Peruskoulunsa päättävistä suomalaisnuorista peräti 11 prosenttia kuuluu ryhmään, jolla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa

Itsellä oli luokassa pahimmillaan kielitaidottomia kansallisuuksia kuudesta eri maasta. Siinä sitten tavissuomalaisten lasten kanssa selität kuvakortein sanoja. Arvatkaa mikä ryhmä kärsi siitä, ettei kertotaulua opittu opsin mukaan? Sillä yhdellä oikeasti tarkkailuluokalle (mitä ei ole enää) oppilaalle oli kyllä annettu avustaja. Joka totesi, ettei avusta yhtään missään muussa.

On monta kertaa tehnyt mieli jättää irtisanomisanomus.

Olen jo vuosia sitten esittänyt tällä palstalla ratkaisun; perustetaan kesäkoulu sisäoppilaitostyyliin, joissa on erittäin kova kuri ja pakotetaan tänne kaikki ne oppilaat, joiden suoritustaso ei ole riitävä. Voivat siellä opiskella silloin, kun muut viettävät vapaata. Yksi kesä kovaa kuria ja opetusta tekee hyvää niille.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 1980-luvun Commodore 64-sukupolvea. Koneella pelattiin jo silloin kuin kaistapäät, eikä lukemisen kanssa ollut mitään ongelmia. Jokin muu siis on muuttunut, ehkä jonkinlainen yleinen asennepiirin muutos. Esimerkiksi yläasteluokallani oikeastaan kaikki lukivat edes jotain, siis ihan kirjoja, ja muistettava on, että paksussa sarjakuvakirjassakin voi olla yllättävän paljon luettavaa tekstiä. Voi olla, että mitään yhtä yksittäistä tekijää ei ole. Maahanmuutto voi olla yksi tekijä, mutta onko sitten jo muitakin. Kuten monessa kommentissa todettu, kyse ei ole kaunokirjallisuuden lukemisesta, vaan asioiden ymmärtämisestä. Vähemmistö joka tapauksessa lukee esim. Faulkneria tai Joycea, se on pikkuseikka. Mutta mitä tulee yhteiskunnasta, jos suuri osa kansasta ei osaa lukea hallinnollisia tekstejä, uutisia, tai seurata monimutkaisia päättelyketjuja? Keskuudessamme elää tuhansia ihmisiä, joille seuraava lause on liian monimutkainen: "Mielestäni kunnan teknisen toimen on viipymättä hankittava liikennevalot Koivutien ja Mäntytien risteykseen, jotta liikenneturvallisuus paranisi." Jumala meitä kaikkia armahtakoon...

Meidän nuoruudessa väheksyttiin, kun lapsena ahmi Aku Ankkoja ja jotakin pieruhuumoria. Myös sen oikeamman kirjallisuuden parissa. Tulipahan luettua.

Samoin lapsille pitää kertoa jo varhain, ettei maailmassa oikein pärjää ilman englannin kielen lingua franca osaamista. Varautuu siihen. On pakko osata lukea ja ymmärtää. Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja koulun tukea. Muuten vedetään Suomi -100 jenkkapolskaa letkassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vuosia sitten esittänyt tällä palstalla ratkaisun; perustetaan kesäkoulu sisäoppilaitostyyliin, joissa on erittäin kova kuri ja pakotetaan tänne kaikki ne oppilaat, joiden suoritustaso ei ole riitävä. Voivat siellä opiskella silloin, kun muut viettävät vapaata. Yksi kesä kovaa kuria ja opetusta tekee hyvää niille.

Noita oli aikoinaan. Ihan Suomessa. Sittemmin oppilaat alkoivat uhkailemaan opettajien pahoinpitelyllä, nykyisin some. Rehtoritkin kannustivat siihen, että älä anna ehtoja, päästään me helpommalla. Vanhemmat kimpussa muuten. Tai jos annettiin, niin armovitonen syksyllä, että pääsee eroon ongelmasta.

Mitähän se on nykyaikana, jos sanoisi, että jäät muuten luokalle, koska et osaa. Kehitys ei riitä. Kasva vuosi lisää.

Korkeakoulumaailmaan ei ole aikoihin ollut mitään asiaa, jos ei ole todella hyvää englannin kielen osaamista. Niin moni tenttimateriaali on sillä kielellä. Ei löydy käännöstä.

On sitä joutunut joskus hätätilanteessa ruotsiksikin kahlaamaan muutaman sataa sivua ihan suomisuomalaisena, kun ne englanninkieliset kirjat olivat loppuun lainattu isommalla luentosalilla.

Opettajille vinkiksi. Meidän äidinkielen opettajan monista parhaista vinkeistä oli pistää lukemaan yksi ruotsinkielinen vapaavalintainen kaunokirjallisuuden tai vastaava teos. Kirjastoon tutkimaan (samalla aineiston haun oppimista). Sitten kirjoittaa siitä tiivistelmäksi essee. Jos asuu paikkakunnalla, missä sitä taitoa voi tarvita tai myöhemmin työelämässä, niin erittäin bueno.

Asian sivusta. Vähän mietityttää, miten nämä tulevat suullisen kokeen yo-vaatimukset videoiden tulevat menemään. Nimittäin osa on todella taitavia ammattilaisia. Sitten näitä, jotka osasivat vain paperilla. Puhetuotos auttavaa pahimmillaan.

Ryhmätyön filosofia nykymaailmassa. "Vauva pitää viedä neuvolaan, on kipeä." "Mulla on töitä." Tee sinä tuo puolikas ja minä tämän. Sometetaan ja yhdistetään palikat. Kumpikin esittää oman puoliskonsa.

Ikinä ei tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vuosia sitten esittänyt tällä palstalla ratkaisun; perustetaan kesäkoulu sisäoppilaitostyyliin, joissa on erittäin kova kuri ja pakotetaan tänne kaikki ne oppilaat, joiden suoritustaso ei ole riitävä. Voivat siellä opiskella silloin, kun muut viettävät vapaata. Yksi kesä kovaa kuria ja opetusta tekee hyvää niille.

Noita oli aikoinaan. Ihan Suomessa. Sittemmin oppilaat alkoivat uhkailemaan opettajien pahoinpitelyllä, nykyisin some. Rehtoritkin kannustivat siihen, että älä anna ehtoja, päästään me helpommalla. Vanhemmat kimpussa muuten. Tai jos annettiin, niin armovitonen syksyllä, että pääsee eroon ongelmasta.

Mitähän se on nykyaikana, jos sanoisi, että jäät muuten luokalle, koska et osaa. Kehitys ei riitä. Kasva vuosi lisää.

Juuri tämän takia opettajilla pitäisi olla poliisin voimankäyttöoikeudet ja -välineet luokassa. Kyllä tyhminkin yksilö viimeistään sähkölamautinta tottelee, jos ei puhe mene perille.

Lapseni luokalla oli vaikeasta ADHD:stä ja lievästä Aspergerista kärsivä poika, jonka oppimisesta ei tullut mitään. Poika myös häiritsi koko muun luokan oppimista. Opettaja oli tilanteen edessä voimaton, kun kiellot ei auttanut kuin pieneksi hetkeksi eikä jälki-istunto tietenkään paranna sairaudesta johtuvaa häiriökäyttäytymistä.

Pojan vanhemmat ja opettaja oli kovasti sitä mieltä, että erityisopetus olisi ollut paras vaihtoehto niin pojan itsensä kuin muidenkin oppilaiden kannalta. Lääkärinlausunnosta huolimatta poika ei kuitenkaan päässyt erityisopetukseen muuten kuin kahden aineen osalta eikä saanut edes henkilökohtaista avustajaa. Luokalla oli useampi erityistarpeinen oppilas ja yksi yhteinen luokka-avustaja, jonka työtaakka oli kohtuuton.

Onneksi lapseni pääsi kuvisluokalle, jonne on valikoitunut tavallista rauhallisempia ja pitkäjänteiseen työskentelyyn paremmin kykeneviä oppilaita. ADHD-poikaa ja hänen luokkaansa käy sääliksi. Vanhemmat on viemässä asiaa oikeuteen ja pidetään sormet ristissä, että siellä ymmärrettäisiin asian vakavuus. Ei ole oikein, että säästöjen nimissä pilataan monen lapsen mahdollisuudet kunnolliseen oppimisympäristöön.

Luepa päivän HS-juttu, sieltä löytyy tietoa.

Monilla opettajilla on asenne, että 'kaikki eivät opi'. Eivät siis edes yritä pitää heikoimpia muiden mukana ja antavat pudota kelkasta. Se on helppoa opettajalle, antaa vain se perustason opetus kaikille ja jättää sitten oppilaat oman onnensa nojaan selviytymään. Sama prosentti lapsista on lastensuojelun piirissä, jolloin tuki kotoa oppimiselle voi olla myös hyvin heikko. Tämä kaikki yhdistettynä tarkkaavaisuuden ja oppimisen ongelmiin aiheuttaa tuon. Eli oppimisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat+huono opetus+riittämätön koulun ja kodin tuki= heikot akateemiset taidot } syrjäytyminen } köyhyys + mielenterveysongelmat. Näin se menee. Opettajan asenne on kaiken keskiössä tässä ja vanhemmat myös.

Vierailija kirjoitti:

Monilla opettajilla on asenne, että 'kaikki eivät opi'. Eivät siis edes yritä pitää heikoimpia muiden mukana ja antavat pudota kelkasta. Se on helppoa opettajalle, antaa vain se perustason opetus kaikille ja jättää sitten oppilaat oman onnensa nojaan selviytymään. Sama prosentti lapsista on lastensuojelun piirissä, jolloin tuki kotoa oppimiselle voi olla myös hyvin heikko. Tämä kaikki yhdistettynä tarkkaavaisuuden ja oppimisen ongelmiin aiheuttaa tuon. Eli oppimisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat+huono opetus+riittämätön koulun ja kodin tuki= heikot akateemiset taidot } syrjäytyminen } köyhyys + mielenterveysongelmat. Näin se menee. Opettajan asenne on kaiken keskiössä tässä ja vanhemmat myös.

Käypä tutustumassa koulun arkeen. Ei siellä ehdi ketään kädestä pidellä, vaikka haluaisi. Aika ja resurssit eivät riitä. Tekemistä riittää yli virkatuntien.

HS  6. 12. : Pääkaupunkiseutu pärjäsi lasten lukutaidossa hieman muuta maata huonommin. Leinon (tutkija) mukaan tulos selittyy pääkaupunkiseudun alueellisilla eroilla, jotka ovat kasvussa.

Vierailija kirjoitti:

Poikalapset ovat keskimäärin ihan hunningolla. Epäkohteliaita riehujia, joilta ei odoteta mitään. Käydään usein kirjastossa lapsen kanssa ja jostain syystä 3/4 siellä hengaavista (pikku)lapsista on tyttöjä.. eli poikia ei jostain syystä haluta tuoda kirjastoon? Turha syyttää koulujärjestelmää, kun vika on kasvatuksessa. Poikien annetaan sekoilla ja elämöidä koska "pojat on poikia". .. jostain syystä myös instrumentteja soittavia poikia on tosi vähän. Jos selaat musaopiston konserttiesiintyjiä, niin ylivoimaisesti suurin osa tyttöjä.

Harmittaa poikien puolesta, joihin ei panosteta ja joiden annetaan repsahtaa jo taaperoiässä. Vaikea tyttöjen löytää aikuisiässä enää kunnon puolisoita itselleen.

Poikia ei luontaisesti kiinnosta istua jossain kirjastossa kirja kädessä. Pojat haluaa toimintaa. Tehdä fyysisesti jotain asiaa.

Tulevat vauva-palstalla ulisijat, että miksi ei löydy megabeibeä, oi miksi.

En lukenut vastauksia kuin ketjun alusta, mutta on se kumma, miten kaikki, ihan kaikki, voi olla vanhempien lammasmaisuuden ja pelaamisen syytä :D Oikeasti, minua 70-luvulla syntynyttä, ei opetettu kotona lukemaan tai juuri muitakaan ns. koulutaitoja. Eikä opetettu kavereitanikaan. Vanhemmat hoitivat vanhempien homman ja koulu koulun homman. Silloin aika harva osasi lukea kouluun mennessään ja siellä sitten opittiin. Osa harrasti lukemista vapaa-ajalla (kuten minä), osa ei todellakaan, ja kaikki oppivat lukemaan sillä tasolla, että riittävän hyvin ymmärtää. Jos siellä koulussa ei enää riitä aika opettaa tällaisia perustaitoja, siitä opsista varmaan pitäisi ennemmin lähteä karsimaan pois jotain humpanpumppaa kuin syytellä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Monilla opettajilla on asenne, että 'kaikki eivät opi'. Eivät siis edes yritä pitää heikoimpia muiden mukana ja antavat pudota kelkasta. Se on helppoa opettajalle, antaa vain se perustason opetus kaikille ja jättää sitten oppilaat oman onnensa nojaan selviytymään. Sama prosentti lapsista on lastensuojelun piirissä, jolloin tuki kotoa oppimiselle voi olla myös hyvin heikko. Tämä kaikki yhdistettynä tarkkaavaisuuden ja oppimisen ongelmiin aiheuttaa tuon. Eli oppimisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat+huono opetus+riittämätön koulun ja kodin tuki= heikot akateemiset taidot } syrjäytyminen } köyhyys + mielenterveysongelmat. Näin se menee. Opettajan asenne on kaiken keskiössä tässä ja vanhemmat myös.

Ei niiden parin heikomman mukaan voi mennä, tai koko luokka ei opi mitään. Pitäisi olla tasoryhmiä, mutta kun se maksaa...

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten meillä on puolue, jonka kannatus pyörii siinä 10% tietämissä. Sattumaa?

Totta. Aina keskustaa morkataan.