Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tulevaa kummia ei kiinnosta
06.10.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana. Ystäväni on alusta asti hehkuttanut kuinka ihanaa lapsen tulo on ja odottanut sitä kovasti jo ennen raskauttani. Puhui, kuinka on vauvakutsutkin suunnitellut valmiiksi.
Kaikki kuitenkin alkoi muuttua raskauden myötä. Yhteydenpito väheni, ja tapasimme vain kun minä sitä ehdotin. Ei mitään kuulumisien kyselyä hänen puoleltaan jne. Kun valitin hänelle siinä rv 30 tienoilla etten jaksa enää raskaudesta aiheutuvia vaivoja, hän vain totesi että "hää hää kärsi". Mitä??
Vauvakutsut hän järjesti,mistä tietysti olin kiitollinen. MUTTA mitään koristelua tai muutakaan vaivaa ei sinänsä juhliin oltu nähty. Myöskään mitään ohjelmaa ei ollut ja ruokapuolikin melko onnetonta. Ei tämä nyt maailmanloppu ollut, mutta lisäksi hän koko juhlien ajan vain räpläsi puhelintaan ja viestitteli kaverinsa kanssa, jota aiemmin oli minulle kovalla kädellä haukkunut. Tuli olo, kuin hän olisi väkisin joutunut juhlat pitämään.
Nyt viimeisinä viikkoina, kun kivut alkavat olla minulla todella kovat sekä henkinen jaksaminen koetuksella, olen miettinyt mitä ihmettä teen tuon ystävän kanssa. Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon. Olen yrittänyt kuulumisia kysellä ym, mutta aina vaan tulee lyhyt tyhjentävä vastaus, tai sitten ei vastausta ollenkaan. Viimeksi meni 3 vkoa, että hän itse oma-aloitteisesti kysyi mitä kuuluu. Kohta on taas mennyt se kolme viikkoa. Ja minä tyhmä yritin tuossa välissä hänelle vieläkin jotain viestitellä.
Kun häntä ei nytkään tunnu kiinnostavan, miksi kiinnostaisi lapsen synnyttyäkään? Luulisi, että nyt kun h-hetket on käsillä, hän todella haluaisi välillä jotakin tietoja onko vauva antanut merkkejä ulostulostaan. Olen jopa miettinyt, että jätän ilmoittamatta hänelle kun vauva on syntynyt, kuulee sen sitten kun viitsii seuraavan kerran ottaa yhteyttä...
Haluan lapselleni kummin, joka on aidosti mukana hänen elämässään, en sellaista joka hyvässä lykyssä muistaa syntymäpäivät kerran vuodessa ja siinä se.
Ja sanottakoon nyt vielä, että olen tätä ystävää oman voinnin huononemisesta huolimatta tukenut, kun hänellä on esim. ollut mieshuolia tai raskasta töissä ja jopa silloinkin, kun hän kiukutteli minulle siitä ettei hänen tiskikoneensa toimi (:'D).
Sitten, jos ryhdyn tuota kummia vaihtamaan, ovat välit tuon ystävän kanssa varmasti lopullisesti poikki. En näin haluaisi tehdä.. Ehkä otan asian puheeksi, kun lapsi on syntynyt että hei missä mennään. Ääh... en tiedä.
Joopajoo, olipa ihanaa avautua.
38+3
Kommentit (170)
Minusta on kohtuutonta odottaa jotain juhlia ja supertukea ellei ole itse ollut antamassa/ valmis antamaan myös ystävälle vastaavasti, oli lasta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että ystäväsi on ottanut sinuun etäisyyttä. Mutta kummiutta älä siihen sotke, kummius alkaa sitten kun lapsesi on syntynyt. Mitään velvoitteita tulevalla kummilla ei vielä ole. Asia erikseen on tuo _ystäväsi_ etäisyyden ottaminen.
No ois kyllä outoa ottaa kummiksi sellainen ystävä joka on ollut todella hyvä ystävä ja sitten raskausaikana etääntyy. Ja sen jälkeenkö jatketaan niinkuin ennenkin?
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Itsellä ainakin mennyt niin, että olen iloinen ystävieni raskauksista ja kyselen kun tapaamme. Ja olen siis vapaaehtoisesti lapseton. Mutta joskus on töissä stressiä ja kiirettä omassa elämässä, niin en jaksa päivittäin soitella ja kysellä raskauden etenemisestä. Minusta se on ihan luonnollista, ettei ystävyyssuhteet pysy yhtä tiiviinä läpi elämän.
Ja kummiksi pyytäisin jotain sukulaista. Olen itse parin ystävän lapsen kummi ja varmasti pettymys vaikka syntymäpäivinä muistankin.
Mitäs hittoa, en ole raskauspöllyissä, mutta silti sympatiat menevät AP:lle. Ei tuossa mielestäni lukenut "kaikki mulle heti nyt", vaan peräänkuulutettiin pikkuisen oma-aloitteisuutta ja kiinnostusta tapahtumiin. Toki ikävää jos AP:lla ei ole ketään vertaistukea ja luuli saavansa sitä kummista, jonka elämäntilanne on aivan eri. Eihän se onnistu. Mutta tämä oli lukijoiden johtopäätös, ei sitä tekstissä suoraan sanottu.
Kummia ei kiinnosta. Ainakaan AP:n raskaus. Ehkä häntä kiinnostaa lapsi, ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tulee mieleen joku häähullun vastine. Babyzilla? "Nyt kun olet lapseni kummi, sinun on oman elämäsi edelle laitettava minun raskauteni! Olet tukeni ja turvani... Miehellehän tämä asia ei kuulu!" 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Itsellä ainakin mennyt niin, että olen iloinen ystävieni raskauksista ja kyselen kun tapaamme. Ja olen siis vapaaehtoisesti lapseton. Mutta joskus on töissä stressiä ja kiirettä omassa elämässä, niin en jaksa päivittäin soitella ja kysellä raskauden etenemisestä. Minusta se on ihan luonnollista, ettei ystävyyssuhteet pysy yhtä tiiviinä läpi elämän.
Ja kummiksi pyytäisin jotain sukulaista. Olen itse parin ystävän lapsen kummi ja varmasti pettymys vaikka syntymäpäivinä muistankin.
Lisään vielä tuohon kummiasiaan, että en enää suostu kummiksi ystävien lapsille, koska minulla ei ole aikaa/energiaa/halua viedä kummilapsia esim. matkoille tai ottaa heitä viikonlopuksi hoitoon. En osannut arvata kymmenen vuotta sitten, että kummius tarkoittaa laatuajan viettämistä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin tukea kummini vanhempia ja lasta enemmän, jos he vastavuoroisesti voisivat tukea minua. Mutta kun joudun tukemaan itse itseni, tuen lasta sen mitä pystyn.
AP, muista sekin että kummin ja lapsen välinen suhde on kummin ja lapsen välinen äläkä sotkeennu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen viitaten ap juurikin kertoi että on tukennut mahdollista tulevaa kummia ja puhunut muustakin kun raskaudestaan!Onko ystävä itse lapseton?Tuli mieleen että voi olla kateellinen sinulle ap jos sulla parisuhde kunnossa js lapsi tulossa!
Tämä minullekin tuli mieleen. Varsinkin tuo "hää hää kärsi" on jotenkin niin kateellinen kommentti :D ehkä hän haluaisi myös perheen, mutta ei onnistu miestä pitämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä vastauksia tässä ketjussa. Itselleni pisti silmään heti se, että jos ystävä näpräsi vaan puhelintaan vauvakutsuissa, niin se on kyllä ihan selvä merkki ettei ole sinut vauvauutisen kanssa. Varmasti kateellinen tai ei kestä sitä että huomio ei kiinnity häneen. Unohda tuollainen ystävä, ihan sama onko ollut paras ystävä vai ei, mutta selvästikään ei ole aito, oikea ystävä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jotkut ystävyysuhteet kuihtuvat, kun saa lapsen.
Jos ystävällä oli vaikka joku kriisi menoillaan, että pakko olla puhelimen äärellä.. (odotti vaikka soittoa uudesta duunista, lääkäriltä,jne) tai vaikka viestitse riita menossa jonkun kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tukea kummini vanhempia ja lasta enemmän, jos he vastavuoroisesti voisivat tukea minua. Mutta kun joudun tukemaan itse itseni, tuen lasta sen mitä pystyn.
AP, muista sekin että kummin ja lapsen välinen suhde on kummin ja lapsen välinen äläkä sotkeennu siihen.
No tottakai se vanhemmille kuuluu minkälaisia ihmissuhteita pienellä lapsella on. Eikä yhteydenpito vuosiin edes onnistu ilman vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja mun bestikseni välit viileni, kun hänen esikoinen syntyi. Se oli yhtä vauvaa vaan koko ajan. Ymmärrän tietenkin, että näin on, mutta välillä voisi kuulostella toisen kuulumisia.
Halusin olla heidän elämässään mukana ja tutustua myös lapseen. Olin hemmetin pettynyt, ehkä jopa kiukkuinenkin, ettei mua pyydetty kummiksi. Ei edes ristiäisiin. Jos kummeiksi olisi vaan pyydetty heidän sisaruksensa, niin asia olisi ollut helpompi sulattaa. Sylikummiksi pyysivät kaukaisempaa kaveriamme. Tämä kaveri oli hämillään kunniasta ja kysy multa onko ok, enhän loukkaannu. En hänelle, hän ei tee mitään väärää. Hän on varmasti hyvä kummi.
Puhuttiin tästä naisten kesken kolmisteenkin ja sain kuulla, etten ole tarpeeksi äidillinen kummiksi. Koska meillä ei mieheni kanssa ollut lapsia suunnitelmissa, oltiin asuttukin jo neljä vuotta kaksin. Miksei meillä ole lapsia? Me opiskeltiin, tehtiin uraa ja matkusteltiin. Vuonna numero kuusi alettiin miettimään lapsia..
Meillä viileni välit. Oli kautta rantain kuullut, että mä odotin esikoista. Hänkin odotti toistaan ja otti yhteyttä, meillä oli hetken yhteys. Silloin multa ei jälleenkään kysytty haluanko olla kummi, vaan hän oletti. Piti itsestäänselvänä asiaa.
Olin kuullut, että hän vaati kummilta paljon läsnäoloa (+kalliita lahjoja).
Meidän muksuilla on viikko ikäeroa, että silloin päätin sitten keskittyä omaan raskauteeni ja esikoiseeni. Halusin tutustua omaan pikku perheeseeni ilman muita suurempia velvollisuuksia.
Ehkä mä olin hankala. Erilaiset elämäntilanteet tekee tuota, että asiat menee ristiin.
Ei olla enää tekemisissä. Edes FB, kun poistin kaikki hyvänpäiväntutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tukea kummini vanhempia ja lasta enemmän, jos he vastavuoroisesti voisivat tukea minua. Mutta kun joudun tukemaan itse itseni, tuen lasta sen mitä pystyn.
AP, muista sekin että kummin ja lapsen välinen suhde on kummin ja lapsen välinen äläkä sotkeennu siihen.
No tottakai se vanhemmille kuuluu minkälaisia ihmissuhteita pienellä lapsella on. Eikä yhteydenpito vuosiin edes onnistu ilman vanhempia.
Ei voi alkaa vaatia, että joka kuukauden toinen lauantai on kummipäivä tai että kummin pitää sitä tai tätä jne. Sitä tarkoitin tuolla, että ihan kuin ap itse luo lapseen itsensä näköisen äitisuhteen, kummi luo itsensä näköisen kummisuhteen. Ei kummikaan voi alkaa vaatia, että sinun pitää nyt olla sellainen ja tuollainen äiti kummilapselleni, joka ansaitsee paremman äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas näkökulmistanne, tuo on kyllä totta että en saisi sekoittaa ystävyyttä ja kummiutta. En ehkä ole tullut ajatelleeksi asiaa niin... Haluaisin joka tapauksessa, että lapsella olisi aidosti välittävä kummi ja alan olemaan nyt asian suhteen epävarma, koska yhteydenpitomme on vähentynyt huomattavasti ja nimenomaan raskauteni myötä. Oletan, että ystäväni sanoisi suoraan jos ei kummiksi haluakaan.
En voi oikein ottaa hänestä selvää että missä mättää, kun kuulumisia kyselen ja saan lyhyitä vastauksia, samoin jos kysyn onko kaikki ok. Viimeksi, kun hänen piti tulla kylään hän perui tuntia ennen ja sanoi että unohti että hänellä onkin muuta menoa.
Olen myös pahoitellut hänelle jos olen valittanut jotakin raskauteen liittyvää ja samalla muistuttanut että hän voi aina puhua minulle mistä vaan. En siis voi ymmärtää missä nyt mättää, enkä sitä tulekaan saamaan selville jos toinen ei kerro.
Harmittaa joka tapauksessa tuo, että hän intoili vauvasta jo ennen raskautta paljon enemmän kuin nyt. Olimme siis jo aikoja sitten sopineet ja puhuneet että kun saamme mieheni kanssa ensimmäisen lapsemme, tulee hänestä kummi ja tämä ollut (ainakin reaktioiden ja olemuksen mukaan) ystävälleni erityisen mieluinen asia - siis ainakin oli...
Koittakaa siis hyvät ihmiset ymmärtää, että olen tästä tilanteesta hieman hämmentynyt, surullinen ja jopa vähän stressaantunut. En ymmärrä millaisia ihmisiä täällä pyörii, kun osa kommenteista on niin ilkeitä. Samapa tuo, olen kuitenkin asiani pyrkinyt selittämään mahdollisimman selkeästi ja toki erinäiset näkökulmat ja mielipiteet ovat tervetulleita, mutta ne voisi esittää asiallisemminkin. :)
Ap
Oletatko, että ongelma on välttämättä sinun raskaudessasi. Oletko edes tietoinen, mitä ystäväsi elämään kuuluu? Jos hänellä on omia huolia, joita hän ei voi kertoa sinulle vaikean raskautesi keskellä.
aika selvää että häntä ei kiinnosta vittuakaan olla lapsen kummi, niinkuin ei itseänikään kiinnostaisi.
Ystäväsi saattaa silti hoitaa kummiuden ihan mallikkaasti. Itsekin olen enää harvakseltaan kummilapseni vanhempien kanssa tekemisissä, mutta lasta en laiminlyö (on jo teini).
Usko nyt ap, että kukaan ystävä ei toimi noin, ellei ole kateellinen tilanteestasi! Miksi et kehtaa pyytää kummiksi jotain muuta? Et ole ystävällesi velvollinen yhtään mistään, jos ajat sitten olette sopineet kummiuden. Aina voi muuttaa mieltään, ja ystäväsi kohtelee sinua viileästi- sinulla on kaikki syyt ja oikeudet olla valitsematta häntä kummiksi. Suuttukoon. Sitäkö pelkäät?
Mulla on saman tyyppinen kokemus. Tosin kyseessä oli ihan vaan kaveri, ei läheinen ystävä. En edes odottanut häneltä mitään tukea, koska en sitä tarvinnut. Mutta kiukuttelua kyllä sain. Ja juuri tuollaista "kärsi, hähähää!" ilkkumista vaikka en valittanut hänelle mistään. Välillä piti tavatessamme jonkinlaista mykkäkoulua tai käyttäytyi kuin olisin tehnyt jonkun suuren petoksen kohdistuen juuri häneen. Hän siis otti oikeudekseen kokea hylkäämistä, koska tulin raskaaksi. Aikuiselta ihmiseltä aika erikoinen reaktio. Lapsen synnyttyä syytteli mua vielä, kun liityin "mammakaartiin". Aika lailla otin pesäeron kyseiseen ihmiseen. Mutta pointtini on, että ehkä sun ystävä käy läpi jotain hylkäämiskokemusta ja pelkää menettävänsä sut - niin kuin todennäköisesti tilanteessanne käy. Älä nyt ainakaan kummiksi häntä pyydä, kun selvästi se pesti ei häntä kiinnosta.
Kateuskortti käytetty! Mikä siinä on, että jos jollakin on muutakin elämää kuin kaverin raskauden seuraaminen, varsinkin jos on sinkku, niin heti tullaan huutamaan, että kateellinen.
Uskon, että aloitus on provo, ei voi olla näin itsekkäitä ihmisiä olemassa.