Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen tulevaa kummia ei kiinnosta
06.10.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana. Ystäväni on alusta asti hehkuttanut kuinka ihanaa lapsen tulo on ja odottanut sitä kovasti jo ennen raskauttani. Puhui, kuinka on vauvakutsutkin suunnitellut valmiiksi.
Kaikki kuitenkin alkoi muuttua raskauden myötä. Yhteydenpito väheni, ja tapasimme vain kun minä sitä ehdotin. Ei mitään kuulumisien kyselyä hänen puoleltaan jne. Kun valitin hänelle siinä rv 30 tienoilla etten jaksa enää raskaudesta aiheutuvia vaivoja, hän vain totesi että "hää hää kärsi". Mitä??
Vauvakutsut hän järjesti,mistä tietysti olin kiitollinen. MUTTA mitään koristelua tai muutakaan vaivaa ei sinänsä juhliin oltu nähty. Myöskään mitään ohjelmaa ei ollut ja ruokapuolikin melko onnetonta. Ei tämä nyt maailmanloppu ollut, mutta lisäksi hän koko juhlien ajan vain räpläsi puhelintaan ja viestitteli kaverinsa kanssa, jota aiemmin oli minulle kovalla kädellä haukkunut. Tuli olo, kuin hän olisi väkisin joutunut juhlat pitämään.
Nyt viimeisinä viikkoina, kun kivut alkavat olla minulla todella kovat sekä henkinen jaksaminen koetuksella, olen miettinyt mitä ihmettä teen tuon ystävän kanssa. Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon. Olen yrittänyt kuulumisia kysellä ym, mutta aina vaan tulee lyhyt tyhjentävä vastaus, tai sitten ei vastausta ollenkaan. Viimeksi meni 3 vkoa, että hän itse oma-aloitteisesti kysyi mitä kuuluu. Kohta on taas mennyt se kolme viikkoa. Ja minä tyhmä yritin tuossa välissä hänelle vieläkin jotain viestitellä.
Kun häntä ei nytkään tunnu kiinnostavan, miksi kiinnostaisi lapsen synnyttyäkään? Luulisi, että nyt kun h-hetket on käsillä, hän todella haluaisi välillä jotakin tietoja onko vauva antanut merkkejä ulostulostaan. Olen jopa miettinyt, että jätän ilmoittamatta hänelle kun vauva on syntynyt, kuulee sen sitten kun viitsii seuraavan kerran ottaa yhteyttä...
Haluan lapselleni kummin, joka on aidosti mukana hänen elämässään, en sellaista joka hyvässä lykyssä muistaa syntymäpäivät kerran vuodessa ja siinä se.
Ja sanottakoon nyt vielä, että olen tätä ystävää oman voinnin huononemisesta huolimatta tukenut, kun hänellä on esim. ollut mieshuolia tai raskasta töissä ja jopa silloinkin, kun hän kiukutteli minulle siitä ettei hänen tiskikoneensa toimi (:'D).
Sitten, jos ryhdyn tuota kummia vaihtamaan, ovat välit tuon ystävän kanssa varmasti lopullisesti poikki. En näin haluaisi tehdä.. Ehkä otan asian puheeksi, kun lapsi on syntynyt että hei missä mennään. Ääh... en tiedä.
Joopajoo, olipa ihanaa avautua.
38+3
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja on provoaja joka ei ole ikinä ollut raskaana.
Ei siinä mitään kipuja ole, vaikka se maha kasvaakin. Useat tietää tään jo vaikka olis neljätoistavuotiaskin (kuten aloittaja ilmeisesti on, tai sinne päin...)
Jokasen raskaus on erilainen ja kipuihin vaikuttaa niin hlvetin monet asiat että en nyt lähtis päätä aukoo kenellekkää joka kertoo kuinka raskaus sattuu. Ihan pelkästään vauvan asentokin saattaa aiheuttaa kovia kipuja koko raskausajan. Jotku on saikulla koko raskauden, jotku sairaalassa odottamassa lasta ja jotku hehkuu kivuttomina koko 9kk ja pusertaa sen ulos pyhän hengen avulla. Joten jos nyt vaa annettais kaikkien kokea se oma raskaus eikä mennä pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
En ole lukenut koko ketjua, mutta vastaan vaan tähän. Uskoisin että ystäväsi ei ole sopiva vaihtoehto kummiksi. Joko häntä on ruvennut ärsyttämään valituksesi raskaudesta( jota aito ystävä ei kyllä tekisi) tai hän on menettänyt mielenkiinnon koko asiaan. Ehkä hän aluksi oli kiinnostunut, mutta kiinnostus hälvennyt. Älä pakota kummiksi tuollaista, joka ilkeilee sinulle raskausaikana eikä pidä yhteyttä. Voi toki olla, että odotat ystävältäsi liikoja, ja hän ottaa siksi etäisyyttä. Eka raskaus on aina iso juttu, mutta et voi olettaa ystävältä samaa tukea mitä mieheltä kuuluisi olettaa. Lapsi on sinun ja miehesi. Ystävät ovat vaan ystäviä. Kun saa lapsen, tulee ikävällä tavalla joskus huomaamaan että ei niitä ystäviä oikeastaan kiinnostanutkaan sinun elämäsi. Niin se joskus menee. Ja sitten kun sinulla on pikkulapsi, ja puhut vaan lapsestasi, loputkin sinkkukaverisi jäävät taakse. Ja löydät uusia ystäviä, joiden kanssa sinulla on jotain yhteistä; pieni lapsi. Kannattaa verkostoitua äitien kanssa perhekahviloissa ja puistoissa. Ja mitä kummiin tulee; pyydä kummiksi joku ihminen johon luotat ja joka pitää lapsista. Sinkkukaveri ei tule kummin roolista tajuamaan, ellei oikeasti pidä sinusta todella paljon, ja osaa iloita sinun onnestasi! Tämä ystävä ei ole onnellinen puolestasi tulevasta vauvasta, ja päästät itsesi paljon helpommalla kun päästät irti tästä ystävyydestä, etkä odota häneltä mitään. Mieti itse; kannattaako nauttia vauvan ensimmäisistä kuukausista, vai miettiä koko ajan miksi ystävä on sellainen kuin on? Äitiys kasvattaa, myös näissä asioissa. Prioriteetti on vauvasi ja miehesi, ei ystävät. Se on aikuisuutta.
Itselläni on rankka elämäntilanne, jossa olen ihan yksin ja välillä tuntuu selviänkö tästä edes hengissä. Huono omatunto kummilapsen puolesta, kun hänelle jää vain vähän huomiota. Toisaalta, voisiko aikuinen saada jostain itselleen kummin tai jonkun adoptioperheen, jos kerran kummius velvoittaa hoitamaan toisten ongelmia ja järjestämään juhlahetkiä?
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
Mitä jos ap keskustelet tästä asiasta sen ystäväsi kanssa ihan kunnolla? Täällä kukaan ei voi tietää miksi yhteydenpitonne on vähentynyt. Kannattaa tosin sitten varautua siihen, että mahdollisesti loukkaannut siitä, mitä ystävälläsi on sanottavaa. Mutta tällaiset keskustelupalstan spekulaatiot teidän ystävyyden tilanteesta on aivan turhia. Tietenkin, jos haluat asian selvittämisen sijaan piehtaroida kuvitelmissa, joilla ei välttämättä ole lainkaan todellisuuspohjaa...
Pidin muuten hieman outona aiempaa kommenttiasi siitä, että ystäväsi oli vauvastasi innoissaan jo ennen kuin olit edes raskaana. Mitä ihmettä? :D Ehkä hän on vain joskus myötäillyt omaa vauvakuumettasi, ettei loukkaisi, mutta mitään muuta syytä en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on rankka elämäntilanne, jossa olen ihan yksin ja välillä tuntuu selviänkö tästä edes hengissä. Huono omatunto kummilapsen puolesta, kun hänelle jää vain vähän huomiota. Toisaalta, voisiko aikuinen saada jostain itselleen kummin tai jonkun adoptioperheen, jos kerran kummius velvoittaa hoitamaan toisten ongelmia ja järjestämään juhlahetkiä?
Missä kohtaa luit että pitäisi hoitaa ongelmia tai järjestää juhlahetkiä?
Ikäviä vastauksia tässä ketjussa. Itselleni pisti silmään heti se, että jos ystävä näpräsi vaan puhelintaan vauvakutsuissa, niin se on kyllä ihan selvä merkki ettei ole sinut vauvauutisen kanssa. Varmasti kateellinen tai ei kestä sitä että huomio ei kiinnity häneen. Unohda tuollainen ystävä, ihan sama onko ollut paras ystävä vai ei, mutta selvästikään ei ole aito, oikea ystävä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jotkut ystävyysuhteet kuihtuvat, kun saa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on rankka elämäntilanne, jossa olen ihan yksin ja välillä tuntuu selviänkö tästä edes hengissä. Huono omatunto kummilapsen puolesta, kun hänelle jää vain vähän huomiota. Toisaalta, voisiko aikuinen saada jostain itselleen kummin tai jonkun adoptioperheen, jos kerran kummius velvoittaa hoitamaan toisten ongelmia ja järjestämään juhlahetkiä?
Missä kohtaa luit että pitäisi hoitaa ongelmia tai järjestää juhlahetkiä?
Aloituksessa...
Ohis
"Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon." Siis... Ööh... Mitä?! Hänhän on sen lapsen kummi, sitten kun lapsi syntyy, ei sinun kummisi!!! Erityistä tukea sinun pitäisi saada lapsen isältä! Sotketko jotenkin kaason ja kummin roolit keskenään?
Kaikenlaista sitä saa lukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Se on sen lapsen kummi. Ei ap:n kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon." Siis... Ööh... Mitä?! Hänhän on sen lapsen kummi, sitten kun lapsi syntyy, ei sinun kummisi!!! Erityistä tukea sinun pitäisi saada lapsen isältä! Sotketko jotenkin kaason ja kummin roolit keskenään?
Kaikenlaista sitä saa lukea...
Ap puhuu parhaasta kaveristaan. Kyllä minäkin ihmettelisin jos "paras kaverini" näpräisi puhelintaan järjestämissään vauvakutsuissa, eikä jaksaisi pitää yhteyttä jos olisin raskaana. Kyllä ystävyyden pitäisi kestää elämänmuutokset, ja ap:n ystävä ei ikävä kyllä ole aito ystävä.
Tottakai mies on se tärkein tuki, mutta kyllä naisystävätkin ovat tärkeitä!
Jos ap valottaisi ystävän elämäntilannetta, saattaisi vähän valottaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Se on sen lapsen kummi. Ei ap:n kummi.
Kyllä mä sen tajuan. Mutta ap puhuu tässä tulevasta kummista, joka on myös hänen PARAS YSTÄVÄNSÄ. Ja kummilapsi ei ole edes vielä syntynyt. Eikö tuleva kummi voi tukea tulevan kummilapsen äidin vointia/raskautta laisinkaan? Jos ei jaksa/kiinnosta, niin kuinka kauan kiinnostaa lapsen kuulumiset ja kasvu? Ei varmasti vuotta pitempään. Ap, valitse joku muu kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon." Siis... Ööh... Mitä?! Hänhän on sen lapsen kummi, sitten kun lapsi syntyy, ei sinun kummisi!!! Erityistä tukea sinun pitäisi saada lapsen isältä! Sotketko jotenkin kaason ja kummin roolit keskenään?
Kaikenlaista sitä saa lukea...
Ap puhuu parhaasta kaveristaan. Kyllä minäkin ihmettelisin jos "paras kaverini" näpräisi puhelintaan järjestämissään vauvakutsuissa, eikä jaksaisi pitää yhteyttä jos olisin raskaana. Kyllä ystävyyden pitäisi kestää elämänmuutokset, ja ap:n ystävä ei ikävä kyllä ole aito ystävä.
Tottakai mies on se tärkein tuki, mutta kyllä naisystävätkin ovat tärkeitä!
Juu, mutta miehelle se tuki on vähän niin kuin velvollisuus, toisin kuin sille ystävälle. Toki äiti voi sitten omat johtopäätöksensä vetää, mutta ystävän vastuulla ei ole äidin ja raskauden "erityinen tukeminen", kuten aloituksessa sanottiin. Se on miehen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Silloin pitäisi valittaa, ettei ystävä jaksa tukea eikä sotkea kummiutta siihen.
Mut on aina (3 kertaa) pyydetty kummiksi vasta lapsen syntymän jälkeen. Yksi äideistä yksi parhaista ystävistäni. Ei kaikki edes halua mitään erityistä "kummitukea" raskauden aikana. Toki olen noista raskauksistakin ollut kiinnostunut, mutta tosiaan vähän outo ajatus, että että pitäisi jotenkin "toimia kummina" jo raskausaikana... Kyllähän muiden elämä jatkuu ystävän raskaudesta huolimatta. Sorry vähän ot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Se on sen lapsen kummi. Ei ap:n kummi.
Kyllä mä sen tajuan. Mutta ap puhuu tässä tulevasta kummista, joka on myös hänen PARAS YSTÄVÄNSÄ. Ja kummilapsi ei ole edes vielä syntynyt. Eikö tuleva kummi voi tukea tulevan kummilapsen äidin vointia/raskautta laisinkaan? Jos ei jaksa/kiinnosta, niin kuinka kauan kiinnostaa lapsen kuulumiset ja kasvu? Ei varmasti vuotta pitempään. Ap, valitse joku muu kummiksi.
Öh. Eikö se tuleva lapsi ole nyt ennen kaikkea sen tulevan äidin ja tulevan isän projekti?
Ja Suomessa on myös neuvola. Ja siellä pääsee jopa psykologille, jos oikeaati se raskaus on noin vaikeaa.
Eikö tulevalla äidillä ole omaa äitiä, isää, sukulaisia?
Se lapsi tulee kuitenkin siihen sukuun jäseneksi.
Ei kai se kummius tarkoita jotain 24/7 palvelija/terapeuttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sen kummitädin tärkein tehtävä ole kuunnella äidin horinoita, vaan se lapsi.
No yleensä kyllä kummiksi valitaan yksi läheisimmistä ystävistä! Ei kai se ystävyys jää tauolle siksi että on pyydetty kummiksi? Ihme vittuilijoita tässä ketjussa. Kyllä jokainen ihminen voi yrittää olla ystävällinen, jos tietää että parhaalla kaverilla on kovia kipuja ja vaikea raskaus. Mutta jos on epäkypsä ja itsekäs niin ei kykene. Älä ap välitä, ystäväsi on kehittymätön, niin kuin myös monet täällä palstalla.
Silloin pitäisi valittaa, ettei ystävä jaksa tukea eikä sotkea kummiutta siihen.
Tätä ajatusta minäkin olen yrittänyt pukea sanoiksi! Ei pitäisi kummiutta sotkea siihen, ettei ystävä ole tukemassa. Silti tuo lainaamani teksti kiteyttää ajatuksen paremmin!
Ap, mitä ajatuksia on herännyt?
Alue: Aihe vapaa
Arvelisin että kaverisi on kateellinen! Sulle on tulossa lapsi, ja oletan että olet parisuhteessa. Onko hän edelleen sinkku? Se voi olla kova paikka hänelle ja hän ei edes tiedosta kateuttaan. Ottaisin etäisyyttä, sillä tuollainen kaveri tulee vaan loukkaamaan sinua kun vauva on syntynyt. Älä oleta, että hän olisi kiinnostunut vauva-asioista, ei todennäköisesti ole. Sano suoraan että sinusta ei tunnu että hän on aidosti kiinnostunut tulevasta vauvasta, ja pyydä joku muu kummiksi. Vai tarviiko nykypäivänä edes niitä kummeja? Se on vanhentunut järjestely, ja tuo monelle turhaa painetta, ja ihmeellistä lahjomista synttäreinä ja jouluina. Ota kummiksi joku sukulainen, joka jaksaa joka tapauksessa pitää yhteyttä sinuun ja vauvaasi. Ei kannata ottaa tuota kummiasiaa liian vakavasti. Itse olen ollut kummi monelle lapselle, joiden äitien kanssa on välit menneet rikki, eikä sille mahda mitään. Turha odottaa kummilta liikoja. Varsinkin jos hän on lapseton, hän ei ikinä tule käsittämään kuinka paljon esikoisen syntymä sinuun vaikuttaa. Ota kummiksi joku vanhempi henkilö Tämä on viisas neuvo, tulet kiittämään minua jos teet niin. Ja kaikkein tärkein: Keskity nyt itseesi ja tulevaan synnytykseen. Tuollaiset ystävät voi unohtaa, jotka tiuskivat sinulle eivätkä ymmärrä että elämäsi on muuttumassa. Tsemppiä sinulle!