Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Väittäisin, että tämä kasvattajani asenne tuhosi aikanaan oman perhe-elämäni. Tai jos se nyt ei ole tuhoutunut, niin kärsi siitä paljon. Ja myös muut ihmissuhteet. Toki voin korjata asiaa vielä, mutta olisin mieluummin jo nuoresta kehittänyt ihmissuhteitani minullekin toivottavaan suuntaan ja karsinut väärät, siis minulle väärät.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
T: Kivikissaäiti?
Oletko sinä voinut karsiä itsellesi väärät ihmissuhteet pois ja kehittää niitä hyviä? Jos olet, niin tämä ketjun aihe ei koske sinua erityisemin, sinähän olet sellainen onnellinen ihminen sitten.
ap
Että miten voi olla niin, että muiden piti antaa elää, ja siis ainoastaan, jos he häiritsivät minua (tai isääni tai isäni sukulaisia), mutta toki jos muut häiritsivät äitiäni, niin äidillä oli kaikkinoikeudet mennä vääntämään heidän radionsa hiljaiselle tai valittaa metelistä tai antaa oppeja siihen tai tähän ja tuohtua jos kyseiset opetusta saaneet sanoivat takaisin, mutta muiden ei kuulunut antaa minun elää rauhassa. Muiden mielipiteet minusta piti aina uskoa, vaikka ne olisivat olleet miten ymmärtämättömiä tahansa.
ap
ap, vaikutat omituiselta höpöttäjältä
Eli äitini siis todellakaan ei kaihtanut mennä määräilemään muiden ihmisten elämää, jos se häiritsi häntä, mutta jos jokin häiritsi minua, niin minä olin hirveä ja hankala rettelöitsijä, joka olisin vain tehnyt itseni täysin naurettavaksi vaatimalla, että tehdäänpäs nyt niin kuin minä haluan. Omille sukulaisilleen näön vuoksi nöyristeli, ja nöyristeli etenkin heidän edessään siitä, että minä vahingoitin hänen sukulaisiaan, jos olin itseni, niinpä minua piti aina heidän vierailujensa varalle paheksua, etten vain luulisi, että kun siskopuoli ja sen minua 6 vuotta nuorempi lapsensa tulevat meille kylään, että mun oma elämä sillä aikaa jatkuu. Ehei, se laitetaan pauselle, ja hyysätään niitä vieraita jossain "olen emäntä ja ystävällinen" -moodissa. Siis en taaskaan tarkoita, etteikö vieraisiin kuulu keskittyä, ja olla heille ystävällinen, mutta ei kai sen nyt tarvitse itsensä ja omienkin tarpeittensa täydellistä hylkäämistä ja unohtamista tarkoittaa? En ymmärrä arvoa sellaisella yhteydenpidolla. Eikö olisi mukavampaa, jos ystäviään nähdessään ne omatkin mielenkiinnon kohteet ja tarpeet olisivat huomioituja ja tärkeitä ja oleellisia? Toki toistenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Minulla oli/on näin. On aina väärin jos olen eri mieltä ja molemmat vanhempani alkavat näissä tilanteissa oikein kilvan toistensa päälle puhuen selittämään että EI kun ei se noin voi olla ja ikinä minun mielipiteessäni ei voi olla edes hiekanmurun kokoista totuudensiementä.
Nyt ollaan vähän huvittassa tilanteessa kun he ovat olleet eräistä ihmisistä sitä mieltä että minä teen väärin kun en halua olla tekemisissä eli minä "haastan riitaa" ja kiristän. Sitten olen vähän ripotellen kertonut heille totuuksia näistä ihmisistä mutta aina varsinkin äiti puolustelee ja kääntää että miksi joku asia on näille oikeutettua. Nyt viimeksi kuitenkin paljastin kuinka he ovat olleet oikeudessa ja rikkoneet lakia ja silloin tuli täysi hiljaisuus. Kumminkin jonkin ajan päästä alkoi taas puolustelu että ota nyt huomioon millaisista taustoista he ovat tulleet ja että he eivät varmaankaan ymmärtäneet... Eli niin tai näin, varmaan vaikka nämä ihmiset olisivat murhanneet jonkun niin minä olen se joka tässä on riitapukarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap, vaikutat omituiselta höpöttäjältä
No siis tätä asiaa on todella vaikea selittää loogisesti joillekin, jotka eivät tiedä, mistä on ollenkaan kysymys. Ilmeisesti monetkaan eivät ole joutuneet kasvamaan noin manipuloivassa ja ennen kaikkea epäjohdonmukaisessa ilmapiirissä. Tai sitten jos olettekin, niin teillä ei ole ollut sitä näkemystä, jossa olisi kerrottu, että tekin olette arvokkaita, eikä ainoastaan kasvattajanne, koska hän on "iso" tai hän on jo "aikuinen". Silloinhan se ei ole ristiriita, vaikkei teidän elämänne olisikaan yhtä arvokas, kuin kasvattajan, vaan annettuna otettava asia. Mutta mulla oli toinenkin vanhempi, erillään tästä kaikesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi sentään kun pientä ihmistä sorretaan. Minun mielestäni ihan oikea kasvastustapa. Ei lapset voi olla kuninkaita perheessä ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Lapset tottelevat aikuisia ja tekevät kuten aikuiset sanovat. Aikuiset tietävät, mikä on lapsille hyväksi ja yrittävät valmistella näitä selviämään maailmassa itsenäisinä yksilöinä. Siihen kehitykseen kuuluu muiden huomioon ottaminen ja kanssaihmisten kunnioittaminen. Lasten ja nuorten täytyy oppia, että heidän tarpeensa eivät ole aina ne päällimmäiset.
Nykyään ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, koska kasvatustavat ovat enemmän ja enemmän lapsikeskeisiä. Vanhemmat tekevät lapsistaan tyranneita, jotka eivät kestä pienintäkään vastoinkäymistä vaan saavat raivokohatuksen heti jos kokevat jotain negatiivista.
Lapsesta asti saatu palvonta ja välitön huomioiminen johtavat heikkohermoisuuteen aikuisiällä. Töissä ja parisuhteissa koetaan ahdistusta ja ristiriitatilanteita syntyy hyvin herkästi. Auta armias sitä kitinän määrää kun tällainen hemmoteltu kakara joutuukin töissä ottamaan vastaan negatiivista palautetta pomolta tai asiakkailta. Heti ollaan työterveyslääkärillä valittamassa työpaikkakiusaamisesta ja ahdistelusta.
Työsuhteet ja parisuhteet kariutuvat hyvin nopeasti ja lastenhoito tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta, koska lapsille pitäisi olla tukena ja turvana, ei toisinpäin.
Mutta ei äiti ois ikinä sanonut minulle ystäviään paskoiksi. Hänestä oli siis ihan oikein, ettei lapsilla ole oikeuksia edes itseensä. Siis oikeus itseen = tuodaan esiin, että sinä olet tunteinesi oikeassa. Vaikka samalla sanottaisiinkin, miten pitää olla, ja se ei korreloi sen kanssa, mitä lapsi itsestään ajattelee, eli "olen vapaa" vaan pitää olla sidotusti, mutta vain niin kauan, kun on jokin avuton typerä pieni lapsi, eikä iso ihana aikuinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voivoi sentään kun pientä ihmistä sorretaan. Minun mielestäni ihan oikea kasvastustapa. Ei lapset voi olla kuninkaita perheessä ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Lapset tottelevat aikuisia ja tekevät kuten aikuiset sanovat. Aikuiset tietävät, mikä on lapsille hyväksi ja yrittävät valmistella näitä selviämään maailmassa itsenäisinä yksilöinä. Siihen kehitykseen kuuluu muiden huomioon ottaminen ja kanssaihmisten kunnioittaminen. Lasten ja nuorten täytyy oppia, että heidän tarpeensa eivät ole aina ne päällimmäiset.
Nykyään ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, koska kasvatustavat ovat enemmän ja enemmän lapsikeskeisiä. Vanhemmat tekevät lapsistaan tyranneita, jotka eivät kestä pienintäkään vastoinkäymistä vaan saavat raivokohatuksen heti jos kokevat jotain negatiivista.
Lapsesta asti saatu palvonta ja välitön huomioiminen johtavat heikkohermoisuuteen aikuisiällä. Töissä ja parisuhteissa koetaan ahdistusta ja ristiriitatilanteita syntyy hyvin herkästi. Auta armias sitä kitinän määrää kun tällainen hemmoteltu kakara joutuukin töissä ottamaan vastaan negatiivista palautetta pomolta tai asiakkailta. Heti ollaan työterveyslääkärillä valittamassa työpaikkakiusaamisesta ja ahdistelusta.
Työsuhteet ja parisuhteet kariutuvat hyvin nopeasti ja lastenhoito tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta, koska lapsille pitäisi olla tukena ja turvana, ei toisinpäin.
Miten voit väittää, että aikuiset tietävät miltä lapsesta tuntuu? Eivät he useinkaan tiedä. He loukkaavat silloin jopa omaa lastaan sinun metodeillasi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kalua persereikään niin tuntuu höpöltä ja unohtuu menneet.
Ai kannatat raiskaamista, vai?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voivoi sentään kun pientä ihmistä sorretaan. Minun mielestäni ihan oikea kasvastustapa. Ei lapset voi olla kuninkaita perheessä ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Lapset tottelevat aikuisia ja tekevät kuten aikuiset sanovat. Aikuiset tietävät, mikä on lapsille hyväksi ja yrittävät valmistella näitä selviämään maailmassa itsenäisinä yksilöinä. Siihen kehitykseen kuuluu muiden huomioon ottaminen ja kanssaihmisten kunnioittaminen. Lasten ja nuorten täytyy oppia, että heidän tarpeensa eivät ole aina ne päällimmäiset.
Nykyään ihmiset ovat hyvin itsekeskeisiä, koska kasvatustavat ovat enemmän ja enemmän lapsikeskeisiä. Vanhemmat tekevät lapsistaan tyranneita, jotka eivät kestä pienintäkään vastoinkäymistä vaan saavat raivokohatuksen heti jos kokevat jotain negatiivista.
Lapsesta asti saatu palvonta ja välitön huomioiminen johtavat heikkohermoisuuteen aikuisiällä. Töissä ja parisuhteissa koetaan ahdistusta ja ristiriitatilanteita syntyy hyvin herkästi. Auta armias sitä kitinän määrää kun tällainen hemmoteltu kakara joutuukin töissä ottamaan vastaan negatiivista palautetta pomolta tai asiakkailta. Heti ollaan työterveyslääkärillä valittamassa työpaikkakiusaamisesta ja ahdistelusta.
Työsuhteet ja parisuhteet kariutuvat hyvin nopeasti ja lastenhoito tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta, koska lapsille pitäisi olla tukena ja turvana, ei toisinpäin.
Eikä tuo sinun ymmärtämättömyytesi lasta tue. Tuen puutteestahan tuollaisessa lopputuloksessa on kysymys, ei siitä, etteikö vanhempi olisi määräillyt.
ap
Kasvattaja XD Ihan oikeasti, lopeta jo tuo jankkaus äidistäsi. En tiedä oletko huono trolli vai vain sekaisin päästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
ap
Muiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja XD Ihan oikeasti, lopeta jo tuo jankkaus äidistäsi. En tiedä oletko huono trolli vai vain sekaisin päästäsi.
Niin? Eikö sinun äitisi ollut kasvattaja? Elit vain pellossa syöden sokeria ym paskaa? Heiluen kännissä ympäri kaupunkia ja äitisi vain katsellessa muualle?
ap
Älä jaksa jauhaa tai lähetän sulle laskun terapoinnista. Miksi oksennat tuota meidän muiden niskaan, etkö yhtään mieti kuin pirun itsekäs sinä olet?
T: Kivikissaäiti?