Yh-äiti ja lapseton mies, kustannusten jakaminen
Luin juuri hämmästyneenä äityleistä keskustelua ja mietin, että kuvastaako vallitseva asenne yleistä tilaa vai onko otanta vaan niin pieni, tiettyyn ryhmään kohdistunut. Valaiskaa mua! Tilanne on siis seuraava (ei suoraan kopioitu, mutta idea sama):
Yh-äiti useamman lapsen kanssa ja lapseton mies muuttuvat yhteen. Äiti on sitä mieltä, että mies tietää hänen ja lapsien tulevan pakettina ja näin ollen kaikki kulut maksetaan puoliksi/yhteisesti/se maksaa kellä on rahaa.
Tää ei vaan mahdu on päähän! Miksi miehen pitäisi osallistua lasten kuluihin tasavertaisesti? Äitihän saa lasten isältä elareita lasten elättämiseen. Vuokran ja sähkön vielä ymmärrän, että menevät puoliksi (tosin jos lapsia on isompi lauma ja vaativat isommat tilat, niin en ehkä silloinkaan tätä ymmärrä). Mutta että miehen pitäisi maksaa puolet, ellei enemmänkin, esimerkiksi ruuista, vakuutuksista ymv. jotka ovat selkeästi verrannollisia lasten kuluihin. Suostuuko joku tällaiseen ja miksi?
Itse on ehkä vaikea ymmärtää, kun asun ydinperheidyllissä, mutta jos tästä jaettaisiin lusikat ja lähtisin muksuineni johonkin, niin aivan varmasti maksaisin heistä omat osuutensa. Onhan heillä isäkin, joka osallistuu kustannuksiin, miksi siis vielä kolmannen aikuisen täytyisi heidän elämisestään maksaa? Varsinkin, kun tällä aikuisella ei suoraa sidettä heihin olisi. En muutenkaan ihan ymmärrä tätä "minä ja lapset tullaan pakettina, ota tai jätä" -asennetta. Toki, mukananihan he tulisivat myös uuteen mahdolliseen suhteeseen, mutta kyllä minä siihen ensisijaisesti tarjoaisin itseäni ja yrittäisin sovitella uudet ihmiset mahdollisimman hyvin sopimaan elämääni.
Kommentit (107)
Tämän takia minä en ole kiinnostunut yh-isistä. Lisäksi naisilta odotetaan olevan aina valmis ilmainen lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi jotenkin oudolta, jos ollaan samaa perhettä, niin eroteltaisiin kulupuolta. Varsinkin jos lapset ovat pieniä.
Kyllä lapset kuuluvat pakettiin.
Olihan kulupuoli vielä siten että maksetaan suhteessa tuloihin eli miehen tienatessa 3/4 talouden tuloista niin mies maksaa sen verran?
Ja lapsilisiä sun muita ei lasketa naisen tuloihin, tai oikeastaan ollenkaan.
No, todennäköisesti sen miehen ruokakulut on enemmän kuin äidin ja lapsien yhteensä. Näin ainakin meidän ydinperheessä, jossa maksetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi jotenkin oudolta, jos ollaan samaa perhettä, niin eroteltaisiin kulupuolta. Varsinkin jos lapset ovat pieniä.
Kyllä lapset kuuluvat pakettiin.
Pakettiin kuuluu myös lasten isä eli hänenkin kulunsa kasvavat, kun exä muuttaa uuden miehen kanssa yhteen asumaan. Ei kai voida ajatella, että se lapseton mies yksin maksaa kasvavat kulut, ne lapset on nimenomaan exän!
Meitä oli ydinperhe aviopuolisoni, minä ja lapset.
Mies ei siitä huolimatta osallistunut koskaan lasten kuluihin. Ei rääsyn rääsyä ostanut. Koskaan ei käynyt minkäänlaisilla ostoksilla.
Erosin, reilu kymmenen vuoden kuluttua. Mies piti palvelijana. Valmista pöytään odotteleva vip ihminen.
Sen jälkeen elareilla joutui osallistumaan kuluihin
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kyllä se niin vaan menee, että vaikka yh-äiti sanoisi, että miesystävän ei tarvitse maksaa lapsen kuluja, niin kyllä se tuppaa menemään niin, että kuitenkin yh-äiti katsoo pahasti, jos mies ei heti ala elättää hänen lastaan ja maksaa kuluja.
Niin teidän tt-tuilla elävien piirissä, jossa ruokakuntaan kuuluvat vaikuttavat tukiin. Sinähän olet kunnon miestä saamaton nainen ja vihaaat kaikkia naisia, jotka "vie sun miehet". Vaahtoat sitten vihaaasi palstalla. Kannattaisi katsoa peiliin niin elämä voisi helpottua.
Minä en saa mitään tukia, koska tuloni ovat niin isot. Miten tuo kommentti liittyy tähän aiheeseen? Tässä keskustellaan siitä , pitääkö yh-äidin miesystävän osallistua naisystävän lapsen kuluihin.
Ymmärrän sinänsä ajatuksen, jonka mukaan on reilua, että äiti maksaa yksin (+ saamillaan elareilla) oman lapsensa kulut. Asialla on kuitenkin toinenkin puoli: harva parisuhde voi hyvin, jos osapuolilla on kovin erilainen elintaso. Jos toinen joutuu laskemaan senttejä saadakseen itselleen ja lapselleen ruokaa ja samalla katsomaan, kuinka puolisolla on rahaa vaikka millä mitalla, kärsii parisuhde lähes varmasti vuosien mittaan. Tilanne on toki eri, jos molemmilla on tarpeeksi rahaa mukavaa elämää varten ja kustannusten jaossa on kysymys lähinnä siitä, kuinka paljon kummallakin jää sijoituksiin menojen jälkeen.
Ydinperheen äiti
Helppoa, kun lapset ovat valmiiksi kasvatettu isommiksi. Kukaan ei jaksa rasittavaa pikkulapsiaikaa.
On kivaa, kun vanhana on paljon ihmisiä ympärillä. Isäpuoli / äitipuoli on yhtä tärkeä kuin isä / äiti.
Lapsista on iloa, voi seurailla heidän elämäänsä koko loppuelämän.
Näen sieluni silmin naiset maksamassa miehensä vanhoja ruokkoja
Enpä ole miettinyt asiaa, mutta näkisin asian niin, että mikäli uudesta miehestä muodostuu isäpuoli lapsille ja käytännössä toinen isä, niin voisi ajatella, että haluaa lapsille tehdä hankintoja. En itse sitä varmastikaan häneltä erikseen pyytäsi.
En kylläkään muuttaisi yhteen ennen kun suhde olisi riittävän vakava ja uusi mies valmis myös elämään perhe-elämää.
Ei ikinä kannata sekaantua yksinhuoltajiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi jotenkin oudolta, jos ollaan samaa perhettä, niin eroteltaisiin kulupuolta. Varsinkin jos lapset ovat pieniä.
Kyllä lapset kuuluvat pakettiin.Pakettiin kuuluu myös lasten isä eli hänenkin kulunsa kasvavat, kun exä muuttaa uuden miehen kanssa yhteen asumaan. Ei kai voida ajatella, että se lapseton mies yksin maksaa kasvavat kulut, ne lapset on nimenomaan exän!
Kulut jaetaan tietysti. Jos asiat ovat uusioperheessä hyvin, niin lapsi ei tiedä edes, kenen rahapussilla on.
Miksi ap edes pohtii tällaista?
Haluan miehen, joka oikeasti rakastaa minua ja välittää hyvinvoinnistani. Tietenkin se koskee lastani myös. Tämä menee myös toiseen suuntaan. Ei missään nimessä sellaista miestä, joka alkaa säätämään rahasta ja vartioimaan omia oikeuksiaan, vaan aikuinen mies, joka välittää perheensä hyvinvoinnista kokonaisuutena.
Pakko myöntää, etten suostuisi maksamaan yh-isän lasten kuluja puoliksi, kun onhan niillä lapsilla äitikin, joka osallistuu kuluihin. Toinen kuitenkin maksaa niillä elatuksilla osittain kuluja eikä kaikkia omasta pussistaan.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli ydinperhe aviopuolisoni, minä ja lapset.
Mies ei siitä huolimatta osallistunut koskaan lasten kuluihin. Ei rääsyn rääsyä ostanut. Koskaan ei käynyt minkäänlaisilla ostoksilla.Erosin, reilu kymmenen vuoden kuluttua. Mies piti palvelijana. Valmista pöytään odotteleva vip ihminen.
Sen jälkeen elareilla joutui osallistumaan kuluihin
Nimenomaan. Toista tällaista eron jälkeen niin ehdottomasti ei.
Millaisia kommentteja täällä olisi, jos kysyttäisiin, tarvitseeko lapsettoman naisen osallistua miesystävänsä lapsen kuluihin uusperheessä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap edes pohtii tällaista?
Haluan miehen, joka oikeasti rakastaa minua ja välittää hyvinvoinnistani. Tietenkin se koskee lastani myös. Tämä menee myös toiseen suuntaan. Ei missään nimessä sellaista miestä, joka alkaa säätämään rahasta ja vartioimaan omia oikeuksiaan, vaan aikuinen mies, joka välittää perheensä hyvinvoinnista kokonaisuutena.
Tapailin kolmen lapsen isää, mutta ei tullut mielenkään alkaa maksaa niiden lasten kuluja. Ajattelin, että lapset on tehty sillä periaattella, että hyvinvoinnista huolehditaan ilman minuakin eikä siihen hyvinvointiin tarvita enää kolmatta aikuista.
Kristiina xx kirjoitti:
Millaisia kommentteja täällä olisi, jos kysyttäisiin, tarvitseeko lapsettoman naisen osallistua miesystävänsä lapsen kuluihin uusperheessä?
Ainakin oma kommentini olisi täsmälleen sama: Periaatteesa on reilua, että lapsen vanhempi vastaa yksin lapsen kuluista. Mutta jos se johtaa siihen, että perheessä puolisoilla on kovin erilainen elintaso, kärsii parisuhde siitä pahasti. Silloin on järkevämpää jakaa kuluja.
29
Niin teidän tt-tuilla elävien piirissä, jossa ruokakuntaan kuuluvat vaikuttavat tukiin. Sinähän olet kunnon miestä saamaton nainen ja vihaaat kaikkia naisia, jotka "vie sun miehet". Vaahtoat sitten vihaaasi palstalla. Kannattaisi katsoa peiliin niin elämä voisi helpottua.