Lastani ei kutsuttu syömään, kun oli kaverin luona vieraana vaikka muut söivät!

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

Kyllä meillä on lapset ohjeistettukin tulemaan kotiin syömään tiettynä aikana, enkä tosiaan erityisesti tykkää, jos sitä ennen on lapset ruokittu muualla. Ei lapset välttämättä sano tai tule edes ajatelleeksi asiaa, mutta minä kuitenkin väsään sitä sapuskaa sopimuksen mukaisesti. Tarjoan kyllä itsekin lasten kavereille mahdollisuutta syödä, mutta ehdotan siinä samalla että laittaa vaikka itse viestin tai soittaa kotiin, että onko ok. Joskus sopii, joskus tulee viestiä, että kotona ois ruoka myös. Tietysti jos välimatkat on useita kilometrejä, ei varmaan noin vaan kipaista välillä syömään ja sitten takaisin leikkimään, mutta meillä suurin osa kavereista on ihan nopean pyöräilymatkan päässä, eikä kellekään liene ongelma, että syödään kotona. Pikemminkin ihmettelen niitä, joitten mielestä on ihan ok, ettei oma lapsi tulee kotiin ruokapöytään. Tämä on varmaan vanhanaikainen ajatus, mutta ihan jopa haluan istua perheeni kanssa syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tarjoan kyllä lasten kavereillekin pientä välipalaa, harvemmin lämmintä ruokaa. On huomattu että tiettyissä perheissä ei anneta mitään, mielestäni on vähän tökeröä. Suomessa tämä on uskoakseni tavallisempaa kuin muualla.

Niin, vain Suomi on paikka, jossa vieraiden mukulat roikkuvat toisten kodeissa tuntitolkulla, ruoka-ajasta toiseen, eivätkä ymmärrä mennä kotiin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Mulla toi oli lapsena ihan normaali käytäntö. yleensä homma meni niin että kohteliaina kaverin vanhemmat pyysi kyllä syömään (ei kyllä aina) ja sitten minun tuli soittaa vanhemmilleni, saanko heillä syyä.

Jos kotona oltiin jo ruokaa laittamassa tai laitettu, en saanut syyä kaverilla. Sitten kohteliaasti sanoettiin että kiitos ei ja mentiin kotiin syömään/ ootettiin kaverin huoneessa kirjaa tmv lueskellen ja sitten jatkettiin leikkejä kunnes menin kotiin syömään.

Ei olisi tullut kuuloonkaan että jäisi syömään kysymttä siihen lupaa omilta vanhemmilta ensin - ja ensin tietty tuli kaverin vanhempien tarjota että saa tulla syömään heille jos sopii. 

Mutta ehkä näin 90-luvun lapsena homma on vähän eri. Ei laman aikana ollut perheille välttämättä varaa ruokkia kavereitten lapsia - ja tapa kai jäi sitten elämään kuinka toimitaan, laman jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

Vierailija kirjoitti:

Itse tarjoan kyllä lasten kavereillekin pientä välipalaa, harvemmin lämmintä ruokaa. On huomattu että tiettyissä perheissä ei anneta mitään, mielestäni on vähän tökeröä. Suomessa tämä on uskoakseni tavallisempaa kuin muualla.

Mulla on aika paljon kokemusta tästä asiasta. Alussa tarjosin lasten kaverillekin ruokaa. Mutta asiat meni siihen, että kaverivierailut venyivät ja tihentyivät ihan jokapäiväisiksi. Ja kaveripiirit laajenivat myös. On sitten parempi ottaa joku linja tähän. On selkeää, että ei tarjota ruokaa. Jotain pientä voi tietysti joskus tarjota, esim. leivän tai jogurtin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

Meidän lapsilla on sellaisia kavereita, että eivät varmasti edes haluaisi syödä meillä.

Meidän kaalipadat, silakkapihvit, kesäkeitot ja muut tavalliset kotiruoat ei kelpaa näille einesperheiden hampurilaisia ja pizzaa syöville kavereille. Ei kyllä haittaa ollenkaan, pääasia, että meille maistuu. 

Jos naapuruston lapset ovat tiheään toistensa luona, eikä kyläilyistä tai niiden kestosta sen kummemmin sovita ajoissa etukäteen, on ihan hyvä, että jokainen syö kotonaan. Tympeää, jos kukaan ei ruokaa laittaessa voi tietää, onko viisi lasta syötettävänä vai ei ketään (jos omat lapset ovatkin kylässä muualla).

Jos lapsi on kauempaa/sovittu kyläily etukäteen ja on ruoka-ajan siellä, niin toki kuuluu tarjota ruokaa. Jos vaikka koulusta suoraan tullut ja sovittu kotiinmenoaika illalla, niin tietenkään lasta ei saa jättää nääntymään nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kun joku aikuinen olisi kylässä eikä häntä kutsuttaisi kahvipöytään tai tarjoittaisi edes keksiä kun muut istuvat pöydässä :D odota sinä kiltisti siellä vierashuoneessa tai mene kotiisi juomaan kaffetta.

Kyllähän täällä eilenkin ehdoteltiin, että vaimo jättäisi miehensä kutsumat yövieraat täysin huomiotta eikä tarjoilisi mitään syötävää jne.

Mutta tosiaan, aikuiset yleensä osaavat kertoa luotettavasti ruokavaliostaan, omista ruoka-ajoistaan ynnä muusta, mutta lapsivieraitten sana ei paljoa paina. Se vierailijan äiti kun voi yhtä hyvin vetää herneet nenään siitä, että on syötetty juuri ennen oman perheen sovittua ruokailua, tarjottu epäsopivaa maitoa, ei-toivottua lihaa tms.

Aikuiset kutsuvat toisensa kylään syömään tai kahville tai iltaa istumaan. Ei kai kukaan aikuinen lähde maha tyhjänä kylään, ellei nimenomaan ole pyydetty syömään. Me emme pyydä ihmisiä kylään ruoka-aikaan, jos ei ole tarkoitus ruokkia heitäkin.

Jos meillä on tehty soppaa kattilallinen ja joku sukulainen poikkeaa tuomaan jotain lainatavaraansa tms., saatan kysyä, tuleeko hän syömään, kun juuri ruoka valmistui, ja tiedän sitä hyvin riittävän muillekin.

Jos kaveri tulee illalla, saatan keittää teetä ja tehdä voileipiä ja tarjota vieraallekin, mutta kyllä pääsääntö on, että jokainen syö kotonaan, ellei ole erikseen pyydetty syömään. En minäkään odota saavani kylässä mitään muuta kuin kahvia ja mahdollisesti kahvileipää.

Lapset syövät omassa kodissaan. Minä en päästäisi omaa lastani kavereille leikkimään, ennen kuin hän on syönyt ja tehnyt läksyt, ja aina sanon lapselle, että viimeistään sitten kotiin, kun kaverin luona aletaan syömään. Se on hienotunteista kaverin perhettä kohtaan.

Tarjoan lapsen kaverille aina jotain, jos hän on pitempään meillä. Jos ei ole lämpimän ruuan aika, niin jotain välipalaa, jota annan lapsellenikin. Ei mene talous konkkaan eikä ole jääkaappi koksaan niin tyhjä etei jotain riittäisi. Ja aikuisille myös, jos tulisi yllätysvieraita. Ennen vanhaan oli suuri loukkaus, jos ei edes kahvia kyläpaikassa tajottu. Nyt taas pitää olla oma kahvipaketti ja pullapussi mukana jos poikkeaisi kylään kutsutunakin!? Mihin on kadonnut käsite vieraanvaraisuus?

Ajat ja tavat muuttuvat. Ennen pullaa ja keksiä oli aina jokaisen kotona ja vierailuista ei sovittu etukäteen. Tai sitten pidettiin kahvikutsuja ja emännän ylpeys oli sen seitsämän sorttia kastettavaa. 

Mutta meillä en pidä makeita kotona, me emme itse niitä kovin usein syö ja vieraita käy harvoin. Näkkileipää ja hapankorppuja on aina varastossa jos välipalaa tarjoan lapsen kavereille. Jos lapsi tahtoo vaikka jäätelön pakastimesta, niin aina tarjotaan sitten kaikille lapsille, karkit yms. jaetaan myös vieraille. 

Mutta lämmintä ruokaa en mielelläni tarjoa lapsivieraille. Lapset ovat nykyään kovin nirsoja ja moni on aika huonosti kasvatettu kun sanoo et mä en tykkää, se on loukkaavaa. Tietenkään ei ole pakko syödä ellei pidä, mutta eipä tarvitsisi sitten ottaakaan sitä ruokaa ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Omassa lapsuudessa (80-luvun lopulla) en muista, että olisin koskaan syönyt kaverin luona. Silloin kun kaveri meni syömään, leikin hänen huoneessa ja odotin, että kaveri tulisi takaisin. Poikkeuksena oli, jos kesälomalla vanhemmat olivat jostain syystä sopineet, että vietän koko päivän kaverin luona (vanhemmat töissä 8 tuntia), niin silloin sai kaverin luona syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No sitäpä juuri mietin, kun omaakaan lastasi ei haittaa, että hän jää ilman ruokaa ja toisaalta hän käy ostamassa itselleen sapuskaa. Ei ne siellä toisessakaan perheessä tiedä onko teinit syöneet keskenään jossain vai eikö vaan huvita syödä. Vai että jäikö nälkä, kun tarjottu ruoka onkin ollut pahaa, ja sitten sanotaan kotona, ettei siellä annettu mitään.

Mulle on aina tuntunut vähän kummalliselta tuo ilmiö, että lapsen vieraille ei tarjottaisi ruokaa. Omassa lapsuudenkodissani aina tarjottiin, ja niin tehdään myös meillä. Minusta se on lähinnä kohteliaisuuskysymys, kuuluu hyviin käytöstapoihin kestitä vieraita, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Tarjoamattomuus tuntuisi yhtä oudolta kuin se, että kaveripariskunnan ollessa kylässä me isäntäväki poistuisimme välillä viereiseen huoneeseen kahvittelemaan/syömään. Miksi lapsen kaverit olisivat jotenkin vähempiarvoisia kuin aikuisten kaverit? Meillä ainakin panostetaan ruokaan jopa tavallista enemmän silloin, jos tiedämme vieraitakin olevan tulossa, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Esimerkiksi jälkiruokaa meillä on oikeastaan vain silloin jos on vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Provohan tämä avaus tietysti on, koska ei voi lähteä oletuksesta, että lapsen kaveritkin ruokitaan. Toisaalta minä ja isosiskoni saimme usein kutsun ruokapöytään yhteisen kaverimme luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No sitäpä juuri mietin, kun omaakaan lastasi ei haittaa, että hän jää ilman ruokaa ja toisaalta hän käy ostamassa itselleen sapuskaa. Ei ne siellä toisessakaan perheessä tiedä onko teinit syöneet keskenään jossain vai eikö vaan huvita syödä. Vai että jäikö nälkä, kun tarjottu ruoka onkin ollut pahaa, ja sitten sanotaan kotona, ettei siellä annettu mitään.

No, unohdin mainita, että tämä kaveri asuu kaupunkialueella ja me maaseudulla, lähikauppaan matkaa meiltä 10 km, joten lienee kaikille selvää, että aikaisempina vuosina ennen tätä mopoaikaa eivät kyllä täältä päässeet mitään ostamaan...

Vierailija kirjoitti:

Mulle on aina tuntunut vähän kummalliselta tuo ilmiö, että lapsen vieraille ei tarjottaisi ruokaa. Omassa lapsuudenkodissani aina tarjottiin, ja niin tehdään myös meillä. Minusta se on lähinnä kohteliaisuuskysymys, kuuluu hyviin käytöstapoihin kestitä vieraita, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Tarjoamattomuus tuntuisi yhtä oudolta kuin se, että kaveripariskunnan ollessa kylässä me isäntäväki poistuisimme välillä viereiseen huoneeseen kahvittelemaan/syömään. Miksi lapsen kaverit olisivat jotenkin vähempiarvoisia kuin aikuisten kaverit? Meillä ainakin panostetaan ruokaan jopa tavallista enemmän silloin, jos tiedämme vieraitakin olevan tulossa, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Esimerkiksi jälkiruokaa meillä on oikeastaan vain silloin jos on vieraita.

Entä jos niitä kavereita tulee joka päivä 4-5. Ja kasvavilla pojilla on tunnetusti kovat ruokahalut. Tykkään, että meillä käy lasten kavereita, mutta kyllä saavat pääsääntöisesti syödä kotona. Ei ole iso vaiva polkaista kotiin syömään ruoka-aikana. Voihan sitten tulla vaikka takaisin. Meillä on aina ollut tämä käytäntö ja samoin lasten kavereiden kotona. Kukaan ei ole koskaan loukkaantunut ja kavereita on riittänyt vaikkei niille tarjoilla aterioita tai panosteta ruokailuun ja jälkiruokiin. Tietysti joskus on tilanteita, että sovitaan erikseen pidemmästä vierailusta. Sitten tietysti se vieras lapsi syö meillä.

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.