Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Ja eikö sinulle äitinä tule mieleen, että sinun lapsellasi saattaa tosiaankin olla isompia murheita elämässään, kuin kyseisen hevosen elämä ja hyvinvointi, kun se ei selkeästikään ole edes hänen omistamansa hevonen?
Kannattaisi miettiä sen lapsen hyvinvointia tossa enemmän, kuin kyseisen hevosen, hepasta huolehtii selkeästikin joku muu. Ja se on sille hevoselle tärkeintä. Ei jokin randomien säälintunne.
apNiin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?
Miten niin kääntää? Jos sinä et tajua, ettei kaikilla ole kapsiteettia kärsiä kaikkien muittekin asioista täällä maapallolla, niin voi voi. Mutta se ei ole ilkeyttä, vaan sitä, että itse kärsii jostakin vielä enemmän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä nyt vähän pettynyt siihen että tässä ketjussa estetään nyt asiallinen keskustelu aiheesta ja tähän tulee ihmisiä joita häiritsee että tämä on tietyn tyypin aloittama ja sitten tässä vaan jauhetaan sivutolkulla mitä se aloittaja on joskus kaksi vuotta sitten sanonut. Tuleeko mieleen että jotain toista voisi vaikka kiinnostaa ihan tästä aiheesta puhua?
Sori kivari, mut ei kiinnosta. Sulla on aina sama aloitus. Sua on koittanut liuta lääkäreitä ja mielenterveyden asiantuntijoita auttaa, mut on mielenkiintoista et olet niin sairas, että sua ei voi kukaan auttaa.
Korjaapa tyttäresi kärsimykset, niin voitte sen jälkeen aivan varmasti kärsiä siitä, mitä sille hevoselle on tapahtumassa. Hänelläkin vapautuu voimia ja kapsiteettia siihen. Mutta ilmeisesti sulla ei ole kapasiteettia tajuta lapsesi kärsimyksistä mitään, randomhevonen on paljon sopivamman kokoinen tajuttava.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, vaikutat omituiselta höpöttäjältä
No siis tätä asiaa on todella vaikea selittää loogisesti joillekin, jotka eivät tiedä, mistä on ollenkaan kysymys. Ilmeisesti monetkaan eivät ole joutuneet kasvamaan noin manipuloivassa ja ennen kaikkea epäjohdonmukaisessa ilmapiirissä. Tai sitten jos olettekin, niin teillä ei ole ollut sitä näkemystä, jossa olisi kerrottu, että tekin olette arvokkaita, eikä ainoastaan kasvattajanne, koska hän on "iso" tai hän on jo "aikuinen". Silloinhan se ei ole ristiriita, vaikkei teidän elämänne olisikaan yhtä arvokas, kuin kasvattajan, vaan annettuna otettava asia. Mutta mulla oli toinenkin vanhempi, erillään tästä kaikesta.
ap
Minä tiedän ja ymmärrän! Ota hatkat niin pian kuin mahdollista, ja hae sellaisten ihmisten seuraa jotka ovat samalla aaltopituudella kassasi, ja tunnustele ja kuuntele ensin, että tiedät mikä sinulle on oikein. Silloin vuorovaikutus toimii ja pystyy asioista keskustelemaat muutenkin kuin torppaamalla heti toisen ajatukset vääriksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä nyt vähän pettynyt siihen että tässä ketjussa estetään nyt asiallinen keskustelu aiheesta ja tähän tulee ihmisiä joita häiritsee että tämä on tietyn tyypin aloittama ja sitten tässä vaan jauhetaan sivutolkulla mitä se aloittaja on joskus kaksi vuotta sitten sanonut. Tuleeko mieleen että jotain toista voisi vaikka kiinnostaa ihan tästä aiheesta puhua?
Sori kivari, mut ei kiinnosta. Sulla on aina sama aloitus. Sua on koittanut liuta lääkäreitä ja mielenterveyden asiantuntijoita auttaa, mut on mielenkiintoista et olet niin sairas, että sua ei voi kukaan auttaa.
Se en ollut minä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Ja eikö sinulle äitinä tule mieleen, että sinun lapsellasi saattaa tosiaankin olla isompia murheita elämässään, kuin kyseisen hevosen elämä ja hyvinvointi, kun se ei selkeästikään ole edes hänen omistamansa hevonen?
Kannattaisi miettiä sen lapsen hyvinvointia tossa enemmän, kuin kyseisen hevosen, hepasta huolehtii selkeästikin joku muu. Ja se on sille hevoselle tärkeintä. Ei jokin randomien säälintunne.
apNiin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?
Just tää mua ärsyttää itsensä muka hyviksi ja riittäviksi vanhemmiksi kokevissa henkilöissä. On jotkut kaavat ja tavat päässä, että "terve ihminen toimii näin, trololololooo" ja sillä vieläpä lyödään omaa lasta, eikä voida ottaa silmää käteen ja katsoa, että ohhoh, ehkä mun lapsi ei sitten olekaan se terve, mutta että ehkä mun kuuluis auttaa ja tukea, ehkä se ei ole lapsen OMA SYY? Ja mitataan jotain lapsen terveyttä sillä, kärsiikö hän hevosen puolesta. Minusta ihan tervettäkin olla osaamatta surra kaikkea tässä elämässä. Eläimiä sairastuu, sille ei voi mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
ap
Ymmärrätkö että muut, terveet ihmiset osaa olla huolissaan myös muista? Muut osaavat tuntea empatiaa toisia kohtaan ja nähdä tilanteissa toistenkin tunteet ja mielipahan, eikä ainoastaan omiaan?
Jos riitelee jonkun kanssa, terve ihminen osaa erotella tilanteen ja nähdä missä mennään vikaan ja huomaa keskustelujen jälkeen jos itsessä on ollut vikaa ja jos itse on tehnyt väärin.. " teikäläiset" taas eivät lainkaan, eivät koskaan huomaa tehneensä mitään väärin, ja jos huomaatte, osaatte kääntää sen jotenkin ihmeellisesti niin, että se on kuitenkin teiltä pois, teitä on kohdeltu väärin.
Se on vaan hirmu mielenkiintoista, näin terveen kannalta katsottuna.
Että mikä teillä onkaan aivoissa niin solmussa...
Moniin ihmisiin on ohjelmoitu tarve tosiaan ylentää itseään muita alentamalla. Joskus tämä näkyy suhtautumisena myös omaan lapseen. Onko niin että halutaan väkisin tehdä lapsesta kyvytön selviämään maailmassa että voidaan tuntea itse itsensä paremmaksi ja oikein nautitaan siitä kun lapsella on ongelmia itsensä ja temperamentin säätelyn kanssa ja ihmissuhteet ei onnistu? Eli luodaan itselle sellainen hauska narri josta riittää hupia loppuelämäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
apYmmärrätkö että muut, terveet ihmiset osaa olla huolissaan myös muista? Muut osaavat tuntea empatiaa toisia kohtaan ja nähdä tilanteissa toistenkin tunteet ja mielipahan, eikä ainoastaan omiaan?
Jos riitelee jonkun kanssa, terve ihminen osaa erotella tilanteen ja nähdä missä mennään vikaan ja huomaa keskustelujen jälkeen jos itsessä on ollut vikaa ja jos itse on tehnyt väärin.. " teikäläiset" taas eivät lainkaan, eivät koskaan huomaa tehneensä mitään väärin, ja jos huomaatte, osaatte kääntää sen jotenkin ihmeellisesti niin, että se on kuitenkin teiltä pois, teitä on kohdeltu väärin.
Se on vaan hirmu mielenkiintoista, näin terveen kannalta katsottuna.
Että mikä teillä onkaan aivoissa niin solmussa...
Sano mille, miksi tyttäresi tarvitsisi olla tuossa huolissaan siitä hevosesta. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, eteikö hän kykenisi olemaan huolissaan ikinä. Miksi siis kuuluu olla nyt huolissaan, kerro.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
apYmmärrätkö että muut, terveet ihmiset osaa olla huolissaan myös muista? Muut osaavat tuntea empatiaa toisia kohtaan ja nähdä tilanteissa toistenkin tunteet ja mielipahan, eikä ainoastaan omiaan?
Jos riitelee jonkun kanssa, terve ihminen osaa erotella tilanteen ja nähdä missä mennään vikaan ja huomaa keskustelujen jälkeen jos itsessä on ollut vikaa ja jos itse on tehnyt väärin.. " teikäläiset" taas eivät lainkaan, eivät koskaan huomaa tehneensä mitään väärin, ja jos huomaatte, osaatte kääntää sen jotenkin ihmeellisesti niin, että se on kuitenkin teiltä pois, teitä on kohdeltu väärin.
Se on vaan hirmu mielenkiintoista, näin terveen kannalta katsottuna.
Että mikä teillä onkaan aivoissa niin solmussa...
Ja luuletko sinä, että auttajat joissain kriisialueilla ovat huolissaan heistä, joita auttavat?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Ja eikö sinulle äitinä tule mieleen, että sinun lapsellasi saattaa tosiaankin olla isompia murheita elämässään, kuin kyseisen hevosen elämä ja hyvinvointi, kun se ei selkeästikään ole edes hänen omistamansa hevonen?
Kannattaisi miettiä sen lapsen hyvinvointia tossa enemmän, kuin kyseisen hevosen, hepasta huolehtii selkeästikin joku muu. Ja se on sille hevoselle tärkeintä. Ei jokin randomien säälintunne.
apNiin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?Just tää mua ärsyttää itsensä muka hyviksi ja riittäviksi vanhemmiksi kokevissa henkilöissä. On jotkut kaavat ja tavat päässä, että "terve ihminen toimii näin, trololololooo" ja sillä vieläpä lyödään omaa lasta, eikä voida ottaa silmää käteen ja katsoa, että ohhoh, ehkä mun lapsi ei sitten olekaan se terve, mutta että ehkä mun kuuluis auttaa ja tukea, ehkä se ei ole lapsen OMA SYY? Ja mitataan jotain lapsen terveyttä sillä, kärsiikö hän hevosen puolesta. Minusta ihan tervettäkin olla osaamatta surra kaikkea tässä elämässä. Eläimiä sairastuu, sille ei voi mitään.
ap
Niin, kun se on niin turhaa kun ette te pysty ikinä tuntemaan kuten normaali ihminen. Ei teille ole keksitty lääkettä. Jään todellakin välillä suu auki katsomaan tyttäreni tunnekylmyyttä ja reaktioita asioihin, joihin terve lapsi suhtautuu sovittelevasti ja asian laidan huomaten.
Eihän teidän kaltaisille voi eikä kannata selittää mitään, koska ei se auta mitään.
Ei mua muuten oikeastaan kiinnosta, koska tiedän että ei teillä ole vaan ymmärrystä lainkaan.
Kysyin minkä diagnoosin sä olet saanut, sähän olet saanut jonkun kun olet mielenterveyspalvelujen piirissä..
Vai kehtaatko kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ne auttajat kriisialueilla ovat huolissaan. Edes jälkikäteen. He ovat paikanpäällä, he tekevät kaikkensa, minkä voivat toisten eteen. Mikään huoli ei siihen kuulu, mutta silti heissä on humaaniutta ja arvoa sata kertaa enemmän, kuin tässä hevosen puolesta niin hirveästi surijassa. Omat läheiset ovat sitten erikseen. Ehkä sinun tyttärelläsi ei ole keitään niin läheisiä tunnetasolla? Sinusta olisin siitä huolissani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Ja eikö sinulle äitinä tule mieleen, että sinun lapsellasi saattaa tosiaankin olla isompia murheita elämässään, kuin kyseisen hevosen elämä ja hyvinvointi, kun se ei selkeästikään ole edes hänen omistamansa hevonen?
Kannattaisi miettiä sen lapsen hyvinvointia tossa enemmän, kuin kyseisen hevosen, hepasta huolehtii selkeästikin joku muu. Ja se on sille hevoselle tärkeintä. Ei jokin randomien säälintunne.
apNiin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?Just tää mua ärsyttää itsensä muka hyviksi ja riittäviksi vanhemmiksi kokevissa henkilöissä. On jotkut kaavat ja tavat päässä, että "terve ihminen toimii näin, trololololooo" ja sillä vieläpä lyödään omaa lasta, eikä voida ottaa silmää käteen ja katsoa, että ohhoh, ehkä mun lapsi ei sitten olekaan se terve, mutta että ehkä mun kuuluis auttaa ja tukea, ehkä se ei ole lapsen OMA SYY? Ja mitataan jotain lapsen terveyttä sillä, kärsiikö hän hevosen puolesta. Minusta ihan tervettäkin olla osaamatta surra kaikkea tässä elämässä. Eläimiä sairastuu, sille ei voi mitään.
apNiin, kun se on niin turhaa kun ette te pysty ikinä tuntemaan kuten normaali ihminen. Ei teille ole keksitty lääkettä. Jään todellakin välillä suu auki katsomaan tyttäreni tunnekylmyyttä ja reaktioita asioihin, joihin terve lapsi suhtautuu sovittelevasti ja asian laidan huomaten.
Eihän teidän kaltaisille voi eikä kannata selittää mitään, koska ei se auta mitään.
Ei mua muuten oikeastaan kiinnosta, koska tiedän että ei teillä ole vaan ymmärrystä lainkaan.Kysyin minkä diagnoosin sä olet saanut, sähän olet saanut jonkun kun olet mielenterveyspalvelujen piirissä..
Vai kehtaatko kertoa?
Ei, ei. Ei se ole tunnekylmyyttä, pikemminkin sitä, että ne tunteet on tarvinnut lukita jonnekin piiloon alimpaan kellariin satuttavien omien läheisten takia. Se on traagista lapsellesi, ja sinä vain heilut täällä huutamassa mulle. *löyhyttelee nyrpistellen kasvojaan*
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Ja eikö sinulle äitinä tule mieleen, että sinun lapsellasi saattaa tosiaankin olla isompia murheita elämässään, kuin kyseisen hevosen elämä ja hyvinvointi, kun se ei selkeästikään ole edes hänen omistamansa hevonen?
Kannattaisi miettiä sen lapsen hyvinvointia tossa enemmän, kuin kyseisen hevosen, hepasta huolehtii selkeästikin joku muu. Ja se on sille hevoselle tärkeintä. Ei jokin randomien säälintunne.
apNiin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?Just tää mua ärsyttää itsensä muka hyviksi ja riittäviksi vanhemmiksi kokevissa henkilöissä. On jotkut kaavat ja tavat päässä, että "terve ihminen toimii näin, trololololooo" ja sillä vieläpä lyödään omaa lasta, eikä voida ottaa silmää käteen ja katsoa, että ohhoh, ehkä mun lapsi ei sitten olekaan se terve, mutta että ehkä mun kuuluis auttaa ja tukea, ehkä se ei ole lapsen OMA SYY? Ja mitataan jotain lapsen terveyttä sillä, kärsiikö hän hevosen puolesta. Minusta ihan tervettäkin olla osaamatta surra kaikkea tässä elämässä. Eläimiä sairastuu, sille ei voi mitään.
apNiin, kun se on niin turhaa kun ette te pysty ikinä tuntemaan kuten normaali ihminen. Ei teille ole keksitty lääkettä. Jään todellakin välillä suu auki katsomaan tyttäreni tunnekylmyyttä ja reaktioita asioihin, joihin terve lapsi suhtautuu sovittelevasti ja asian laidan huomaten.
Eihän teidän kaltaisille voi eikä kannata selittää mitään, koska ei se auta mitään.
Ei mua muuten oikeastaan kiinnosta, koska tiedän että ei teillä ole vaan ymmärrystä lainkaan.Kysyin minkä diagnoosin sä olet saanut, sähän olet saanut jonkun kun olet mielenterveyspalvelujen piirissä..
Vai kehtaatko kertoa?
Diagnoosi oli masennuksen uusiutunut jakso.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
apYmmärrätkö että muut, terveet ihmiset osaa olla huolissaan myös muista? Muut osaavat tuntea empatiaa toisia kohtaan ja nähdä tilanteissa toistenkin tunteet ja mielipahan, eikä ainoastaan omiaan?
Jos riitelee jonkun kanssa, terve ihminen osaa erotella tilanteen ja nähdä missä mennään vikaan ja huomaa keskustelujen jälkeen jos itsessä on ollut vikaa ja jos itse on tehnyt väärin.. " teikäläiset" taas eivät lainkaan, eivät koskaan huomaa tehneensä mitään väärin, ja jos huomaatte, osaatte kääntää sen jotenkin ihmeellisesti niin, että se on kuitenkin teiltä pois, teitä on kohdeltu väärin.
Se on vaan hirmu mielenkiintoista, näin terveen kannalta katsottuna.
Että mikä teillä onkaan aivoissa niin solmussa...Sano mille, miksi tyttäresi tarvitsisi olla tuossa huolissaan siitä hevosesta. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, eteikö hän kykenisi olemaan huolissaan ikinä. Miksi siis kuuluu olla nyt huolissaan, kerro.
ap
Se oli vain esimerkki. Oli tilanne mikä vain, ei lapseni pysty näkemään asioita kenenkään muun kannalta, vaan kiepsauttaa uskomattomalla tavalla asiat omaksi tappiokseen.. Se on minusta aivan uskomatonta!- jopa jollain sairaalla tavalla mielenkiintoista. Miten jonkun aivot voivatkin toimia tuolla tavalla.
Kaikissa muissa on aina vika, ei sinussa. Kaikki asiat, vaikka ne aiheuttaisivatkin ( terveen näkökulmasta) toiselle paljon enemmän huolta, murhetta tai kipua, on teidän mielestä suurin ongelma juuri teille.. Se on käsittämätöntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
apHmm.. Joo, todella mielenkiintoista. Täytyy hankkia hänelle äkkiä joku diagnoosi. Tunnistan tuon minä minä- asenteen heti.
Jos hän esim riitaantuu jonkun kanssa ja lyö tai puree ( tekee tätä ihan silmittömästi vaikka muut lapset ei) hän ei koe että hän ei saisi tehdä niin, vaan väkivalta on toisen syytä.Siis sinä vaikutat ihmiseltä, joka et suo toiselle hänen oikeuksiaan. Mikä on syysi sille, että et osaa kokea empatiaa, kun hän ei saa ratsastaa? Hevosen tunteet tärkeämpiä? Hevonenko hoitaa sinut, kun olet vanha?
apNo just näin. Teidän on kauhean vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta edes siinä pienessä hetkessä olla huolissaan mistään muusta kuin itsestä.. Ja toisaalta just siitä et miksei kaikki muut ympärillä huomaa sitä sun tuskaa vaan kaikki on huolissaan ihan toissijaisesta asiasta, kuin siitä sun tuskasta ja kokemuksesta.
Niin siis kerro mulle, millälailla se hevonen ilahtuu siitä huolesta? Mitä se auttaa? Oletko sä vähän sairas miettiessäsi, että siitä huolesta on sille hevoselle penninkään hyötyä.
apNiin sinä et huomaa eroa siinä, että olisit huolissasi hevosesta ja miten sille käy ja olet huolissasi siitä, että nyt kun hevonen on sairas, sinä menetät siinä ainoastaan jotain?
No ei minusta hyvän ihmisen edellytys ole kärsiä siitä, että eläimiä sairastuu. Mulla on läheisempiäkin kärsittäviä asioita, tyttärelläsikin aivan varmasti on.
apYmmärrätkö että muut, terveet ihmiset osaa olla huolissaan myös muista? Muut osaavat tuntea empatiaa toisia kohtaan ja nähdä tilanteissa toistenkin tunteet ja mielipahan, eikä ainoastaan omiaan?
Jos riitelee jonkun kanssa, terve ihminen osaa erotella tilanteen ja nähdä missä mennään vikaan ja huomaa keskustelujen jälkeen jos itsessä on ollut vikaa ja jos itse on tehnyt väärin.. " teikäläiset" taas eivät lainkaan, eivät koskaan huomaa tehneensä mitään väärin, ja jos huomaatte, osaatte kääntää sen jotenkin ihmeellisesti niin, että se on kuitenkin teiltä pois, teitä on kohdeltu väärin.
Se on vaan hirmu mielenkiintoista, näin terveen kannalta katsottuna.
Että mikä teillä onkaan aivoissa niin solmussa...Sano mille, miksi tyttäresi tarvitsisi olla tuossa huolissaan siitä hevosesta. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, eteikö hän kykenisi olemaan huolissaan ikinä. Miksi siis kuuluu olla nyt huolissaan, kerro.
apSe oli vain esimerkki. Oli tilanne mikä vain, ei lapseni pysty näkemään asioita kenenkään muun kannalta, vaan kiepsauttaa uskomattomalla tavalla asiat omaksi tappiokseen.. Se on minusta aivan uskomatonta!- jopa jollain sairaalla tavalla mielenkiintoista. Miten jonkun aivot voivatkin toimia tuolla tavalla.
Kaikissa muissa on aina vika, ei sinussa. Kaikki asiat, vaikka ne aiheuttaisivatkin ( terveen näkökulmasta) toiselle paljon enemmän huolta, murhetta tai kipua, on teidän mielestä suurin ongelma juuri teille.. Se on käsittämätöntä!
Niin niin, mutta täytyyhän sinulla olla perustelut esimerkillesi. Anna tulla nyt vaan.
Ja miten empaattiselta luulet itse vaikuttavasi tyttäresi suuntaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
apMun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia.
No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.
apKaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan.
Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi.
Ei vajeitaan pysty kylläkään konmarittamaan. Niistähän ne omat ongelmat johtuvat ja niihin syypää en ole minä, vaan äitini. Mä vain kärsin niistä. Se on väärin.
apVajeensa pystyy hyväksymään. Ihan sama, kuka niihin on syypää. Ne sinun vajeesi aiheuttavat sen, että tulla on uskomuksia, asenteita ja tapoja, jotka ovat seurausta äitisi toimintatavoista. Ja juuri siitä on kyse eli kun opettelet luopumaan noista uskomuksista, asenteista ja tavoista, voit ottaa elämääsi henkisesti terveempiä uskomuksia, asenteita ja tapoja. Niin kauan, kun pidät tiukasti kiinni siitä, että et voi asioille mitään tai että sun täytyy toimia jollain tietyllä tavalla "koska äiti", et pääsekään eteenpäin etkä tule olemaan tyytyväinen elämääsi. Sä voit vastustaa tätä näkemystä vaikka maailman tappiin asti, jos haluat, mutta vain sinä itse pystyt tekemään elämällesi ja hyvinvoinnillesi muutoksia. Ei äitisi, miehesi eikä kukaan muukaan.
Niin, mutta sinä et tajua, että osa minun vajeistani on minulle syötettyä valheellista paskaa. Mä en voi oppia hyväksymään niitä. Vaan niistä on vain päästävä eroon. Mutta se on helvetin vaikeaa, koska pitää ensin erottaa mikä oli valhe, eikä virheeni ja mikä totta, mikä joko pitää hyväksyä, tai mistä täytyy ottaa opikseen ja muuttua.
ap
Ja sä pääset niistä eroon, kun ensin ymmärrät, että kyse on uskomuksesta. Äitisi tai joku muu on syöttämällä sinulle valheellista paskaa saanut uskomaan, että asia on juuri niin. Kun luovut näistä uskomuksista (jotka ovat syntyneet sinulle syötetystä valheellisesta paskasta), pääset eroon niistä. Loppujen lopuksi ei ole merkitystä, onko uskomuksesi syynä sinulle valheellisesti syötetty paska, jokin virheesi tai mikä tahansa vaan mikäli se uskomuksesi vaikuttaa haitallisella tavalla elämääsi, sun pitää luopua tästä uskomuksesta. Sun kannattaa aloittaa vaikka kirjoittamalla ylös paperille kaikki vajeesi ja sen jälkeen alkaa yksi kerrallaan miettiä, mistä ne johtuvat (jokin uskomus, asenne tai tapa toimia) ja sen jälkeen päättää muuttaa uskomustasi, asennettasi tai tapaasi toimia. Mulla kesti henkinen "konmarittaminen" kolme vuotta. Yksi asia kerrallaan eteenpäin. Mikään ei muutu hetkessä eikä kaikki kerralla vaan aloita yhdestä ja kun se on selvitetty, siirry seuraavaan.
Niin, kun kaikilla on siinä elämässä suurempiakin ongelmia ihan varmasti, kuin juuri siinä tilanteessa todettu ongelma. Silti terve ihminen osaa juuri siinä hetkessä osoittaa empatiaa ja olla huolissaan toisesta eläimestä/ ihmisestä, eikä kääntää toisen huolta ja murhetra, ehkä sairautta omaksi menetyksekseen..
Ymmärrätkö lainkaan eroa?