Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Opet jaksaa aina korostaa itseään vaikka tavan duunareita ovat ja useat aika huonojakin vielä työssään. Ihan samanlaista se on muissakin töissä ja toiset vielä oman hengen/terveyden uhallakin. Joten olepa vaan tyytyväinen että sulla on töitä. Onhan sulla kouluavustajat apuna vai etkö edes huomaa heidän työpanostaan omassa uhrautuvuudessasi? Elä hättäile, kohta sulla on taas loma.
Eli olet sitä mieltä, että työyhteisön ongelmia ei saa nostaa esiin vaan ne pitää lakaista maton alle, kunnes tilanne riistäytyy käsistä niin pahasti, että tapahtuu jotain todella kamalaa? Tässä ei ole kyse mistään itsekorostuksesta vaan hätähuudosta. Kuinkahan moni meistä kestäisi kuukauttakaan ap:n hommissa? Ehkä sinä, joka ilmeisesti olet superihminen, mutta minä en ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla loppuu työt 15:00 ja kun kuljen työmatkalla kahden alakoulun ohi, ei paikalla ole enää ketään. Voihan se toki olla, että opettajat jatkavat päiväänsä kotona. Ihmetytti vain tuo yksi kommentti, että esimerkiksi siivoojalla olisi enemmän vapaa-aikaa. Kyllä kai opella on enemmän vapaa-aikaa, kun työpäivä on lyhyempi ja lomia enemmän?
Puolenkymmentä luokanopettajaa on mulla tuttavapiirissä, ja kukaan ei tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Jokaisessa perheessä opettajapuolisolla on käytännössä vähintään pari tuntia lyhyempi työpäivä kuin muussa julkisessa virassa olevalla puolisolla. Tätä keskustelua lukiessa voi siis päätellä, että joko koulujen välillä on valtavia eroja opetussuunnitelmien toteuttamissa ja tehtävien organisoinnissa, tai sitten kyse on erilaisista tavoista suunnitella omaa työtä.
Mielestäni on turhaa väitellä siitä kenen työ on kaikista raskainta. Hoitajan, opettajan ja sosiaalityöntekijän työt on kaikki raskaita, mutta eri tavalla. Ei niitä edes voi, eikä tarvitse verrata keskenään. Miksi joka kerta näihin keskusteluihin täytyy tulla kilpailemaan siitä, kenen työ on kaikista raskainta? Se ei auta ketään, eikä se että joku toinen työ saattaa olla raskaampaa, tarkoita sitä, etteikö vaikka opettaja saisi kokea omaa työtään raskaana.
Ap:n kuvailu kuulostaa erittäin tutulta. Ulkopuolelta on hyvä sanoa miten pitäisi toimia missäkin tilanteessa, tietämättä siitä millaisia oppilaita kyseisen opettajan luokassa on. Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida, ja uskokaa tai älkää, joissain tilanteissa opettaja joskus todellakin on voimaton. Esimerkiksi tälläisissä kiusaamistilanteissa valitettavan usein.
Joku ope taas alleviivaa itseään. Luulee olevansa sankari. Vai mikä tämän aloituksen tarkoitus on? Olis kiva kuulla esim hoitajan perjantaiyön työvuoron tapahtumat. Siellä voi tulla jopa nyrkistä ja voi pelastaa ihmishenkiä. Wilmaviestit aika pientä.
Lapset on lapsia. Kuka sanoi että niiden kanssa työskentely on leppoista touhua. Ja kahviakaan ei kerkiä juomaan kun joutuu tekemään töitä. Voih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lapsia. Kuka sanoi että niiden kanssa työskentely on leppoista touhua. Ja kahviakaan ei kerkiä juomaan kun joutuu tekemään töitä. Voih.
Mutta itse huolehdit kuitenkin omasta kahviTUNNISTASI! Tekisit töitä senkin ajan.
Opettajan työ on kuitenkin rehellisesti sanottuna sieltä helpoimmasta päästä ja työpäiviäkin vaan alle 200 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Toivottavasti päiväsi töissä tulevat tuosta paranemaan.
Itselleni tästä heräsi päällimäisenä ajatus siitä, mistä joku toinenkin tässä ketjussa jo mainitsi, eli omista rajoista ja omasta jaksamisesta huolehtimisen tärkeyden. Ymmärrän, että hektisenä päivänä voi jäädä kahvi juomatta, mutta en oikeasti voi hyväksyä sitä, että *missään* työssä ihminen ei ehdi käydä tarvittaessa vessassa. En missään nimessä syyllistä sinua tilanteestasi, mutta todella toivoisin, että kaikki jotka ovat vastaavassa tilanteessa muistaisivat pitää omista perustarpeistaan huolen.
Jos kuvaamasi kaltaiset päivät jatkuvat viikosta ja vuodesta toiseen, on päivän selvää, että burnouthan tuossa on edessä. Koska oma terveys ja jaksaminen on kaiken toiminnan lähtökohta, mielestäni tällaisessa tilanteessa on vain kaksi vaihtoehtoa: lähde pois työstä tai tee työhön tavalla tai toisella muutos. Ymmärrän, ettet voi kontrolloida kaikkea, mitä pävän aikana koulussa tapahtuu, mutta aina on 10 sekuntia aikaa pistää silmät kiinni ja hengittää, ja kuunnella itseään. Myös 5 minuutin WC:ssä käynti on järjestyttävä - tapahtui välitunneilla mitä tahansa, jossakin vaiheessa on oma hyvinvoinnin takia yksinkertaisesti todettava: "nyt en ehdi (vaan käyn WC:ssä / rauhoittumassa / kahvilla)".
Jos olet itse rauhallinen ja voit hyvin, selviydyt varmasti töistäsikin paremmin. Tämä heijastuu myös oppilaisiin - eli jos joku valittaa, että "opet vain istuvat kahvilla", voit vedota, että kai lapset tarvitsevat ja ansaitsevat virkeän ja jaksavan opettajan eivätkä loppuun palanutta väsynyttä ja vihaista opettajaa? Kerta kaikkiaan, vaatikaa itsellenne hetki aikaa hoitaa edes perustarpeet! Älkääkä päästäkö kaaosta "sisällenne", jossa se jatkaa stressinä myös työpäivän jälkeen. Voisiko henkistä kuormitusta myös hoitaa jotenkin - lenkkeily luonnossa, muiden opettajien tai ystävien kanssa keskustelu jne? Mielestäni tässä on ihan räikeä työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen ongelma, johon on tavalla tai toisella puututtava mahdollisimman pian. Tiedän, että ongelmaa vähätellään, vaikka se on hyvin tiedossa, mutta jos kukaan muu ei ole kiinnostunut opettajien hyvinvoinnista, niin siinä tapauksessa opettajien on itse pidettävä puolensa, edes minimiasioissa kuten vessassa käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen se yks kilahtava opettaja, missä oli selvästi kyse burnoutista, ketään ei saisi vetää niin kireälle. Työ on vain työtä.
Toisaalta jos opettajien työ muuttuu kaoottisemmaksi nykymaailmassa (kuten moni työ väistämättä), tulisi vaatimuksista informoida tarpeeksi nuoria ja opiskelijoita, jotta sinne ei hakeutuisi ne maripaitaiset lapsista pitävät kiltit tytöt, joilla kuvitelmana, että joka aamu saa omenan pöydälleen ja yhdessä tavataan ääneen lauseita. Nykyajan työelämä on muutenkin paljon vaativampaa kuin muutama vuosikymmen sitten, se on fakta ja takaisin ei voida mennä. Omat rajat voi silti laittaa, sillä auttaa itseään ja lopulta oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ on kuitenkin rehellisesti sanottuna sieltä helpoimmasta päästä ja työpäiviäkin vaan alle 200 vuodessa.
No, oletko kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että sain näin vanhempana vahvistuksen sille että koulussa ei todellakaan ehditä opettamaan eikä ole opiskelurauhaa. Olin sitä jo epäillyt omien lasteni kertoman perusteella mutta tässä sitä on sitten mustaa valkoisella.
Vanhemmuus on hukassa hyvin monella! Harva se paiva (Suomessa ollessa) tormaan aiteihin (!) jotka yrittavat 'komentaa' lastaan pienella piipittavalla aanella: 'kulta ala mene siihen kaytavalle seisomaan, se on vaarallista...', tai muuta vastaavaa.. lapsi ei tietenkaan kiinnita mitaan huomiota piipittavaan aitiinsa. Kylla aanensavylla on suuri merkitys viestin perille menoon. Ja jos ei viesti mene perille, lapsi nostetaan penkille istumaan riippumatta alkaako itkemaan, kiljumaan, riehumaan. Nama on niita arkipaivan juttuja joilla osoitetaan rajat ja myoskin se etta lapsi ei ole perheessa pomo. Kaytin nyt tuommoista bussi tilannetta esimerkkina, mutta naita samoja nakee kaikkialla, kaupassa, puistossa.... annetaan lapsen tehda paatokset!! HALOO???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se Lahden kilahtava ope oli käsittääkseni vasta tullut kouluun. Ilmiselvä kohde oppilaille, jotka kiusasivat uutta opettajaa. Lopulta kaikki hajosi...
Mitä tulee tähän kuvaukseen yhdestä päivästä: se on vain yksi päivä, mutta erittäin paljon kertoo koulun arjesta. Vanhemmilla, jotka eivät koskaan ole joutuneet vastaavaan tilanteeseen, ei ole käsitystä oikeastaan, mitä koulussa tapahtuu. Lapsiryhmästä vastuu on totista työtä!
Se, mihin kiinnittäisin huomiota, on lasten levottomuus. Mistä se johtuu? Yhä enemmän ja enemmän käytös on levotonta. Kukaan ei jaksa keskittyä oikein mihinkään. Kukaan ei kuuntele, vaan kaikki sanotaan huutamalla.
Lapset ovat väsyneitä. Miksi? Kesällä ei aurinko paistanut, d-vitamiinit matalalla. Työttömyyden aiheuttama ongelma perheissä. Vähävaraisuutta. Tai vastaavasti erittäin kiireiset vanhemmat, jotka harrastavat, menevät, jne. Kukaan ei oikeastaan jaksa hoitaa ja huoltaa lapsia. Kukaan ei jaksa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Tsemppiä! Minä myös ope ja osa kertomasta ei tuttua mutta meillä painopiste ennakoinnissa. Tunnetaidot, kaveritaidot, yhteiset projektit ja juhlat yli luokkarajojen ja luokittain sekä ilmaisun monipuolinen painotus kaikissa muodoissaan kaikilla luokilla vievät aikaa ja resursseja, mutta myös antavat valtavasti. Uskon näiden mainittujen myös osaltaan vähentävän selvittelyä ja negatiivisia tilanteita kaiken kaikkiaan. Ehkä se tärkein lienee oppilaiden tunne osallisuudesta. Kaikki ovat osa juhlia ja projekteja aina suunnittelusta alkaen jne.
Varmasti vaikea noin vaan muuttaa tilannetta ja vielä vaikeampi ellei koko työyhteisö ole siinä mukana. Ehkä ainakin omassa luokassa voit vaikuttaa ja opettamisessa aineissa. Saisiko jossain aineessa tai luokassa edes osan eri luokan oppilaista mukaan johonkin yhteiseen oman muokkasi kanssa, esim. näytelmä, teemajuhla, yhteinen musaesitys, video, tanssi, muu taideteos? Tehkää paljon kaikkea käytännössä, pienoismalli maisemasta, suunnittelkaa joulumyyjäistuotteita ja valmistajaa jne. Jos ilmapiiri on noin huono, kannattaa kirjat pistää syrjään ja tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin, kunhan saatte aikaan toimintaa. Etsikäänkasvikasveja jne. Menkää hiki päässä porukalla museoon jalkaisin tms. sijainnista riippuen.
Voimia!Ihan samaa mieltä edeltävän kanssa että melkoista opettajajargonia! Ja ymmärrän että tänne ei tarvitse kirjakieltä kirjoittaa mutta mua ärsyttää suunnattomasti tapa jättää verbit pois, enkä olisi uskonut että opettajatkin kirjoittaa tähän teinityyliin. Toki toi jargon tulee jostakin mutta jos kuuntelisin tota vanhempainillassa niin höyry nousis päästä :)
Omalla lapsellani on juuri tuollainen opettaja joka ei osaa typistää asiaa oleelliseen vaan tuntimerkintöjenkin selvitysosio on tungettu täyteen kaikenlaista liibalaabaa. Ärsyttää ihan vitusti. Turhaa jaaritusta.
Mikä helvetin lausehirviö tuo on: "tarttua käytännön linkkien kautta tai ihan vaikka aasin siltojen kautta oppiaineisiin" ??
"Menkää hiki päässä museoon" Miksi sinne pitäisi mennä hiki päässä? Asian voi ilmaista näinkin: KÄYKÄÄ MUSEOSSA.
Ei ihme että päivä takkuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli opettaja, jäi eläkkeelle 10v sitten ja sanoi että viimeisinä työvuosinaan huomasi selvän muutoksen, häiriökäyttäytymistä oli enemmän ja opettajien kunnioittaminen oli vähentynyt. Äiti myös joutui usealtakin pikkulikalta pyytämään naamapesun ennen tunteja, koska hänen mielestään sotamaalaukset eivät kuuluneet lapsille ( eka ja tokaluokkalaisia). Lapset haistattelivat, riehuivat, tappelivat. Äidin monille kollegoille tuli burnout.
Äiti puuskahti kerran, vielä työelämässä ollessaan "ikävöivänsä tarkkiksia". Ymmärrän kyllä! Monille sanalla "tarkkailuluokka" on paha kaiku, mutta mielestäni se oli toimiva systeemi kun kaikki häiriköt laitettiin sinne yhteen paikkaan ja me normaalit, käyttäytyvät oppilaat saimme keskittyä koulunkäyntiin.
Erityisluokissa luokkakoot olivat pienet ja silloin oppimisen edellytykset olivat paremmat sekä häiriöttömässä normaalissa isossa luokassa että sitten erityisluokan oppilailla omassa pienryhmässään eikä myöskään tarvinnut olla ottamassa roolia luokan pellenä, koviksena tai luuserina isossa sekaluokassa.
Kyllähän "tarkkiksia" on edelleen. Niitä kutsutaan pienluokiksi. Esimerkiksi meidän koulussa on kaksi pienluokkaa. Toinen enemmän oppimisjuttuihin painottuva ja toinen käyttäytymisen ongelmiin. Toki näiden välinen ero on pieni ja usein ne on sotkussa, mutta periaatteessa voisi kärjistää nuo vanhoiksi apukouluiksi ja tarkkiksiksi. Moni kuvittelee, että helvetillisin työ maailmassa on ns. tarkkiksen ope yläkoulussa. Voin kertoa, ettei ole. Se on yllättävän helppoa. Kun vaatimustasoa lasketaan, on pieni ryhmä, opettajalla aikaa jokaiselle ja suhde lämmin, niin nämä pahimmatkin häiriköt on käsiteltäviä. Sitä ei voi kieltää, ettei jatkuvasti tulisi mutkia matkaan ja joskus otettaisi pahastikin yhteen, mutta kokonaisuudessaan minusta tuollainen käytösongelmiin painottuva yläkoulun pienluokka on helpompi hallita kuin yleisopetuksen luokka. Siellä saa ottaa sitä aikaa perusjuttuihin, ei ole pakko koko ajan pusertaa eteenpäin. Yleisopetuksessa pitää huomioida monien tarpeita, näillä pienluokilla saa keskittyä rauhassa oppilaiden ydinongelmiin. Lisäksi säännöstö laaditaan kohtuulliseksi. Kaikesta ei kannata sotaa nostaa.
...eli ongelma on liian isot oppilasmäärät luokissa. Kun väki vähenee, opettajalla riittää aikaa huomioida ja opettaa jokaista. Tämäkin huononnus on tehty säästöjen nimissä.
Ei tarvita yksityiskouluja, vaan pienemmät luokat kouluihin. Ja ne tarkkikset/erityisluokat.
Ja kaikki voittaa!
Vierailija kirjoitti:
Se Lahden kilahtava ope oli käsittääkseni vasta tullut kouluun. Ilmiselvä kohde oppilaille, jotka kiusasivat uutta opettajaa. Lopulta kaikki hajosi...
Mitä tulee tähän kuvaukseen yhdestä päivästä: se on vain yksi päivä, mutta erittäin paljon kertoo koulun arjesta. Vanhemmilla, jotka eivät koskaan ole joutuneet vastaavaan tilanteeseen, ei ole käsitystä oikeastaan, mitä koulussa tapahtuu. Lapsiryhmästä vastuu on totista työtä!
Se, mihin kiinnittäisin huomiota, on lasten levottomuus. Mistä se johtuu? Yhä enemmän ja enemmän käytös on levotonta. Kukaan ei jaksa keskittyä oikein mihinkään. Kukaan ei kuuntele, vaan kaikki sanotaan huutamalla.
Lapset ovat väsyneitä. Miksi? Kesällä ei aurinko paistanut, d-vitamiinit matalalla. Työttömyyden aiheuttama ongelma perheissä. Vähävaraisuutta. Tai vastaavasti erittäin kiireiset vanhemmat, jotka harrastavat, menevät, jne. Kukaan ei oikeastaan jaksa hoitaa ja huoltaa lapsia. Kukaan ei jaksa lapsia.
Kun ei niitä lapsia osata enää kasvattaa, edes kaikki ammattilaiset. Ajatellaan että lapset nyt vain huutaa, ei voi mitään, ei viitsitä asiasta huomauttaa ja opettaa lasta rajoittamaan äänenkäyttöään. Lapset ovat levottomia koska eivät osaa rauhoittua, osa vanhemmista on sitä mieltä, että on lapsen kaltoinkohtelua, jos tämän pitää maata tunti hiljaa sängyssä satua tai musiikkia kuuntelemassa. Lisäksi lapset on aiva ylivirittyneitä kun ovat jatkuvasti leikkimässä elektronisilla vimpaimilla, puhelimet, tabletit, tietokoneet.
Lapset ei enää opi sietämään tylsyyttä, aina joku aikuinen ryntää viihdyttämään jos lapsi on tekemättä mitään, elämä on jatkuvaa suorittamista ja elämysten perässä juoksemista. Kamalinta, mitä lapsi voi sanoa päiväkotipäivän jälkeen on "mulla oli tylsää". Vaikka eihän elämä voi olla koko ajan hauskaa ja jännää, joskus tulee tilanteita, kun pitää esim. Vain istua ja odottaa, ilman että aikuinen laulattaa ja loruttaa tai lukee kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Ei pidä lähteä dissaamaan vastakkain asettelulla toisen työtä lasten/nuorten parissa, vaikka kyseisen opettajan työpäivä kuulostaisi sinun työpäivääsi verrattuna helpommalta.
mgfuky6tg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa päivässä oli niin rankkaa tai ihmeellistä? Ihan normaalia lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vielä niiden kaikkein helpompien.
T. lastensuojelun sossu, jolla on vastuullaan noin 70 lasta, joissa asiat ovat "hieman solmussa".
Ei pidä lähteä dissaamaan vastakkain asettelulla toisen työtä lasten/nuorten parissa, vaikka kyseisen opettajan työpäivä kuulostaisi sinun työpäivääsi verrattuna helpommalta.
Vastakkainasettelu ei tosiaan auta. Itsekin olen sossun lailla vaan todella kyllästynyt opettajien valitukseen.... palkka on pieni, kiireistä on (vaikka ruhtinaaliset loma-ajat palautua ja palkka työtunteihin nähden ok), jollakin ei ole töitä, kellä niitä on ei jaksa. En sano, ettei tilanne olisi huonontunut. Tulee vaan mieleen sairaanhoitajat, joiden palkkaa nostettin, mutta sama rutina jatkuu edelleen. Menkää työhön josta saatte itsellenne henkisesti tyydytystä, ei muita kiinnosta mitä teette, opettajien ajat arvostettuina kansankynttilönä ovat ohi. Niinkuin monet virkamiehet nykyisin, palkan eteen on oikeasti tehtävä hommiakin, toisin kuin entisajan suojatyöpaikoissa.
Minulla loppuu työt 15:00 ja kun kuljen työmatkalla kahden alakoulun ohi, ei paikalla ole enää ketään. Voihan se toki olla, että opettajat jatkavat päiväänsä kotona. Ihmetytti vain tuo yksi kommentti, että esimerkiksi siivoojalla olisi enemmän vapaa-aikaa. Kyllä kai opella on enemmän vapaa-aikaa, kun työpäivä on lyhyempi ja lomia enemmän?