Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tulevaa kummia ei kiinnosta
06.10.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana. Ystäväni on alusta asti hehkuttanut kuinka ihanaa lapsen tulo on ja odottanut sitä kovasti jo ennen raskauttani. Puhui, kuinka on vauvakutsutkin suunnitellut valmiiksi.
Kaikki kuitenkin alkoi muuttua raskauden myötä. Yhteydenpito väheni, ja tapasimme vain kun minä sitä ehdotin. Ei mitään kuulumisien kyselyä hänen puoleltaan jne. Kun valitin hänelle siinä rv 30 tienoilla etten jaksa enää raskaudesta aiheutuvia vaivoja, hän vain totesi että "hää hää kärsi". Mitä??
Vauvakutsut hän järjesti,mistä tietysti olin kiitollinen. MUTTA mitään koristelua tai muutakaan vaivaa ei sinänsä juhliin oltu nähty. Myöskään mitään ohjelmaa ei ollut ja ruokapuolikin melko onnetonta. Ei tämä nyt maailmanloppu ollut, mutta lisäksi hän koko juhlien ajan vain räpläsi puhelintaan ja viestitteli kaverinsa kanssa, jota aiemmin oli minulle kovalla kädellä haukkunut. Tuli olo, kuin hän olisi väkisin joutunut juhlat pitämään.
Nyt viimeisinä viikkoina, kun kivut alkavat olla minulla todella kovat sekä henkinen jaksaminen koetuksella, olen miettinyt mitä ihmettä teen tuon ystävän kanssa. Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon. Olen yrittänyt kuulumisia kysellä ym, mutta aina vaan tulee lyhyt tyhjentävä vastaus, tai sitten ei vastausta ollenkaan. Viimeksi meni 3 vkoa, että hän itse oma-aloitteisesti kysyi mitä kuuluu. Kohta on taas mennyt se kolme viikkoa. Ja minä tyhmä yritin tuossa välissä hänelle vieläkin jotain viestitellä.
Kun häntä ei nytkään tunnu kiinnostavan, miksi kiinnostaisi lapsen synnyttyäkään? Luulisi, että nyt kun h-hetket on käsillä, hän todella haluaisi välillä jotakin tietoja onko vauva antanut merkkejä ulostulostaan. Olen jopa miettinyt, että jätän ilmoittamatta hänelle kun vauva on syntynyt, kuulee sen sitten kun viitsii seuraavan kerran ottaa yhteyttä...
Haluan lapselleni kummin, joka on aidosti mukana hänen elämässään, en sellaista joka hyvässä lykyssä muistaa syntymäpäivät kerran vuodessa ja siinä se.
Ja sanottakoon nyt vielä, että olen tätä ystävää oman voinnin huononemisesta huolimatta tukenut, kun hänellä on esim. ollut mieshuolia tai raskasta töissä ja jopa silloinkin, kun hän kiukutteli minulle siitä ettei hänen tiskikoneensa toimi (:'D).
Sitten, jos ryhdyn tuota kummia vaihtamaan, ovat välit tuon ystävän kanssa varmasti lopullisesti poikki. En näin haluaisi tehdä.. Ehkä otan asian puheeksi, kun lapsi on syntynyt että hei missä mennään. Ääh... en tiedä.
Joopajoo, olipa ihanaa avautua.
38+3
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi kyllä mulle pahin painajainen !!
Oikeestiko joku on noin pässi ??
Minusta te palstan negatiiviset vastaajat olette pahimpia painajaisia!Ap kertoi selvästi että ystävä oli ennen raskautta ollut hyvinkin innostunut apn raskaudesta ja omasta kummiudestaan,niin on se kyllä outoa käytöstä jos yhtäkkiä ei kiinnosta ollenkaan.Tietenkin on mahdollista että on jostain loukkaantunut tai vain kade
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap siltä, että halusit värvätä kaverin "kummiksi" eli 18-vuotta kestävään kuin kaason pestiin. Ahdistavaa.
Kummiksi voi pyytää syntyneelle lapselle. Ei syntymättömälle saati sitten vasta suunnitelmissa olevalle.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kummit nykyään jotain mammojen assistentteja vai mistä lähtien kummin velvollisuuksiin on kuulunut järjestää jotain vauvakutsuja? Eikö se nykyään enää riitä, että on läheinen ns. "oma" aikuinen sille lapselle, pitääkö nykyään olla läheinen oma aikuinen myös kummilapsen äidille?
En halua piikitellä vaan ihan aidosti ihmettelen. Itselläni on kaksi kummilasta enkä ole mitään vauvakutsuja kummankaan äidille järkännyt. Ei ole koskaan kukaan edes puhunut mitään sellaista, ei sen enempää kummilasteni äidit kuin muutkaan.
En tiedä... Tämä minun ystäväni halusi itse järjestää kutsut,mitä tosiaan ihmettelin, kun käytös itse juhlisssakin oli ihan sen oloista kuin häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ehkä ei kehdannut enää kieltäytyä pitämästä,kun oli jo moneen otteeseen aiemmin intoillut juhlat pitävänsä. Itse en mitään ollut vaatinut. Mene ja tiedä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ois kyllä outoa ottaa kummiksi sellainen ystävä joka on ollut todella hyvä ystävä ja sitten raskausaikana etääntyy. Ja sen jälkeenkö jatketaan niinkuin ennenkin?
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kysy ystävältäsi suoraan! Siis aivan suoraan! Jos takeltelee ja hymähtelee, tiedät että jotain vikaa teidän ystävyydessänne on.
Olet ärsyttävä. Ei koko muu maailma pyöri sinun kohtusi ympärillä.
Jos ei "tulevaa kummia kiinnosta", niin ei tarvitsekaan. Lapsi muuttuu konkreettiseksi muille kuin sinulle vasta synnyttyään, jos siitä hengissä selviää. Jos olet karkottanut hulluudellasi sen tulevan kummin, niin hanki perkele uusi äläkä täällä tilitä.
Kummin tehtävä ei ole olla lahja-automaatti tai raskauspsykoottisen nojapuu. Sitä varten ovat tk-lääkärit ja psykiatrian poliklinikka. Kummius liittyy kristinuskossa kristillisen opetuksen antamiseen. Tuskin edes tiedät tätä alkuperäistä kummin tehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse siitä, että ap:n ystävän pitäisi olla tukena ja turvana hänelle. Vaan pelkästään siitä, että ystävä on ottanut oudolla tavalla etäisyyttä, ei vastaa kysymyksiin, ei kerro elämästään jne. Kuka kehtaa väittää että tuo on normaalia ystävyyttä? Ei todellakaan ole. Varsinkin jos ollaan aiemmin puhuttu että tulee lapsen kummiksi. EIkö tuo käytös nyt kerro ihan selkeästi mitä mieltä on asiasta? Mielestäni kertoo, ja ap voisi mennä elämässään eteenpäin ja etsiä uuden kummin. Ja voi sitten kohteliaasti ilmoittaa ystävälle että löysi toisen kummin, koska huomasi että heidän välinen ystävyys ei enää raskauden aikana toiminutkaan. Ilman katkeruutta, ihan vaan ilmoitusluontoisesti, vaikkapa tekstarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi kyllä mulle pahin painajainen !!
Oikeestiko joku on noin pässi ??
Minusta te palstan negatiiviset vastaajat olette pahimpia painajaisia!Ap kertoi selvästi että ystävä oli ennen raskautta ollut hyvinkin innostunut apn raskaudesta ja omasta kummiudestaan,niin on se kyllä outoa käytöstä jos yhtäkkiä ei kiinnosta ollenkaan.Tietenkin on mahdollista että on jostain loukkaantunut tai vain kade
Tai ap on itse muuttunut raskauden myötä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ilmeistä vastauksista, ap. Ystäväsi käytös ei ole normaalia, kysy häneltä mitä on tekeillä?
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin aluksi kummiksi kun ystäväni sitä pyysi. Olin itse ajatellut että kummius on ns. muodollisuus ja sitä että käyn vaikka lapsen synttäreillä tms. Mutta lupauduttuani ja raskauden edetessä alkoikin käydä ilmi että ystäväni halusi että kummi on joku lapsen tukihenkilö ja varahoitaja ja ties mitä hyvin tiivistä ja aikaavievää. Lakkasin haluamasta kummiksi. Ystäväni tietenkin suuttuu, kun vähän otin puheeksi että taisimme käsittää kummiuden erilailla. Hän katkaisi välit minuun kun en halunnutkaan olla todella iso osa hänen lapsen elämää (olen lapseton uraihminen, lapset on ihan kivoja mutta toisten lapsia en sentään arkeeni viikottain tarvitse).
Niin minäkin aloin kummiksi aikoinaan, kun luulin että se on muodollisuus. En ole itse ollut ikinä tekemisissä kummieni kanssa, enkä ole saanut siitä traumoja. Mutta nykyään kai kummin tehtävä on olla aktiivisesti lapsen elämässä. Eikä itsellänikään mitään lapsia vastaan, mutta on vaikea luoda tunnesidettä kavereiden lapsiin. Siis sellaista, että haluaisi niihin suhteisiin panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi ap, sulla on varmaan hankala raskaus ja muka paras kaveri ilkeilee. Joskus äidiksi tultaessa pitää myös kasvattaa itselleen vähän suojakuorta, ja erottaa feikit ystävät todellisista. Ystäväsi käytös on loukkaavaa, ja minä kysyisin häneltä suoraan syyn miksi käyttäytyy näin. Jos ei anna vastausta (tyyliin että on itse esim sairastunut masennukseen tai joku vaikea elämäntilanne tms), niin sanoisin että eiköhän ole paras että kummitoiveet jää toteuttamatta, ja olette vain etäisesti kavereita. Turha roikottaa vanhoja kavereita väkisin mukana, jos heitä ei uusi elämäntilanteesi oikeasti kiinnosta. Joko ystäväsi on jostain syystä katkera, tai sinun raskautesi herättää hänessä jotain outoja emotionaalisia reaktioita, jotka eivät sinulle kuulu, mutta hänellä ei ole oikeutta olla tuollainen. Enkä kyllä ymmärrä miksi jaksat ymmärtää häntä, ja miksi annat hänelle luvan käyttäytyä huonosti?
Kuulostat rasittavalta. Lopeta tuo ylianalysointi ja valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten avausten sattuessa kohdalle olen alkanut miettiä, miten mielikuvituksettomia ihmiset voivatkaan olla. Ystävällä voi olla monen monta syytä olla kiinnostumatta raskaudesta eikä pitkä ystävyys takaa sitä, että toiselle kerrotaan kaikki henkilökohtaisemmatkin asiat. Ihan nyt vaikka lapsettomuus voi olla niin kipeä asia, että siitä on hankala kertoa semmoiselle, joka ei ole asiaa itse kokenut. Omassa kaveripiirissä olen huomannut erilleenkasvamista siinä vaiheessa, kun ystäville on tullut/ollut tulossa perheenlisäystä eikä siinä ole minusta mitään epätavallista. Totta kai lapsi vie aikaa ja vaikuttaa jaksamiseen ja ylipäätään elämän sisältöön.
Kun olin itse vielä lapseton, vaikka lapsista tykkäsinkin ja kummiksi lupauduin, en osannut kyllä juurikaan olla mukana raskaudessa. Tai edes tajunnut että pitäisi. Enkä kyllä kokenut sitten vauvankaan kanssa olemista täysin luontevaksi, olin arka jne. Nykyään mulla on omiakin lapsia, mutta en kyllä ystäviltä mitään ertyistä tukea raskausaikana odottanut.
Kyllähän ap:n ystävän käytös silti ihmetyttää. Tuollainen hää-hää-ilkkuminen on perin kummallista käytöstä. Hän on luultavasti löytänyt uuden ystävän (ajatellut, ettei ap:sta enää ole rientoihin seuraa) ja heillä on "kuherruskuukausi" menossa. Se selittäisi tuon kutsuillakin puhelimessa roikkumisen, joka sinänsä on huonoa käytöstä. Monesti erilaiset elämäntilanteet vievät ihmisiä eri suuntiin, se on elämää. Liikoja en kyllä noin kummallusesti käyttäytyvän kaverin varaan laskisi.
Vierailija kirjoitti:
Vtn vauvvvvakutsut.
Tämä. Jos joku ystäväni haluaisin vauvajaiset ja vielä odottaisi minun järjestävän ne sen sijaan että järjestää ITSE omat juhlansa ja sitten vielä on naama norsunvitulla kun Ei Ollut Koristeluita -no, päättelisin että alienit on kaapanneet ystäväni ja itseäni suojellakseni alkaisin rajoittaa yhteydenpitoa.
Sama juttu jos joku pyytäisi minua kaasoksi: jos ei saa yksiä häitä itse järjestettyä ei ole sellainen ihminen jonka ystävä haluan olla.
Ennen vanhaanhan naiset pyrki salaamaan raskautensa mahdollisimman pitkään ja sitten kun salaaminen ei enää käynyt päinsä, vetäytyvät pariksi viimeiseksi kuukaudeksi sosiaalisesta elämästä. Se olisi hyvä tapa nykyäänkin. Ei ole kohtuullista olettaa että muut ovat ylen kiinnostuneita toisen ruumiintoiminnoista -ja sitähän se raskaus on. Jos on kipuja ja masennusta asia selviää parhaiten kun puhuu niistä ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole miestä jolle avautua? Minä en ainakaan odota lapsieni kummien olevan oma kusipuuni.
Täällä av:lla kirjoittelee kyllä niin sekopäitä että ihan pelottaa. Siis sinusta ap pitää kummeja kusipuuna kun on harmissaan kun ennen läheinen kaveri on muuttunut? Ap on nimenomaan kysellyt ihmisen kuulumisia, vai ettekö te osaa lukea? Eihän sulla oikeasti ole lapsia? Tasapainoiselta et vaikuta ja siksi et varmaan osaa samaistua ap:n ongelmaan kun sinulla ei varmaan koskaan ole ollut läheistä ystävää.
Ap ottaa itsensä todella vakavasti. Vai että vielä vauvajuhlat, ja niistäkin ap valitti etteivät olleet tarpeeksi hyvät. Ilmeisesti ap käyttäytyy kuin olisi maailman napa ja puhuu vain raskaudestaan, eihän sitä jaksa kukaan kuunnella. Kohta sitä kaveria ei ihan oikeasti kiinnosta. Tekisi ehkä ihan hyvääkin ottaa vähän etäisyyttä, niin kaveri saisi olla vähän aikaa rauhassa. Sitä hän selvästi haluaa. On noloa tehdä itsensä tärkeäksi lapsensa kautta.
Kannattaa varmasti vaihtaa kummia, jos teillä ystäväsi kanssa kerta on noin erilaiset käsitykset kummiudesta. On kummeillakin oltava oma elämä. Omasta miestäni ei ole kovin kohtuullista olettaa, että kummi olisi kyselemässä sinun tai lapsesi vointia sekä tarjoamassa apuaan joka toinen päivä. Oletko ottanut huomioon, että ehkä ystävälläsi saattaakin olla myös itsellään tällä hetkellä menossa hetkinen vaihe elämässä, tai esimerkiksi omia huolia. Ei kaikki pyöri sinun tai raskautesi ympärillä.
Minäkin olen 30 ja selvästi on yhteydenpito harventunut ihmisiin. Kaikilla on kiire perheidensä ja töidensä kanssa, ei jaksaminen enää riitä niin tiiviiseen yhteydenpitoon kuin ennen. Ihan normaali kehityskaari.