Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tulevaa kummia ei kiinnosta
06.10.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana. Ystäväni on alusta asti hehkuttanut kuinka ihanaa lapsen tulo on ja odottanut sitä kovasti jo ennen raskauttani. Puhui, kuinka on vauvakutsutkin suunnitellut valmiiksi.
Kaikki kuitenkin alkoi muuttua raskauden myötä. Yhteydenpito väheni, ja tapasimme vain kun minä sitä ehdotin. Ei mitään kuulumisien kyselyä hänen puoleltaan jne. Kun valitin hänelle siinä rv 30 tienoilla etten jaksa enää raskaudesta aiheutuvia vaivoja, hän vain totesi että "hää hää kärsi". Mitä??
Vauvakutsut hän järjesti,mistä tietysti olin kiitollinen. MUTTA mitään koristelua tai muutakaan vaivaa ei sinänsä juhliin oltu nähty. Myöskään mitään ohjelmaa ei ollut ja ruokapuolikin melko onnetonta. Ei tämä nyt maailmanloppu ollut, mutta lisäksi hän koko juhlien ajan vain räpläsi puhelintaan ja viestitteli kaverinsa kanssa, jota aiemmin oli minulle kovalla kädellä haukkunut. Tuli olo, kuin hän olisi väkisin joutunut juhlat pitämään.
Nyt viimeisinä viikkoina, kun kivut alkavat olla minulla todella kovat sekä henkinen jaksaminen koetuksella, olen miettinyt mitä ihmettä teen tuon ystävän kanssa. Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon. Olen yrittänyt kuulumisia kysellä ym, mutta aina vaan tulee lyhyt tyhjentävä vastaus, tai sitten ei vastausta ollenkaan. Viimeksi meni 3 vkoa, että hän itse oma-aloitteisesti kysyi mitä kuuluu. Kohta on taas mennyt se kolme viikkoa. Ja minä tyhmä yritin tuossa välissä hänelle vieläkin jotain viestitellä.
Kun häntä ei nytkään tunnu kiinnostavan, miksi kiinnostaisi lapsen synnyttyäkään? Luulisi, että nyt kun h-hetket on käsillä, hän todella haluaisi välillä jotakin tietoja onko vauva antanut merkkejä ulostulostaan. Olen jopa miettinyt, että jätän ilmoittamatta hänelle kun vauva on syntynyt, kuulee sen sitten kun viitsii seuraavan kerran ottaa yhteyttä...
Haluan lapselleni kummin, joka on aidosti mukana hänen elämässään, en sellaista joka hyvässä lykyssä muistaa syntymäpäivät kerran vuodessa ja siinä se.
Ja sanottakoon nyt vielä, että olen tätä ystävää oman voinnin huononemisesta huolimatta tukenut, kun hänellä on esim. ollut mieshuolia tai raskasta töissä ja jopa silloinkin, kun hän kiukutteli minulle siitä ettei hänen tiskikoneensa toimi (:'D).
Sitten, jos ryhdyn tuota kummia vaihtamaan, ovat välit tuon ystävän kanssa varmasti lopullisesti poikki. En näin haluaisi tehdä.. Ehkä otan asian puheeksi, kun lapsi on syntynyt että hei missä mennään. Ääh... en tiedä.
Joopajoo, olipa ihanaa avautua.
38+3
Kommentit (170)
Mielestäni ap ei ole tehnyt mitään ansaitakseen ilkeitä vastauksia. On kai selvää, että jos ystävän käytös muuttuu, niin sitä ihmettelee? Ap, kysy ystävältäsi mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin tietäväni jos hän olisi keskenmenon joutunut läpikäymään. Olisi hyvä sinunkin tiedostaa, ettei asioiden taustalla välttämättä aina ole mitään dramaattista.
Ap
Uskoisit? Siis et ole siis itsekään varma? Vaikutat Ap melko rasittavalta ihmiseltä, kaikkea ei kerrota, ei edes parhaalle ystävälle. Ja en ole MISSÄÄN vaiheessa sanonut, olen vain esittänyt mahdollisen skenaarion ja sä hyökkäät kuin mikäkin pässi.
En minäkään tulisi sun lapsen kummiksi, ei varmaan kukaan tulisi tästä keskustelusta. Että mene ja pullauta se lapsi ulos, nämä kivut ei ole mitään verrattuna synnytyskipuihin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen parisuhde sulla on, ap? Mietin vaan, että miksi sä et miehellesi valita vaan ystävällesi?
Vai onko miehellä ylittynyt jo raja valittamiseen? Kerrotko ap? Normaali parisuhteessa mies kyllä tukee ja auttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin tietäväni jos hän olisi keskenmenon joutunut läpikäymään. Olisi hyvä sinunkin tiedostaa, ettei asioiden taustalla välttämättä aina ole mitään dramaattista.
ApUskoisit? Siis et ole siis itsekään varma? Vaikutat Ap melko rasittavalta ihmiseltä, kaikkea ei kerrota, ei edes parhaalle ystävälle. Ja en ole MISSÄÄN vaiheessa sanonut, olen vain esittänyt mahdollisen skenaarion ja sä hyökkäät kuin mikäkin pässi.
En minäkään tulisi sun lapsen kummiksi, ei varmaan kukaan tulisi tästä keskustelusta. Että mene ja pullauta se lapsi ulos, nämä kivut ei ole mitään verrattuna synnytyskipuihin.
En ole ap, mutta sen verran pakko sanoa että melko lapsellinen olet sinäkin,kun alat vertailemaan ihmisten välisiä koettelemuksia keskenään. :D Haloo.
Olet kokenut keskenmenon = tässäkin pakko olla taustalla keskenmeno.
Jepjep! Hyvää jatkoa sinulle!
Mulla kaksi isompaa lasta jo. Ei ole ollut vauvajuhlia tai muutakaan. Ei kaverit kai muutenkaan sen kummemmin mun raskauksia noteerannut, että olisi erityisesti jakseluja kyselleet asiasta tähden. Ja enpä minä heille omia vaivojani tai niiden puutetta valittanutkaan. Sen verran muutama naapurin tuttu tyttö auttoi, että tuli vanhemman lapsen unikaveriksi, kun laitokselle lähtö tuli, että mieskin pääsi matkaan. Ja itse vielä sanoin, että ei tartte loppuvaiheessa alkaa tenttaamaan, että joko se syntyy. Olisi ollut vaan ärsyttävää.
Ihmetyttää, että mikä spektaakkeli lisääntymisestäkin on pitänyt tehdä vauvajuhlineen kaikkineen, joihin pitäisi jaksaa olla ystävienkin niin kiinnostuneita. Vaikka toki ihan ymmärrettävää, että odottajan elämä varsinkin loppuraskaudesta siinä oman navan ympärillä pyörii.
Lisääntyminen on kuitenkin pariskunnan välinen juttu ja jos se puoliso on vielä kuvioissa, niin mielestäni riittää että hän on asiasta ja odottajan jaksamisesta kiinnostunut.
Minulla on tällä hetkellä parikin ystävää raskaana. En ole erityisemmin kiinnostunut heidän raskauksistaan tai siitä milloin vauvat tulevat. Kivat heille, mutta minua ei vain kiinnosta. Omassa elämässä on kuitenkin niin paljon meneillään. Ihan mielellään kahvitellaan puolin ja toisin jos ehditään ja FB-mesessä kuulumisia vaihdellaan ja kysyttäessä vinkkaan omia aikanaan hyväksi huomaamiani juttuja, jotka auttoi vauvojen ja vaivojen kanssa. Siinäpä se. Samaa mitä ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?
En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Ehkä ystäväsi into on vain laimennut ajan myötä? Alussa halusi tukea sinua kaikin tavoin, innostui ihan normaalisti ystävän raskaudesta... Sitten kuluu aikaa, oma elämä pyörii samalla omia polkujaan. Ehkä sinä jopa valitat paljon, koska sinulla on vaikeaa (en tarkoita tätä pahalla!). Ehkäpä hänellä on omia huolia joilla ei enää halua sinua rasittaa... Tai jotain tällaista. Ei kai siinä sen kummemmasta tarvitse olla kyse? Ehkä hän innostuu uudelleen vauvan synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Yritä nyt käsittää ettei se sinun raskautesi ole niiiiiin mullistava juttu. Ruikuta neuvolassa.
Ehkä hän ei vaan jaksa enää innostua. Jos ei vaikka ole erityisen lapsirakas, ei ehkä jaksa pysyä kiinnostuneena. En oikein ymmärrä, miksi ap on niin loukkaantunut täällä, onhan täällä mahdollisia syitä annettu innostuksen hiipumiselle.
Onko ihan mahdoton ajatus sitä paitsi, että olisit valittanut liikaa? Tai hehkuttanut raskautta liikaa? Tai että ystävällesi on sattunut jotain, mitä ei halua syystä tai toisesta sinulle kertoa? Tai että olisit loukannut häntä jotenkin? Tai ihan mitä tahansa! Miksi pitää suuttua, kun palstalla vastataan siihen, mitä olet tullut kysymään? Keskustelupalstalla keskustelu rönsyilee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Yritä nyt käsittää ettei se sinun raskautesi ole niiiiiin mullistava juttu. Ruikuta neuvolassa.
Miksi pitää olla tuollainen kusipää? Ihan oikeasti?
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että joillekin se ensimmäinen raskaus todellakin on mullistavaa?
Ap olisi kyllä mulle pahin painajainen !!
Oikeestiko joku on noin pässi ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Yritä nyt käsittää ettei se sinun raskautesi ole niiiiiin mullistava juttu. Ruikuta neuvolassa.
Miksi pitää olla tuollainen kusipää? Ihan oikeasti?
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että joillekin se ensimmäinen raskaus todellakin on mullistavaa?
No typerys sinäkin ! Jokaiselle tulevalle äidille ensimmäinen raskaus on mullistava, mutta suurin osa ei ole noin lapsellisia odottajia kuin ap.
Ketään muuta ei oikeesti kiinnosta se raskaus loputtomiin kuin sitä odottavaa itseään.
Tietenkin jokainen on onnellinen (tai ainakin esittää olevansa) ystävän raskaudesta! Tarkoitus varmasti on olla tukena. Mutta onhan kaikilla nyt omakin elämä, ei se toisen raskaus mikään Niin mullistava ole. Se suurin tuki pitää tulla siltä mieheltä, hänenhän elämänsä se vauva muuttaa, ei sen ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Yritä nyt käsittää ettei se sinun raskautesi ole niiiiiin mullistava juttu. Ruikuta neuvolassa.
Miksi pitää olla tuollainen kusipää? Ihan oikeasti?
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että joillekin se ensimmäinen raskaus todellakin on mullistavaa?
Saa se sille äidille olla, mutta kyllä sen ystävättären osuus on jo iso, jos järjestää ne kutsut. Mies ja neuvola on sitä ruikuttamista varten. Jösses.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheltäni saanut paljon tukea ja se helpottaa oloani.
Kyse on EDELLEENKIN siitä, että miksi ystäväni yhteydenpito on nyt raskauden myötä jäänyt. Miksi hän sitten oli niin innoissaan vauvasta ja kummiudesta, kun nyt ei edes tiedä raskaudestani mitään koska ei tosiaan juurikaan sitä yhteyttä pidä?En tiedä miten vielä tämän asian muotoilisin, että menisi kaikille jakeluun.
Sinulle, joka siitä keskenmenosta kerroit,toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että tässä minun tapauksessani kyse ei ole siitä ja sen takia ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan.
Ja tosiaan niinkuin joku kirjoittikin, ihmisten kokemia vastoinkäymisiä on turha alkaa vertailemaan, itsellänikin on elämässä melko pahojakin asioita ollut, jotka olen vuosien saatossa läpikäynyt ja joiden kanssa olen oppinut elämään
Tuntuu hieman kurjalta lukea tuollaisia kommentteja, kun en tiedä mikä aloituksessani oli niin kamalaa että ansaitsin kaiken tämän kritiikin ja hyökkäämisen täällä.
Ap
Yritä nyt käsittää ettei se sinun raskautesi ole niiiiiin mullistava juttu. Ruikuta neuvolassa.
Miksi pitää olla tuollainen kusipää? Ihan oikeasti?
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että joillekin se ensimmäinen raskaus todellakin on mullistavaa?
No onhan se sille äidille, mutta ei nyt hyvänen aika sille ystävälle! Ohis.
Kummi on kummi sille lapselle kun se syntyy, ei äidille. Se on kaaso, joka auttaa häiden valmistelussa, kummius alkaa kun se lapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Kummi on kummi sille lapselle kun se syntyy, ei äidille. Se on kaaso, joka auttaa häiden valmistelussa, kummius alkaa kun se lapsi syntyy.
kirjoitinpa ontuvasti tän vertauksen 😃, ehkä joku ymmärtää mistä siinä on kyse...
Minusta kuulostaa ihan normaalilta, että innostuu ystävän raskaudesta ja siitä kummiuden ajatuksesta, mutta kun se raskaus ei ole läsnä siinä omassa arjessa eikä sitä vauvaakaan vielä ole, niin ei sitä innostusta välttämättä jaksa pitää yllä. Jos monilla isilläkin on vaikeuksia ymmärtää, miten mullistavaa se raskaus on ja miten heillekin koko asia saattaa konkretisoitua vasta synnytyksessä, niin en ihmettele, jos täysin perheen ulkopuolisellekin koko raskaus jää etäiseksi.
Kieltämättä ap tulee mieleen, että taidat olla aika raskas tapaus ystävällesi. Kaikkea hyvää kuitenkin loppu odotukseen.
Voi jeesus kuinka idioottia porukkaa täällä taas on. Ap on jo kirjoittanut ja selventänyt mitä tarkoittaa aloituksellaan, ja silti täällä ihmiset kyselee "oletko kysellyt ystäväsi kuulumisia" "maailma pyörii vain ympärilläsi" jne.
Kaikki raskaudet eivät ole samanlaisia, itsekin kaksi vaikeaa raskautta kokeneena voin sanoa, että silloin sitä tukea ja apua kaipaa niiltä kaikista lähimmiltä ihmisiltä. Itse sairastuin raskausaikana mm. masennukseen sekä diabetekseen ja loppuvaiheessa selkäni meni niin pahaksi, että en pystynyt kävelemään kuin juuri ja juuri sängyn ja vessan väliä. Toisin sanoen kaikki kotityöt, kaupassa käynti ym jäi
miehen harteille ja masennuin entistä enemmän. Sosiaaliset kontaktit olivat sen varassa, mitä nyt sitten ystäviä/sukulaisia viitsi käydä kylässä.
Ja tosiaan, koska ap kertoi tämän henkilön olevan hänen paras ystävänsä, luulisi että ystävät tukevat toisiaan aina kun siihen on tarve. Oli sitten raskaana tai ei. Ystävyys kun on vastavuoroisuutta ja tukemista. Lisäksi mielestäni on epäreilua, että tämä ap:n kaveri on aluksi antanut ymmärtää olevansa innoissaan vauvasta. Varmasti pistää pettymään kun käytös on tuollaista.
Joten vähän nyt tahdillisuutta muijat näihin kommentteihin, omia johtopäätöksiä on turha tehdä.
Tsemppiä ja jaksamista ap:lle loppuun!