Lue keskustelun säännöt.
Lastani ei kutsuttu syömään, kun oli kaverin luona vieraana vaikka muut söivät!
07.10.2017 |
Että pistää niin vihaksi tämä juttu, että meinaa silmämunat pullistua kuopistaan pois. Lapseni oli kaverin luona käymässä, kun yhtäkkiä kaveri kutsutaan syömään. Lapselleni ei kuitenkaan mitään tarjottu!
Olen miettinyt, että soittaisin kaverin äidille ja sanoisin pari valittua sanaa. Pistää niin vihaksi. Jättää viaton lapsi tyhjän, kurnivan mahan kanssa nurkkaan! Eikö ihmiset osaa enää tuntea häpeää?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).
Näin meilläkin. Sitten on myös sellainen sääntö, että kun aikuisia ei ole koyona, niin ladten kavereita ei meille tule. Eli kaverit tulevat vasta kun ovat käyneet kotona syömässä. Ja mielellään läksytkin tehtynä ennen kyläilyjä.
PAITSI, jos vanhempien kesken on sovittu muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi riippuu tilanteesta. Lähtökohtaisesti tarjoan aina lasten kavereille ruokaa, ja nyt kun ovat isompia ottavat keskenäänkin välipalaa. Mutta muistan ajan kun meillä oli joka päivä useampi kaveri. Silloin tahti vähän hyytyi ja sanopin, että välillä kotiin syömään. Joissakin kodeissa tosiaan, kun lapseni meni vaikka suoraan koulusta, ei tarjottu edes välipalaa ja lapsen piti lähteä kotiin siksi että on nälästä paha olo. MInä ajattelin, että siinäpä idiootit ihmiset. Kyllähän jokaisen vanhemman pitäisi älytä että lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa. No, ehkä 80% kerroista lapset kavereineen ovat kokoontuneet meille, myös nyt kun lähentelevät teini-ikää. Johtuiskohan rennosta ja lämpimästä ilmapiiristä. Minä olen usein saattanut pimeällä ne kaverit kotiinkin. Hyöryä on ollut siitä ainakin se, että olen tosi hyvin selvillä lasteni kaverisuhteista, jopa kaverien voinnista ja kuulumisista. Kukin tavallaan, mut kyllä ihan inhimilliseen ja myötätunoiseen elämänkatsomukseen kuuluu jotakin sielun sivistystä, kuten anteliaisuus. Vaikee aina välillä muistaa, et meitä on niin moneen junaan, eikä tänän päivänä suurinta osaa taida kiinnostaa kuin oma napa.
Aivan. Yleissivistykseen kuuluu kutsua välillä ruokavieraita, sekä ruokkia omassa kodissaan lapsia.
Kasvatusneuvoloissa aina kehotetaan kasvattamaan lasta siten, että kunnioitetaan lapsen koskemattomuutta, kuunnellaan, huolehditaan hygieniasta, opetetan perusasiat, pyritään ohjaamaan ja kannustamaan lasta - ja kutsutaan lapsen kavereita omaan ruokapöytään.Nämä "ruoki ite kakaras" ovat sellaisia tyyppejä, joiden kanssa en haluaisi joutua mihinkään tilanteeseen, he kippaavat heti toiset rekan alle. En ikinä haluaisi täysin vailla sydämen sivistystä olevia työkavereikseni, siinähän menisi hyvä ryhmähenki pilalle.
Niin välillä. Ja kutsua. Siinäpä pari tärkeää sanaa. Ei aina eikä joka kerta. Harva täällä on sanonyt ettei koskaan tarjoa kenellekään mitään, mutta ei joka kerta kuitenkaan viitsi ruokkia ennalta arvaamatonta kokoonpanoa.
Mä teen joskus kaikille lettuja, tilaan pizzaa, lämpimiä voileipiä yms. joka uppoaa suurimpaan osaan. Mutta jos on tarkoituksena tarjota kaappiin jääneitä tähteitä, niin en mä kutsu silloin vieraita pöytään. Välipalatarvikkeita on ja saavat ottaa itse kun tulevat suoraan koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).
Näin meilläkin. Sitten on myös sellainen sääntö, että kun aikuisia ei ole koyona, niin ladten kavereita ei meille tule. Eli kaverit tulevat vasta kun ovat käyneet kotona syömässä. Ja mielellään läksytkin tehtynä ennen kyläilyjä.
PAITSI, jos vanhempien kesken on sovittu muuta.
Malliesimerkki perheestä, jossa lapset ovat kylässä omassa kodissaan.
Heillä ei ole lupaa tuoda kavereita, vaan ovat korostetusti alistettuja aikuisen mielivallan alle.
Ei tuollaisella kasvatuksella saa ainakaan aloitekykyisiä lapsia. No ehkä tähtäättekin armeijakoulutukseen?
Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja jos aina pitäisi tarjota lasten kavereille silloin kun meillä on ruoka-aika, tarkoittaisi se sitä, että lähes joka päivä pitäisi pöytään kattaa 2-6 ylimääräistä lautasta. Kaikki asuvat max. kilometrin päässä, joten nälän yllättäessä voivat hilpaista kotiinsa. En myöskään oleta, tai edes pidä ajatuksesta, että omat muksut syövät kavereilla. Yökyläilyt on erikseen tai joskus pidetään vaikka grilli-iltaa, johon kaveritkin voivat osallistua, mutta silloinkin kaveri saa ensin soittaa vanhemmalleen kysyäkseen onko asia ok..
En kehtaisi jättää lasta yksin istumaan kun muut syövät. Olen lapsesta lähtien tottunut siihen suvun ja kavereiden kanssa, että aina kaikille tarjotaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).
Näin meilläkin. Sitten on myös sellainen sääntö, että kun aikuisia ei ole koyona, niin ladten kavereita ei meille tule. Eli kaverit tulevat vasta kun ovat käyneet kotona syömässä. Ja mielellään läksytkin tehtynä ennen kyläilyjä.
PAITSI, jos vanhempien kesken on sovittu muuta.
Malliesimerkki perheestä, jossa lapset ovat kylässä omassa kodissaan.
Heillä ei ole lupaa tuoda kavereita, vaan ovat korostetusti alistettuja aikuisen mielivallan alle.
Ei tuollaisella kasvatuksella saa ainakaan aloitekykyisiä lapsia. No ehkä tähtäättekin armeijakoulutukseen?
Tämä sama sääntö on kyllä kaikilla lapsen kavereilla. Mielestäni näin on turvallisempaa, kun on kuitenkin vielä aika pieni koululainen. Tulen töistä neljän jälkeen, sitten saa tulla kavereita. Lapsi tekee itselleen kotona välipalan ja sen jälkeen tekee läksyt. Minusta ihan järkevä systeemi. Sitten on aikas kavereille tai harrastuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).
Näin meilläkin. Sitten on myös sellainen sääntö, että kun aikuisia ei ole koyona, niin ladten kavereita ei meille tule. Eli kaverit tulevat vasta kun ovat käyneet kotona syömässä. Ja mielellään läksytkin tehtynä ennen kyläilyjä.
PAITSI, jos vanhempien kesken on sovittu muuta.
Malliesimerkki perheestä, jossa lapset ovat kylässä omassa kodissaan.
Heillä ei ole lupaa tuoda kavereita, vaan ovat korostetusti alistettuja aikuisen mielivallan alle.
Ei tuollaisella kasvatuksella saa ainakaan aloitekykyisiä lapsia. No ehkä tähtäättekin armeijakoulutukseen?
No haist ny hippi huilu. Tarkennan tätä hiukan vielä: Meillä on myös sellainen linja, että jos joku vanhempi yrittää sopia jotain poikkeusta tähän, kieltäydytään kohteliassti ja hymyillään hiljaa. Yhä voi muksut ruokailun ja läksyjen jälkeen nähdä toisiaan pihalla/kentällä/puistossa. Koulun jälkeen vaan ensin omiin koteihin pariksi kolmeksi tunniksi kaikki rauhoittumaan, syömään ja hoitamaan kotihommat. Sitten on kyllä ihan riittävästi aikaa kavereille :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kutsu itsekään lasten kavereita syömään. Kaikilla tuntuu olevan niin paljon allergioita. En valmista perheeni arkiruokaa tekemällä siitä lakto-ovo-vege-pollo-ties mitä muuta - ihan vain sen takia, että se sopii naapurin Janipetteri-Ritvamarjatalle. Eri asia, jos allerginen on meillä juhlissa/yökylässä.
Syököön safkansa kotonaan normiarjessa. Mulla ei ole velvollisuutta ruokkia muiden lapsia ja kustantaa heidän elämäänsä.
Jaa. Itse olen tarjonnut sapuskaa lapsen kavereille aina, jos he ovat olleet meillä ruoka-aikaan.
Olen pitänyt sitä itsestään selvänä asiana. Jos ruoka ei ole maistunut, on tehty vaikka lämpimiä voileipiä. Tai pidetty lettukestit.
Aina sieltä pakastimesta on löytynyt jotain jatketta perunalle tai pastalle. Ellei löytynyt niin kävin lähikaupassa tai pistin pojat ostoksille.
Kaikkien allergiat ovat olleet hyvin tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lapsena kavereilla käydessäni olikin perheen ruoka-aika. Olin kaverini huoneessa sen aikaa. Joskus perheen äiti saattoi kysyä, että "haluaisitko säkin tulla pöytään?", mutta kieltäydyin aina. Jotenkin vain tuntui niin jäykältä istua siinä kaverini perheenjäsenten kanssa ja lappoa makkarasoppaa hiljaisuuden vallitessa. Lisäksi oma äitini oli kieltänyt syömästä muiden perheiden luona. Toki joskus otin kaakaota, jos tarjottiin. Ja kiitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).
Näin meilläkin. Sitten on myös sellainen sääntö, että kun aikuisia ei ole koyona, niin ladten kavereita ei meille tule. Eli kaverit tulevat vasta kun ovat käyneet kotona syömässä. Ja mielellään läksytkin tehtynä ennen kyläilyjä.
PAITSI, jos vanhempien kesken on sovittu muuta.
Malliesimerkki perheestä, jossa lapset ovat kylässä omassa kodissaan.
Heillä ei ole lupaa tuoda kavereita, vaan ovat korostetusti alistettuja aikuisen mielivallan alle.
Ei tuollaisella kasvatuksella saa ainakaan aloitekykyisiä lapsia. No ehkä tähtäättekin armeijakoulutukseen?
No, kyllä parhaiten pärjäävät elämässä lapset, joiden kotona aikuiset ovat päättäneet asioista. Kasvatus ei ole ihan sama kuin alistaminen. Onkos sul joku auktoriteettiongelma? Aikuisten todelkakin kuuluu luoda kodin säännöt. Vapaa kasvatus on lapsen laiminlyöntiä ja surkeaa, laiskaa vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmasti syntynyt väärään kulttuuriin. Meillä jopa seinänaapurin lapsi saa tulla kanssamme ruokailemaan, jos vain hänen vanhempansa siihen ovat luvan antaneet. Ikinä ei jätetä ketään pöytään kutsumatta, vaikka ruokaa olisi vähän, niin aina se on saatu riittämään lisukkeilla tms.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi lapsesi ei tullut kotiin syömään sillä aikaa, kun kaveri söi? Oletko mahdollisesti jostain ulkomailta, kun et tunne Suomen normaalikäytäntöjä.
No, provo tämä toki onkin.
En ole ap mutta asun ulkomailla. Olen asunut monessa maassa eikä yhdessäkään maassa ole ollut normaalia että kaverit olisivat kylässä ruoka-aikaan. Ruoka-aika on merkki kaikille lähteä kotiin, kukaan ei mene kaverin huoneeseen odottamaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti syntynyt väärään kulttuuriin. Meillä jopa seinänaapurin lapsi saa tulla kanssamme ruokailemaan, jos vain hänen vanhempansa siihen ovat luvan antaneet. Ikinä ei jätetä ketään pöytään kutsumatta, vaikka ruokaa olisi vähän, niin aina se on saatu riittämään lisukkeilla tms.
Tässäpä se pointti onkin: jos vanhemmat ovat luvan antaneet.
Kyllä meillä ainakin pyörii lapsen kavereita tässä niin, että en aina edes tunne kaikkia. Nimen kysyn aina, mutta paljon muuta ei osasta tiedäkään. Jotkut ovat sitäpaitsi niin huonokäytöksisiä, ettei tulis mieleenkään kutsua pöytään, eivätkä sitä kyllä varmaan odotakaan. Pihassa pyörivät tuossa paljon ja tulevat ja menevät. Ovi käy tiuhaan.
Se on ihan eri asia, jos on oikein sovittu kyläily. Silloin, tottakai vieraat kutsutaan pöytään!
Lapset syö kotona . Eri asia jos on kutsuttu niin tarjotaan ruoka. Täytyy tietää onko allerginen ja mille.
On kyllä todella pöyristyttävää, että on lapsi jätetty kurnivan mahan kanssa yksin. Juuri tällaisista kauhuista lapsuuden traumat kumpuavat ja vainoavat ihmistä hänen elämänpolullaan. Toivon, että karman laki pätisi tässäkin ja julmurit saisivat opetuksen!
Oli miten suomalainen tapa tahansa niin minusta ainakin lapsena tuntui pahalta odottaa muualla sillä välin kun kaverin perhe söi. Meillä kotona pääsi aina kaveritkin syömään niin en ymmärtänyt miksi sama ei toiminut toisin päin. Ei tuntunut yhtään mukavalta, muistan ajatelleeni että miksi en kelpaa heidän seuraansa. Ei lapsi oikein taloudellista puolta käsitä. Se tuntui vain hylkäämiseltä.
Aina aiemmin kutsuin lasten ystävät pöytään. Mutta nyt on tilanne, että yksi kaveri ei syö sianlihaa. Ja aika usein kun ko. Kaveri on ollut kylässä meillä on ollut esim. Jauheliha tai makkarapohjaista ruokaa...
Toinen kaveri nykyään jo teini ei omaa mitää käytöstapoja ruokapöydässä. Ilmoittaa aina ensiksi, että ei pidä ruuasta mitä on tarjolla etc. (Ilmeisesti kotona syödään vaan makaronia.) Viimeksi heitteli omalta lautasellaan ruuat naapurin lautaselle. En enää eikä puolisonikaan suostu kutsumaan lasta/nuorta ruokapöytään.
Perhe syö kun perhe syö, ja jos ei lapsi silloin ymmärrä lähteä omaan kotiinsa, saa syyttää vai itseään ja opetella käytöstavat uudelleen.