Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi löytää naisen, joka ei vaadi ihan naurettavia?
08.10.2017 |
Olen 37v mies. En väitä olevani mikään saalis, en ole kummoisen näköinen, ja olen joutunut vaihtamaan alaa aikuisiällä, joten omaisuutta ei ole. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä uuden alani eteen, ja uskoisin olevani ihan mukavaa seuraa jollekin vähän introvertimmälle, esimerkiksi kotoilusta ja luonnosta pitävälle naiselle. Olen myös ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja vaikka vastalauseita tuleekin, tiedän sen, niin voin sanoa olevani nuorekas. Osa ikäisistäni on todella ukkoutuneita ja akkautuneita, mutta minä en ole.
Olen myös valmis lastentekoon, jos nainen sitä haluaisi - ja siis siinä tapauksessa tekemään uhrauksia joita lastenteko vaatisi, kuten muuttamaan johonkin kaupungin ympärillä olevaan pikkukuntaan, säästämään omassa elämässä paljon, korjaamaan ja remppaamaan asioita itse (olen ihan kohtuullinen kädentaidoissa).
Toisaalta, jos nainen olisi vannoutunut lastenvastustaja, niin lapsetonkin elämä minulle kävisi, tosin mitään bailubailu-pintaliitoelämää en halua. Osa sinkkunaisista tuntuu lähinnä haluavan elämältään tärkeissä "piireissä" elämistä.
Kysymys on, että mistä löytäisin tuollaisen noin 30-35v naisen, jonka kanssa unelmat osuisivat yksiin, ja joka ei vaatisi vaatimasta päästyään? En ole viimevuosina edes jaksanut yrittää etsiä naisia, koska naisten vaatimukset ovat vaikuttaneet niin naurettavilta. Minulla on hyvin vähän vaatimuksia esim. naisen ulkonäölle, tärkeämpänä pidän yhdessä viihtymistä. Olen kuitenkin huomannut, että naiset riippumatta omasta ulkonäöstään, elämäntilanteestaan ja luonteestaan etsivät edelleen päälle kolmekymppisenäkin niitä samoja huippumiehiä, joita kaikki naiset haluavat.
Kommentit (348)
Minun unelmien mieheni:
-hyvin älykäs, kiinnostunut laajasti kaikesta, lukenut paljon, myös kaunokirjallisuutta (eikä mitään Remestä pelkästään, vaan tuntee Dostojevskit, Harmsit, Dickensit ja lukee tarvittaessa vaikka Brontea)
- kunnollinen perheihminen, huolehtii lapsistaan, on uskollinen, luotettava, huumorintajuinen, liikkuu paljon, matkustelee mielellään, enkä tarkoita mitään rantalomia. Muuttaa mielellään myös asumaan ulkomaille.
- ei käytä ainakaan merkittävästi alkoholia, ei tupakoi, ei seuraa urheilua, ei ole kiinnostunut autoista tai muusta tylsästä. Mutta pitää eläimistä, monenlaisista, ja on valmis kokeilemaan uutta. Osaa ottaa vaikka jonkun terraarioharrastuksen tieteellisenä projektina.
Oma mies on tällainen, ja meillä on jo pitkä suhde takana. Aloittajan tarjoamaa ’ihannemiestä’ en todellakaan huolisi. Mistä miehet keksivät noita stereotypioitaan? Ehkä kyse on siitä, mitä aloittaja itse miehissä ihailee ja kadehtii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta mikä teitä vaivaa? Olen 20-vuotias, mulla ei todellakaan ole tollasia "kriteerejä" miehestä kuin teillä vanhemmilla. Haukutte jotain "ukkoutumista/akkautumista" jos tykkää viettää aikaa ulkohommissa esimerkiksi. Miten ihmeessä voitte olla onnellisia, kun vietätte elämäänne selvästikin "muiden ehdoilla"? Näistä viesteistä huomaa, miten paljon oikeasti häpeätte itseänne. Uskallatteko edes hoitaa omakotitalonne puutarhaa tai ostaa kerrostaloasuntonne parvekkeelle kasvin, ettei nyt joku vain näe, että olette ulkohommissa, eli toisin sanoen, olette nyt niin akkautuneita että huhhuh, elämä on ohi
Kun itse olin 20-vuotias niin eipä tullut mieleenkään viettää aikaa vauvalehden palstalla. Oli onneksi ihan muuta tekemistä.
Tunnistan itseni osittain tuosta Ap:n viestistä. Olen itse 35v, mutta minulle kelpaisi kyllä myös itseäni hieman vanhempikin kumppani. Itse olen vakituisessa työssä. AMK-inssi, tienaan vuodessa reilut 40ke bruttona. 180cm. Alkoholia käytän satunnaisesti, en polta. Ei lapsia.Koiran kanssa elelen sinkkuna.
Eipä ole itsellekään vastaan kumppania kävellyt sen jälkeen kun 14v pituinen parisuhde päättyi. Missähän niitä ikäisiäni naisia nykyään edes tapaisi, jotka olisivat sinkkuja? Baareista ei ainakaan. Varattuja tai ovat huomattavasti nuorempia, joita en usko edes tämän ikäinen kiinnostavan.
M35
Vierailija kirjoitti:
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
No kyllä minäkin vähän ihmettelisin jos mies haluaisi minun seisoskelevan neljä tuntia tyhjän panttina, jotta olisin muka kannustamassa hänen juoksuaan.
Et sinä siellä tyhjän panttina olisi, ellet niin itse halua kokea. Huolehtisit kisanaikaisista juoma- ja ravintotankkauksistani, kannustamisen lisäksi ottaisit muutaman valokuvan. Kisan jälkeen voisin olla tilapäisesti liikuntakyvytön, toisit minulle varustereppuni sekä kuskaisit kotiin, koska voisin kramppien takia olla tilapäisesti myös ajokyvytön. Tämä parisuhdepalvelu olisi varmaan sinulta itsekkyytesi takia liikaa vaadittu!
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
Minkälaisia naisesi sitten ovatkaan olleet, jos tositv ja naistenlehdet ovat olleet elämää ohjaavina tekijöinä. Ja sana yleistyytymättömyys on aika alentavaa, seksillä kehuminen ja perääsi itkeminen.
Minua ei kiinnosta mies, joka olettaa olevansa palvelija tai alamainen. Ellei mies tunne omia rajojaan, vaan on naisen pompoteltavana ja kommentoi vastavuoroisuuden vajetta , on ehkä aiheellista opetella sanomaan ei. Ja hyvissä ajoin vielä.
En vaadi mieheltä remontteja, auton huoltamista tai muutakaan , vaan rakkaussuhdetta kanssani, tunteitten ja ajatusten vaihtoa. Millään tekemisillä ei hankita hyvää suhdetta, vaan ihan muilla avuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä uutta ne 30-35- vuotiaat naiset siis ajattelee viikosta toiseen verrattuna 37- vuotiaaseen?
Olet 37, mutta sinulle kelpaavat vain nuoremmat naiset. Miksi, jos et lapsiakaan välttämättä halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet 37 v. Etsi siis 37 v naista. Ei 30-35-vuotiasta. Aika yksinkertaista.
Totta. 37-vuotiaan kannattaa hakea ikähaarukalla 35-40.
35-40v nainen kelpaa, jos on oikeasti nuorekas olemukseltaan. Suurin osa sen ikäisistä naisista ei ole, vaan jotkut vaikuttavat jo ihan joltain eläkettä odottavilta akkeleilta. Minusta ei tule varmaan tulemaan setämiestä ennen kuin olen vähintään viiskymppinen. En halua naista, joka on keski-ikäisen jämähtänyt ja paatunut, kuten suurin osa näin neljääkymppiä lähestyessä alkaa olla. Kyse ei ole siitä, etteikö saisi olla muutamaa ikäkiloa, enkä myöskään ole tosiaan etsimässä mitään ikibilettäjää. Se on vaan sillä tavalla, että olen itse joutunut niin paljon joustamaan, tsemppaamaan ja olemaan setäytymättä ja ymmärtämään itseäni nuorempien maailmaa, että siitä on tullut varsin suuri osa minua. En pysty kokemaan juuri mitään yhteistä naisen kanssa, joka on jämähtänyt ja paatunut keski-ikäisesti, kuten suurimmalle osalle naisista viimeistään nelikymppisenä käy. Tässä on kyse minusta ja harvoista naiselle esittämistäni vaatimuksista; en pysty ihastumaan tuollaiseen naiseen.
Meni fiilis. Ole hiljaa treffeillä niin joskus voi onnistaa. Lycka till ja sommoro.
Kyllä mies edellä on oikeassa, en itsekään halua mitään asenteiltaan nelikymppistä mummoa! Ei ole kyse mistään ulkonäköjutusta vaan asenteesta elämiseen. Mitään uutta ei haluta kokea tai opetella, pyöritään vain samoissa jämähtäneissä ympyröissä!
Lisäksi treffihaussa ilmoitetaan elämän tärkeimpien asioiden olevan lapset ja lapsenlapset!?! Mihin siellä miestä tarvitaan, talonmieheksikö? Itse haen treffeiltä naista tasavertaiseen ja rikkaaseen parisuhteeseen, jossa läheisyys ja seksikin on tärkeä osa elämää. Tietenkin lapseni ovat itselleni rakkaita, mutta kumppanin pitää olla ihan yhtä tärkeä läheinen!
Ei oo mahdollista, koska olipa nainen millainen tahansa, hän on miehen mielestä aina liian vaativa.
Ole mieluummin yksin kuin pilaat kenenkään naisihmisen elämää noilla vaatimuksillas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla on kyllä todella tiukka ikähaitari naisille kannattaisiko antaa edes treffi mahdollisuus yli 35 vuotiaille. toivottavasti et suhtaudu noin ylimielisesti kaikkiin naisiin kun suhtaudut yli 35 vuotiaisiin naisiin. voihan olla että sinä olet "liian vanha" monen 30 vuotiaan naisen mielestä ja he rajaavat sinut pois sinun ikäsi takia.
Vierailija kirjoitti:
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
Minkälaisia naisesi sitten ovatkaan olleet, jos tositv ja naistenlehdet ovat olleet elämää ohjaavina tekijöinä. Ja sana yleistyytymättömyys on aika alentavaa, seksillä kehuminen ja perääsi itkeminen.
Minua ei kiinnosta mies, joka olettaa olevansa palvelija tai alamainen. Ellei mies tunne omia rajojaan, vaan on naisen pompoteltavana ja kommentoi vastavuoroisuuden vajetta , on ehkä aiheellista opetella sanomaan ei. Ja hyvissä ajoin vielä.
En vaadi mieheltä remontteja, auton huoltamista tai muutakaan , vaan rakkaussuhdetta kanssani, tunteitten ja ajatusten vaihtoa. Millään tekemisillä ei hankita hyvää suhdetta, vaan ihan muilla avuilla.
Nuo näkemyksesi alentavasta yleistyytymättömyysestä, naistenlehdistä ja tositeeveestä ovat vain omiasi, minulla on ihan omat ja laajan miesporukan mielipiteet takanani:)
Enhän mihinkään pompotteluun suostunut! Jutussani kerroin, että nätisti toin nämä tasapuolisuusasiat keskusteltavaksi. Jos asia ei mennyt ymmärrykseen, niin sitten lähdin karkuteille. Enkä seksillä kehuskellut, totesin sen vain sujuneen hyvin, tämä on varmaankin ahdasmieliseen ajatusmaailmaasi loukkaavasti todettu, itkun kertominenkin väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika on siinä ettet ole ulkomaalainen. Kaverini on 10cm lyhyempi, tukeva (lievästi sanottuna), mulkosilmä, minua rutkasti vanhempi ja puoli latino. Itse olen normaalipainoinen ja käyn punttiksella. Arvatkaa ketä naiset lähestyy?
Aika suuri ero kun sitten latinomaissa tuntemattomat naisetkin moikkaavat minua kadulla (hi honey jne). Suomessa viimeisen 5 vuoden aikana minua on lähestynyt tasan yksi tyttö.
Se johtuu paitsi kulttuurierosta, myös siitä että kukaan nainen ei usko että tuollainen komistus kuin sinä voisit olla markkinoilla! Tutustuisin sinuun mielellään, jos sulla olis vaikka vapaa-kyltti kaulassa, että tietäisin...
Vierailija kirjoitti:
sinulla on kyllä todella tiukka ikähaitari naisille kannattaisiko antaa edes treffi mahdollisuus yli 35 vuotiaille. toivottavasti et suhtaudu noin ylimielisesti kaikkiin naisiin kun suhtaudut yli 35 vuotiaisiin naisiin. voihan olla että sinä olet "liian vanha" monen 30 vuotiaan naisen mielestä ja he rajaavat sinut pois sinun ikäsi takia.
Nainen puhumassa tiukoista haitareista...
Itsellänne on jopa miesten pituudelle sentin tarkat rajat. Paras mitä muistan netti-ilmoituksessa nähneeni oli naisen asettama pituusraja miehelle puolen sentin tarkkuudella :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole.
Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.
Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo.
Miksei jotkut vaan tyydy olemaan yksin, kun kerran kenestäkään ei ole kumppaniksi.
Karkuri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
No kyllä minäkin vähän ihmettelisin jos mies haluaisi minun seisoskelevan neljä tuntia tyhjän panttina, jotta olisin muka kannustamassa hänen juoksuaan.
Et sinä siellä tyhjän panttina olisi, ellet niin itse halua kokea. Huolehtisit kisanaikaisista juoma- ja ravintotankkauksistani, kannustamisen lisäksi ottaisit muutaman valokuvan. Kisan jälkeen voisin olla tilapäisesti liikuntakyvytön, toisit minulle varustereppuni sekä kuskaisit kotiin, koska voisin kramppien takia olla tilapäisesti myös ajokyvytön. Tämä parisuhdepalvelu olisi varmaan sinulta itsekkyytesi takia liikaa vaadittu!
Eli haluaisit naisen elämän pyörivän vain sinun ja harrastuksesi ympärillä? Juu ei jatkoon. Parisuhdekelvotonta materiaalia. Sinä tässä olet se itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Miksei jotkut vaan tyydy olemaan yksin, kun kerran kenestäkään ei ole kumppaniksi.
Ihmisellä on luontainen taipumus paritella ja pariutua. On hankala taistella kymmeniätuhansia vuosia vanhoja vaistoja vastaan :/
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole.
Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.
Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo.
Ei tuossa itsellä tökännyt kuin oopperaan meno.
M35
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukematta... Haluaisin sanoa olevani nainen, joka ei vaadi paljoa. En ole tarkka ulkonäön suhteen, miehen työllä ei ole väliä (kunhan on älykäs ja edes kohtalaisen sivistynyt), pukeutumisella ja pituudella ei ole merkitystä, tykkään nörteistä mainosmiehiin jne. Miehen ei myöskään tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä ole.
Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin taidan olla aika vaativa. Haluan, että minua pidetään iltaisin kainalossa. Haluan hyvää seksiä. Haluan, että minulle lähetetään sillon tällöin päivälläkin rakkausviestejä. Haluan kokeilla uusia asioita enkä liihotella aina vain marjametsällä. Haluan käydä ravintoiloissa, mutta haluan kokkailla kotonakin. Haluan, ettei miehellä ole isoa mahaa. Haluan, että mies osaa keskustella kaikenlaisista asioista. Haluan, että mies osaa lohduttaa, jos itken. Haluan mieheltäni paljon huomiota. Haluan miehen, joka viihtyy luonnossa, kapakassa, oopperassa kuin rock-konsertissakin. Haluan miehen, joka kestää PMS-oireeni. Haluan, että mieheni saa minut nauramaan vatsa kippurassa. Haluan, että mies haluaa nukkua lusikassa joka yö. Haluan, ettei mies ole kovin romanttinen, mutta tarvittaessa edes vähän.
Niin, että oikeasti taidan olla todella vaativa. Monella naisella (ja miehellä) voi olla harhakuvitelma, ettei ole oikeasti kovin vaativa. Todellisuus voi olla toinen. Vaikka pyydetään ja halutaan pientä, käytännössä se voi tarkoittaa aika paljoa. Onneksi olen löytänyt oman mieheni, sillä taidan olla aika vaativa. Tämä etenkin jos ottaa huomioon, ettei minulla ole tarjottavana juuri muuta kuin sosiaalinen älykkyyteni sekä iso empatiakyky ja hyvä vartalo.
Minusta saa ja pitääkin olla vaativa. Minä haluan olla miehelleni se ainoa oikea, en joku nainen, joka kelpasi, koska kuka vaan olisi kelvannut.
Muistan kyllä nuoruudestani, miten satavarmasti juttu nuoren miehen kanssa päättyi siihen, jos tämä mainitsi, ettei vaadi naiselta paljoa, tai että hänelle kelpaisi melkein kuka vaan. Tai joka yritti useampaa samasta tuttavapiiristä.
Minun mieheni tietää, että minulle kelpaisi yksi miljoonasta, eikä hän ole siitä loukkaantunut.
Älä rakas sisko ala puolustella itseäsi palstatrollille! Tätähän hän vain odottaa päästäkseen väittämään vastaan ja mitätöimään valintasi ja mielipiteesi.
#äläruokitrollia