Lue keskustelun säännöt.
Lastani ei kutsuttu syömään, kun oli kaverin luona vieraana vaikka muut söivät!
07.10.2017 |
Että pistää niin vihaksi tämä juttu, että meinaa silmämunat pullistua kuopistaan pois. Lapseni oli kaverin luona käymässä, kun yhtäkkiä kaveri kutsutaan syömään. Lapselleni ei kuitenkaan mitään tarjottu!
Olen miettinyt, että soittaisin kaverin äidille ja sanoisin pari valittua sanaa. Pistää niin vihaksi. Jättää viaton lapsi tyhjän, kurnivan mahan kanssa nurkkaan! Eikö ihmiset osaa enää tuntea häpeää?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minun mielestä kuuluu normaaleihin tapoihin, että kaikki, jotka ovat sillä hetkellä talossa, kutsutaan syömään. Ja olen mieheni lapsille yrittänyt opettaa, että vierailta aina kysytään, tahtovatko he jotain, jos en ole itse paikalla kysymässä. Toki, jos on sovittu, että ruoka-aikaan mennessä poistutaan, niin eri asia, mutta miksi aikuiset eivät silloin olisi huomauttaneet ystävällisesti, että nyt olisi aika poistua?
Meillä on ainakin silloin tällöin sellaista ruokaa, että annokset on mitoitettu vain omalle porukalle. Esim pizzat, hampurilaiset, pihvit, tacot jne. Minusta olisi vielä törkeämpää kutsua syömään ja sanoa, että et muuten saa nyt pihviä, mutta ota salaattia ja perunamuusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän usein lasten kavereita syömään samalla, mutta aika usein sanovat etteivät halua syödä. Pakottaako pitäisi?
Kyllä pitää meillä lasten kavereiden mennä kotiin syömään meidän ruoka aikaan. Jos heillä ei ole silloin ruoka aika niin voi odottaa lapsen huoneessa kun oma lapsi syö.
Luulisi kaverin vanhempien ihmettelevän jos lasta ei kuulu kotiin syömään. Silloin tällöin välipalaa tarjoan lasten kavereille jos sattuu olemaan ns. Ylimääräistä ruokaa. Esim. Jätski tai rahka...
Kun olin lapsi, naapurissa asui kolme sisarusta, joiden kanssa olin kaveri. He söivät meillä aina, kun olivat kylässä. Siksi minusta tuntui erikoiselta, että heillä minun piti istua aina pirtissä odottamassa, että he syövät.
No, minä sitten sain neljä lasta ja se oli melkoista hulinaa joskus, kun kavereita oli iso liuta kylässä. Aina löytyi kaikille jotain syötävää. Mutta monissa paikoissa edes yökylässä omat lapset eivät saaneet ruokaa. Piti laittaa eväät matkaan.
Ei sitä rahaa paljoa meilläkään ollut, mutta välillä kun viikonloppuna oli useita yökyläläisiä ja kesälomalla saattoi kaverit olla meillä useita päiviä, syötiin vaikka sitä makaroonia ja ketsuppia ja itse leivoin läjän sämpylöitä lisäksi. Hyvin meni kaupaksi parempaan ruokaankin tottuneille.
Nyt näitä nuoria aikuisia käy edelleen meillä kylässä ja hyvät välit on heihin kaikkiin.
Meillä on ollut tytön kaveri kolmesti lauantaina lounas aikaan meillä ja olen pyytänyt myös kaverin pöytään. Eilen ruokaa ei oisi ollut tarpeeksi joten paistoin vielä lisukkeeksi puolikkaan iso viitos nakki paketin ja jälkkäriksi teinkin rahkaa marjoista jotka olin ottanut sulamaan. Piti syödä marjoja vanilja kastikkeen kanssa, otin niitä sulamaan liian vähän mutta rahkaan ne riitti ja siitä tuli koko porukalle.
Olen vaan ihmetellyt kun kaverin kotoa ei ole kuulunut mitään, lapsi on kuitenkin lounastanut meillä jo kolmena peräkkäisenä. No itse olen tietysti pöytään pyytänyt ja mielestäni tehnyt oikein. Parempi mieli itsellä sekä lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä se sama lapsi jonka hammas heilui Lidlin kassalla?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minun mielestä kuuluu normaaleihin tapoihin, että kaikki, jotka ovat sillä hetkellä talossa, kutsutaan syömään. Ja olen mieheni lapsille yrittänyt opettaa, että vierailta aina kysytään, tahtovatko he jotain, jos en ole itse paikalla kysymässä. Toki, jos on sovittu, että ruoka-aikaan mennessä poistutaan, niin eri asia, mutta miksi aikuiset eivät silloin olisi huomauttaneet ystävällisesti, että nyt olisi aika poistua?
Hyvin kasvatettu lapsi älyää itse poistua paikalta kotiinsa jos ruokailusta ei ole sovittu. En ymmärrä miksi aikuisten pitäisi asiasta erikseen sanoa. Jos pitää, vieras lapsi ei ole saanut tarvittavaa ohjeistusta kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, naapurissa asui kolme sisarusta, joiden kanssa olin kaveri. He söivät meillä aina, kun olivat kylässä. Siksi minusta tuntui erikoiselta, että heillä minun piti istua aina pirtissä odottamassa, että he syövät.
No, minä sitten sain neljä lasta ja se oli melkoista hulinaa joskus, kun kavereita oli iso liuta kylässä. Aina löytyi kaikille jotain syötävää. Mutta monissa paikoissa edes yökylässä omat lapset eivät saaneet ruokaa. Piti laittaa eväät matkaan.
Ei sitä rahaa paljoa meilläkään ollut, mutta välillä kun viikonloppuna oli useita yökyläläisiä ja kesälomalla saattoi kaverit olla meillä useita päiviä, syötiin vaikka sitä makaroonia ja ketsuppia ja itse leivoin läjän sämpylöitä lisäksi. Hyvin meni kaupaksi parempaan ruokaankin tottuneille.
Nyt näitä nuoria aikuisia käy edelleen meillä kylässä ja hyvät välit on heihin kaikkiin.
Minäkin käyn edelleen kylässä lapsuudenkodin naapureillani, vaikka lähdinkin heiltä aina omaan kotiini syömään lapsena.
Kyllä meillä ainakin kaverit kutsuttiin syömään välillä, jos ei niin pleikkaria pelasivat sen aikaa tai potkivat pihalla palloa.
Kun itse olin kaverilla, aina tuli kutsu syömään, välillä menin, välillä kieltäydyin kohteliaasti ja pelasin jotain peliä sen aikaa.
Helvetti että joka asiasta tehdään ongelma. Tätä palstaa kun lukee niin 99 prosenttia on trolleja ja loput on totaalisia idiootteja ja ihan pari järkevää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ohjeisti minua aikoinaan niin, että toisilla ei syödä. Hän oli pienituloinen yksinhuoltaja eikä halunnut, että hänen lapsensa syövät jonkun toisen rahoilla.
Olin usein kylässä ystäväni luona, jonka äiti teki ihanaa ruokaa. Harmitti, kun jouduin kieltäytymään tarjoiluista ja jopa jälkiruoasta eli pannukakusta. Kaverin äiti kävi erikseen pyytämässä edes jälkiruokaa syömään.
Ymmärrän, että lapset syövät vuorotellen toistensa perheissä, jos tilanne sopii vanhemmille.
Lapsen kaverin yh-isä kutsui lapsen kotiinsa yhteisen harakan jälkeen ja kutsui sitten jossain vaiheessa oman mukulan syömään. Eipä mennyt lapsi enää toiste kylään. Jos määrä kutsuisin, tarjoaisit kyllä samaa vieraalle lapsellekin harvoista kotiini tuon. Ei muuhun luonto antaisi periksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vastaava tapaus kun lapsi oli kylässä kaverilla ja siellä kaikki söivät pitsaa mutta yhtä siivua ei riittänyt meidän lapselle. Kuitenkin useimmiten kun tuon talon lapsen kaveri oli meillä, annoin ruokaa ja muuta naposteltavaa myös hänelle. Ja useimmiten hän oli nimenomaan meillä eikä meidän lapsi heillä. No, lapsi tuli sieltä pahoilla mielin ja sanoi että ei saanut pitsaa vaikka kaikki muut söivät. Vaikka ei olisi ollut nälkäkään niin oli loukkaus että ei annettu. Helposti olisi pieni siivu maistiaiseksi tuollaista ruokaa voitu antaa. Lapseni sanoi tämän jälkeen minulle, että älä aina kutsu sitä kaveria syömään kun kutsun hänet; jäi mieleen. No, en sitten kutsunut syömään enää.
Voi hyvää päivää mitä ihmisille on tapahtunut! Minne on kadonnut kohteliaisuus ja ainakin meillä kotona opetettu vieraanvaraisuus. Ei tulisi mieleenkään jättää kylässä olevaa lasta (tai aikuista) kutsumatta syömään. Pizzan olisin jättänyt vaikka itse mieluummin syömättä jos se niin tarkalle on laskettu. Voi pientä, kyllä minä niin tästä mieleni pahoitin =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vastaava tapaus kun lapsi oli kylässä kaverilla ja siellä kaikki söivät pitsaa mutta yhtä siivua ei riittänyt meidän lapselle. Kuitenkin useimmiten kun tuon talon lapsen kaveri oli meillä, annoin ruokaa ja muuta naposteltavaa myös hänelle. Ja useimmiten hän oli nimenomaan meillä eikä meidän lapsi heillä. No, lapsi tuli sieltä pahoilla mielin ja sanoi että ei saanut pitsaa vaikka kaikki muut söivät. Vaikka ei olisi ollut nälkäkään niin oli loukkaus että ei annettu. Helposti olisi pieni siivu maistiaiseksi tuollaista ruokaa voitu antaa. Lapseni sanoi tämän jälkeen minulle, että älä aina kutsu sitä kaveria syömään kun kutsun hänet; jäi mieleen. No, en sitten kutsunut syömään enää.
Voi hyvää päivää mitä ihmisille on tapahtunut! Minne on kadonnut kohteliaisuus ja ainakin meillä kotona opetettu vieraanvaraisuus. Ei tulisi mieleenkään jättää kylässä olevaa lasta (tai aikuista) kutsumatta syömään. Pizzan olisin jättänyt vaikka itse mieluummin syömättä jos se niin tarkalle on laskettu. Voi pientä, kyllä minä niin tästä mieleni pahoitin =(
Mitä ihmettä? Tulet rankan työpäivän päätteeksi nälkäisenä kotiin ja väännät eilen ostetuista tarvikkeista kiireellä pizzan, mutta et saa sitä itse edes syödä, koska pitää olla kohtelias ex tempore -vieraalle?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kyläpaikassa aletaan syömään, lähdetään kotiin tai odotetaan kaverin pihalla/huoneessa/jossain. Näin oli ihan normaalia 90-luvulla. Joskus ehkä yhdessä jälkkäriä ruokapöydässä. Hienotunteinen vieraspaikka ei tilaisi pizzaa silloin jos on kaveri kylässä, eikä ruokailusta ole lapsen osalta sovittu. Eikä paistaisi lettuja jos niitä ei ole aikomusta kaverille tarjota. Hienotunteisuus toimii molempiin suuntiin. Lapsivieras ei halua olla vaivaksi, ja kyläpaikka kunnioittaa lapsen vanhempien asettamia omia ruoka-aikoja.
Nyt aikuisenakin huolehdin itse vatsani täyttämisestä ennen (tai sen jälkeen) kuin menen istumaan iltaa jonnekin, ellei ole sovittu ruokailusta.
Kuulostaa todella tossumeiningiltä, että töistä tullut äiti antaisi oman ateriansa lapsen kaverille. Ja "suomalaisuus" kun tuli puheeksi, nin täällä luojan kiitos kukaan ei edes oleta, että pantaisiin pöytä notkuvaksi kun joku pistäytyy kylässä.
Ei todellakaan tarvi ruokkia kavereita, jos siitä ei ole erikseen sovittu. Meillä ainakin ramppaa jatkuvasti lasten kavereita ihan yllättäenkin, joten ei välttämättä ole varauduttu.
Joskus tarjotaan kavereille ja joskus ei. Jos on sovittu vanhempien kanssa, että joku tulee suoraan koulusta, niin silloin tietenkin voi olettaa, että saa myös ruokaa.
Naapurin lapset voi käydä kotonaan syömässä ja tulla sitten takaisin leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vastaava tapaus kun lapsi oli kylässä kaverilla ja siellä kaikki söivät pitsaa mutta yhtä siivua ei riittänyt meidän lapselle. Kuitenkin useimmiten kun tuon talon lapsen kaveri oli meillä, annoin ruokaa ja muuta naposteltavaa myös hänelle. Ja useimmiten hän oli nimenomaan meillä eikä meidän lapsi heillä. No, lapsi tuli sieltä pahoilla mielin ja sanoi että ei saanut pitsaa vaikka kaikki muut söivät. Vaikka ei olisi ollut nälkäkään niin oli loukkaus että ei annettu. Helposti olisi pieni siivu maistiaiseksi tuollaista ruokaa voitu antaa. Lapseni sanoi tämän jälkeen minulle, että älä aina kutsu sitä kaveria syömään kun kutsun hänet; jäi mieleen. No, en sitten kutsunut syömään enää.
Voi hyvää päivää mitä ihmisille on tapahtunut! Minne on kadonnut kohteliaisuus ja ainakin meillä kotona opetettu vieraanvaraisuus. Ei tulisi mieleenkään jättää kylässä olevaa lasta (tai aikuista) kutsumatta syömään. Pizzan olisin jättänyt vaikka itse mieluummin syömättä jos se niin tarkalle on laskettu. Voi pientä, kyllä minä niin tästä mieleni pahoitin =(
Mitä ihmettä? Tulet rankan työpäivän päätteeksi nälkäisenä kotiin ja väännät eilen ostetuista tarvikkeista kiireellä pizzan, mutta et saa sitä itse edes syödä, koska pitää olla kohtelias ex tempore -vieraalle?!
Ja sitten, kun näitä ex tempore -vieraita tuppaa kouluikäisillä olemaan lähes päivittäin, niin jätätkö aina syömättä?
Yleinen tapa on odottaa huoneessa kun perhe syö. Meillä tarjotaan aina ruoka muillekin, mutta ymmärrän hyvin jos ruokaa ei ole tehty riittävästi ulkopuolisille jaettavaksi tai joka päivä on paljon kavereita.
Ei tuossa mitään ihmeellistä ole. En itse kehtaisi tehdä noin, mutta silti. On oletettavaa, että lapsi kutsutaan kotiin syömään, kun hänellä on oma ruoka-aika.
Nykyään edes uskalla pyytää syömään, kun siitäkin saa vanhempien vihat niskaansa, yksi on vege ja toinen sokeri-suolaton-viljaton ja ties mitä, eikä ne lapset näitä aina osaa kertoa...
Kenen olisi ollut vastuu, jos lapsi olisi pyörtynyt nälkään ollessaan yksin huoneessa? Nämä ovat vakavia asioita ja ihmisten pihiys oksettaa minua!
Monessa muussa maassa ei tule kuuloonkaan olla enää illallisaikaan kavereiden luona.