Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tulevaa kummia ei kiinnosta
06.10.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana. Ystäväni on alusta asti hehkuttanut kuinka ihanaa lapsen tulo on ja odottanut sitä kovasti jo ennen raskauttani. Puhui, kuinka on vauvakutsutkin suunnitellut valmiiksi.
Kaikki kuitenkin alkoi muuttua raskauden myötä. Yhteydenpito väheni, ja tapasimme vain kun minä sitä ehdotin. Ei mitään kuulumisien kyselyä hänen puoleltaan jne. Kun valitin hänelle siinä rv 30 tienoilla etten jaksa enää raskaudesta aiheutuvia vaivoja, hän vain totesi että "hää hää kärsi". Mitä??
Vauvakutsut hän järjesti,mistä tietysti olin kiitollinen. MUTTA mitään koristelua tai muutakaan vaivaa ei sinänsä juhliin oltu nähty. Myöskään mitään ohjelmaa ei ollut ja ruokapuolikin melko onnetonta. Ei tämä nyt maailmanloppu ollut, mutta lisäksi hän koko juhlien ajan vain räpläsi puhelintaan ja viestitteli kaverinsa kanssa, jota aiemmin oli minulle kovalla kädellä haukkunut. Tuli olo, kuin hän olisi väkisin joutunut juhlat pitämään.
Nyt viimeisinä viikkoina, kun kivut alkavat olla minulla todella kovat sekä henkinen jaksaminen koetuksella, olen miettinyt mitä ihmettä teen tuon ystävän kanssa. Hänestä pitäisi tulla lapsemme kummi. Kaipaisin tukea nyt erityisen paljon. Olen yrittänyt kuulumisia kysellä ym, mutta aina vaan tulee lyhyt tyhjentävä vastaus, tai sitten ei vastausta ollenkaan. Viimeksi meni 3 vkoa, että hän itse oma-aloitteisesti kysyi mitä kuuluu. Kohta on taas mennyt se kolme viikkoa. Ja minä tyhmä yritin tuossa välissä hänelle vieläkin jotain viestitellä.
Kun häntä ei nytkään tunnu kiinnostavan, miksi kiinnostaisi lapsen synnyttyäkään? Luulisi, että nyt kun h-hetket on käsillä, hän todella haluaisi välillä jotakin tietoja onko vauva antanut merkkejä ulostulostaan. Olen jopa miettinyt, että jätän ilmoittamatta hänelle kun vauva on syntynyt, kuulee sen sitten kun viitsii seuraavan kerran ottaa yhteyttä...
Haluan lapselleni kummin, joka on aidosti mukana hänen elämässään, en sellaista joka hyvässä lykyssä muistaa syntymäpäivät kerran vuodessa ja siinä se.
Ja sanottakoon nyt vielä, että olen tätä ystävää oman voinnin huononemisesta huolimatta tukenut, kun hänellä on esim. ollut mieshuolia tai raskasta töissä ja jopa silloinkin, kun hän kiukutteli minulle siitä ettei hänen tiskikoneensa toimi (:'D).
Sitten, jos ryhdyn tuota kummia vaihtamaan, ovat välit tuon ystävän kanssa varmasti lopullisesti poikki. En näin haluaisi tehdä.. Ehkä otan asian puheeksi, kun lapsi on syntynyt että hei missä mennään. Ääh... en tiedä.
Joopajoo, olipa ihanaa avautua.
38+3
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että Ap ei kommentoi mitään.
Porvoossa alkoi juuri apukoulun ekaluokka joten ei nyt kerkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestääkö joku oikeasti noita jenkeistä apinoituja vauvajuhlia ja odottaa jotain ihme koristeluja ym? Minkäikäisiä olette? 19 v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri lopetti yhteyden pidon täysin kun olin raskaana. Joo, sai itse alkuraskauden ke se keskenmenon heti alussa, mutta ei sen jälkeen pitänyt muhun mitään yhteyttä kertaakaan. Mistään asiasta. Jos soitin, niin ynähteli vaan. Muuten jatkoi täysin normaalia elämää, mutta ei kuulemma tehnyt mieli seurata raskautta oman keskenmenon jälkeen. Hänestä piti tulla kummi, mutta en ottanut, ja meni todella välit poikki. Ei oo harmittanut.
Just mikä tunnevammainen olet! Kaverisi menetti oman lapsen ja ei siksi pitänyt yhteyttä kun et ymmärrä miltä lapsen menetys tuntuu! Surulliselta... Ihan hienoa että päätit mennä eteenpäin ei kaverisi tarvinut olla tollaisen tunnehirviön kaveri
Ihminen jolla on normaalit tunteet, pystyy suhtautumaan toisen ihmisen elämän suuriin tärkeisiin tapahtumiin hyvin, vaikka itsellä ois takaiskujakin. Varsinkin kun aikaa kuluu yli puoli vuotta ja elämä jatkuu muutenkin. Joku voi tietysti haluta huomiota ja myötätuntoa loputtomiin itselle näin käänteistä tavalla.
Onpa ihmeellisiä kommentteja täällä! Todellakin loppuraskaudessa on kipuja joita on välillä vaikea kestää ja henkisestikin siinä alkaa olla voimat lopussa. Silloin sitä juuri kaipaisi ystävien apua ja ystävien luulisi ymmärtävän tämän.
Todella surullista ap, että ystävääsi ei kiinnosta sinun hyvinvointisi tai lapsen saapuminen. Itse en tuollaista kummia lapselleni ottaisi. Vaikka sen takia välit menisikin lopullisesti poikki. Eihän tuollainen ihminen tosiaan jaksa olla lapsesta kiinnostunut monta vuotta kun ei edes muutamaa kuukautta jaksanut välittää raskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Olen tosiaan ystävän huolia ja kuulumisia kysellyt ja häntä tukenut (niinkuin jo aloituksessa kirjoitin) kun sitä nyt muutamat tässä epäröivät. En oleta, että maailma pyörisi minun ympärilläni, ihmetyttää vaan että raskauden myötä tuo yhteydenpito on nimenomaan ystäväni puolelta jäänyt. Ennen kuitenkin oltu viikoittain yhteyksissä...Ja ymmärrän senkin, ettei kaikkia kiinnosta lapset tai ylipäätään perhe-elämä, mutta tässä tapauksessa ystäväni on antanut kyllä ymmärtää jo ennen raskauttani, että on kovin innoissaan vauvasta.
Terkuin ap
Voi kaveritkin jättää yhteydet vähemmäksi vaikka keskittyy muuhun kuin itseesi? Et voi olettaa kaveria ei kiinnosta lapset vaa voi syy olla sinussakin mikä kaveriasi ärsyttää. Mielummin kaveri itse kertoo mikä on, että ei kannata väkisin kysyy mikä on.
Kaverit eivät tunne samoja odotuksia kuin odottavat äidit, koska ette yhdessä lasta odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri lopetti yhteyden pidon täysin kun olin raskaana. Joo, sai itse alkuraskauden ke se keskenmenon heti alussa, mutta ei sen jälkeen pitänyt muhun mitään yhteyttä kertaakaan. Mistään asiasta. Jos soitin, niin ynähteli vaan. Muuten jatkoi täysin normaalia elämää, mutta ei kuulemma tehnyt mieli seurata raskautta oman keskenmenon jälkeen. Hänestä piti tulla kummi, mutta en ottanut, ja meni todella välit poikki. Ei oo harmittanut.
Just mikä tunnevammainen olet! Kaverisi menetti oman lapsen ja ei siksi pitänyt yhteyttä kun et ymmärrä miltä lapsen menetys tuntuu! Surulliselta... Ihan hienoa että päätit mennä eteenpäin ei kaverisi tarvinut olla tollaisen tunnehirviön kaveri
Ihminen jolla on normaalit tunteet, pystyy suhtautumaan toisen ihmisen elämän suuriin tärkeisiin tapahtumiin hyvin, vaikka itsellä ois takaiskujakin. Varsinkin kun aikaa kuluu yli puoli vuotta ja elämä jatkuu muutenkin. Joku voi tietysti haluta huomiota ja myötätuntoa loputtomiin itselle näin käänteistä tavalla.
O___o et oo tosissas...
Oon aina ihmetellyt tätä asiaa. Minkä ihmeen takia odottavat äidit kuvittelee olevansa jokseenkin maailman keskipiste?
Enon vaimo suuttui kerran mulle, kun en jaksanut iloita tämän raskaudesta. Syy?
8-vuotias pikkuveljeni oli juuri kuollut syöpään. Enon vaimon mielestä mun tulisi keskittyä elämään ja iloisiin asioihin, olihan tuo oikeassa. Mielestäni oli kuitenkin todella törkeää tulla vaatimaan ties mitä lahjoja vauvalle.
Olin silloin 13.
Pointtina tässä oli se, että mistä sinä tiedät jos vaikka ystäväsi on kokenut keskenmenon ja ei kestä katsoa odotuksen iloa (ja tuskaa)? Keskenmenon kokeneena voin sanoa, että sivusta seuraaminen tuntuu sitä, kuin joku viiltäisi veistä haavassa.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri lopetti yhteyden pidon täysin kun olin raskaana. Joo, sai itse alkuraskauden ke se keskenmenon heti alussa, mutta ei sen jälkeen pitänyt muhun mitään yhteyttä kertaakaan. Mistään asiasta. Jos soitin, niin ynähteli vaan. Muuten jatkoi täysin normaalia elämää, mutta ei kuulemma tehnyt mieli seurata raskautta oman keskenmenon jälkeen. Hänestä piti tulla kummi, mutta en ottanut, ja meni todella välit poikki. Ei oo harmittanut.
Just mikä tunnevammainen olet! Kaverisi menetti oman lapsen ja ei siksi pitänyt yhteyttä kun et ymmärrä miltä lapsen menetys tuntuu! Surulliselta... Ihan hienoa että päätit mennä eteenpäin ei kaverisi tarvinut olla tollaisen tunnehirviön kaveri
Ihminen jolla on normaalit tunteet, pystyy suhtautumaan toisen ihmisen elämän suuriin tärkeisiin tapahtumiin hyvin, vaikka itsellä ois takaiskujakin. Varsinkin kun aikaa kuluu yli puoli vuotta ja elämä jatkuu muutenkin. Joku voi tietysti haluta huomiota ja myötätuntoa loputtomiin itselle näin käänteistä tavalla.
O___o et oo tosissas...
Olen kyllä. Toiset vaan on taitavia keräämään kaiken huomion itseensä tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ihmetellyt tätä asiaa. Minkä ihmeen takia odottavat äidit kuvittelee olevansa jokseenkin maailman keskipiste?
Enon vaimo suuttui kerran mulle, kun en jaksanut iloita tämän raskaudesta. Syy?
8-vuotias pikkuveljeni oli juuri kuollut syöpään. Enon vaimon mielestä mun tulisi keskittyä elämään ja iloisiin asioihin, olihan tuo oikeassa. Mielestäni oli kuitenkin todella törkeää tulla vaatimaan ties mitä lahjoja vauvalle.Olin silloin 13.
Pointtina tässä oli se, että mistä sinä tiedät jos vaikka ystäväsi on kokenut keskenmenon ja ei kestä katsoa odotuksen iloa (ja tuskaa)? Keskenmenon kokeneena voin sanoa, että sivusta seuraaminen tuntuu sitä, kuin joku viiltäisi veistä haavassa.
N21
Juuri veljen kuoleman jälkeen.*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri lopetti yhteyden pidon täysin kun olin raskaana. Joo, sai itse alkuraskauden ke se keskenmenon heti alussa, mutta ei sen jälkeen pitänyt muhun mitään yhteyttä kertaakaan. Mistään asiasta. Jos soitin, niin ynähteli vaan. Muuten jatkoi täysin normaalia elämää, mutta ei kuulemma tehnyt mieli seurata raskautta oman keskenmenon jälkeen. Hänestä piti tulla kummi, mutta en ottanut, ja meni todella välit poikki. Ei oo harmittanut.
Just mikä tunnevammainen olet! Kaverisi menetti oman lapsen ja ei siksi pitänyt yhteyttä kun et ymmärrä miltä lapsen menetys tuntuu! Surulliselta... Ihan hienoa että päätit mennä eteenpäin ei kaverisi tarvinut olla tollaisen tunnehirviön kaveri
Ihminen jolla on normaalit tunteet, pystyy suhtautumaan toisen ihmisen elämän suuriin tärkeisiin tapahtumiin hyvin, vaikka itsellä ois takaiskujakin. Varsinkin kun aikaa kuluu yli puoli vuotta ja elämä jatkuu muutenkin. Joku voi tietysti haluta huomiota ja myötätuntoa loputtomiin itselle näin käänteistä tavalla.
O___o et oo tosissas...
Kyllä vaan, elämän suurimpia asioita puolin ja toisin.
Ap, jos olette olleet hyviä ystäviä, niin sinuna kysyisin suoraan ystävältäsi, oletko loukannut häntä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja on provoaja joka ei ole ikinä ollut raskaana.
Ei siinä mitään kipuja ole, vaikka se maha kasvaakin. Useat tietää tään jo vaikka olis neljätoistavuotiaskin (kuten aloittaja ilmeisesti on, tai sinne päin...)
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ihmetellyt tätä asiaa. Minkä ihmeen takia odottavat äidit kuvittelee olevansa jokseenkin maailman keskipiste?
Enon vaimo suuttui kerran mulle, kun en jaksanut iloita tämän raskaudesta. Syy?
8-vuotias pikkuveljeni oli juuri kuollut syöpään. Enon vaimon mielestä mun tulisi keskittyä elämään ja iloisiin asioihin, olihan tuo oikeassa. Mielestäni oli kuitenkin todella törkeää tulla vaatimaan ties mitä lahjoja vauvalle.Olin silloin 13.
Pointtina tässä oli se, että mistä sinä tiedät jos vaikka ystäväsi on kokenut keskenmenon ja ei kestä katsoa odotuksen iloa (ja tuskaa)? Keskenmenon kokeneena voin sanoa, että sivusta seuraaminen tuntuu sitä, kuin joku viiltäisi veistä haavassa.
N21
Onko niin vaikeaa lukea kommentteja joita olen tänne laittanut? Ei edelleenkään ole kyse siitä että kuvittelisin olevani keskipiste.
Ja tämä ystävä on ollut paras ystäväni teini-iästä saakka, joten uskoisin tietäväni jos hän olisi keskenmenon joutunut läpikäymään. Olisi hyvä sinunkin tiedostaa, ettei asioiden taustalla välttämättä aina ole mitään dramaattista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ihmetellyt tätä asiaa. Minkä ihmeen takia odottavat äidit kuvittelee olevansa jokseenkin maailman keskipiste?
Enon vaimo suuttui kerran mulle, kun en jaksanut iloita tämän raskaudesta. Syy?
8-vuotias pikkuveljeni oli juuri kuollut syöpään. Enon vaimon mielestä mun tulisi keskittyä elämään ja iloisiin asioihin, olihan tuo oikeassa. Mielestäni oli kuitenkin todella törkeää tulla vaatimaan ties mitä lahjoja vauvalle.Olin silloin 13.
Pointtina tässä oli se, että mistä sinä tiedät jos vaikka ystäväsi on kokenut keskenmenon ja ei kestä katsoa odotuksen iloa (ja tuskaa)? Keskenmenon kokeneena voin sanoa, että sivusta seuraaminen tuntuu sitä, kuin joku viiltäisi veistä haavassa.
N21
:( Tuli paha mieli sun puolesta, varmasti tuo on ollut todella traumaattinen kokemus. Voimia sinulle
Jos ei ole ystävä jo ollut jo 10 vuoden ajan, niin ei kannata kummiksi pyytää. Eikä välttämättä siinäkään tapauksessa, että tuo aika raja ylittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ihmetellyt tätä asiaa. Minkä ihmeen takia odottavat äidit kuvittelee olevansa jokseenkin maailman keskipiste?
Enon vaimo suuttui kerran mulle, kun en jaksanut iloita tämän raskaudesta. Syy?
8-vuotias pikkuveljeni oli juuri kuollut syöpään. Enon vaimon mielestä mun tulisi keskittyä elämään ja iloisiin asioihin, olihan tuo oikeassa. Mielestäni oli kuitenkin todella törkeää tulla vaatimaan ties mitä lahjoja vauvalle.Olin silloin 13.
Pointtina tässä oli se, että mistä sinä tiedät jos vaikka ystäväsi on kokenut keskenmenon ja ei kestä katsoa odotuksen iloa (ja tuskaa)? Keskenmenon kokeneena voin sanoa, että sivusta seuraaminen tuntuu sitä, kuin joku viiltäisi veistä haavassa.
N21
Onko niin vaikeaa lukea kommentteja joita olen tänne laittanut? Ei edelleenkään ole kyse siitä että kuvittelisin olevani keskipiste.
Ja tämä ystävä on ollut paras ystäväni teini-iästä saakka, joten uskoisin tietäväni jos hän olisi keskenmenon joutunut läpikäymään. Olisi hyvä sinunkin tiedostaa, ettei asioiden taustalla välttämättä aina ole mitään dramaattista.
Ap
Voi jumalauta, mene nyt sinne Porvoon apukouluun harjoittelemaan luetunymmärtämistä.
Mukavaa loppuodotusaikaa sinulle ap!Älä välitä näistä negatiivisista kommenteista joita tällä palstalla riittää.Täällä jos joku avautuu niin palstalaisten mielestä vika löytyy aina aloittajasta!
Mieheenhän sun pitäis niissä raskausvaivoissasi tukeutua, eikä ystävääsi! Etenkin, kun ystävä ei ilmiselvästikään halua olla mikään tukipilari.
Millainen parisuhde sulla on, ap? Mietin vaan, että miksi sä et miehellesi valita vaan ystävällesi?
Anteeksi, en ollut ihan niin nopea kuin mitä olisit halunnut. :D Jestas.