Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi löytää naisen, joka ei vaadi ihan naurettavia?
08.10.2017 |
Olen 37v mies. En väitä olevani mikään saalis, en ole kummoisen näköinen, ja olen joutunut vaihtamaan alaa aikuisiällä, joten omaisuutta ei ole. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä uuden alani eteen, ja uskoisin olevani ihan mukavaa seuraa jollekin vähän introvertimmälle, esimerkiksi kotoilusta ja luonnosta pitävälle naiselle. Olen myös ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja vaikka vastalauseita tuleekin, tiedän sen, niin voin sanoa olevani nuorekas. Osa ikäisistäni on todella ukkoutuneita ja akkautuneita, mutta minä en ole.
Olen myös valmis lastentekoon, jos nainen sitä haluaisi - ja siis siinä tapauksessa tekemään uhrauksia joita lastenteko vaatisi, kuten muuttamaan johonkin kaupungin ympärillä olevaan pikkukuntaan, säästämään omassa elämässä paljon, korjaamaan ja remppaamaan asioita itse (olen ihan kohtuullinen kädentaidoissa).
Toisaalta, jos nainen olisi vannoutunut lastenvastustaja, niin lapsetonkin elämä minulle kävisi, tosin mitään bailubailu-pintaliitoelämää en halua. Osa sinkkunaisista tuntuu lähinnä haluavan elämältään tärkeissä "piireissä" elämistä.
Kysymys on, että mistä löytäisin tuollaisen noin 30-35v naisen, jonka kanssa unelmat osuisivat yksiin, ja joka ei vaatisi vaatimasta päästyään? En ole viimevuosina edes jaksanut yrittää etsiä naisia, koska naisten vaatimukset ovat vaikuttaneet niin naurettavilta. Minulla on hyvin vähän vaatimuksia esim. naisen ulkonäölle, tärkeämpänä pidän yhdessä viihtymistä. Olen kuitenkin huomannut, että naiset riippumatta omasta ulkonäöstään, elämäntilanteestaan ja luonteestaan etsivät edelleen päälle kolmekymppisenäkin niitä samoja huippumiehiä, joita kaikki naiset haluavat.
Kommentit (348)
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain aloituksen, joten varmasti toistan muiden vastauksia.
Ensireaktio alkuviestiin oli, että vau mikä ihana mies ja vielä vapaana! Tuollainen mulle ja heti.
Loppuviesti paljastikin, että ap on täsmälleen samanlainen kuin muutkin miehet: etsii ikäistään nuorempaa naisseuraa.
Kiinnostus lopahti siihen.
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
Niin, ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toisen meistä on ottajia, toiset antajia.
Kun ottaja ja antaja on parisuhteessa, on lopputuloksena alistussuhde.
Kun on kaksi ottajaa, on suhde riidantäyteinen.
En tiedä, kumpi sinulla oli.
Mutta kun yhdessä on kaksi antajaa, toimii parisuhde tasavertaisena.
Minä olen palstaillut jo vuodesta 2000. Olen huomannut, kuinka vaatimukset ovat vuosien varrella lisääntyneet. Ihmiset (ainakin naiset, koska suurin osa täällä on naisia) katsovat ”ansaitsevansa” kaikkea. Fakta kuitenkin on, että vaatimukset tappavat rakkauden.
N49
Vaikka olet introvertti, paras on mennä ulos ja tavata ihmisiä. En nyt ala tuosta nuorekkuudesta kiistelemään. Etköhän sen itse huomaa siitä, miten eri ikäiset naiset suhtautuvat jollet mainitse ikääsi. Tinderissä rajaan pois 35+, mutta kyllä muuta kautta on tullut vastaan sitä vanhempiakin miehiä, jotka voisivat kiinnostaa. Muutenkaan en pidä nettideittailusta jossa kaikenlaiset vaatimuslistat korostuvat liikaa, vaan tapaan ihmisiä muuta kautta jolloin suoraan huomaa onko sitä kemiaa, sujuuko keskustelu jne. N30
Vierailija kirjoitti:
Sovin 31-vuotias ja olemme muutenkin luonteiltamme samankaltaisia. Minua ei haittaa seurustella vanhempien miesten kanssa, joten sinäällään se ei olisi ongelma. Mutta ongelmaksi se muodostuu, kun nimenomaisesti haet nuorempaa seuraa. Siitä tulee heti vähän sellainen limainen fiilis, että olet vain nuoremman pillun perässä. Kannattaisi laittaa, että haet 30-40-vuotiasta, niin sitä limaefektiä ei tule. Silloin se vaikuttaa siltä, että etsit ihan oikeasti kumppania elämääsi.
Jos kirjoittaisit haluavasi ehdottomasti lapsia, olisi nuoremmalla ikähaarukalla jotain perusteita, mutta jos lapset eivät ole sinulle välttämättömyys, niin laajentaisin ikähaarukkaa.
Eivät lapset ole perustelu nuoremmalle ikähaarukalle. Jos haluaa lapsia, kannattaa hakea kumppania, joka haluaa niitä myös.
Meillähän on Suomessa yksi 54-vuotiaskin raskaana. Ja aika monta yli nelikymppisenä synnyttänyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
No kyllä minäkin vähän ihmettelisin jos mies haluaisi minun seisoskelevan neljä tuntia tyhjän panttina, jotta olisin muka kannustamassa hänen juoksuaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet ruma? Olen itse 30v ruma nainen eikä miehet ole olleet koskaan kovin kiinnostuneita. Olen siitä onnekas, että pidän sinkkuna elämisestä ja hyvin harvoin ihastun keneenkään. Joten ei hirveästi haittaa vaikkei miehet minusta kiinnostu.
Pystyisitkö löytämään onnea muista asioista? Panostaa ystävyyssuhteisiin, työhösi, harrastuksiin?
Kotona viihtyviä naisia on varmasti vaikeata löytää, koska ne on siellä kotona. Itsekin pääosin hengailen kotona lukien, leffoja katsellen ja pleikkaa pelaten (jos en ole töissä.)
Sama täällä, olen itse lähestynyt niitä vähemmän komeita miehiä, heti ovat alkaneet vongata seksiä tai sitten ovat torjuneet yritykseni. En varmasti koskaan tule pääsemään suhteeseen, jos en nyt kelpaa, niin miksi kelpaisin sitten kun olen vanha? En ole koskaan ollut suhteessa ja olen jo 24-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovin 31-vuotias ja olemme muutenkin luonteiltamme samankaltaisia. Minua ei haittaa seurustella vanhempien miesten kanssa, joten sinäällään se ei olisi ongelma. Mutta ongelmaksi se muodostuu, kun nimenomaisesti haet nuorempaa seuraa. Siitä tulee heti vähän sellainen limainen fiilis, että olet vain nuoremman pillun perässä. Kannattaisi laittaa, että haet 30-40-vuotiasta, niin sitä limaefektiä ei tule. Silloin se vaikuttaa siltä, että etsit ihan oikeasti kumppania elämääsi.
Jos kirjoittaisit haluavasi ehdottomasti lapsia, olisi nuoremmalla ikähaarukalla jotain perusteita, mutta jos lapset eivät ole sinulle välttämättömyys, niin laajentaisin ikähaarukkaa.
Eivät lapset ole perustelu nuoremmalle ikähaarukalle. Jos haluaa lapsia, kannattaa hakea kumppania, joka haluaa niitä myös.
Meillähän on Suomessa yksi 54-vuotiaskin raskaana. Ja aika monta yli nelikymppisenä synnyttänyttä.
Tuon ikäiset synnyttäjät kuuluvat riskiryhmään, synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovat heillä yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen, joten varmasti toistan muiden vastauksia.
Ensireaktio alkuviestiin oli, että vau mikä ihana mies ja vielä vapaana! Tuollainen mulle ja heti.
Loppuviesti paljastikin, että ap on täsmälleen samanlainen kuin muutkin miehet: etsii ikäistään nuorempaa naisseuraa.
Kiinnostus lopahti siihen.
Oho, olit vielä nopeampi, mulla lopahti vinkinantointo harvinaisen vastenmieliseen viestiin numero 4, jonka mukaan olen ilmeisen kouluttamaton ja brutaali...mutta mulla on silti kultainen mies, tai ehkä juuri siksi. AP:n kaltaiset luonnehäiriöiset olen opettanut tyttärenkin tunnistamaan ja kiertämään kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin näin naisena kysyä mistä löytyy mies joka ei vaadi persepanoa? Itse en ole sellaista vielä löytänyt. N28
Minä ainakin miehenä haluaisin voida parisuhteessa harrastaa peppuseksiä. Etkö halua yhtään miellyttää miestäsi?
Minun mies ei vaadi, toivoi kyllä. Kaikki hänen aiemmat tyttöystävät olivat tuohon touhuun suostuneet. Minä olin ensimmäinen, joka ei suostunut ja minun kanssa hän meni naimisiin. Go figure.
Kyllä on kummallisia käsityksiä että naiset kelpuuttaa vaan pitkän treenatun rikkaan supliikkimiehen. Ei mun kavereilla kellään oo sellaista, vaikka haluttuja ja kauniita naisia ollaankin. Mun ukko on köyhä "amis", hissukka mutta kiltti, hyvät kädentaidot, eläinrakas, kaljamahainen röllykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on sentään jotain toiveita naisen suhteen.
Minulla ei ole mitään vaatimuksia, mutta enpä ole löytänyt ketään naista. Kuka tahansa kävisi.Just siks. Me naiset kun tykkäämme siitä, että mies kokee juuri minussa löytäneen sen, mitä on koko elämänsä etsinyt. Se ei ole ylevää, että huomaa toiselle kaiken kelpaavan.
Sellaista on todellisuuden ja fantasian ero. Ei se mieskään ole naiselle se ainut ja oikea, vaan se paras, jonka nainen pystyi saamaan.
Naiset kykenevät rakastumaan niihin vähemmän haluttaviin miehiin, ja tuntemaan autenttisia tunteita heitä kohtaan, miehet taas ottavat ensimmäisen vastaantulijan, koska heille ihan ok-suhde on parempi vaihtoehto kuin yksinolo. Miehet tyytyvät vähään ja sitten valittavat kun suhde ei vastaa heidän odotuksiaan.
On iso ero siinä, että ottaa ensimmäisen vastaantulijan vai ensimmäisen vastaantulijan, joka huolii miehen. Ensimmäinen vastaantuleva nainen ei miestä huoli, vaan sata menee ohi. Miehillä ei ole valinnanvaraa samalla tavalla kuin naisilla; voi valita kenestä kiinnostuu ainakin osittain, mutta ei voi valita kenestä saa seuraa toisin kuin nainen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on sentään jotain toiveita naisen suhteen.
Minulla ei ole mitään vaatimuksia, mutta enpä ole löytänyt ketään naista. Kuka tahansa kävisi.Just siks. Me naiset kun tykkäämme siitä, että mies kokee juuri minussa löytäneen sen, mitä on koko elämänsä etsinyt. Se ei ole ylevää, että huomaa toiselle kaiken kelpaavan.
Sellaista on todellisuuden ja fantasian ero. Ei se mieskään ole naiselle se ainut ja oikea, vaan se paras, jonka nainen pystyi saamaan.
Oma mieheni on minulle se ainoa oikea eikä vaan se, jonka pystyin saamaan. Mies ei ole lentäjälakimieskirurgi enkä sellaiseen edes vaihtaisi. Muistan vieläkin sen hurjan rakastumisen tunteen vaikka se on vaihtunut syväksi rakkaudeksi. Nämä, jotka etsivät puolisoa joku tasotaulukko kädessä eivät tuollaista tule tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kannattaisiko katsella niitä vähemmän suosittuja naisia eli ujoja, hiljaisia ja epäviehättäviä? Ei tällaisilla naisilla ole minkäänlaista kokemusta miehistä, ja heitä kohdellaan todella huonosti ja nöyryyttävästi miesten toimesta, joten heille ei ole kehittynyt sitä ylimielisyyttä miehiä kohtaan kuten tavisnaisille tai kaunottarille. Rumassa repussa voi olla hyvät eväät, joten älä ole pinnallinen ja tuomitse naisia ulkonäön perusteella. Sinulla on paljon paremmat tsäänssit siihen rumemman puoleiseen naiseen kuin niihin suosittuihin ja seksikkäisiin naisiin, jotka kohtelevat miehiä kuin objekteja, joita voi aina vaihtaa halutessaan. Ihan omasta itsestäsi on kiinni tämä asia.
Olet harhainen.
Ujot naiset ovat todella haluttuja.
Mitä tarkoittaa epäviehättävä nainen? Ketkään naiset eivät kokemukseni mukaan ole niin mulkkuja kuin taikinanaamaiset enemmän tai vähemmän pulleat naiset. Erikoista että kauniitkin naiset ovat suhtautuneet minuun asiallisesti, mutta lihavanainen ei suvaitse edes katsoa *rolling eyes*
Kaikkea sitä lukee. Ujot naiset eivät todellakaan ole haluttuja. Ulospäin suuntautuneet naiset vievät miehet ja me ujot jäämme yksin.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on sentään jotain toiveita naisen suhteen.
Minulla ei ole mitään vaatimuksia, mutta enpä ole löytänyt ketään naista. Kuka tahansa kävisi.Just siks. Me naiset kun tykkäämme siitä, että mies kokee juuri minussa löytäneen sen, mitä on koko elämänsä etsinyt. Se ei ole ylevää, että huomaa toiselle kaiken kelpaavan.
Sellaista on todellisuuden ja fantasian ero. Ei se mieskään ole naiselle se ainut ja oikea, vaan se paras, jonka nainen pystyi saamaan.
Naiset kykenevät rakastumaan niihin vähemmän haluttaviin miehiin, ja tuntemaan autenttisia tunteita heitä kohtaan, miehet taas ottavat ensimmäisen vastaantulijan, koska heille ihan ok-suhde on parempi vaihtoehto kuin yksinolo. Miehet tyytyvät vähään ja sitten valittavat kun suhde ei vastaa heidän odotuksiaan.
On iso ero siinä, että ottaa ensimmäisen vastaantulijan vai ensimmäisen vastaantulijan, joka huolii miehen. Ensimmäinen vastaantuleva nainen ei miestä huoli, vaan sata menee ohi. Miehillä ei ole valinnanvaraa samalla tavalla kuin naisilla; voi valita kenestä kiinnostuu ainakin osittain, mutta ei voi valita kenestä saa seuraa toisin kuin nainen.
Oma mies rakastui juuri minuun eikä kehen tahansa. En olisi miehen kanssa, jos olisin hänelle vain joku jonka sattui saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
No kyllä minäkin vähän ihmettelisin jos mies haluaisi minun seisoskelevan neljä tuntia tyhjän panttina, jotta olisin muka kannustamassa hänen juoksuaan.
No sinua en ainakaan kumppaniksi huolisi! Itse lähdin ihan hyvillä mielin naiseni kaveriksi kuuden tunnin festareille, vaikkei sen tarjonta paljoa kiinnostanut.
Karkuri kirjoitti:
Olen ihan hyvässä kuosissa oleva mies, takana 20 vuoden avioliitto, pari vajaan kahden vuoden seurustelua ja samoin pari lyhyttä tunnustelua. Kaikista näistä olen lähtenyt karkuun sen takia, että kumppanit ovat alkaneet liikaa ja yksipuolisesti vaatia itselleen kaikenlaista huomiota ja maallistakin.
Kun olen korkeasti koulutettu ja monipuolinen osaaja, on minut laitettu kaikenlaisia raskaita remonttejakin tekemään, vaikka molemmat olemme asuneet omissa talouksissamme. Samoin olen leikannut pensasaitoja, tehnyt kirjanpitoa, taittanut opaskirjoja, kärrännyt halkoja, pessyt autoja, vaihtanut talvirenkaita, hoitanut jopa heidän työasioitaankin jne jne jne.
Ei näissä auttamisissa periaatteessa ole mitään väärää, näin parisuhteessa kuuluukin toimia. Mutta kun homma menee niin, että aina pitää olla naista palvelemassa eikä itse saa vastineeksi mitään. Ei voida vaatteitani korjata, vaikka on kalliit koneet hankittu, kun ei nyt tai myöhemminkään jakseta. Ei lähdetä kannustamaan maratonilleni, koska on tympeää neljä tuntia seisoskella jossain kadun varrella. Kuitenkin kaikkiin naisten valintoihin olen lähtenyt mukaan, koska ajattelen niin, tällainen yhteisöllisyys kuuluu parisuhteeseen, vaikkei homma aina itseä kiinnostaisikaan. Olen nämä ongelmat useaan kertaan nätisti tuonut naisilleni esille, mutta eivät asenteet ole keskustemalla valitettavasti muuttuneet.
Lisäksi monia naisia vaivaa jonkinsorttinen yleistyytymättömyys. Luetaan naistenlehtien sankaritarinoita ja katsotaan jotain julkkisten epätodellista tositeeveetä, sitten jurputetaan miksei meillä tehdä näin ja miksei meillä ole tuota. Eli haaveillaan utopistisesta asioista ja koko ajan valitetaan jostain, vaikka todellisuudessa kaikki asiat ovat oikein hyvällä tolalla. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän...
Kerrottakoon vielä, että seksi ja läheisyys ovat kaikissa näissä suhteissa toimineet hienosti, paitsi avioliiton viimeisinä vuosina. Mutta nämä naisten ylihaaveilut ja palvelijana toimimiset ovat saaneet minut lähtemään karkumatkalle. Perään on sitten tietenkin itketty ja haukuttu julmuriksi! Nyt aion ainakin jonkun aikaa elellä itsekseni ja seksini hankkia jostain lyhytsuhteista, katsotaan innostunko vielä joskus myöhemmin pysyvämpiin juttuihin...
No aika nihkeitä naisia olet onnistunut tapaamaan, kun ei palvelusta vastaan voi tehdä vastapalvelusta. Varsinkin kun intiimipuoli on toiminut hyvin, niin tuskin katkeruus on nihkeyden syynä. Jotkut toki ovat käytännön hommissa tupeloita, eivätkä osaa tehdä mitään käsillään. Ei sellaisessa suhteessa kannatakaan olla, jossa joutuu juoksupojaksi/tytöksi, parempi asua itsekseen. Kun olet lyhytsuhdekandidaateille rehellinen, niin hyvä tulee.
Mitä enemmän ap itsestään kertoo, sitä varmemmaksi tulen siitä että ap:lla on menossa keski-iänkriisi. Ehkei tuollaisessa itsensä etsimisvaiheessa kannata naisista haaveilla. Tuo jatkuva nuorekkuuden hokeminen pistää silmään ja myönnettäköön että yleistykset naisista ovat kuin parikymppisen suusta. Ehkä 30-35v naiset ovat ap:lle liian vanhoja? Pienimuotoinen lapsekkuus on herttainen piirre kenessä tahansa, mutta jos se hallitsee noin valtavasti ajattelua on 30+ naisseura jo ehkä liian kypsää, jopa 25+ ikäiset naiset saattavat seuraan puutua. Paha sanoa tarkkoja ikiä kun henkilön historia ja elämän tapahtumat muokkaavat ihmisiä jatkuvasti.
Hoida tuo numeroista muodostuva kriisi ensin pois alta ja kasva sen verran että ymmärrät ihmisten olevan yksilöitä kaikkine ihanuuksineen ja vikoineen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on sentään jotain toiveita naisen suhteen.
Minulla ei ole mitään vaatimuksia, mutta enpä ole löytänyt ketään naista. Kuka tahansa kävisi.Just siks. Me naiset kun tykkäämme siitä, että mies kokee juuri minussa löytäneen sen, mitä on koko elämänsä etsinyt. Se ei ole ylevää, että huomaa toiselle kaiken kelpaavan.
Sellaista on todellisuuden ja fantasian ero. Ei se mieskään ole naiselle se ainut ja oikea, vaan se paras, jonka nainen pystyi saamaan.
Naiset kykenevät rakastumaan niihin vähemmän haluttaviin miehiin, ja tuntemaan autenttisia tunteita heitä kohtaan, miehet taas ottavat ensimmäisen vastaantulijan, koska heille ihan ok-suhde on parempi vaihtoehto kuin yksinolo. Miehet tyytyvät vähään ja sitten valittavat kun suhde ei vastaa heidän odotuksiaan.
On iso ero siinä, että ottaa ensimmäisen vastaantulijan vai ensimmäisen vastaantulijan, joka huolii miehen. Ensimmäinen vastaantuleva nainen ei miestä huoli, vaan sata menee ohi. Miehillä ei ole valinnanvaraa samalla tavalla kuin naisilla; voi valita kenestä kiinnostuu ainakin osittain, mutta ei voi valita kenestä saa seuraa toisin kuin nainen.
Parisuhteen muodostamisessa haastavinta on, että naisen pitää löytää mies, joka on naiselle juuri sopiva JA että nainen on miehelle myös juuri sopiva. Varsin usein käy niin, että kun nainen tapaa itselleen mieluisan miehen, nainen ei olekaan miehelle sellainen, jonka mies haluaisi. Kummassakaan ei ole mitään vikaa eikä kummankaan odotukset ole mitenkään epärealistisia. Epärealistista sen sijaan on kuvitella, että sadan miehen tai naisen joukosta löytyisi juuri se oikea. Usein tarvitaan paljon, paljon enemmän kohtaamisia, jotta kummankaan ei tarvitse "vain tyytyä" johonkin.
Onko tuo nyt ylimielisyyttä vai mitä mutta mihin tilastoon perustuu tämä suurin osa 35-40v naisista ei ole joutunut käymään myllytystä läpi elämässään. Tuohon ikään mennessä joku omainen on ehtinyt sairastua vakavasti, parantunut tai kuollut. Lapsettomuusasiat joko vapaaehtoisuuteen tai biologiseen perustuvat on käsitelty tai käsittelyssä. Työpaikka on voinut mennä alta tai huomata ettei se ala mihin aikoinaan opiskeli, annakaan mitään ja joutunut aloittamaan kaiken alusta. On voinut myös itse sairastua vakavasti ja parantua. Ero tai pitkän parisuhteen päättyminen on realisoitunut.
Em. asiat myllertää kyllä elämää, usko pois. Oma lähipiirini koostuu enimmäkseen 35-40 vuotiaista miehistä ja naisista eikä yksikään ole onnistunut niin ruusuisesti luovimaan etteikö joku edellämainituista asioista olisi tapahtunut. Ei se eletty elämä kenenkään naamasta näy mutta keskustelemalla ihmisten kanssa tällaisetkin asiat tulevat esille.