Lastani ei kutsuttu syömään, kun oli kaverin luona vieraana vaikka muut söivät!

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.

Joo. Mutta silti aihe, joka puhuttaa. Ja tämä sattuu olemaan meillä ajankohtainen aihekin. Välillä ihmetyttää joidenkin vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi voi tupsahtaa meille ja olla tuntikaupalla. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä kotiin syömään. Olettavatko vanhemmat, että lapsi ruokitaan automaattisesti kylässä? Yleensä ei silti edes huolita ruokaa, jos olen tarjonnut. Keksit ym. kelpaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Kyse on sitten varmaan tietoisesta rajanvedosta siellä toisessa perheessä. Teillä käy yksi poika kylässä(?) Siellä toisessa perheessä lappaa veljen kavereita jatkuvasti kylässä. Itse en ainakaan vain jaksaisi kokata jatkuvasti isolle laumalle. Syödään perheessä usein edellisen päivän rippeitä jne. Ja onhan se nyt myös rahakysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.

Joo. Mutta silti aihe, joka puhuttaa. Ja tämä sattuu olemaan meillä ajankohtainen aihekin. Välillä ihmetyttää joidenkin vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi voi tupsahtaa meille ja olla tuntikaupalla. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä kotiin syömään. Olettavatko vanhemmat, että lapsi ruokitaan automaattisesti kylässä? Yleensä ei silti edes huolita ruokaa, jos olen tarjonnut. Keksit ym. kelpaisivat.

Lapsi saattaa "tupsahtaa", mutta tilanteen mukaan se joko sopii tai ei.

Kyläily ei kestä tuntitolkulla ellei se sovi teille.

Vanhemmat saattaa olettaa, mutta sinä määräät teillä.

Laita lapsi kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Kyse on sitten varmaan tietoisesta rajanvedosta siellä toisessa perheessä. Teillä käy yksi poika kylässä(?) Siellä toisessa perheessä lappaa veljen kavereita jatkuvasti kylässä. Itse en ainakaan vain jaksaisi kokata jatkuvasti isolle laumalle. Syödään perheessä usein edellisen päivän rippeitä jne. Ja onhan se nyt myös rahakysymys.

Nyt en kyllä enää tiedä itsekään, miksi vastaan, täällä kun tuo luetun ymmärtäminen tuntuu olevan aika puutteellista. Mutta yritetään vielä. Lainaus edellisestä kirjoituksestani:  Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa.

Meillä siis käy useita kummankin pojan kavereita kylässä ja yökylässä, parhaimmillaan saattaa olla kolmekin kaveria yhtä aikaa yötä. Lähes joka viikonloppu vähintään yksi yökyläilijä. Ja se on meille ihan ok. Rahaa se tietysti jonkin verran vie, mutta mielestämme se on sen väärtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Kyse on sitten varmaan tietoisesta rajanvedosta siellä toisessa perheessä. Teillä käy yksi poika kylässä(?) Siellä toisessa perheessä lappaa veljen kavereita jatkuvasti kylässä. Itse en ainakaan vain jaksaisi kokata jatkuvasti isolle laumalle. Syödään perheessä usein edellisen päivän rippeitä jne. Ja onhan se nyt myös rahakysymys.

Nyt en kyllä enää tiedä itsekään, miksi vastaan, täällä kun tuo luetun ymmärtäminen tuntuu olevan aika puutteellista. Mutta yritetään vielä. Lainaus edellisestä kirjoituksestani:  Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa.

Meillä siis käy useita kummankin pojan kavereita kylässä ja yökylässä, parhaimmillaan saattaa olla kolmekin kaveria yhtä aikaa yötä. Lähes joka viikonloppu vähintään yksi yökyläilijä. Ja se on meille ihan ok. Rahaa se tietysti jonkin verran vie, mutta mielestämme se on sen väärtiä.

Ok, mutta ihmettelet sitten, jos muualla ei toimita samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Kyse on sitten varmaan tietoisesta rajanvedosta siellä toisessa perheessä. Teillä käy yksi poika kylässä(?) Siellä toisessa perheessä lappaa veljen kavereita jatkuvasti kylässä. Itse en ainakaan vain jaksaisi kokata jatkuvasti isolle laumalle. Syödään perheessä usein edellisen päivän rippeitä jne. Ja onhan se nyt myös rahakysymys.

Nyt en kyllä enää tiedä itsekään, miksi vastaan, täällä kun tuo luetun ymmärtäminen tuntuu olevan aika puutteellista. Mutta yritetään vielä. Lainaus edellisestä kirjoituksestani:  Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa.

Meillä siis käy useita kummankin pojan kavereita kylässä ja yökylässä, parhaimmillaan saattaa olla kolmekin kaveria yhtä aikaa yötä. Lähes joka viikonloppu vähintään yksi yökyläilijä. Ja se on meille ihan ok. Rahaa se tietysti jonkin verran vie, mutta mielestämme se on sen väärtiä.

Eihän tässä nyt siitä ole kyse onko sinulla kokemusta kaverikyläilyistä vai ei, mutta olet ihmetellyt toisen perheen tapoja, ja niitä mahdollisia syitä sinulle on täällä selitetty.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on aina tuntunut vähän kummalliselta tuo ilmiö, että lapsen vieraille ei tarjottaisi ruokaa. Omassa lapsuudenkodissani aina tarjottiin, ja niin tehdään myös meillä. Minusta se on lähinnä kohteliaisuuskysymys, kuuluu hyviin käytöstapoihin kestitä vieraita, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Tarjoamattomuus tuntuisi yhtä oudolta kuin se, että kaveripariskunnan ollessa kylässä me isäntäväki poistuisimme välillä viereiseen huoneeseen kahvittelemaan/syömään. Miksi lapsen kaverit olisivat jotenkin vähempiarvoisia kuin aikuisten kaverit? Meillä ainakin panostetaan ruokaan jopa tavallista enemmän silloin, jos tiedämme vieraitakin olevan tulossa, olivatpa he sitten lapsia tai aikuisia. Esimerkiksi jälkiruokaa meillä on oikeastaan vain silloin jos on vieraita.

Puhut nyt siis kutsutuista ruokavieraista vai mistä? Totta kai, jos on tiedossa että joku tulee vierailulle juuri ruoka-aikaan, niin silloin siihen on varauduttu ja ruokaa hankittu kaikille ja mielellään vähän parempaa kuin normaalisti! Mutta lapsen kaverit tulevat ja menevät ihan omia aikojaan, ei heitä aikuinen kutsu paitsi erikoistapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.

Joo. Mutta silti aihe, joka puhuttaa. Ja tämä sattuu olemaan meillä ajankohtainen aihekin. Välillä ihmetyttää joidenkin vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi voi tupsahtaa meille ja olla tuntikaupalla. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä kotiin syömään. Olettavatko vanhemmat, että lapsi ruokitaan automaattisesti kylässä? Yleensä ei silti edes huolita ruokaa, jos olen tarjonnut. Keksit ym. kelpaisivat.

Lapsi saattaa "tupsahtaa", mutta tilanteen mukaan se joko sopii tai ei.

Kyläily ei kestä tuntitolkulla ellei se sovi teille.

Vanhemmat saattaa olettaa, mutta sinä määräät teillä.

Laita lapsi kotiinsa.

Laitankin kotiin, jos meillä on jotain muuta menoa tms. Mutta jos ei ole, niin en ole sitten hätistellyt pois. Lapsi kyllä viihtyy kun on kavereita. Olen ajatellut, että se olisi sen toisen perheen velvollisuus passittaa tai tarvittaessa vaikka hakea lapsensa kotiin. Joskus saa ihan lujastikin sanoa ja perustella, niin ennenkuin lapsi lähtee kotiin. Mä en aina jaksa työpäivän jälkeen sitä vääntöä. Olen ajatellut, että olkoot. Eikö se ole lapsen oman vanhemman tehtävä käydä se hankala kotiinlähtemisvääntö.

Kuule, pistä se lapsi uudemman kerran tämän kaverin luo kylään ja laita eväät mukaan. Kun viet, niin kysäise, että jos sais ne eväät syödä samalla kertaa, kun talonväki syö. Kerro, että oli niin nälkäinen, kun tuli viime kerralla kotiin, niin olis kiva, jos saisi syödä välillä. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.

Joo. Mutta silti aihe, joka puhuttaa. Ja tämä sattuu olemaan meillä ajankohtainen aihekin. Välillä ihmetyttää joidenkin vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi voi tupsahtaa meille ja olla tuntikaupalla. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä kotiin syömään. Olettavatko vanhemmat, että lapsi ruokitaan automaattisesti kylässä? Yleensä ei silti edes huolita ruokaa, jos olen tarjonnut. Keksit ym. kelpaisivat.

Lapsi saattaa "tupsahtaa", mutta tilanteen mukaan se joko sopii tai ei.

Kyläily ei kestä tuntitolkulla ellei se sovi teille.

Vanhemmat saattaa olettaa, mutta sinä määräät teillä.

Laita lapsi kotiinsa.

Laitankin kotiin, jos meillä on jotain muuta menoa tms. Mutta jos ei ole, niin en ole sitten hätistellyt pois. Lapsi kyllä viihtyy kun on kavereita. Olen ajatellut, että se olisi sen toisen perheen velvollisuus passittaa tai tarvittaessa vaikka hakea lapsensa kotiin. Joskus saa ihan lujastikin sanoa ja perustella, niin ennenkuin lapsi lähtee kotiin. Mä en aina jaksa työpäivän jälkeen sitä vääntöä. Olen ajatellut, että olkoot. Eikö se ole lapsen oman vanhemman tehtävä käydä se hankala kotiinlähtemisvääntö.

Minun mielestäni kyllä, mutta kysypä sitä lapsen vanhemmilta. Yleensäkään vääntöä ei pitäisi olla vaan selvät säännöt.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen -> ilmiselvä provo.

Joo. Mutta silti aihe, joka puhuttaa. Ja tämä sattuu olemaan meillä ajankohtainen aihekin. Välillä ihmetyttää joidenkin vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi voi tupsahtaa meille ja olla tuntikaupalla. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä kotiin syömään. Olettavatko vanhemmat, että lapsi ruokitaan automaattisesti kylässä? Yleensä ei silti edes huolita ruokaa, jos olen tarjonnut. Keksit ym. kelpaisivat.

Lapsi saattaa "tupsahtaa", mutta tilanteen mukaan se joko sopii tai ei.

Kyläily ei kestä tuntitolkulla ellei se sovi teille.

Vanhemmat saattaa olettaa, mutta sinä määräät teillä.

Laita lapsi kotiinsa.

Laitankin kotiin, jos meillä on jotain muuta menoa tms. Mutta jos ei ole, niin en ole sitten hätistellyt pois. Lapsi kyllä viihtyy kun on kavereita. Olen ajatellut, että se olisi sen toisen perheen velvollisuus passittaa tai tarvittaessa vaikka hakea lapsensa kotiin. Joskus saa ihan lujastikin sanoa ja perustella, niin ennenkuin lapsi lähtee kotiin. Mä en aina jaksa työpäivän jälkeen sitä vääntöä. Olen ajatellut, että olkoot. Eikö se ole lapsen oman vanhemman tehtävä käydä se hankala kotiinlähtemisvääntö.

Minun mielestäni kyllä, mutta kysypä sitä lapsen vanhemmilta. Yleensäkään vääntöä ei pitäisi olla vaan selvät säännöt.

 

Pääh. Mun energiat riittää tämän oman arjen hallintaan ja lasten kasvattamiseen. En ala kasvattaa muita vanhempia. Jokaisella perheellä on omat säännöt. Sen kuin tupsahtelee ja viipyy meillä. Mutta ruokkia en ala.

Vierailija kirjoitti:

Mistä oikein muka ole suuttunut?

Ehkä pöytä oli jo katettu, kun lapsesi meni kylään sinne.

Heillä oli jokaiselle varattuna yksi pihvi, jälkiruoaksi yksi leivos.

Ehkä perheen isä kielsi pyytämästä vierasta lasta syömään, miehethän ovat saitoja.

Ei tuo ole mikään iso juttu. Anna eväät mukaan ensi kerralla.

Mistä sinä tiedät muiden ruuista? Näin muuten tämä oli kyllä ihan huono ja tylsä. Silmämunatkin pullistuvat kuopistaan kun niin vihastuttaa XDDDD

Vain Suomessa suututaan vieraanvaraisuudesta ja huomaavaisuudesta.

"Mitä ne meidän Pirkka-Petterille on antanu ruokaa, täällä olisi ollut ruoka kotona!"

Me olimme vähävarainen perhe ja aina kavereillekkin tarjottiin. Minulla oli kavereita, joiden luona kyläilessä lähetettiin kaverin huoneeseen syömisen ajaksi. Muistan sen tuntuneen jotenkin nöyryyttävältä. Vaikka vanhemmat sanoivat että leikkejä voi jatkaa kun Pirkka-Petteri on syönyt tuntui silti, että on epätoivottu vieras. Eikä kyse ole tuntitolkulla kaverin luona roikkumisesta, vaan esimerkiksi läksyjen tekemisestä koulun jälkeen ja vain kaveri syö välipalaa. Minusta todella kummallista.

Meillä saa kyllä vieraatkin ruokaa, tai sitten lykätään vähän omaa ruokailua, jos vieras on kohta lähdössä. Tuo omien lasten syöttäminen, samalla kuin vieraalle ei anneta mitään, on kyllä aikas törkeää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu ap. Kyllä muakin alkuun pisteli vihaksi, kun niinä harvoina kertoina, kun lapseni oli tämän kyseisen kaverin luona kylässä, hänelle ei ikinä tarjottu mitään. Jos oli yökylässä, sai jotain pientä, mutta yleensä oli lähikaupasta hakenut jotain roiskeläppää syötäväksi. Ja tämä samainen kaveri oli ja on kuitenkin meillä käymässä viikottain,  yökylässä vähintään kahdesti kuussa, joskus pe-su, ja joskus oli syyslomalla viisikin yötä peräkkäin. Ja aina on ruokittu, otettu mukaan ravintolaankin syömään, jos on sattunut semmoiseen aikaan meillä olemaan. Ja meidän lapsi on heillä yötä ehkä kerran vuodessa ja muutoin käy ehkä kerran kuussa.

Mutta en jaksa enää korvaani lotkauttaa koko asialle, ei ole meidän häpeä. Huolehdin vain, että omallani on rahaa ostaa itselleen syötävää. Yläkoululaisia ovat nykyisellään.

Ja ainakin ulkoisista puitteista päätellen varakkaampia ovat kuin me.

Ei ole myöskään kyläpaikan häpeä, että he eivät ruoki sinun lastasi. Päinvastoin se on sinun häpeäsi, jos sinä et ruoki omaa lastasi.

No minusta tässä tapauksessa on, kun tietävät, että heidän lapsensa syö meillä useita aterioita joka viikko, eivätkä tarjoa vastavuoroisesti meidän lapselle mitään, esim. iltaruokaa silloin, kun on yökylässä. Häpeällistä ja tökeröä. Mutta olen hyväksynyt asian, eikä se tunnu olevan lapsellenikaan ongelma, joten olen antanut olla.

Tuntuisi oudolta käydä viemässä sinne lapselleni ruokaa.

Yökylä ilman ruokaa on kyllä tökerö, mutta oletko ylipäänsä varma, että siellä lainkaan tiedetään, että heidän lapsensa syö teillä?

No, mitähän tuohon pitäisi vastata. Jos lapsesi menisi perjantaina vähintään kahdesti kuussa jollekin kaverilleen yökylään ja hakisit hänet kotiin lauantai-iltana tai sunnuntaina, niin tietäisitkö lapsesi syövän siellä? Arkipäivän vierailuista en osaa sanoa, tietävätkö, mutta olettaisin heidän ainakin aavistavan jotain, kun lapsi tuskin on kotiin mentyään illalla enää kovinkaan nälkäinen.

No huh. Tuo ei kuulosta ihan normaalilta. Tehän käytännössä olette sen lapsen toinen koti. Vähintään jika toinen viikonloppu teillä ja joskus koko viikonlopun yli? Ja sen lisäksi vierailee arki iltaisin? Onko perheellä asiat kunnossa? Pitäisikö heidän hankkia muutakin apua kuin sinut? Varsinkin kun kuulostat siltä, että alat itsekin väsyä tilanteeseen.

Niin, pikkuisen oudolta se tuntuu meistäkin, mutta toisaalta en usko, että perheessä on sen kummempaa ongelmaa. Poika on hyvin mukava ja viihtyy meillä ja on poikamme hyvä kaveri jo alakoulusta saakka ja tulee oikein hyvin toimeen myös vuotta nuoremman toisen poikamme kanssa. Nämä kaverukset ovat 15-vuotiaita ja edelleen oikein hyviä ystäviä. Tällä pojalla on veli, jonka kavereita heillä tuntuu olevan kylässä useammin kuin mitä tämän pojan kavereita, oma poikani käy heillä ehkä noin kerran kuussa. Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa, viihtyvätpähän omat teinitkin paremmin kotosalla eivätkä ole aina koneella. Arkisin näitä yökyläilijöitä ei ole. Eikä ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin väsynyt tilanteeseen, en ollenkaan. Kommentoin vain sitä, että alkuun minusta tuntui hyvin oudolta, että tämän kaverin luona kyläillessään pojalleni ei tarjottu ruokaa, vaikka itse söivätkin, mutta tosiaan en enää asiasta murehdi. Kukin tyylillään, ja kuten sanoin, ei se ole minun häpeäni.

Kyse on sitten varmaan tietoisesta rajanvedosta siellä toisessa perheessä. Teillä käy yksi poika kylässä(?) Siellä toisessa perheessä lappaa veljen kavereita jatkuvasti kylässä. Itse en ainakaan vain jaksaisi kokata jatkuvasti isolle laumalle. Syödään perheessä usein edellisen päivän rippeitä jne. Ja onhan se nyt myös rahakysymys.

Nyt en kyllä enää tiedä itsekään, miksi vastaan, täällä kun tuo luetun ymmärtäminen tuntuu olevan aika puutteellista. Mutta yritetään vielä. Lainaus edellisestä kirjoituksestani:  Meillä ollaan totuttu kavereihin ja yökyläilijöihin jo alakoulun alkuajoista saakka, molemmilla lapsillamme on paljon kavereita ja yökylässä meillä on kavereita usein viikonloppuisin, ja se on meistä vain mukavaa.

Meillä siis käy useita kummankin pojan kavereita kylässä ja yökylässä, parhaimmillaan saattaa olla kolmekin kaveria yhtä aikaa yötä. Lähes joka viikonloppu vähintään yksi yökyläilijä. Ja se on meille ihan ok. Rahaa se tietysti jonkin verran vie, mutta mielestämme se on sen väärtiä.

Ok, mutta ihmettelet sitten, jos muualla ei toimita samoin?

Niin kuin sanoin, alkuun ihmettelin, enää en niin välitä. Edelleen pidän kyllä tökerönä.

Jos en haluaisi ruokkia lasteni kavereita, en myöskään antaisi heitä meille yökylään tulla.

Enkä myöskään omiani laskisi alvariinsa yökylään muualle, jos itse en olisi valmis edes joskus vastaamaan vieraanvaraisuuteen.

Mutta onneksi tämä yksi perhe on lastemme kaveripiirissä ainoa lajiaan, muiden kanssa vastavuoroisuus toimii, tosin paljon enemmän kavereita on meillä kuin meidän lapset muualla, mutta en koe sitä lainkaan pahana, ymmärrän kyllä perheiden erilaisuuden. Tökeryys on silti eri asia.

Se että tarjotaan kaikille paikallaolijoille ruokaa on ihan hieno ja kunnioitettava tapa. Mutta se on nimenomaan vapaaehtoista tarjoamista, ei mikään velvollisuus! Rumaa on odottaa, että omia lapsia syötetään muualla ja valittaa jos ei näin tehdä! 

Vaikka en ole köyhä, ei meillä silti ole aina jääkaapissa muuta kuin sille päivälle/illalle tarkoitetut ruoat. Pakastimessa on kyllä jotain lihaa ja kanaa, mutta ei niitä ehdi sulattaa ja valmistaa yllätysvieraalle. 

Toi riippuu tilanteesta. Lähtökohtaisesti tarjoan aina lasten kavereille ruokaa, ja nyt kun ovat isompia ottavat keskenäänkin välipalaa. Mutta muistan ajan kun meillä oli joka päivä useampi kaveri. Silloin tahti vähän hyytyi ja sanopin, että välillä kotiin syömään. Joissakin kodeissa tosiaan, kun lapseni meni vaikka suoraan koulusta, ei tarjottu edes välipalaa ja lapsen piti lähteä kotiin siksi että on nälästä paha olo. MInä ajattelin, että siinäpä idiootit ihmiset. Kyllähän jokaisen vanhemman pitäisi älytä että lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa. No, ehkä 80% kerroista lapset kavereineen ovat kokoontuneet meille, myös nyt kun lähentelevät teini-ikää. Johtuiskohan rennosta ja lämpimästä ilmapiiristä. Minä olen usein saattanut pimeällä ne kaverit kotiinkin. Hyöryä on ollut siitä ainakin se, että olen tosi hyvin selvillä lasteni kaverisuhteista, jopa kaverien voinnista ja kuulumisista. Kukin tavallaan, mut kyllä ihan inhimilliseen ja myötätunoiseen elämänkatsomukseen kuuluu jotakin sielun sivistystä, kuten anteliaisuus. Vaikee aina välillä muistaa, et meitä on niin moneen junaan, eikä tänän päivänä suurinta osaa taida kiinnostaa kuin oma napa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu, ette lapsivieraille voi tarjota ruokaa?

Siitä, että ruuan tarjoaminen olisi epäkohteliasta lapsen omaa perhettä kohtaan, jolla on kotona valmistettu lapselle oma ruoka. Minua ainakin vanhempana harmittaisi, jos lapseni olisi syötetty täyteen kavereilla, vaikka hänen pitäisi tulla kotiin syömään.

Sittenhän sinä varmaan osaat ohjeistaa lapsesi, että lähde klo 15:30 kotiin, ruoka on neljältä. Kaikesta ihmiset harmistuukin, "lapsi on syötetty täyteen kaverilla" :D Äkkiä välit poikki moisen porukan kanssa!

Kyllä minua ainakin ärsyttäisi, jos työpäivän jälkeen väsyneenä väännän ruoat pöytään vain kuullakseni, että kaikki ovat jo syöneet. Eri asia, jos ruokailuista kavereilla sovitaan etukäteen, mutta ainakin meillä on periaatteena se, että edes kerran päivässä kokoonnumme perheenä saman pöydän ääreen syömään ja vaihtamaan kuulumiset. Samasta syystä en myöskään kovin mielelläni ruoki lasten kavereita arkisin, koska päivällinen on meille perheen yhteistä aikaa koulujen, töiden, harrastusten ja niiden kaveritapaamisten välissä.

Vierailija kirjoitti:

Toi riippuu tilanteesta. Lähtökohtaisesti tarjoan aina lasten kavereille ruokaa, ja nyt kun ovat isompia ottavat keskenäänkin välipalaa. Mutta muistan ajan kun meillä oli joka päivä useampi kaveri. Silloin tahti vähän hyytyi ja sanopin, että välillä kotiin syömään. Joissakin kodeissa tosiaan, kun lapseni meni vaikka suoraan koulusta, ei tarjottu edes välipalaa ja lapsen piti lähteä kotiin siksi että on nälästä paha olo. MInä ajattelin, että siinäpä idiootit ihmiset. Kyllähän jokaisen vanhemman pitäisi älytä että lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa. No, ehkä 80% kerroista lapset kavereineen ovat kokoontuneet meille, myös nyt kun lähentelevät teini-ikää. Johtuiskohan rennosta ja lämpimästä ilmapiiristä. Minä olen usein saattanut pimeällä ne kaverit kotiinkin. Hyöryä on ollut siitä ainakin se, että olen tosi hyvin selvillä lasteni kaverisuhteista, jopa kaverien voinnista ja kuulumisista. Kukin tavallaan, mut kyllä ihan inhimilliseen ja myötätunoiseen elämänkatsomukseen kuuluu jotakin sielun sivistystä, kuten anteliaisuus. Vaikee aina välillä muistaa, et meitä on niin moneen junaan, eikä tänän päivänä suurinta osaa taida kiinnostaa kuin oma napa. 

Aivan. Yleissivistykseen kuuluu kutsua välillä ruokavieraita, sekä ruokkia omassa kodissaan lapsia.

Kasvatusneuvoloissa aina kehotetaan kasvattamaan lasta siten, että kunnioitetaan lapsen koskemattomuutta, kuunnellaan, huolehditaan hygieniasta, opetetan perusasiat, pyritään ohjaamaan ja kannustamaan lasta - ja kutsutaan lapsen kavereita omaan ruokapöytään.

Nämä "ruoki ite kakaras" ovat sellaisia tyyppejä, joiden kanssa en haluaisi joutua mihinkään tilanteeseen, he kippaavat heti toiset rekan alle. En ikinä haluaisi täysin vailla sydämen sivistystä olevia työkavereikseni, siinähän menisi hyvä ryhmähenki pilalle.

Hirmu helposti sain tällaisen ongelman itse ratkaistua. Meidän muksut tulevat koulun jälkeen kotiin eivätkä mene muiden nurkkiin ja sama asia pätee muiden lasten osalta meillä. Ei tartte moisia asioita pohtia. Sitten voi syöntien ja läksyjen jälkeen nähdä ulkona :).