"Ihan sama" - mies vierittää vastuun kaikista päätöksistä minulle ja syyllistää, jos asiat menevät pieleen!
Ostetaanko isompi asunto- "ihan sama"
Voinko ottaa opintovapaata toista maisterin tutkintoa varten, riittääkö rahat - "ihan sama"
Tehdäänkö lapsi, toinen, kolmas - "ihan sama"
Minne mennään lomalle - "ihan sama"
Mitä syödään tänään - "ihan sama"
Mikä auto ostetaan - "ihan sama"
Laitanko lapselle tänään lenkkarit vai kumpparit - "ihan sama"
Lista on loputon. Pidin aluksi miestä vähän vässykkänä ja tein kaikkeni lypsääkseni hänen oikean mielipiteensä esille jotta en olisi pomottava pirttihirmu. Nyt yhteisten vuosien myötä olen tajunnut miehen pakoilevan päätöksentekoa tietoisesti, sillä aina jos jokin päätös osoittautuu jotenkin huonoksi, hän pääsee syyllistämään minua asiasta eikä joudu kohtaamaan omien valintojensa seurauksia. Tämä on alkanut nakertaa arkeamme, kun mies ei osaa päättää itse edes siitä, ajetaanko tänään Mäkkärin autokaistalle vai lämmitetäänkö hernekeittoa.
Onko kenelläkään muulla samanlaista?
Kommentit (25)
On, sillä erolla että jos joku homma ei meillä todellakaan toimi ja haen siihen muutoksen tai hoidan asian pois päiväjärjestyksestä, saan hirvittävät haukut ja mies on todella pitkään vihainen.
En muista koska olisin jonkun asian tehnyt oikein.
Kyllä. Täällä samoin. Uskon että vakka kantensa kuitenkin valinnut ja pärjäämme näinkin. Kukaan ei ole täydellinen. Nauttii kuitenkin lomista ja esim. huonekaluista jotka valitsen. Eli ei siis syyllistä. Rankkaa silti välillä. Yllätystä tai vaikka lahjaa en saa koskaan. Terkuin ohjelmavastaava
Vierailija kirjoitti:
Aika erota
Se olisi varmaan ap:n miehelle ihan sama.
Oli. Siksi exä. Äijä ei saanut edes sanottua haluaako riisiä vai pastaa vaikka siltä kuinka kyseli, ja sitten jälkikäteen valitti kuinka olisi halunnutkin juuri sitä toista :"D.
Sama täällä. Lisäksi kuvittelee että asiat hoituu itsestään. Ja kaikki siis ihan kaikki on minun vikaa. Sit jos jotain sille sanoo niin loukkaantuu ja nukkuu koko päivän kun on niin väsynyt.
Exä oli tuollainen. Kaikki oli ihan sama ja "tehdään niinkuin rouva haluaa"... Kuitenkin loppupeleissä kaikki oli hänen mielestään ihan päin persettä ja minun vikani, kun pilasin "kaiken". Raskasta! Saattoi joillekin tutuille liioitella asioita, että "noin se muija halusi tehdä ja tässä lopputulos" ja nauroi paskaisesti päälle.
Miksi tämmösten tyyppien kanssa olette yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämmösten tyyppien kanssa olette yhdessä?
Sitä vaan jaksa uskoa siihen, että toinen kasvaisi joskus aikuiseksi ja alkaisi ottaa vastuuta päätöksistään. Mutta eihän se kasva...
Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on se, miksi tällaisia vastuuta pakoilevia mieslapsia on niin paljon ja miksi nämä miehet ulkoistavat jopa päätöksenteon ja kognitiivisen työn puolisoilleen.
Meillä jos yhteisellä päätöksellä lähdetään ulos syömään, niin minä googlan listan ravintoloita ja menut valmiiksi, joita sitten ehdottelen yksitellen. Toistakymmentä paikkaa ja ruokaehdotusta pitää yleensä vähintään tarjota ja "tsempata" toista ennenkuin löytyy joku nippanappa sopiva, joka tietysti sitten paikan päällä onkin ihan väärä ja perseestä.
Olen siis mies.
Vierailija kirjoitti:
Exä oli tuollainen. Kaikki oli ihan sama ja "tehdään niinkuin rouva haluaa"... Kuitenkin loppupeleissä kaikki oli hänen mielestään ihan päin persettä ja minun vikani, kun pilasin "kaiken". Raskasta! Saattoi joillekin tutuille liioitella asioita, että "noin se muija halusi tehdä ja tässä lopputulos" ja nauroi paskaisesti päälle.
Aargh! Kaikkein hirvein yhdistelmä on tämmönen vässykkäunko joka on vielä sovinisti, koska helppohan sitä on piiloutua seksistisen "no kato kun hallitus [vaimo] päätti"-letkauttelun taakse peittelemään sitä, että ei ole tehnyt aloitettakaan asioiden eteen itse.
Tunnistan tyypin! Kaikki käy, mutta tosipaikan tullen alkaa kiukuttelu, jos asiat menekään ihan putkeen. Olen huomannut ettei mieheni osaa ajatella monipuolisesti eri näkökulmia eikä valintattilanteessa osaa kysyä mitään. Jälkikäteen hän sitten kiukuttelee, kun tuli ostettua väärä tai huono tavara.
Meillä muuten kävin samoin, kun tuli opinnoistani puhe. "Totta kai sä saat opiskella. Minä olen valmis maksamaan enemmän toistaiseksi." Meni pari kuukautta ja alkoi kiukuttelu miten hänestä on epäreilua joutua maksamaan suuremmat laskut". Eli hän ei taaskaan ollut ajatellut asiaa loppuun asti ja syy oli sitten muissa. On todella tylsää yrittää lypsää aikuiselta mieheltä vastausta asioihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erota
Se olisi varmaan ap:n miehelle ihan sama.
Ihan sama tai oikeastaanhan se on ihan hyvä jos minä päätän että nyt on aika erota.
Mitä tapahtuu jos sinä et tee päätöstä vaan se on sinullekin ihan sama mennäänkö mäkkäriin vai lämmitetäänkö hernekeittoa?
Osittain sama juttu. Mies on jopa itse sanonut että hän ei saa mitään tehtyä jos ei potki perseelle. Tuntuu että olen meidän parisuhteen aivot, enkä varsinkaan isompia asioita jaksaisi viedä koko ajan eteenpäin. Mies olisi vuokra-asuntoakin halunnut vatvoa 235742 vuotta. Jouduin potkimaan tässäkin asiassa, että otetaan nyt tämä, ihan riittävän hyvä on. No mutta paska äänieristys ja huutavat naapurithan tässä on. Tiedän, että parin vuoden sisällä on kamala urakka edessä että saan meidät ostamaan asunnon jostain pk-seudun ulkopuolelta. Molemmat siis sitä halutaan, mutta käytännön toteuttaminen ja miehen suostuttelu jää minulle, koska kaikki hyväkin muutos pelottaa miestä. Lapsikin tulossa, siinäkin asiassa sain painostaa, tiesin kuitenkin hänen sitä sisimmässään haluavan, mutta kun kamala muutos!
Tapailin joskus tuollaisen "ihan sama" -miehen kanssa. Suhde oli vasta alussa, mutta hän oli ehtinyt jo ensimmäisten treffienkin paikan suhteen sanoa, että ihan sama ja sama koski kaikkia muita tapaamisia ja tekemisiä. Muutaman viikon jälkeen kysyin häneltä uteliaana (en vihaisena, en kettuillen) koskien aihetta tehdäänkö hänen luona ruokaa vai mennäänkö ulos syömään ja jos niin minne, että "entä jos mullekin on ihan sama, mistä me sitten tiedetään että mitä päätetään?", siis hänen ensin sanottua että hänelle on ihan sama. Mies tietenkin pahastui tästä, eikä vastannut mitään. Mutta eihän tuollaisesta suhteesta mitään tietenkään tullut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos sinä et tee päätöstä vaan se on sinullekin ihan sama mennäänkö mäkkäriin vai lämmitetäänkö hernekeittoa?
Mies vatvoo asiaa niin pitkään, että lapset alkavat kiukutella nälkäisinä, mies hermostuu ja päätös kaatuu taas minun niskaani. AP
Ap koska nykyinen toimintatapanne ei selvästi toimi vaan ärsyttää ainakin sinua, niin on aika ottaa käyttöön toinen toimintatapa.
Nimittäin tällainen:
Jatkossa sinä et kysy miehen mielipidettä, vaan annat hänelle kaksi vaihtoehtoa. Sitten annat hänelle kolikon käteen, ja hän heittää sen kolikon. Jos tulee kruuna, niin hän on kolikon avulla valinnut vaihtoehdon nro yksi tai vastannut kyllä, jos taas tulee klaava niin hän on sen kolikon avulla päättänyt vaihtoehdon nro 2 tai vastannut ei. Näin hän hän ei voi enää syyttää sinua vaan sitä kolikkoa. Helppoa.
Kysy häneltä tänään, että mennäänkö tänään ravintolaan syömään, ja käske heittää kolikko. Jos hän heittä kruunan, niin pääset ravintolaan :) .
Kysy häneltä, että maksaako hän molempien ruoat, jos hän heittää kruunan, niin hän vieläpä tarjoaa sinulle illallisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos sinä et tee päätöstä vaan se on sinullekin ihan sama mennäänkö mäkkäriin vai lämmitetäänkö hernekeittoa?
Mies vatvoo asiaa niin pitkään, että lapset alkavat kiukutella nälkäisinä, mies hermostuu ja päätös kaatuu taas minun niskaani. AP
Miksi otat miehen mukaan päätin sinä sitten lasten kanssa kummin tahansa?
En tiedä, ihan sama.