymppisenäkin niitä samoja huippumiehiä, joita kaikki naiset haluavat.

Jos olis pitkä, tumma ja komea, niin muuta ei vaadita. Olis helppoa.

Voi kuule,aika paljon muutakin olisin vaatinut myös kolmekymppisenä mieheltä kuin ulkonäköä. Olin siihen aikaan aivan hulluna mieheen, joka oli noin 170 cm pitkä, vaalea ja hiusraja jo pahasti vetäytynyt. Itse olin 160/49 ja sain jopa kadulla keskellä kirkasta päivää ihan selvinpäin kulkevilta miehiltä kehuja kropastani. Naamastani olin tosin vain keskiverto (pitkät kiharat hiukset kyllä), joten varmaan sen takia "tyydyin" muuhun kuin pitkään, tummaan ja klassisen komeaan... mikään muuhan sitä ei voi selittää.

Saattaa olla, että olet vain etsinyt vääristä paikoista. Okei, suurin osa naisista on aika kujalla vähän kaikessa, mutta eivät kaikki. Unicefit sun muut lässynläät ovat haluttuja, koska ura hyväntekeväisyysjärjestössä viittaa siihen, että tulossa on paljon perittyä rahaa ja samalla työ on sellainen, joka ei vaadi kovin paljoa paukkuja eikä näin ollen vie aikaa naiselta ja perheeltä, toisin kuin jossain oikeasti vaikeassa teknisessä ammatissa toimiminen tai yritysmaailma ylipäänsä. Olen nainen ja mulle noi lässynläämaailmanparannukset olisivat turn off.

Hae itsellesi liikunnallinen nainen jostain harrastuksesta. Satuprinssiunelmoijat voi jättää omaan arvoonsa, samoin aggressiiviset body positive-läskit ja naiset, joilla on mielenterveystukka. Eli sellainen räikeä ja usein vielä omituisesti leikattu. Hiton usein näillä on diagnooseja nipussa ja ainoat tulot tulevat sossusta. Silti nämä kuvittelevat olevansa oikeutettuja löytämään prinssin tai julkkiksen. Yleensä tämä porukka on aika läskiäkin, ei tienaa juuri mitään ja äänestää Vasemmistoliittoa tms. utopiapuoluetta. Omiaan tappamaan hauskuuden kenen tahansa elämästä. Mä olen oppinut varomaan tätä porukkaa kavereinakin. Niillä on käytössään liikaa aikaa, joten ne myötä- ja puolestaloukkaantuvat 24/7.  Kyllä toi vielä jotenkin ratkeaa, älä anna periksi. Bileet ei ole hyvä paikka parin löytämiseen eikä myöskään "tiedostavien" kokoontumiset. Liity johonkin urheiluseuraan ja mene vaikka maratonkouluun ja sen myötä yhteislenkeille. Et ainakaan menetä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla, että olet vain etsinyt vääristä paikoista. Okei, suurin osa naisista on aika kujalla vähän kaikessa, mutta eivät kaikki. Unicefit sun muut lässynläät ovat haluttuja, koska ura hyväntekeväisyysjärjestössä viittaa siihen, että tulossa on paljon perittyä rahaa ja samalla työ on sellainen, joka ei vaadi kovin paljoa paukkuja eikä näin ollen vie aikaa naiselta ja perheeltä, toisin kuin jossain oikeasti vaikeassa teknisessä ammatissa toimiminen tai yritysmaailma ylipäänsä. Olen nainen ja mulle noi lässynläämaailmanparannukset olisivat turn off.

Hae itsellesi liikunnallinen nainen jostain harrastuksesta. Satuprinssiunelmoijat voi jättää omaan arvoonsa, samoin aggressiiviset body positive-läskit ja naiset, joilla on mielenterveystukka. Eli sellainen räikeä ja usein vielä omituisesti leikattu. Hiton usein näillä on diagnooseja nipussa ja ainoat tulot tulevat sossusta. Silti nämä kuvittelevat olevansa oikeutettuja löytämään prinssin tai julkkiksen. Yleensä tämä porukka on aika läskiäkin, ei tienaa juuri mitään ja äänestää Vasemmistoliittoa tms. utopiapuoluetta. Omiaan tappamaan hauskuuden kenen tahansa elämästä. Mä olen oppinut varomaan tätä porukkaa kavereinakin. Niillä on käytössään liikaa aikaa, joten ne myötä- ja puolestaloukkaantuvat 24/7.  Kyllä toi vielä jotenkin ratkeaa, älä anna periksi. Bileet ei ole hyvä paikka parin löytämiseen eikä myöskään "tiedostavien" kokoontumiset. Liity johonkin urheiluseuraan ja mene vaikka maratonkouluun ja sen myötä yhteislenkeille. Et ainakaan menetä mitään. 

FYI: jokainen on oikeutettu löytämään prinssin tai julkkiksen. So. jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää haluamansa ja laittaa millaiset kriteerit tahansa sille, mitä etsii. Ja olla ilman, jos ei löydä haluamaansa.

Miksi ketään ylipäänsä kiinnostaa, mitä sellaiset ihmiset hakevat, joita itse ei joka tapauksessa huolisi? Antaa heidän hakea aivan vapaasti.